Hamppulääkärissä

125. päivä

Päivän ilmaisu: Zahnarzt eli hammaslääkäri

Ensimmäinen lääkärikokemus takana. Kävin keskiviikkona hammaslääkärissä valittamassa kylmän ja kuuman takia vihlovaa takahammasta. Hamppulääkäri puhui kohtuullisen sujuvaa englantia ja arvasi kertaistumalta sekä kansallisuuden että työpaikan oikein. Toisaalta, kun lääkäri pitää klinikkaansa työpaikan naapurissa, ei homma ollut mahdottoman vaikeata. Hamppulääkäri pisti vihlovaan hampaaseen väliaikaisen lääkepaikan ja kahden viikon päästä sitten takaisin lääkäriin, jolloin väliaikainen paikka korvataan pysyvällä. Toivottavasti lääkepaikka hoitaa hommansa, eikä tarvitse tehdä juurihoitoa... Hoito ei eronnut oikeastaan millään tavalla suomalaisesta hammaslääkäristä, joten eipä tuossa sitten mitään ihmeellistä.

Saksalaiset tuntuvat olevan välittömästi huolissaan ihmisistä, joilla on mustelmia. Itse kerään jujutsussa mustelmia varsinkin käsiin tämän tästä ja sitten lähes poikkeuksetta ihmiset utelevat töissä pienenkin mustelman perään. Suomessa käsi sai olla lähes kokonaan sinisenä ennen kuin joku kiinnitti asiaan huomiota. Mutta eipä saksalaisten huolenpito tähän lopu. Kerran olin poistamassa roskaa silmästä vessan peilin edessä, kun vessaan sattunut (julma) sakemanni tarjoutui auttamaan roskan poistossa. Enpä ihan äkkiä antaisi ko. herran tökkiä silmääni sormella tai muulla välineellä. Tiedä sitten miten tähän huolenpitoon pitäisi suhtautua.

Olen saksalaistunut jo siinä määrin, että olen alkanut ostamaan leipomon leipää silloin tällöin. Verrattomasti parempaa kuin kaupasta ostettu viikkoja säilyvä leipä. Lisäksi valinnanvaraa tuntuu olevan enemmän. Leipomoasiointi ei kyllä ole ihan yhtä helppoa kuin kaupassa leivän kärryyn heittäminen. Aina saa osoitella sormella ja arvuutella myyjän kanssa mitä haluaa. Leipomoita on lähes joka kadulla eli aivan käsittämättömän paljon Suomeen verrattuna. Leipomoiden leipien hinnat eivät ole paljoa kaupan leipiä suurempia, joten leipomoista ostaminen kannattaa.

Saksan opiskelu alkaa sitten ensi viikolla. Tarjolla tämän vuoden puolella viisi kaksoistuntia yksityisopetusta. Ei tuo kyllä hirveän paljoa ole, mutta kenties opiskelu lähtee viimein käyntiin. Jos työnantajan budjetti ei ole isompi seuraavalle vuodelle, täytyy siirtyä muuhun kuin yksityisopetukseen. Nyt kaksoistunti kustantaa 80 euroa, kun monessa kielikoulussa summalla saisi koko kuukauden. Kielikoulujen tasosta en sitten osaa sanoa, koska kuulemani arviot ovat vaihdelleet loistavasta surkeaan.

Huomenna on Suuret suomipippalot. Porukkaa on tulossa ympäri Saksaa. Ainakin Frankfurt, Köln, München ja Hampuri lähettävät muutaman pilettäjän paikan päälle. Kaiken kaikkiaan paikalle pitäisi saapua ainakin 40 ihmistä, mutta saa nähdä mikä on todellinen osanotto.

