Vuoden päivät Saksaa, huh!

365. päivä

Päivän ilmaisu: Jahrestag eli vuosipäivä

Tasan tarkkaan vuoden päivät Saksassa asumista takana. Vaikka en onneksi oikeasti olekaan ollut Saksassa tasan 365 päivää, olen varmasti ollut tarpeeksi paikan päällä. En juuri nyt jaksa kirjoittaa syväanalyysiä Saksasta ja siellä elämisestä, mutta ehkä sitten myöhemmin.

Kävimme motoristiporukalla Mongosissa syömässä. Mongo’s –ravintoloita on muistaakseni seitsemän kappaletta Saksassa, suurin osa Nord-Rhein-Westfalenissa eli Düsselin osavaltiossa. Mukava paikka syödä. Total Mongo’s –annos maksaa 20e ja eväät siihen haetaan buffetista, josta lapetaan lautasella vihannekset ja raa’at lihat samaan syssyyn. Sitten lautanen ojennetaan kokille, joka paistaa koko satsin ja tarjoilija tuo valmiin sapuskan pöytään. Buffetin erikoisuutena ovat erilaiset lihat. Tällä kertaa erikoisin taisi olla kenguru, joka ei kyllä mielestäni maistunut mitenkään erikoiselta. Kenties ehkä vähän samalta kuin poro. Nyt tiedän minne vien seuraavatkin vieraat syömään. Loistava paikka!

Jaa niin, tuli reissulla vielä rähjääntymisen lisäksi opittua jotain:

• Navigaattori hyvä, mutta kartat loistavia suunnittelussa, varsinkin maisemareittien haussa
• 300km päivä on hyvä etappi, enempi menee helposti suorittamiseksi eikä kerkiä poikkeileen matkalla nähtävyyksissä
• Ei autolla/pyörällä isoihin kaupunkeihin.
• Ylimääräiset matkatavarat voi yleensä jättää ravintolaan, jossa käy syömässä. Näin ei tarvitse jättää lukitsemattomia tavaroita kadulle pyörän selkään.
  

Nürburgring ja juhannus

364. päivä

Päivän Ilmaisu: Rennbahn eli kilparata

S ja B halusivat ajamaan vanhalle Nürburgringin kilparadalle. Puolitoista kierrosta Nürburgringiä maksaa 22e. Eipä tässä muuta ihmeellistä, mutta B hukkasi rekisterikilpensä ensimmäisten kilometrien aikana. Vaikka kilpeä käytiin hieman etsimässä radan sulkeuduttua, joutui B ajamaan Suomeen asti ilman kilpeä. Läheinen poliisilaitos antoi B:lle paperin, jossa todetaan tilanne ja käsketään soittamaan heille, mikäli joku poliisi tien päällä Saksassa pysäyttää. Been there, done that, lost the register plate.

Myöhemmin, 800 Saksassa – ilman pysäytystä – ajetun kilometrin jälkeen, Suomen puolella paljastui, ettei Suomenkaan viranomaisia paljon hätkäytä kilvetön menopeli. Katsastuskonttorilta vain sanottiin, että uusi kilpi tilaukseen ja ajat ilman kilpeä siihen asti. Peräti outoa leväperäisyyttä molemmilta mailta.

Juhannus tuli sitten juhlittua Düsseldorfissa. Ei sen kummempaa siitä.

Eurotour 2006 päätökseen

363. päivä

Päivän ilmaisu: Heimkehr eli kotiinpaluu

Kilometrit alkoivat painamaan persuksissa siinä määrin, että porukka äänesti Düsseldorfiin paluuta päivää etuajassa. Ei meillä tosin Alankomaissa olisi ollut paljoa nähtävääkään, koska Amsterdamiin emme halunneet puoleksi päivää mennä ja muita kiinnostavia kohteita ei ihan lähellä ollut.

Ajelimme Goesista Den Haagin kautta Düsseldorfiin. Goesin ja Den Haagin välillä ajoimme välillä merenpinnan alapuolella. Aluetta kutsutaan alamaaksi (Low lands) ja se todella on merenpinnan alapuolella. Meinasimme aluksi pysähtyä matkalla vielä jossain muualla kuin Den Haagissa, mutta tämä suunnitelma kariutui Den Haagin iltapäiväruuhkaan. Taas pääsimme ajamaan kultaista keskitietä Pariisissa opitun mukaisesti.

Den Haagissa yritimme saada lounasta, mutta tätä ihmettä ei Alankomaissa laajalti tunneta. Lounasaikaan tarjotaan vain jotain pientä purtavaa, eikä mitään tukevaa. Jouduimme tyytymään kanasalaattiin.

Matkaa kertyi 400km.

Rocketeer

362. päivä

Päivän ilmaisu: Rakete eli raketti

Boulognessa bongasimme täysin sattumalta ravintolan ruoka-alusista La Coupole –nimisen museon, joka sijaitsi sopivasti matkan varrella. La Coupole on iso bunkkeri, joka on rakennettu saksalaisten V-rakettien laukaisemista varten. Ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka ei sieltä yhtään V-rakettia ammutukaan. Liittoutuneet kun yrittivät ihan toden teolla tuhota kiinteitä laukaisualustoja ja saksalaiset älysivät nykyisten sotaoppien mukaisesti, että on parempi pitää alustat liikkuvina. Pari tuntia museossa reissun aikana ja reissun kulttuuriannos täynnä.

