Rakkautta ensi silmäyksellä

400. päivä

Päivän sanonta: Liebe eli rakkaus

Elämä hymyilee. Kävin perjantaina Essenissä hakemassa oman kultani kotiin. Omistan tämän päiväisen kirjoituksen uudelle puimurilleni.

Maanantaina soittelin Essenin BMW-liikkeeseen herra Groschille. Heti nimen tunnistettuaan Grosch totesi puimurini olevan liikkeessä odottamassa. Kun ihmettelin, miksei kukaan ilmoittanut minulle pyörän saapumisesta, herra Grosch totesi, että olimme sopineet minun soittavan, kun pyörä on liikkeessä. Joopajoo, totta kai minä tiedän koska pyörä saapuu.

Ryntäsin vielä samana päivänä pankkiin ja vakuutusyhtiöön hakemaan tarvittavat paperit (pankista 12 000e ja vakuutusyhtiöstä vakuutuspaperit). Olin ällikällä päähän lyöty, kun sain tämän puolen hoidettua tunnissa. Pankissa ja vakuutusyhtiössä kaikki toimi aivan ilman ongelmia. Vakuutusyhtiön edustaja ei kyllä ensin halunnut puhua englantia, mutta kun toimiston ”ainut” englantia puhunut edustaja oli pois paikalta, muuttui tämäkin edustaja englanninkielentaitoiseksi. Saksa on muuten ottanut askeleen eteenpäin sähköisessä tiedonvälityksessä. Enää ei ole pakko käydä vakuutusyhtiössä kahta kertaa: ensin hakemassa doppelkarte ja sitten viemässä paikallisesta autorekisterikeskuksesta (Strassenverkehrsamt) saatu paperi vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiö saa automaattisesti tiedon autorekisterikeskukselta ja tavallisen ihmisen elämä helpottuu. Vielä tosin on matkaa Suomen systeemiin, jossa riittää käynti autorekisterikeskuksessa ja vakuutusyhtiö saa sieltä tiedon vakuutustarpeesta (eikös se näin mene ainakin jos ottaa pelkän liikennevakuutuksen ja on vanhastaan vakuutusyhtiön asiakas?).

Tiistaina kiisin vakuutuspaperit kourassa Esseniin, jotta autoliike saa rekisteröinnin suoritettua. Herra Grosch otti paperit ja kävimme vielä läpi muutaman yksityiskohdan. Grosch ei muistanut, että minulle piti toimittaa englanninkielinen manuaali, joten se laitettiin tilaukseen. Samalla jouduin puoliväkisin viemään Groschin ulos katsomaan vanhan pyörän renkaita, koska aiemmin oli ollut puhetta, että liian kuluneet renkaat tiputtavat vaihtohintaa 300 euroa. Renkaat olivat kuulemma ok, eikä muutakaan valitusta pyörästä kuulunut. Ei edes niistä kahdesta kaatamisesta seuranneista naarmuista (ei ehkä edes huomannut). Sovimme, että palaan perjantaina aamulla hakemaan pyörän ja tuon samalla vanhan vaihtoon.

Keskiviikon ja torstain tärinöistä selvittyäni saavuin aamulla Esseniin. Aivan ensimmäiseksi näin uuden pyöräni. Mahtavaa, ainakin pyörä on ihan oikeasti liikkeessä! Tiistaina kun en pyörää nähnyt. Sitten huomasin, että pyörässä on väärä satula eli korkeampi malli. Grosch sanoi, että ei ongelmaa, vaihdetaan. Seuraavaksi kuulin, että englanninkielistä manuaalia ei vielä ole. Ja pyörän huippukestävä muovinen vara-avain oli rikottu pyörän laukun asennuksessa. Herra Grosch oli selvästikin tilannut tehtaalta pyörän väärällä penkillä (tai olivat mokanneet tehtaalla), koska matalampi penkki haettiin ensin koeajopyörästä! Onneksi toinen myyjä löysi uuden penkin hyllystä, eikä tarvinnut tämän takia säätää myöhemmin. Pieniä vastoinkäymisiä ja normaalia saksalaista asiakaspalvelua, mutta pyörä oli kuitenkin ajokunnossa ja se oli tärkeintä.

