Verotuksesta ja bemareista

302. päivä

Päivän ilmaisu: Aushandeln eli tinkiä

Kolmesataa päivää Saksaa rikki! Tähän ei ihan jokainen pystykään. Vaikka kaukaa katsoen Saksa on lokoisa paikka viettää aikaa, sitä se ei välttämättä aina ole :) Vielä toinen kolmesataa päivää ainakin edessä. Raportoin lyhyesti tällä kertaa, koska pitäisi keritä vielä tekemään muutakin tänään. Mehukkaimmat tarinat jätän siis ensi viikolle ja kirjoittelen vain akuutit asiat.

Tänään vietin tunnin verran tärkeitten asioiden mappia (tm) ja kaappeja penkoen. Etsin materiaalia verottajaa varten. Veroneuvojan vinkkien mukaan hain kaikki liput ja laput kätköistäni ja ne sitten lähetetään verottajalle tuomittavaksi. Pitää ensi viikolla toimittaa paperit veroneuvojalle ja toukokuun alussa on toinen palaveri, jonka jälkeen paperit lähtevät verotoimistoon. Papereita ja vähennyksiä pitää kuulemma olla paljon, jotta verotoimiston täti/setä voi hyväksyä osan ja jättää osan hyväksymättä. Eihän ihan mikä tahansa voi mennä läpi, joten jotain täytyy olla hyväksymättäkin. Sanoinko jo aiemmin, että Saksan verotusjärjestelmä on todella järkevä?

Suomen verottaja muisti minua ikävällä lisälaskulla. Pitäisi maksaa n. 250e mätkyjä. Näin sitä ulkomaille muuttajaa palkitaan. Toisaalta, verottaja oli aikas reilulla päällä loppujen lopuksi, koska veroprosenttini oli ainakin kuusi prosenttia pienempi kuin jos olisin koko vuoden ollut töissä Suomessa (eli maksoin n. kuusi prosenttia vähemmän puolen vuoden tuloista kuin mitä olisin normaalisti maksanut). Kannattaa muuttaa keskellä vuotta pois Suomesta tai Suomeen, kiitos progressiivisen verotuksen.

Kävin lauantaina BMW-kaupassa. Tein saman tarjouspyynnön kuin toisessa kaupassa ja hinta oli 600 euroa kovempi – aluksi. Sanoin myyjälle, että eikös tämä nyt ole vähän kallis, kun toisessa kaupassa antoivat paljon paremman tarjouksen. Myyjä kysyi, että paljonkos parempi se oli ja minä tähän, että en taida kertoa, mutta kokeileppas kepillä jäätä (joo, sanatarkasti sanoin näin englanniksi... tai sitten en). Myyjä kävi konsultoimassa toisia myyjiä ja hetken perästä tarjosi täysin samaa hintaa kuin mitä aiemmin vierailemassani liikkeessä tarjottiin. R1200ST:n virallinen listahinta käteisellä aiemmin luettelemillani varusteilla on siis 13650e. Kannattaa näemmä tehdä vertailua. En tiedä oliko mitään vaikutusta tinkaamiseen, mutta myyjä oli ollut vasta neljä päivää liikkeessä töissä.

Varasin koeajoon ensi lauantaille R1200ST:n ja K1200S:n. Tunnin verran voi ainakin ajaa molempia ja tänään kävimme tutkimassa kaverin kanssa koeajoreittiä. Reittiin kuuluu 10-15km rajoituksetonta moottoritietä ja sitten vapaavalintaista kaupunkipyöritystä Düsselissä. Vaikka oikeasti olen tällä hetkellä miettimässä ainoastaan R-mallia, niin kokeillaan nyt ajaa K-malliakin, kun ilman saa. Ehkäpä mieli vielä vaihtuu. Tosin lompakko ei taida antaa periksi, vaikka alkaisi mieli tekemään.

Navigaattori toimii melkein kuin ihmisen mieli pyörällä ajaessa. Sain perjantaina hankittua telineen (Ram-Mount, 89e) ja navi on nyt näkökentässä hieman sivupelin alapuolella. Plussia navi saa kohtuullisen selkeästä näytöstään. Miinuksia satunnaisesta hidastelusta ja todella hitaasta kartan piirrosta isolla kartalla. Navilla on mopokäytössä kilometrejä takana noin 200, joten jatkotestausta tarvitaan vielä. Navin mittaama suurin nopeus on tällä hetkellä 201km/h. Suurempi nopeus vaatiikin sitten toisen ajopelin.

Köln, auto ja navi

295. päivä

Päivän ilmaisu: Kirche eli kirkko

Tämän päivän kohteena oli Köln. Ajattelimme käydä vain jossain lähellä, jotta vuokra-auton palautus onnistuisi ajoissa ilman suurempia kommelluksia.

Kölnissä kävimme Kölnin tuomiokirkossa (no missä muuallakaan) ja pyörimme Kölnin pienehkössä vanhassa kaupungissa. Kävimme myös katsomassa laajoja kauppakatuja, mutta eipä niistä paljoa ollut iloa, koska oli sunnuntai ja kaupat olivat kiinni.

Kahden kerran kokemuksella Köln ja Düsseldorf tuntuvat tasan yhtä kiinnostavilta matkakohteilta. Kummassakaan ei ole juuri mitään ihmeellistä. Kenties Köln voisi olla kesällä kivampi kohde, varsinkin jos saisi jonkun paikallisen kertomaan minne pitää mennä.