La Coupolesta ajoimme Bruggeen, jota kutsutaan (kai) Belgian Venetsiaksi. Bruggessa on ainakin paljon kanaaleita, jos ei muuta. Käymisen arvoinen paikka, vaikka itse olin jo toistamiseen siellä.

Belgiasta siirryimme Alankomaiden puolelle siinä määrin sujuvasti, että emme havainneet rajan vaihtumista. Jossain vaiheessa vain päättelimme olevamme Alankomaiden puolella, koska kieli oli vaihtunut toiseksi ja liikennemerkit olivat erilaisia kuin aiemmin.

Olimme suunnitelleet ylittävämme matkalle sattuneen vesistön kartassa näkyneellä lautalla, mutta sattuikin niin, että lautta oli korvattu 6,6km pitkällä tunnelilla. Tämä tunneli olisi aivan omiaan huippunopeuksien testaamiseen, koska se oli suunnilleen suora ja tunneliin ei tule mitään yllättäviä ajoesteitä. Harmi vaan, että tunneli ei ole Autobahnia.

Matkamme määränpää oli Goes-niminen kaupunki. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen ja eksyilimme navin avustamana rautatieaseman hotellille. Ei mikään mahdottoman huono valinta, mutta ei kenties paraskaan.

Matkaa kertyi 300km ja päivä oli ensimmäinen täysin sateeton.

Merenrantamaisemia

361. päivä

Päivän ilmaisu: Mittsommerfest eli keskikesän juhla

Deauvillesta siirryimme Boulogne sur mer:n. Pysähtymispaikka valittiin suurin piirtein sen takia, että pääsimme tämän siirtymän aikana näkemään Etretatin ja saimme ajaa Atlantin rantaa pitkin suurimman osan matkaa. Rannassa ei tosin mene tietä, joten pääosin ajelimme rannan läheisyydessä sitä näkemättä.

Etretat on yksi niistä paikoista, jonka näkee postikorttien maisemakuvissa. Atlantti on rikkonut rantakalliota kivan näköiseksi ja paikalla kannattaa käydä ihan itse katsomassa. Sikäli hyvä kohde motoristille, että en usko paikan päälle pääsevän suoraan lentokoneella. Kerrankin siis jotain hyötyä olla omien pyörien päällä.

Ei matkaa ilman ajoneuvorikkoa. S:n Hayabusa oli jo aiemmin keväällä vuotanut kytkinnesteensä (pyörässä siis nestekytkin, eikä vaijeri) pohjalukemiin ja päätti tehdä sen nytkin euroturneen kunniaksi. Kytkimeen oli helppo löytää lisää DOT-4 –jarrunestettä, mutta jarrunesteen saaminen kytkimen säiliöön ei ollutkaan niin helppoa. Ensin pysähdyimme huoltoasemalle rikkomaan ruuvin kannan paikallisen huoltoaseman pitäjän avustamana. Samaiselta huoltoasemalta yritin ostaa venttiilin hattua, jonka huomasin kadonneen. Hattua ei ollut myytävänä, mutta avualias huoltomies irrotto (toivottavasti) omasta autostaan hatun ja antoi sen minulle. Hieman erilaista, mutta toimivaa palvelua.

Myöhemmin bongasimme Suzuki-huollon, jossa hieman asiantuntevampi kaveri käytti aiemmin kokeilemaamme avausmetodia ja sai ruuvit ongelmitta auki. Eipä siinä sitten muuta kuin uutta nestettä sisään ja tien päälle. Tämä on sitä Suzuki-laatua ja Hayabusan jo vuonna 1999 tehdyn virheettömän suunnittelun helmiä.

Kun pääsimme kohtuu varhain Boulogneen, huomasimme koko kaupungin juhlivan juhannusta. Ranskan juhannus tosin sijoittuu tarkalleen tasauspäivään, mutta hieman ennakoiva juhliminen ei ranskalaisia tuntunut haittaavan. 60 000 ihmisen kaupungissa tuntui porukkaa olevan kuin Tampereella konsanaan. Muutama katu oli muutettu katukonsertoinnille sopivaksi ja porukka juhli kuin viimeistä päivää. Jotain hyvää Ranskassakin. Saksassa kun ei tämmöistä juhlaa tunneta.

Kilometrejä taisi tulla n. 250.

Normandian maihinnousu

360. päivä

Päivän ilmaisu: Bunker eli bunkkeri

Aamu aloitettiin parin tunnin ruuhkassa seisomisella. Y:n ”tietojen” mukaan etäällä Pariisista ei ole liikenneruuhkia. Itse ilmaisin eriävän mielipiteeni, mutta yritimme kuitenkin ajaa lähes suorinta tietä kohti seuraavaa matkakohdetta, Deauvillea. Aluksi ajoimme n. 20km Pariisia kohtia pari tuntia ruuhkassa ja sitten lähdimme täysin vastakkaiseen suuntaan Pariisista pois päin. Tässä välissä kävimme vielä Pariisin kehätiellä suorittamassa kilometreittäin keskiviivan päällä ajamista (aina kun jono pysähtyi siirryimme keskelle). Enää ei tarvitse uskoa ketään, jonka mielestä miljoonakaupungin aamuruuhka ei olisi massiivinen ja kaiken mahdollisen etenemisen estävä helvetti. Ai niin, ei kannata mennä isoihin kaupunkeihin ajoneuvolla... mutta tämänhän taisin todeta jo aiemmin.