Mopoilukelejäkin on vielä pidellyt. Viikonlopuksi on luvassa yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ja edessä on nelipäiväinen viikonloppu (maanantai siltauspäivä ja tiistai joku pyhäpäivä). Tämän vuoden mopoilu tosin loppuu maanantaina, mutta josko sunnuntaina vielä kerkiäisi pienen lenkin heittää. Mopo pitäisi pestä ennen talviteloille asettamista, mutta vielä en ole keksinyt missä homman voisi helpoiten hoitaa. Kenties pitää etsiä joku pesuhalli jostain tai sitten ei.

(kuva Liegen reissulta Belgiasta)

Ulkomaille Belgiaan

120. päivä

Päivän ilmaisu: Strassenglätte eli liukas tie

Taas voin valittaa saksalaisesta laadusta tai sen puutteesta. Neljä kuukautta vanhassa polkupyörässäni on ilmennyt seuraavia vikoja: dynamosta laakeri rikki, polkimet pitävät mekkalaa, ketjut lähtevät ajossa välillä, takalamppu ei toimi yleensä kosketushäiriön takia ja nyt uusimpana takalokarin halkeaminen. Vaikka en ostanut halvinta mahdollista markettipyörää, vikojen määrä on todennäköisesti täysin verrannollinen alle 200 euron markettipyörään. Kenties kyse on vain maanantaikappaleesta...

Mopoilukauden päättymisen lähentyessä jopa vesisateessa ajaminen on alkanut kiinnostaa. Kävimme lauantaina Liegessä Belgian puolella hakemassa belgialaista olutta. Oluen kanssa kävi hieman ohraisesti, kun kaksi pulloa halusi tyhjentyä korkin läpi takalaukkuun. Vahinkoja tuli parin tuhoutuneen kartan verran. Saksan puolella vettä satoi menomatkalla aivan kaatamalla ja tulomatkallakin tuli jonkin verran vettä. Belgiassa sen sijaan oli aurinkoista ja noin 20 astetta lämmintä. Mukava keli siis. Saksan puolella tuli vähän liukasteltua mopon kanssa. Märkä asvaltti on yllättävän liukas välillä. Onneksi ei mitään sen kummempaa sattunut, mutta takapään heittäminen kiihdytyksessä säväyttää kokemattomampaa. ABS:t ovat myös olleet paikoin hyvät olla olemassa, koska muutamassa tilanteessa on huomannut jarruttaneensa takajarrulla liian voimakkaasti ja ilman ABS:ä olisi kenties lähtenyt perä alta (tai sitten ei). Vielä jos seuraavana viikonloppuna pääsisi mopoilemaan, niin ensimmäinen mopoilukausi olisikin kasassa.

Liege ei näyttänyt olevan kovin ihmeellinen kaupunki. Jostain syystä monet talot oli päästetty rapistumaan pahasti ja kaupunkikuva oli rähjäinen. Ihmiset tuntuivat puhuvan suurimmaksi osaksi ranskaa tai sen kaltaista kieltä. Liegeen ei kyllä tarvitse enää ainakaan muuten vaan mennä. Tylsän näköinen paikka kaiken kaikkiaan.

Marketissa, josta oluet haimme, oli todella hyvä olutvalikoima. Harmi, ettei saksalaisia näytä kiinnostavan belgialaisen oluen maahantuominen. Kenties jossain trinkhalleissa olisi belgialaista olutta, mutta oikean trinkhallen löytäminen ei ole helppo tehtävä.

Työnantaja lupasi maksaa minulle hieman saksankielen kurssitusta, joten kieliongelmien voisi olettaa olevan vähenemään päin kohta. Mutta katsotaan nyt miten kielikurssin aikataulu sopii omaani.