Vaikka taas yritin puristaa myyjältä Hondan tarkan vaihtohinnan, myyjä ei millään sitä halunnut antaa eikä myöskään tarkistaa pyörää. Nyt pyörästä hyvitettiin alunperin pyörää tarkastamatta annettu vaihtohinta eli 4800 euroa ja maanantaina herra Grosch ilmoittaa, mikäli Hondasta jotain ongelmia löytyisi. Jos pyörän vaihtohinta ei muutu, tein todella mahtavan kaupan, koska mikään muu liike ei mennyt lähellekään nyt maksamaani kokonaishintaa. Paras vaihtotarjous taisi olla 11500 euron välirahalla ja nyt sain pyörän 11 000 euron välirahalla. Kilpailutus kannattaa!

Menin Essenistä suoraan töihin ja vasta töissä huomasin, etten saanut fahrzeugbriefiä eli sitä paperia, joka kertoo minun olevan pyörän omistaja. Luulin paperin olevan muiden saamieni paperien joukossa (todella monta), mutta eipä ollutkaan. Työkaveri neuvoi soittamaan liikkeeseen ja herra Grosch ilmoitti paperin tulevan postissa. Toivotaan, että näin käy. Muuten on taas älytön säätöruljanssi edessä. Grosch lupasi soittaa myöhemmin, kun uusi vara-avain ja englanninkielinen manuaali saapuvat, mutta voisin lyödä vaikka vetoa, ettei näin käy. Pitää soitella liikkeeseen parin viikon päästä taas...

Olen nyt ajanut pyörällä 350km ja se tuntuu aivan mahtavalta. Hondaan verrattuna pyörä on kuin toiselta planeetalta. Alavääntö on todella mukava ja pyörä tuntuu jopa Hondaa pienemmältä ajossa. Vaikka kuivapainoa on 30 kiloa enemmän, sitä ei ajossa huomaa – ei edes hidasajossa. Voi olla, että syy on pyörän alhaisessa painopisteessä. Ajoasento on Hondaa sporttisempi. Muistin koeajosta asennon olevan hieman pystympi, mutta kyllä tämäkin menettelee. Pyörän ”tuulilasia” en osaa vielä tuomita, mutta tästä kenties lisää, jahka pääsen ajamaan enemmän moottoritietä.
Kone reagoi kaasun vääntämiseen välittömästi ja tarkasti. Koeajopyörästä tuttua nykimistä alle 3000 kierroksessa ei ole. En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta pyörä kulkee eteenpäin ilman kaasun vääntämistä. Honda väsähti itsekseen ykkösellä, jos ei vääntänyt ollenkaan kaasua. Vaihdelaatikko pitää samanlaista kolinaa kuin koeajopyörässä ja kakkonen ei aina löydy huolimattomalla vaihtamisella ja pyörä menee vapaalle. Tosin vapaata ei vauhdissa tunnu saavan millään päälle, kun sitä tietoisesti yrittää. Laatikko on silti mielestäni parempi kuin Hondassa, jossa rivakassa kiihdytyksessä kakkonen meni yleensä päälle kolisten tai ei ollenkaan (paitsi vähän runttaamalla). En tosin kovin rivakoita kiihdytyksiä ole vielä tehnyt puimurilla, joten vaikea sanoa miten se reagoi vähän rajumpaan käsittelyyn.