Olimme aiemmasta viisastuneena päättäneet tämän päivän ajomatkaksi vain noin 250km eli Pariisista Deauville hotellille. Emme siis yrittäneetkään päästä Normandian maihinnousun päänäyttämöitä katsomaan vaan ajattelimme tyytyä itäisimpien taisteluiden rantoihin – näin siis aluksi. Nälkä kasvaa syödessä ja kun olimme jo näin lähelle päässeet, emme millään voineet olla ajamatta eteenpäin katsomaan 2. maailmansodan aikaisia bunkkereita. Ajoimme aina Arromanchesiin asti eli Gold Beachille. Loppujen lopuksi ajomatkaa kertyi n. 500km tälle päivälle, mutta tulipahan nähtyä taistelupaikkoja ja bunkkereita. Pisin etäisyys Suomeen Helsinkiin ilmateitse mitaten oli tällä reissulla 2021km. Tämä tosin navin ilmoittamana ja lukuun saa suhtautua varauksella.

Deauvillen kaupunki oli mielenkiintoinen kokemus. Ainut ranskalainen lähes täysin ehjä ja siisti kaupunki tällä matkalla. Pariisia oli toki myös laitettu, mutta muut kaupungit tuntuivat todella rähjäisiltä. Netistä katselin, että Deauville yrittää olla jonkinlainen Rivieran korvike, joten se selittänee tilanteen. Kaupunki tuntui kalliilta, mutta jos siellä päin tulee vielä liikuttua, niin hyvällä kelillä varmaan poikkeamisen arvoinen paikka. Ainakin siellä oli hieno uimaranta. Kaupungin talojen arkkitehtuuri poikkesi täysin aiemmin näkemistäni kaupungeista.

Pariisissa käppäilyä

359. päivä

Päivän ilmaisu: Bettler eli kerjäläinen

Päivän verran Pariisin hotellia ja alkoi toden teolla kiinnittämään huomiota paikan laatuun. Kaksi neljästä huoneen lampusta rikki. Kaksi kolmesta huoneen pistorasiasta toimii. Suihku vuotaa lakkaamatta. Suihkuverhoa ei tietenkään ole ja vessa lainehtii suihkun jälkeen. Niin, ja mikä ilmanvaihto, onko sellainenkin keksitty jossain puolella maailmaa? Halvalla (49e/yö/2 hengen huone) ei saa hyvää, mutta jotain rajaa kiitos.

Päivä kulutettiin kävelemällä. Kilometrejä taisi tulla päälle kymmenen. Keli oli koko ajan erinomainen, kenties liian kuuma välillä, mutta muuten hyvä. Kiersimme kaikki pääkohteet läpi, mikä tietenkin on liikaa yhdelle päivälle. Nähdyksi tuli mm. Eiffel-torni, Notre Dame, Louvre ulkoa ja riemukaari.

Pääturistikohteiden ympärillä oli turhan paljon kerjäläisiä. Silmiinpistävin ja häiritsevin joukko oli ryhmä samankaltaisesti pukeutuneita naisia, jotka aloittivat sanoilla ”Do you speak English” ja sitten lykkäsivät jonkun ihme tarinakortin käteen.

Nyt voi sanoa nähneensä ja kokeneensa Pariisin. Ehdottomasti kannattaisi mennä vielä uudestaan, mutta mielellään ajan kanssa ja ilman ajoneuvoa.

Ranskaa

358. päivä

Päivän sanonta: Unbezalhbar eli liian kallista

Maksoimme aamulla hotellin ja kaljat, joiden totesimme olevan varsin hinnakkaita. Kun hotellihuone maksoi 75e, kaljat maksoivat 50e! Vähän kuin Suomessa olisi ollut...

Sunnuntai oli sovittu pelkäksi ajopäiväksi ilman sen isompia stoppeja. Pohjoisranska on tappavan tylsää ajomaastoa. Aakeeta laakeeta maaseutua ilman mitään nähtävää. Osan matkasta ajoimme maksullisia moottoriteitä pitkin. Kallein pätkä taisi olla 80km matka hintaan 3,6e. Autolle sama pätkä olisi ollut varmaan enemmän. Maksullinen motari oli pääosin loistavassa kunnossa. Itse asiassa en ole parempi kuntoista tietä nähnyt. Kansallisteillä ei maksua peritä ja niillä saa ajaa maksimissaan satasta, mutta kaupunkien kohdalla tiputetaan hitaaseen kaupunkiajoon. Motarilla saa päästää 130km/h. Jostain syystä motaria pienemmillä teillä ei ollut juurikaan pientareita. Jos renkaat menevät lähelle tien reunaa, ei hiekalle tai alaspäin ojaan johtavalle luiskalle ole montaa senttiä. Miinus ranskalaiselle tiestölle.