Ruokakaupassa

115. päivä

Päivän ilmaisu: Konservierungsstoff eli säilöntäaine

Kun tässä ei ole mitään sen erikoisempaa sattunut, niin kerrotaanpa sitten arkielämästä jotain. Tällä kertaa aiheena on ruokakaupassa käynti. Vaikka aihe kuulostaa tylsältä, niin suomalaisen näkökulmasta aiheessa riittää monta ihmetyksen aihetta. Eli käydäänpä itse asiaan.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe kaupassa tulee hedelmiä tai muita kilotavarana ostettavia vihanneksia koriin kerätessä. Ainoa vaaka, minkä kaupasta löytää, on ”asiakkaan kontrollivaaka”. Tällä vaa’alla voi kyllä punnita ottamansa eineet, mutta mitään lappua punnituksesta ei suomalaiseen tyyliin saa. Kassan täti tai setä hoitaa punnituksen kassalla. Hölmönä sivuvaikutuksena tästä järjestelmästä on se, että kaikki eri lajiketta olevat omenat tai saman näköiset hedelmät ovat täsmälleen samalla kilohinnalla (omenilla normaalisti 1,99e/kg). Joitakin hedelmiä tai vihanneksia ostetaan kappalehintaan. Tänään ostin esimerkiksi espanjalaisen kurkun hintaan 0,39e/kpl. Taitaa muuten jäädä viimeiseksi ostamakseni espanjalaiseksi kurkuksi - maku kun oli yhtä huono kuin Suomessa.

Toinen ihmetyksen aihe tarkkasilmäiselle on leipien säilyvyysajat. Kaikissa leivissä näyttäisi lukevan ilman säilöntäaineita –teksti, mutta silti säilyvyysajat ovat useita viikkoja (ainakin tummemmissa leivissä). Leivät itse asiassa tuntuvat ihan syötäviltä ainakin parasta ennen päiväykseen asti. Kerran jouduin heittämään yhden pussin pois, kun siinä näytti olevan jotain epäilyttävää valkoista. Myös saksalainen maito säilyy pitempään (ainakin päiväyksen mukaan) kuin suomalainen. Kymmenen päivää parasta ennen päiväykseen ei ole maitokaupassa mikään erikoinen löytö.

Saksalainen innovatiivisuus tuottaa joskus suunnattomia epäuskon ja huvituksen tuntemuksia. Osa pullonpalautuskoneista (niitä ei ole joka kaupassa) on toteutettu hieman erikoisesti. Pullo palautetaan sijoittamalla se koneen aukkoon ja sulkemalla luukku. Kone työstää jokaista pulloa 10-20 sekuntia ja sitten sama homma toistetaan. Ovela saksalainen suunnittelija on pystynyt tuplaamaan koneen tehokkuuden asentamalla samaan koneeseen kaksi erillistä aukkoa. Näin koneen käyttönopeus on efektiivisesti kaksinkertaistettu! Sanomattakin on selvää, että kaikki tuntemani Suomessa käytetyt pullonpalautuskoneet ovat silti huomattavasti nopeampia ja käyttäjäystävällisempiä. Kaikkia pulloja ei voi palauttaa pullonpalautuskoneella ja ne palautetaan kassan viereen olevaan koriin, jolloin kassa palauttaa panttirahat.

Olutta kaupasta saa monessa erilaisessa pakkauksessa. Lasipulloja löytyy kahta lajia, 0,33l ja 0,5l, mutta suomalaista yhden litran pulloa en ole nähnyt. Tölkkikoot ovat samoja kuin Suomessa. Ja Aldista voi ostaa oluensa myös muovipullossa. Voisiko muovipullotettu olut olla kenties kesän festarihitti, aina kun ei saa viedä lasipulloja festarialueelle? Suomesta poiketen olutta saa myös 5 litran ”tynnyreissä” ja muistaakseni 20 litran oikeissa puisissa tynnyreissä. 20 litran tynnyreissä on messevä 50 euron pantti. Alkoholista puheen ollen... normikaupasta saa kaikkia halvimpia väkeviä eli siinä alle 20e hintaisia pulloja.