Sitten muista varusteista. ESA:sta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Comfort-asennossa huomasin, että pyörä jää jotenkin aaltoilemaan moottoritien epätasaisuuksissa ja sportti-asennossa alusta oli taas liian kova mukavaan moottoritiemenoon. Kaupunkiajossa näiden kahden eroa ei oikein huomaa, paitsi ehkä sportti-asennon hieman ”kuoppaisemmassa” tuntumassa. Normaaliasento taas ei oikein tunnu mitenkään ajossa, joten kenties se on sitten paras yleisasento. Kahvanlämmittimet testasin vesisateessa ja ihan kivat ovat. Ei ainakaan kädet pääse paleltumaan. Testausolosuhteissa lämpötila oli 20 tietämissä, joten pahimmat olosuhteet ovat vielä testaamatta. Ajotietokoneen hyödyllisyys on kyseenalainen, mutta onpahan ainakin lämpömittari pyörässä.

Myyjä sanoi, että 1000km sisäänajossa ei saisi mennä yli 5000 kierroksen. Manuaalissa sanottiin, että ei saisi mennä yli 7000 kierroksen. Olen pysytellyt siis 6000 kierroksessa. Ihan kaikkia pyörän ulottuvuuksia ei siis vielä pääse kokemaan.

Sitten negatiiviset asiat. Pyörä tuntuu kuluttavan kohtuuttoman paljon bensaa. Ajotietokoneen mukaan kulutus on tasaista kuutta litraa sadalla, tiestä riippumatta. Honda vei alimmillaan 4,5 litraa sadalla ja söi halvinta 92 oktaanista. Puimuri tahtoisi 98 oktaanista ja toimii 95 oktaanisella. Toinen iso negatiivinen juttu ovat pyörän laukut. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut edes avattua laukkuja, mutta sitten lukitussysteemin salat aukesivat – pitää vain käyttää (ei tähtiensodan) voimaa. Laukut tuntuvat pieniltä, vaikka niihin mahtuukin yksi kypärä kumpaankin tai 25 litraa. Jotenkin takalaukku tuntui tilavammalta. Ja vaikka laukut ovat pienet, venytettyinä ne jäävät todella pitkälle pyörän sivulle. Onnistuin jo vahingossa kolauttamaan toisen puolen ajaessani läheltä estettä (en todellakaan kuvitellut olevani liian lähellä). Onneksi kolautuksesta ei jäänyt oikeastaan mitään jälkeä laukun joustavuuden ansiosta. Kolmas valituksen aihe löytyy pyörän vaeltelusta hitaassa, alle 50km/h nopeudessa. Jostain syystä etupyörä hakee oikealle ja vasemmalle, vaikka alustassa ei näy vikaa. Tämä ei vielä hirveästi häirinnyt, mutta selvä miinus mielestäni.

Asensin navin pyörään samalla telineellä kuin mitä käytin Hondassa. En saanut navia vielä pyörän sähköihin kiinni, mutta jahka eräs puoti aukeaa taas kahden viikon päästä, saan navin parempaan paikkaan kiinni ja sähköt toimimaan. Puoti eli Comkor näytti taas saksalaisen asiakaspalvelun varjopuolia. Lähestyin liikettä sähköpostitse ja tiedustelin erään osan saatavuutta. Vastaus oli tylysti: olemme lomilla. Edes paluupäivämäärää eivät voineet ilmoittaa. Fiksua.

Vielä siis seuraavat asiat ovat auki: vara-avain, englanninkielinen manuaali, vanhan pyörän vaihtohinta, vanhan pyörän rekisteristä poisto sekä uuden pyörän fahrzeugbrief. Koska olen Saksassa, epäilen ainakin jonkun näistä aiheuttavan isoa päänsärkyä. Isoimmat ongelmat voivat tulla fahrzeugbriefistä ja vanhan pyörä rekisteristä poistosta. Yksi työkavereista neuvoi, että olisi parempi poistaa pyörä rekisteristä omatoimisesti. Toisaalta olen kuullut paikallisesta rekisteriviranomaisesta niin paljon tarinoita, että en vapaaehtoisesti halua asioida heidän kanssaan. Raportoin tilanteen kehittymisestä lisää, mikäli/kun ongelmia ilmenee.