Ajokulttuuri poikkeaa Ranskassa selvästi Sveitsistä ja Saksasta. Ohi mennään sieltä mistä pääsee ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita riittää. Pinna ei tuntunut riittävän tien päällä olevilla ranskalaisilla. Paikallisia motoristeja sai tosissaan varoa taustapeileistä, koska nämä vetivät kaistojen välissä kuin kaistapäät. Mutta muistivat kyllä moikata aina ohittaessaan. Paikallinen motoristi on aina liikennevaloissa ensimmäisenä. Ensimmäiseksi puikkelehditaan tavalla tai toisella. Autoilijat olivat siinä mielessä mukavia, että kaistojen välissä puikkelehtivat moottoripyörät ja skootterit tms. mopot saivat mukavasti tilaa autoilijan huomattua kaksipyöräisen ajoneuvon.

Ranskassa ei kannata jättää tankkausta viimetippaan pyhäpäivänä. Sunnuntaina yli puolet huoltoasemista oli suljettuna, eikä vähiltä automaattiasemiltakaan saanut bensaa luottokortilla. Hassulta tuntui, kun huoltamon täti tai setä juoksi tankkaamaan asiakkaan auton. Itse teimme etikettivirheen ja tankkasimme aina itse. Yhden asiakaspalvelijan asemalla myyjän juokseminen autoille ja takaisin kassalle teki hommasta hidasta. Kaikilla asemilla myyjä ei tankannut ajoneuvoa ja näillä asemilla bensa oli usein vähän halvempaa. Kiroavatko ranskalaiset näitä asemia palvelun puutteesta, kuten suomalaiset saattavat kirota automaattiasemia?

Lounasravintolan löytäminen oli hankalaa, koska matkalla ei ollut sopivan oloisia ravintoloita. Reissun ainoa käännytys ravintolan ovelta tuli tällä siirtymällä, kun tarjoilija oli sitä mieltä, että ajovaatteissa olevat motoristit eivät sovi heidän ravintolaansa. Ravintola ei ollut mitenkään erikoisen hieno, mutta pitäkööt tunkkinsa!

Olimme varanneet Pariisin hotellin keskustan ulkopuolelta, koska ajattelimme tämän olevan turvallisempi valinta pyörien säilyttämiseen. Hotellissa oli myös autotalli, joten tämä paransi turvallisuutta entisestään. Matkaa hotellista keskustaan oli 20km ja tämän pääsi ajamaan junalla halvimmillaan alle 8 euron. Aikaa siirtymään meni puolisen tuntia ja junia kulki 10-15min välein. Päivälippu maksoi 9e ja sillä sai matkustaa paikallisjunilla, metroilla ja busseilla. Mielestäni keskustan ulkopuolinen hotelli oli hyvä valinta. Vältimme keskustaruuhkat ja pääsimme varmaan halvemmalla.

Hotellin respassa tapasimme pikaisesti kanadalaisen turistin. Ensimmäinen kysymys kanukilta oli, että katsotteko Conan O’Briania? Kanukin koko Suomi-tietämys oli ammennettu Conanilta. Pisteet Conanille!

Pyörähdimme pikaisesti Pariisin keskustassa illalla. Illan päähavaintoihin kuului tolkuttoman kalliista kaljan hinnasta järkyttyminen. Pahimmillaan 33cl pullo Heinekeniä maksoi 8,9e (Notre Damen vieressä).

Päivän tappiot: Y:n kamerasta meni ohjelmavalitsin rikki.

Matkaa taisi tulla 400km ja matkalla olimme aamukahdeksasta iltakuuteen eli 10 tuntia taas. Matkalla Y:n vilkku jäi luvattoman monta kertaa vahingossa päälle ja tästä seurasi turhia pysähtelyitä/ihmettelyjä.

Alppiteillä

357. päivä

Päivän ilmaisu: Landschaft eli maisema

Aamu käynnistyi kommunistiaamiaisella ja lähdimme tien päälle kello 9. Tavoitteena oli ajaa nopeasti ja lyhintä reittiä Alppien juurelle moottoritietä pitkin, koska olimme edellisenä iltana saaneet lyhimmän reitin pituudeksi 400km emmekä halunneet ajaa yli 400km. Y päätti kuitenkin lähteä omalle reitilleen, koska hän halusi nähdä enemmän maisemia. Y ajeli sitten omaa reittiään ja me muut lähdimme nopeampaa reittiä pitkin. Sovimme, että näemme sitten kun näemme ja Y löytäkööt perille omin nokkineen, kun kerran tahtoi porukasta erota. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että Y sai meidät kiinni parin tunnin päästä, koska pidimme hieman pidemmän tauon ja ihailimme maisemia Spiezissä.