Kaupasta lähtiessään voi vain ihmetellä miksei kassan tiskillä ole kaukaloita, joihin peräkkäisten asiakkaiden ostokset lajitellaan. Normaali tapa on, että asiakas yrittää pakata tavaroita samaa tahtia kuin kassa niitä kassan läpi suoltaa. Itselläni tämä jää yleensä haaveeksi, koska reppua käyttävänä pyöräilijänä joudun optimoimaan pakkausjärjestystä, että saisin kaiken mahtumaan reppuuni. Vaikka joidenkin kauppojen kassoilta löytäisi kaukalot, ei kassa niitä kuitenkaan osaa tai vaivaudu käyttämään. Lisäksi toinen kaukalo on usein varattu mainosten tai muun tavaran säilytykseen.

Niille lukijoille, jotka tänne asti vaivautuvat lukemaan, kerron jännittävän tositapauksen. Yksi työkaveri (tsekki) ryöstettiin eilen Düsseldorfin päärautatieasemalla. Ryöstö oli kuulemma tehty niin, että ensin kaverin pään päälle oli heitetty takki ja sitten oli salamana viety lompakko. Ei kuulemma kannata näyttää lompakkoaan rautatieaseman Burger Kingissä.

DEG Metro Stars - kotijoukkuetta kannattamassa

111. päivä

Päivän ilmaisu: Schiedsrichter eli (kiekko)tuomari

Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa kiekkopeliä muualla kuin Suomessa! Paikallinen joukkue DEG Metro Stars pelasi Frankfurt Lionsia vastaan Saksan mestaruusliigapelin. Düsseldorfin joukkueella on aika säälittävät puitteet. Joukkue kun pelaa kotipelinsä katetussa ulkohallissa. Ei tämä tosin menoa tuntunut haittaavan, mutta talvella voi kuulemma tulla vähän kylmä katsomossa. Tunnelma katsomossa oli kuin keskieurooppalaisilta jalkapallokentiltä. Huutoa, laulua sekä yleistä mekkalointia riitti – meininki oli ihan toista kuin Hakametsässä. Saksalainen ei selvästikään ymmärrä kunnioittaa tätä pyhää urheilumuotoa istumalla hipihiljaa katsomossa ja korkeintaan välillä jotain tuomaria tai maalia hieman kommentoiden. Saksalaiseen tapaan olutta sai juoda missä lystäsi eikä erillisiä anniskelualueita ollut. Ensimmäistä kertaa Saksassa oloni aikana join oluen muovituopista, jossa oli muuten 20 sentin pantti (siis ihan tavallinen kertakäyttömuki, ei semmoinen uudelleenkäytettävä muovimuki)! Piletti sikakatsomoon (eli seiso
makatsomoon) maksoi 14e. Istuma- ja seisomapaikoille oli varattu katsomon pinta-alasta yhtä paljon molemmille. Istumakatsomo näytti käyttäytyvän huomattavasti rauhallisemmin kuin sikakatsomo.

Peli oli hieman vauhdikkaampaa kuin Suomessa. Tilanteita tuli ja meni koko ajan. Vauhdikkuus johtui kenties SM-liigaa alemmasta taitotasosta, mutta oli sitä silti hauska katsoa. Tuomarien toiminnasta ei voi ihan samaa sanoa. Jäähyjä tuli herkästi, mutta toisaalta tuomarit eivät nähneet pelitapahtumia kovin tarkkaan ja tilanteita jäi puhaltamatta. Lisäksi tuomari löytyi yllättävän usein kiekon tai pelaajan tieltä. Peli päättyi 3-3 ja Düsseldorf hävisi pelin rangaistuslaukauskisassa.

Yksi asia jäi harmittamaan: unohdin ottaa Suomen maajoukkuepelipaitani mukaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, jos tulee vielä lähdettyä.