Kävin valittamassa ajopuvusta lauantaina. Ajopuku pitäisi lähettää jonnekin tarkistettavaksi tai korjattavaksi. Hommassa kestäisi ”viikosta kahteen viikkoa” eli suomeksi noin kuukausi, joten ajattelin, että parempi yrittää ajaa kausi loppuun vuotavalla puvulla tai tarkemmin sanoen vuotavilla ajohousuilla. Nytkin se toimii paremmin kuin farkut, enkä halua olla ilman ajohousuja juuri nyt. Voi olla, että valitan myös takista, koska tämän päiväisen sateen jälkeen olkapäät olivat märät. Voi tosin olla, että vesi tuli kaula-aukosta, mutta hieman epäilen. Suomalaista Rukka-laatua, mutta onneksi on viiden vuoden takuu.

Eikä tässä vielä kaikki valittaminen. Kirjoitin valitussähköpostin vuokranantajalle maanantaina (ks. viime viikkoinen kirjoitus). Odottelin vastausta perjantaihin asti ja sitten yritin soittaa hänelle. Soittaminen oli tuloksetonta, mutta tekstiviestiin vastasi ja sanoi palaavansa lomalta sunnuntaina. Saan vastauksen siis ehkä huomenna. Saapa nähdä miten hän suhtautuu korjauksista aiheutuvaan rahanmenoon.

Kaikesta valituksesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen uuteen pyörääni. Lisää pyörästä varmasti jo ensi viikon kirjoituksessa. Ai niin, siinä on muuten hieno suomenlipputarra takana, kuten jokaisen saksansuomalaisen ajoneuvossa. Kiitoksia vaan lipun lahjoittajalle!

Korkeajännitys

393. päivä

Päivän ilmaisu: Krieg eli sota

Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko takana. Töissä hereillä oleminen alkoi olemaan hieman vaikeata, kun helle tekee nukkumisesta hankalaa. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi: a) joko pitää ikkunoita auki ja hikoilee hieman vähemmän tai sitten b) pitää ikkunat kiinni ja hikoilee oikein kunnolla. Vaihtoehto a tarkoittaa sitä, että liikenteen melu herättelee unilta säännöllisesti ja vaihtoehto b sitä, ettei saa hikoilulta kunnolla nukuttua. Olen valinnut vaihtoehto a:n.

Muutama kesä sitten muistan Suomesta jakson, jolloin lämpötila oli muutaman viikon 25 asteen tuntumassa. Parin viikon jälkeen yllättävän moni olisi jo halunnut lopettaa järkyttävän hellejakson. Yli kolmenkymmenen asteen helteissä juhlii, kun lämpötila putoaa yöllä jonnekin 25 asteen tuntumaan. Tuntuu tosi viileältä. Toivoa sopii, että lämpötila laskee alle kolmenkymmenen pikapuoliin. Viiden päivän ennusteessa tosin luvataan vielä neljä päivää yli 30 astetta.

Lämpöä tai ei, elämä jatkuu. Kävimme lauantaina kokeilemassa paintballia eli värikuulasotaa Aachenissa noin 100km päässä Düsseldorfista. Lapin sodan hengessä suomalaiset kävivät urhoollisesti saksalaisia vastaan. Tosin molemmilla puolilla oli sekä suomalaisia että saksalaisia, joten ihan maaotteluhenkeä ei aikaiseksi saatu. Vuokravehkeet olivat kohtuullisen hyvät puoliautomaattiaseet, mutta enemmän pelanneiden pro-vehkeet olivat vielä selkeästi parempia tarkkuuden ja kantaman suhteen. Pelaaminen ei ollut ihan ilmaista. 49 euron hintaan sai aseen, kaasun, maskin, 500 kuulaa ja sai syödä perunasalaattia ja makkaraa niin paljon kuin halusi (usko pois, ei kovin paljoa halunnut). Hauskaa oli kaikinpuolin, pitänee kokeilla uudestaan myöhemmin. Kuumaa oli kanssa, mutta onneksi lämpötila pelipaikalla oli alle kolmenkymmenen. Saksassa ei muuten saa pukeutua maastopukuun sotaleikkejä harrastaessa. On kuulemma liian sotilaallista. Itse ostin pelaamista varten halvimman mahdollisen takin, jonka valkoinen väritys ei ollut ihan paras kesäsotaa ajatellen.