Spiezistä ajoimme 11 tietä kohti Jaunia ja siellä olevaa Jaunpassia. Jaunpassin korkeudeksi olimme kartasta määrittäneet 1500 metriä ja kun vuorilla olimme, halusimme päästä korkealle. Koko reitti Spiezistä lähtien (ja jo ennen Spieziä) oli kuin suoraan postikorteista. Hienoa vuoristomaisemaa riitti vaikka millä mitalla. Pääsimme hieman kokeilemaan Alppien serpentiiniteitä ja ajamaan kohtuupaljon ylämäkeen. CBF:ää joutui ajamaan hieman kovemmilla kierroksilla ja ison koneen vaivaton vääntö olisi ollut tervetullut apu. GPS:llä määrittelimme reissun korkeimmaksi kohdaksi 1523 metriä.

Vuoristosta päästyämme ajoimme mahdollisimman nopeasti kohti Polignyä. Loppumatka ajettiin käytännössä sateessa, joka vaihteli kaatosateesta normaaliin sateeseen. Koska osa teistä oli poikki ja navigaattoriakin tuli tulkittua välillä väärin, saimme seikkailla sateessa hieman odotettua pitempään. Paikallisia maatalon asukkejakin tuli jututettua aiheesta ”missä on Poligny-niminen paikka”. Itse en olisi kyllä jututtanut, mutta kaikki eivät luottaneet navigaattorisuunnistukseen, joka takelteli suljettujen teiden takia. Onneksi olin sentään laittanut navin välttämään hiekkateitä, koska muuten olisimme takuuvarmasti ajelleet mutaisia rallireittejä pitkin.

Lopulta löysimme hotellin. Jälkikäteen ajatellen reissun surkein sellainen. Yksi huone neljälle hengelle 75e. Iltapalaksi joimme kolme pulloa olutta per naama. Kukaan ei tietenkään kysynyt kaljan hintaa etukäteen, koska jo kaljan saaminen oli hankalaa kielimuurin takia. Ranskalainen muuten ymmärtää sanan puteli tai buteli samassa merkityksessä kuin suomalainen. Tuli todettua, että Ranskassa on hyvä osata ranskaa. Ilman Y:n ja S:n ranskantaitoa olisimme varmaan saaneet ihmetellä montaa asiaa kauemmin ja hankalammin. Hotellin henkilökunta kun ei englantia osannut.

Matkaa kertyi 400km ja tien päällä olimme kello yhdeksästä iltaseitsemään eli 10 tuntia. Liikaa mielestäni, mutta tuli nähtyä hienoja maisemia sen verran, että oli sen arvoista.

Kommunisteilua

356. päivä

Päivän ilmaisu: Kommune eli kommuuni

Y:n järjestämä majoitus paljastui illalla hieman erikoiseksi. Y:n kaveri Hans-Peter asui 15 hengen kommuunissa, josta saimme yhden huoneen (erään kommunistin työhuone) kahdeksi yöksi käyttöömme. Kommuunissa porukka valmisti ja söi yhdessä ainakin aamupalan ja päivällisen, joista molemmista pääsimme osalliseksi. Kommuuni sijaitsi kerrostalossa, jossa oli erikokoisia kommuuneita. Hans-Peterin kommuuni oli isoin ja talossa asusti yhteensä varmaan sata ihmistä. Kommunistit selittivät syyksi erikoiselle asumismuodolle yksiöiden kalleuden Zürichissä ja ilmeisesti tarjontakaan ei ole mahdottoman hyvää.

Kiersimme päivällä jalan ympäri Zürichiä Hans-Peterin opastamana. Tältä kierrokselta mieleen jäivät 900 metrin korkeudessa ollut näkötorni, satunnaisesti pilvien takaa näkyneet lumihuippuiset alpit ja isohko Zürich-järvi. Järveä kiersimme puolitoistatuntia laivalla. Laivasta ihmettelimme hulluilta tuntuvia ihmisiä, jotka uivat keskellä laajaa selkää ilman mitään apukeinoja veneliikenteen keskellä. Harjoittelivat kuulemma jotain kisaa varten. Toinen erikoinen uimapaikka löytyi joesta. Ihmiset hyppäsivät vuolaasti virtaavaan veteen ja antoivat sen kuljettaa itseään muutaman sata metriä. Lopuksi ihmiset mätkähtivät teräskaltereihin, jotka estivät uimareiden joutumisen vähän pitemmälle jokiseikkailulle. Juuri muuta emme ehtineet näkemään päivän mittaan, koska meillä oli kiire päivälliselle.

Illalla Y valmisti päivällisen jälkiruoan (saimme osallistua päivälliselle, mikäli valmistamme jälkiruoan), jonka piti olla romanialainen erikoisuus, mutta joka maistui pitkälti suomalaiselle pannukakulle. Jälkkärin menekki oli siinä määrin hyvä, että sen täytyi olla kaikkien mielestä hyvää.

Lopuksi kävimme vielä Helsingissä (Zürichissä on todella underground-paikka nimeltään Helsinki Bar) juomassa Lapin Kultaa. No, eipä ole puoleen vuoteen tullut juotua suomalaista kaljaa, joten mikäpä siinä.

Sveitsiin mennessä kannattaa huomioida, että siellä on käytössä Sveitsin frangi. Luottokortilla pärjää todella hyvin, mutta frangeja kannattaisi olla taskussa pikkuostoksia varten. Eurotkin kelpasivat turistipaikoissa. Sveitsissä on muuten halpaa bensaa, melkein yhtä halpaa kuin Luxemburgissa.