Vaihteeksi moottoripyöräläppää

108. päivä

Päivän ilmaisu: Telefonmarketing eli telefoonimarkkinointi

Tulipas mokattua tänään kiireen takia. Juuri kun olin lähdössä jujutsureeneihin, joku telemarkkinointiheppu soitteli ja alkoi haastamaan saksaa. Yllätyin suuresti, kun puhelu jatkui kysyttyäni, että osaako vastapää englantia. Markkinoija vaihtui langan päässä ja tarina jatkui englanniksi. Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä koeajamaan eri moottoripyöriä ja tästä olisi vielä maksettukin 50 euroa. He halusivat kuulemma saada uusien moottoripyörien ostajien kokemuksia koeajettavista moottoripyöristä. Sanoin ei, kun kuulin, että testi olisi Leverkusenissa Muistelin Leverkusenin olevan jossain sadan kilometrin päässä, mutta tosiasiassa sinne on vain 30km. Markkinoija lupaili soitella uudestaan, jos jotain tulisi lähemmäksi Düsseldorfia. Pistetään sormet ristiin.

Normaalia telemarkkinointia ei muuten ole ainakaan vielä tullut paikalliseen numerooni. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Suomessa telemarkkinoijiin tuli kyllästyttyä pahanpäiväisesti ja nytkin Suomen numeroon näyttää tulevan puheluita tuntemattomasta lähteestä.

Lauantaina hankkimani ministereosarja on painonsa arvoinen kultaa. Kolme kuukautta ilman poppikonetta saa arvostamaan musiikkia. Ihmeen hyvin vielä soi, vaikka oli vaatimattomimmasta päästä. Vielä kun saisi telkkarin, niin hyvin menisi. Stereokaupoilla panin merkille, että joka paikassa myytiin vielä erillisiä kasettisoittimia. Suomessa en muista vähään aikaan nähneeni myynnissä kuin joitain käytettyjä kasettisoittimia.

Viimeinkin lauantaina postiluukusta kilahti moottoripyörän vakuutuksen lasku. Kyllä suomalaisen motoristin naama venähtää, kun lukee paikallisia vakuutushintoja. Maksan kahden vuoden bonuksilla (jotka joskus Suomessa autosta keräsin, Suomessahan ei saa siirrettyä enää ajoneuvoluokasta toiseen bonuksia) täyskaskosta 412,72e (liikennevakuutus 48,85e ja kasko 363,87e). Tuohon hintaan mopo joutuu seisomaan neljä kuukautta vuodesta. Laskin piruuttani Tapiolan weppilaskurilla Tapiolan tarjoaman vakuutuksen hinnan, jotka he olisivat minulta kynineet: 737e liikennevakuutuksesta ja 701e kaskovakuutuksesta. Ihan sydäntä kylmää, eikä meikäläisen menopeli ole edes kalleimpia vakuutettavia... Juuri muuten uutisissa oli tietoa, että Suomen moottoripyöräonnettomuudet ovat vähentyneet, kun onnettomuuksien määrä suhteutetaan vakuutusten määrän kasvuun. Hinnat vaan eivät halpene.

Tämä muuten saattaa kiinnostaa feedin käyttäjiä: http://saksassa.blogspot.com/atom.xml

Kielikysymyksiä ja pummeja

106. päivä

Päivän ilmaisu: Metallarbeitergewerkschaft eli metallityöntekijöiden unioni

Vaikka olenkin päättänyt olla kirjoittamatta työasioista blogissa, pitää hieman työasioita sivuten kertoa viime perjantaina saamastani sähköpostista. Paikalliset liiton edustajat postittivat isolla jakelulla kaikkia työntekijöitä koskevan muistion, joka oli kuin olikin saksaksi. Koska virallinen työkieli on englanti, pistin postin lähettäjälle pyynnön saada teksti englanniksi. Samalla muistutin, että työkieli on englanti ja kaikki eivät välttämättä osaa saksaa. Kuinka ollakaan, liiton edustaja vastasi englanninkieliseen kysymykseeni saksaksi ja totesi viestissään, että käännös tulee myöhemmin. Huumorintajuisena(?) ihmisenä vastasin viestiin suomeksi, johon liiton edustaja sitten vastasi italiaksi. Joko liiton ko. edustaja on täydellinen pässi tai sitten ylimielinen idiootti. Tai no, ei tuon edes tarvitse olla joko – itse nimittäin epäilen, että edustaja on molempia.