Sitten moottoripyöräasiaa. Puimurikauppias ei ole vieläkään ilmoitellut tilauksen saapumisesta. Soitan kauppaan huomenna. On se kumma, jos ei kesäkuun alussa seitsemän viikkoa sitten tilattu pyörä ala jo saapumaan. Useimmissa kaupoissa sanottiin pyörän saapuvan maksimissaan kuudessa viikossa, joten nyt ollaan arviosta pahasti jäljessä. Tekisi mieli jo päästä ajamaan uudella pyörällä. Vaikka Suomessa ollessani kukaan ei ollut Hondasta kiinnostunut, niin nyt tuli yhdeltä mattimyöhäseltä kysely. Harmi, että kaveri oli näin myöhään liikkeellä, koska mailin perusteella hän taisi olla oikeasti kiinnostunut. Vielä sananen ajopuvusta. Olen jo muutamaan otteeseen miettinyt, että vuotavatko ajohousuni haarovälistä. Nyt viimein sain aikaiseksi testata vedenpitävyyttä ja menin housut päällä suihkuun. Kymmenisen minuuttia housuja sai suihkutella ennen kuin vesi tuli läpi. Housut menevät siis takuuvaihtoon. Toivottavasti saan kokoa isommat tilalle.

Kuten aiemmin kirjoittelin, jääkaappini ei oikein jaksa viilentyä näin lämpimillä ilmoilla. Kaapin toiminta on mielestäni heikentynyt koko ajan ja tällä hetkellä kaapin on vaikea pysyä alle kahdeksan asteen maksimilämpötilan. Jos lisään kaappiin litran huoneenlämpöistä nestettä, kaapin lämpötila nousee yli kahdeksan asteen moneksi tunniksi. On aika valittaa vuokranantajalle. Ja kun valittamaan aloitan, mainitsen myös vessan rikkinäisistä silikoneista ja parvekkeen oven sentin kokoisesta raosta tiivisteissä. Saa nähdä mitä vuokranantaja sanoo saadessaan tällaisen listan.

Veroneuvoja teki aiemmin valituksen Suomessa tienaamieni tulojen väärästä huomioimisesta. Tällä viikolla hän veti valituksen takaisin, koska verotoimiston antaman selvityksen mukaan valitukseen ei ollut aihetta. Vääryys on siis Saksan lain mukaista ja Saksan verottajan mielestä veronalaiset Suomen tuloni olivat isommat kuin Suomen verottajan mielestä. Erireilua!

Olen nuorimies. Tämän totesi tänään viimeksi noi 35-vuotias nainen sanoessaan myyjälle, että olin häntä ennen jonossa. Suomessa en uskoisi tällaista kuulevani näin pienellä ikäerolla ja mielestäni nuoremmatkin ovat minua junge manniksi kutsuneet. Aina se vaan jaksaa naurattaa, mutta kai tämä sitten vain kuuluu kieleen. Joskus oman ikäisellä porukalla liikkuessa saattavat (julmat) sakemannit nimittää meitä nuoriksi. Mitä nuorille saisi olla? Minnekäs nuoret ovat menossa? Ja niin edelleen. Tiedä sitten onko tämä parempi kuin sedittely Suomessa.

Ensi viikolle ei mitään erikoista luvassa. Paitsi ehkä uusi moottoripyörä! VRRROOOoooommmMM!!!

Takaisin lomilta

386. päivä

Päivän ilmaisu: Geehrt eli kunnioitettu

Kesälomat on nyt sitten lusittu. Vielä olisi vähän alle kaksi viikkoa lomaa jäljellä, mutta ne säästän myöhemmäksi. Aika palata normaalirytmiin Saksan matkan dokumentoinnissa.