Varasimme seuraavaksi yöksi hotellin Ranskaan Polignyyn. Poligny valittiin sen takia, että sieltä löytyi hotelli ja se oli suunnilleen puolivälissä matkalla Pariisiin. Vaikka jo Zürich itsessään oli ennalta suunnittelematon koukkaus, otimme matkaan vielä lisäkoukkauksen, jotta pääsimme katsastamaan Alppeja vähän lähempää.

Düsselistä Zürichiin 16 tunnissa

355. päivä

Päivän ilmaisu: Reise eli matka

Tästä muutama päivä tai viikko eteenpäin kirjoitukset eivät liity suoranaisesti Saksaan. Liityin torstaina nimittäin Suomesta alkaneeseen Eurotour 2006 –eurooppamatkaan, tavoitteena ajaa ympäri Eurooppaa oman arvaukseni mukaan 4786 kilometriä. Itse asiaan siis.

Eurotourille lähdettiin 1300cc Suzuki Hayabusalla, 1200cc BMW K1200R:llä, 750cc Yamaha Viragolla ja 600cc Honda CBF:llä. Hayabusa on matkasportti, K1200R nakupyörä, Virago jalat-edellä-hautaan-custom ja CBF jonkin näköinen matkapyörä. Itse ajoin tietenkin CBF:ää. Kutsutaanpa kuljettajia pyörän merkistä johdetulla lyhenteellä eli merkin ensimmäisellä kirjaimella (esim. Honda on H).

Ensimmäisen päivän ajomatka oli haasteellinen 700km pyrähdys Düsseldorfista Sveitsin puolelle Zürichiin. Emme olisi halunneet ajaa näin pitkää matkaa yhdessä päivässä, mutta Sveitsissä meitä odotti Y:n järjestämä majoitus hänen tuttunsa luona, eikä tutulle kuulemma sopinut kuin to-la majoittaminen. Matkalla saimme taivaan täydeltä niin hellettä, sadetta kuin rakeita, joita jouduimme pakenemaan erään rautakaupan pienen katoksen alle. Onneksi emme kohdanneet Suomen uutisissa näytettyä paria päivää myöhemmin satanutta kananmunan kokoisten rakeiden kuuroa, joka samalla aluella rikkoi autoja ja muuta.

Olimme suunnitelleet ajavamme osan matkaa maisemareittiä ja osan moottoritietä. Moottoritiepätkät olivat tylsiä, mutta mäkiset metsätiet ja erityisesti Reinin jokilaakso olivat mukavaa ajomaastoa. Matkalla poikkesimme yhdessä Reinin varren monista linnoista, mutta tämä linna ei ollut mitenkään erikoinen sinänsä. Reinin varrella näytti olevan sen verran majapaikkoija, että sieltä saisi varmasti varaamattakin kivan hotellimajoituksen. Eräs linnakin oli valjastettu hotellikäyttöön ja etäältä näytti kokeilemisen arvoiselta paikalta. (Harmillisesti GPS:n jälkimuisti ei riitä tuhansien kilometrien päähän, joten en pysty jälkikäteen kirjoittamaan tarkkaa reittiä.)

Matkaa kertyi 680km ja tien päällä olimme aamu kahdeksasta iltakymmeneen eli 16 tuntia.

Päivän tappiot: B:n kamera kävi uimassa Düsseldorfin Königs Alleen kanavassa (tämä kyllä tapahtui jo keskiviikkona, mutta menkööt).

Lomille lompsis

351. päivä

Päivän ilmaisu: Urlaub machen eli lomaa tehdä (eli lomailla :)

Normi viikko takana. Ei mitään sen kummempaa.

Lauantaina oli kantis. Normaaliin irkkupubivierailuun lisättiin grillailu Reinin rannalla. Reinin rannalla on paljon kivoja grillauspaikkoja ja grillaajia oli paikan päälle tullut kovasti paljon. Onneksi rantaa on sen verran, että suomalaisporukkamme mahtui joukkoon ilman ongelmia. Grillailu sujui kommelluksitta +30 asteen lämpötilassa. Taas olisi ollut kiva, jos olisi ollut uimapaikka grillauspaikan likellä, mutta eipä vaan ollut. Reinissä jotkut käyvät uimassa (ei tosin keskustan kohdalla), mutta itse en kyllä siihen sotkuun haluaisi mennä. Illemmalla kun menimme normaalityyliin paikalliseen irkkupubiin, ei portsari meinannut päästää meitä sisään. Vasta muun henkilökunnan tunnistettua porukan, pääsimme sisään. Pokea en ole kyseisessä paikassa nähnyt kuin karnevaalien aikaan. Yrittävät pitää englantilaishuligaanit ja muut jalkapalloidiootit ulkona ravintolasta. Peliä siellä tietenkin näytettiin, kuten muissakin ravintoloissa, mutta haluavat siistimpää asiakaskuntaa.