Joku oli päättänyt Suomen vierailuni aikana varastaa polkupyöräni. Onneksi kaveri ei ollut täysammattilainen ja varkausyrityksen tuloksena oli ainoastaan vaijerilukon muovin rikki kaluaminen. Tästä talosta on seinallä olleiden lappujen ja kuulemani mukaan varastettu aika monta polkupyörää. Onneksi saan omani seinään kiinni, joten se ei ole varmaan ensimmäinen varastettava.

Voi olla, että tästä talosta katoaa polkupyöriä useammin kuin muualta, koska taloa vastapäätä on pummien kokoontumispaikka. Pummit saapuvat paikalle aamusella ja poistuvat kahden kolmen aikaan. Varsinkin viikonloppuisin menee välillä hermot, sillä porukan koirat rakastavat haukkumista ja siihen ei ole hauskaa herätä. Pummeja Düsseldorfissa riittää muuallakin. Keskustassa on monta ulkonäöltään tutuksi tullutta pummia, jotka kerjäävät aina vakipaikassa. Kerjääminen voi olla kenties jopa tuottoisaa. Olen pari kertaa nähnyt jonkun antavan jopa viisi euroa kerjäläiselle. Mikäs siinä, jos rahaa kerran on.

Hyvät mopoilukelit jatkuvat. Lämpöä on päivällä yli kahtakymmentä ja sateesta ei ole tietoakaan. Tänään tuli pyörähdettyä parin sadan kilometrin autobaanareissu. Mukavaa oli taas pitkästä aikaa. Ainoa harmi on ötökät, joita tuntuisi olevan enemmän ilmassa (lue visiirissä) kuin aiemmin kesällä. Vielä ehtii ajamaan muutaman viikon ja sitten mopo jäähylle neljäksi kuukautta. 1700km täynnä.

Ulkomaille Suomeen

103. päivä

Päivän ilmaisu: Genau eli tarkalleen tai prikulleen

Viiden päivän Suomi-vierailu takana. Kyllä oli taas hauskaa olla maassa, jossa ihmiset ymmärtävät, jos heille jotain sattuu puhumaan. Ei näyttänyt Suomi muuttuneen kolmen kuukauden aikana suuntaan tai toiseen. Tosin hurjasti kalliimmalta se tuntui, mutta itse kykenin vielä ostamaan tavaroita. Toisin oli säästeliäitten (julmien) sakemannien kohdalla, jotka istuivat mieluummin kuivin suin odottamassa lentokonetta kuin että olisivat maksaneet viisi euroa oluesta. No joo, eihän sitä saksalainenkaan voi uusia mersuaan joka vuosi, jos noin paljon oluesta joutuu maksamaan...

Suomeen saavuttuani aloin ihmettelemään osaa liikennemerkeistä, jotka olivat Saksasta poiketen keltaisella taustalla. Lisäksi nopeusrajoituksista kertovat numerot olivat hassun paksuilla kirjaimilla. Liikennemerkit eivät jääneet ainoaksi asiaksi, joka hämmensi. Tällä kertaa jouduin kahdesti miettimään valokatkaisijoiden asentoa, kun valoja sammutin tai laitoin päälle. En tosin osaa Saksassakaan asiaa ilman miettimistä tai kokeilua, joten nyt olen täydellisen sekaisin valokatkaisimien kanssa. Ei ole helppoa.