Mopolla tuli ajettua kuukaudessa hieman yli kuusi tuhatta kilometriä eli puolet kaikista ajetuista kilometreistä. Nyt en varmaan enää Hondalla paljoa ajele ennen kuin saan uuden puimurin alle. Hondan mittarissa on nyt 11238km. Saa nähdä mitä puimurikauppias tuumaa, kun aletaan olla lähellä 12 000 huoltorajaa. Suomessa ei ollut muuten ketään kiinnostunutta Hondan ostajaa. Alhainen hinta ei siis ainakaan myy tuontipyörää.

Tulin Suomesta Superfastilla ilman hyttiä. Superfastin kansituolit sijaitsevat lautan sisällä, mutta lämpötila niissä, kuten koko lautan sisällä, on todella jäätävä. Yö tuli nukuttua horkassa täristen. Päällä oli t-paita, neulepaita, ajotakki ja farkut, mutta eivät nuo mitään auttaneet. Jos vielä Superfastin kansituoleja käytän, otan mukaan ainakin riittävän paksun peiton. Mieluiten tosin makuualustan ja makuupussin, mutta motoristille nämä voivat jäädä haaveeksi kuljetustilan rajallisuuden tähden.

Superfast saapuu Saksassa Rostockiin. Rostockista on Düsseldorfiin 600km ja koko matka on moottoritietä. Ajelin pätkän viiteen tuntiin kahdella pysähdyksellä eli ajaessa keskinopeus taisi olla kohtuullisen kova. Ikävä pätkä ajaa yöllä, kuten mielestäni kaikki näkemäni moottoritiet Saksassa. Välillä tuntui olevan todella hankalaa hahmottaa missä tie kulki ja nopeudet ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Suomessa ajaessa. Matkalla taisin nähdä kaksi autoilijaa, jotka osasivat kytkeä pitkät ajovalot päälle, kun sopiva tilaisuus tuli. Mikähän siinäkin?

Lauantaina oli taas kantapöytä. Kantis aloitettiin kirmeksessä eli Düsseldorfiin saapuneessa liikkuvassa huvipuistossa. Eipä sen erikoisempaa tälläkään kertaa. Uusia naamoja oli muutama ja vanhoja sitäkin enemmän.

Düsselissä on ollut viimeisen kuukauden ajan tai pitempään yli 25 astetta lämmintä. Viiden päivän ennusteessa luvataa yli 30 asteen lämpötiloja. Kämppä on kuin sauna. Jos ulkona on 30, sisällä on ainakin viisi astetta lämpimämpää. Onneksi yöllä ulkolämpötila jäähtyy alle kahteenkymmeneen ja nukkuminen on mahdollista. Jääkaappi ei oikein tahdo pysyä menossa mukana ja kerää huurretta jäähdytyselementtiin todella vauhdikkaasti. En tiedä onko syynä jääkaapin laaduttomuus (mitä epäilen) vai vain epäinhimillinen kuumuus, mutta kaapissa on aivan liian lämmintä. Päädyin rapsuttelemaan jääkerroksen pois puulastalla, jotta kaapissa olisi alle kahdeksan astetta koko ajan. Suomessa raaputellaan talvella auton ikkunoita, Saksassa kesällä jääkaappia :)

Deutsche Bankin kirjeet alkavat suomalaiselle oudolla aloituksella: ”kunnioitettu xxx”. Mutta kai sen sitten noin pitää mennä, koska Saksassa ihmiset pitäisivät varmaan epäkohteliaana aloitusta ”hyvä xxx” tai muuta suomalaisen normaalikohteliaisuutta. Täytyyhän pankin kirjeen alkaa juhlavammin kuin normaalien kohteliaisuuksien. Deutsche Bank lähetti muuten muutaman viikon aikana neljä mainoskirjettä. Aika voimakasta markkinointia minun mielestäni. Olisiko tilille kertyneet puimurirahat saaneet mainoskoneiston käymään vai onko kesä vain parasta aikaa markkinoinnille?

Jahas, sitten taas huomenna töihin ihmettelemään mitä kaikkea kuukaudessa on tapahtunut (tai tapahtumatta jäänyt).