Saksan jalkapallon MM-kisat alkoivat Saksan avajaisvoitolla. Kadulla sai kuulla kyllästymiseen asti torvea soittavia autoilijoita ja moni on virittänyt autoonsa ja asuntoonsa Saksan lipun mahdollisimman näkyvälle paikalle. Jos yksi voitto aiheuttaa tämmöisen hulivilinän, niin toivoa sopii, että Saksa ei voita koko turnausta. Hermo siinä menisi meikäläiseltä. Lisäksi salaisesti toivon, että Espanja ja Englanti jäävät myös kauaksi voitosta, koska muuten kärsin töissä huonekavereiden vouhottamisesta koko vuoden. Töissä ihmiset olivat maalanneet kasvoihinsa lippuja ja olivat pukeutuneet jalkapallofanimaisesti. Vaatekaupat, ruokakaupat ja oikestaan kaikki kaupat myyvät kisakrääsää. Harmi, että Suomi ei pelaa, koska täältä voisi löytää muutoin halpoja Suomi-paitoja tai muuta Suomi-krääsää.

Kohta pitää alkaa lomaa tekemään. Blogi menee loman myötä myös tauolle, mutta satunnaista kirjoittelua on varmasti luvassa. Syksymmällä sitten taas täsmällisempää raportointia syvältä Saksasta. Kohta pitäisi kirjoittaa myös yhteenveto männävuodesta, mutta saakoot se vielä odottaa.

(kuva Luxemburgin vanhasta kaupungista)

Elämäni kallein päivä

344. päivä

Päivän ilmaisu: Steuererklärung eli veroilmoitus

Jälleen kerran vauhdikas viikko takana. Kerrataanpa viikon tapahtumia lyhyesti.

Alkuviikko meni normaaleissa merkeissä salilla ja jujutsussa rampatessa. Tiistaiaamuna Herra Fassbender Fassbenderin BMW-liikkeestä soitti ja kertoi, että minun pitäisi käydä heiltä kysymässä uusi tarjous, koska nyt heillä olisi jotain erikoisen hyvää tarjolla. Hohhoijaa, miksei kaveri suostu kertomaan puhelimessa mikä nyt on niin hyvää, että pitäisi naapuripitäjään vaivautua. Jätin asian sikseen. Perjantaina kävin Solingenissa kysymässä BMW-tarjousta ja Solingenin setä ilmoitti, etteivät he kykene tarjoamaan samaa hintaa kuin Essenin tai Möchengladbachin kaupat ja ihmetteli, että käynkö oikeasti BMW-kauppoja läpi tarjouksen perässä. Taitaa olla bemarin ostajilla liikaa rahaa taskussa, jos kerran kauppoja kilpailuttava asiakas on outolintu. Koska Solingenissa ei oltu ollenkaan valmiita lähestymään parasta saamaani tarjousta, päättelin parhaan tarjouksen olevan hyvä.

Lähdin lauantaina heti aamusta ajamaan Esseniin, koska halusin keretä vielä Mönchengladbachiin kysymään sitovaa tarjousta. Essenin myyjä ei ollut sama, jolta sain alkuperäisen tarjouksen ja uusi myyjä oli kieltämättä ihmeissään olevan näköinen, kun annoin aiemmin saamani tarjouspaperin katsottavaksi. Liekö kyseessä alhainen hinta vai mikä, mutta hinnasta ei ainakaan voinut enää keskustella. Se tehtiin heti selväksi. En tiedä oliko syynä myyjän heikohko englanninkielen taito, mikä joskus aiheuttaa väärinkäsityksiä, mutta en voinut välttää huomaamasta myyjän piikittelyä ja satunnaista vittuilua. Voi tietty olla, että myyjän oli tarkoitus olla hauska, mutta epäilyttävä kuva jäi. Tein kuitenkin tilauksen, koska ajattelin että Mönchengladbachin tarjous tuskin enää paranisi ja Essen pesi tämän täpärästi. Uusi puimuri saapuu heinäkuussa ja itselleni käyn hakemassa sen heinäkuun loppupuolella. Hintaa tuli 15800 euroa eli hirvittävästi. Valitsin seuraavat lisävarusteet: lämpökahvat, laukut, ajotietokoneen ja ESA:n. Saksan listahinta näillä varusteilla on noin 16800e toimituskuluineen (toimitus n. 350e). Näillä varusteilla Suomessa listahinnaksi olisi tullut suunnilleen 23700e eli listahintojen ero on noin seitsemän tuhatta euroa! Tässä muuten kaksi kuvaa tulevasta pyörästäni: http://www.sportrider.com/bikes/bmw-k1200s-1-1.jpg ja http://www.werners-staender-shop.de/ImagesBMW/K1200S.jpg (kuvat pyörän oikealla värillä). Sen verran muuten Essenin vaihtotarjouksesta, että tarkkaan kysellessä ilmeni, että vaihtotarjoukseen olennaisesti vaikuttavana tekijänä on mm. renkaiden kunto. Jos kulutuspintaa ei ole n. 50% jäljellä (3-4mm?), tippuu vaihtotarjouksesta n. 400e pois. Eli toivoa sopii, että Suomesta löytyisi pyörälle ostaja, koska muuten vaihtotarjous on selkeästi huonompi kuin yksityiselle myydessä saatava hinta.