Suomesta onnistuin markkinoimaan ainakin piimän muutamalle ihmiselle. Tosin Saksassa piimää vastaavaa tuotetta saa ostaa turkkilaisena maitona, joten ei se ihan uniikkia tavaraa ole. Espanjalainen työkaveri, joka ei yleensä tummiin leipiin kuulemma koske, osti ruisleipää (sitä perinteistä pyöreää, jossa on reikä keskellä) paketin. Saa nähdä mitä hän sanoo maistettuaan leipien aatelia. Tuli itsekin otettua mukaan pari pakettia, saksalaiset kun eivät osaa tällaista leipää tehdä.

Tällä kertaa Suomesta oli hassu lähteä, kun ei oikein tiennyt lähteekö kotoa vai meneekö kotiin. Mutta hälläköväliä, kunhan on katto pään päällä.

Saksalaisia kuunnellessa erottuu joukosta muutama sana, joita toistetaan todella usein keskustelujen aikana. Eräs näistä sanoista on genau eli tarkalleen tai täsmälleen. Suomalaisen suuhun tällaisen sanan toistaminen ei oikein sopisi, koska ainakin minusta harva asia on tarkalleen tai täsmällisesti jotain. Muista hoettuja sanoja ovat ainakin ja (kyllä), natürlich (luonnollisesti), alles klar (kaikki selvää) ja doch (toki). Tämä ei kyllä ole tietenkään kovin tarkka havainto, koska 95% puhutuista sanoista menee ohi korvien. Toisaalta usein hoetut sanat oppii parhaiten, joten jotain perää havainnossa täytyy olla.

Olen useasti kuullut, että saksalaiset ovat avarakatseisia ja erilaisia ihmisiä ja kansallisuuksia hyväksyvää porukkaa. Kuitenkin kolmen kuukauden aikana olen itse muodostanut kuvan saksalaisista, jotka hyväksyvät ilman muuta muun maalaiset ihmiset, jos nämä puhuvat saksaa ja käyttäytyvät kuin saksalaiset. Toki parasta olisi myös näyttää saksalaiselta. Saksalaisilla on uskomattoman hyvä asenne kieltenopiskelua kohtaan. Harmi vaan, että ainoastaan saksankieli tuntuu kiinnostavan – erityisesti saksaa osaamattoman ulkomaalaisen saksanopiskelu. En heti osaa nimetä hieman enemmän tuntemaani saksalaista (kymmeniä), joka ei olisi kysynyt, että joko opiskelen saksaa. Suomesta tunnen ainoastaan yhden ulkomaalaisen (joita niitäkin tunnen kymmeniä), joka valitteli suomalaisten kiinnostusta hänen suomenopiskeluaan kohtaan. Voi tosin olla, että lähes kymmenen vuoden asumisen jälkeen voisi odottaa ihmisen haluavan oppia paikallista kieltä, mutta itse en tällaista odottanut häneltä. Asiaan voi vaikuttaa suomalaisten tietois
uus siitä, että suomi on pieni kielialue ja että suomen osaamisesta ei Suomen ulkopuolella ole juurikaan hyötyä. Ehkä suomalaisten turha nöyryys on toinen syy. Kun Saksassa korostuu maassa maan tavalla –asenne, Suomessa hyväksytään ulkomaalaisten erilaisuus. Mielestäni Suomessa myös yritetään enemmän tukea elämistä ilman suomenkielentaitoa niin virallisissa yhteyksissä kuin työpaikoilla. Molemmissa maissa lienee silti piilosyrjintää yhtä paljon eli ulkomaalaisen saama kohtelu on heikompaa kuin natiivin saama, ainakin yksityisten suomalaisten kohdalla (eli ei yritystä tai virallista tahoa edustavan).

Mitä suomalaista olutta saksalaiselle voi suositella? Mielestäni ainoa perinteinen suomalainen olut on normaali lager, mutta se ei eroa oikeastaan millään tavalla muun maalaisista lagereista. Sinänsä tylsää, koska monessa muussa Euroopan maassa on erilaisia paikallisia oluita, joita olisi ilo esitellä.