Kävin shoppailemassa mm. uudet ajosaappaat lauantaina ja lauantain shoppailussa meni rahaa hieman yli 16 000 euroa. Ei halpa päivä. Selkeästi elämäni kallein shoppailupäivä.

Ajelin lauantaina keskustaan mopedilla, koska tarkoituksena oli ostaa ajosaappaat ja ne pitää testata ajopuvun kanssa. Hieman yllätyin kun keskusta oli täpösen täynnä poliiseita. Ensin huomasin erään metroaseman olevan eristetyn ja arvelin, että kyseessä täytyy olla pommi-isku tai sen uhka tai joku muu iso vaara. Poliisit sulkivat monen monituista katua ja minulla oli täysi työ päästä keskustan moottoripyörävarustekauppojen luo. Matkalla eräällä sululla puhutin yhtä poliisia sen verran, että keskustan sulutuksen syy kävi selväksi. Kaksisataa natsia suunnitteli pitävänsä mielenosoituksen tms. kulkueen ja poliisit olivat paikalla pelkästään tämän takia. Poliiseitakin taisi olla kaksisataa, koska niin vihreänä univormuista keskusta oli. Todennäköisesti ongelmia ei tulisi aiheuttamaan natsien paikalla olo vaan natsien vastustajien yritykset estää mielenosoitus. Ajosaappikkaiden oston jälkeen kiiruhdin äkkiä kotoa takaisin keskustaan, mutta en onnistunut näkemään yhtään natsia. Kyllä harmitti. Jos asuu Saksassa pari vuotta eikä näe yhtään saksalaista natsia koko sinä aikana. Menee osa kulttuuritarjonnasta ihan sivu suun...

Veronpalautukset saapuivat tällä viikolla tililleni. Veroneuvoja pisti asiasta lisätietoa ja paljastui, että Saksan verottaja otti Suomen bruttotuloikseni suomalaisia vähennyksiä sisältämättömän summan. Suomessa eläkemaksut ja työttömyysvakuutukset ovat vähennettäviä, mutta Saksassa ilmeisesti ei. En oikein ymmärrä miten saksalainen verottaja voi olettaa veronalaisiksi tuloikseni muuta kuin mitä suomalainen verottaja selkeästi ilmoittaa. Onneksi veroneuvoja teki asiasta valituksen, mutta valituksen läpimeno riippuu jostain vireillä olevista oikeusjutuista ja hommassa menee kauan. Todennäköisesti en ole enää silloin Saksassa, kun päätöksiä tulee suuntaan tai toiseen ja epäreilu kohtelu jää voimaan. Positiivisena yllätyksenä oli Saksan verottajan nopeus. Veropäätös ja palautukset saapuivat alle kahdessa kuukaudessa.

Sunnuntaina söin huonosti kypsennettyä kananlihaa ja käväisin katsomassa Rock am Ring -festivaaleja ulkopuolelta. Kananlihan kanssa tuli töpeksittyä, koska olin ostanut valmiiksi paneroituja pakastettuja kananpaloja ja luulin niiden olevan kypsennettyjä, kuten muiden vastaavien paneroitujen kanatuotteiden. Vasta muutaman suupalan jälkeen aloin pohtimaan lihan mehukkuutta ja aloin tutkimaan pakettia tarkemmin. Jos nyt ihan oikein ymmärsin paketista (sanakirjan kanssa), liha olisi pitänyt kypsentää kuten raaka liha. 35 minuuttia uunissa ei ole jäisille kananpaloille riittävä kypsennysaika ja lopulta heitin kanat roskiin. Tästä lähin olen kyllä tarkempi esikypsennettyjen tuotteiden kanssa. Toivotaan, ettei tästä harjoitteesta ole seurauksena salmonellaa, kampylobakteereita tai jotain muuta kivaa.

Rock am Ringistä ei voi paljoa sanoa, koska sisälle asti en päässyt. Olisin itse asiassa voinut mennä festareille päiväksi kuuntelemaan musiikkia, jos olisin tiennyt, että sinne myydään myös päivälippuja (75e). Harmi vaan, että päivälipuista ei mainittu festarien weppisivulla. Rock am Ring taisi mainostaa itseään Euroopan isoimmiksi. Ensi vuonna voisi yrittää taas uudestaan ko. festareille. Festarialueen vieressä oli hotelleja ja guest houseja, joten telttamajoitus ei olisi ainut vaihtoehto. Tapahtumapaikka on vanha Nürburgringin rata-alue (Nordschleife), joka sijaitsee noin 120km päässä Düsseldorfista. Düsselistä Nürburgringille johtavalla reitillä (navin kehittämällä) oli aivan älyttömän hienoja mopoiluteitä ja maisemia. Täytyy mennä uudestaankin ajelemaan sinne päin.

Tiistaina edessä 6000km huolto ja loppuviikosta taas kantis joka kuukautiseen tapaan. Mopottimen matkamittarissa 5300km, joten kai sen sitten voi viedä huoltoon. Maanantai on vapaapäivä Saksassa, joten ensi viikkokin on normaalia lyhyempi.

(kuva Luxemburgin luolista)