Autolla tuli taitettua kolmessa päivässä 1380 kilometriä. Beetle kuluttaa 6,9 litraa satasella, kun sillä ajaa yli 150km/h autobahnilla ja loput kaupunkiajoa. Ei mikään talousihme dieseliksi, vaikka toisaalta ajokaan ei ollut kovin säästäväistä. Beetlen tehot eivät oikein riitä autobahnille. Mielestäni auton pitäisi kulkea ainakin 200km/h, että se olisi mukava autobahn-veturi. Beetle kulki 1. vaihteella 50km/h, 2. 80km/h, 3. 120km/h, 4. 150km/h ja huippunopeuttaan 183km/h 5. vaihteella. Vaikka Beetle näyttää hauskalta, se ei ole kovin kummallinen ajettava. Diesel vääntää mukavasti, mutta on hengetön. Käyttöautona Beetle lienee hirveä, koska pienestä takaluukusta ei taida saada edes kaljakoria helposti sisään. Tuulilasin jatkuminen konepellin puoleen väliin haittasi navigaattorin kiinnitystä ja näkyvyys auton viereen ylös on luvattoman huono. Näkyvyyttä kaipaa Saksassa siksi, että liikennevaloja on vain yksi auton vieressä eikä edessä ole lisäopastimia vai miksi niitä lisäliikennevaloja kutsutaankaan.

Navigaattori saa tällä kokemuksella kouluarvosanakseen kahdeksan. Koska en ole lukenut navin käyttöohjetta vielä, on arviossa pientä epävarmuutta. Karttojen Euroopan laajuinen kattavuus oli mukava asia, koska nyt esimerkiksi Saksasta ajo Hollantiin ei edellyttänyt mitään erityistä säätämistä. Uuden reitin laskenta oli pääasiassa nopeaa ja yleensä reitti oli oikein. Ainakin kahdesti navi olisi ajattanut väärään suuntaan tietä tai muuten väärin. Negatiivisena puolena navissa on ääniohjauksen epätarkkuus ja kääntymisten myöhäinen esittäminen näytössä. Ääniohjausta pelkästään seuraamalla olisi useasti ajanut väärään suuntaan risteyksestä, koska välillä ”pysy oikealla” tai ”pysy vasemmalla kaistalla” olisi vienyt näihin suuntiin, vaikka tarkoitus oli mennä suoraan. Käytännössä ääniohjauksen lisäksi joutui katsomaan myöhään tulevaa ohjausnäyttöä ja tutkimaan mihin suuntaan navi oli ajattamssa. Moottoritiellä helpointa oli katsoa, että nyt mennään vaikkapa Frankfurtin suuntaan ja katsoa sitten opastimista Frankfurtin kaista. Muuten navin ohjeet olisivat tulleet myöhässä ellei sitten luota sokeasti ääniohjaukseen. Tunneleissa navi hukkasi itsensä ja laski reitin välillä uudelleen tunnelin jälkeen, vaikka oikeasti olimme vielä vanhalla reitillä. Navin ohjausääni voisi olla miellyttävämpi kuin tiukkapipoinen ja kiukutteleva tätiääni. Käytännössä navin kanssakaan ei suunnistusta voi antaa kokonaan naville, sillä laite ei ole täydellinen.

Kävellessä navi toimi hyvin, jahka aluksi oli saanut selvitettyä oikean kävelysuunnan. Navin kompassi toimii satelliittien varassa ja se ei tiedä ilmansuuntaa ilman, että liikkuu itse hieman. Kadun nimet saisivat näkyä ehkä vähän paremmin näytössä.

Navitesti jatkuu moottoripyöräkäytössä heti kun saan telineen. Yritän ensi viikolla hankkia.

Siinäpä se pääsiäinen. Maanantaina luvassa lepoa ja sitten taas töihin.

Heidelberg

294. päivä

Päivän ilmaisu: historisches Gebäude eli historiallinen rakennus

Lauantain suunnitelmana oli ajaa Frankfurtin eteläpuolelle Heidelbergiin. Heidelberg on turistien suosima matkakohde ja kuuleman mukaan niitä harvoja kaupunkeja, joita liittouma ei tasoittanut sodan aikana. Edessä oli kolmisen sataa kilometriä Autobahnia per suunta.

Heidelbergissä on kaksi pääkohdetta: linna ja vanha kaupunki. Linna on oikeasti linnan raunio, joka on osittain tuhoutunut. Linna sijaitsee kaupungin yllä ja sieltä on hieno näköala kaupunkiin ja laaksoon, jossa kaupunki sijaitsee. Vanha kaupunki oli kanssa kiva käveltävä. Aikaa tosin olisi saanut olla enemmän ja oikeastaan kaupunkiin kannattaisi mennä ainakin kahdeksi päiväksi.

Auton pysäköimme Heidelbergissä parkkitaloon. Parkkitalosta sai ovella pienen muovikolikon, jolla automaatti myöhemmin päättelisi saapumisaikamme. Kaverini sai taiteiltua kolikon suoraan katuviemäriin, kun oli ojentamassa sitä minulle. Elokuvista tuttu temppu. Onneksi parkkitalon parkkimikko oli niin ystävällinen, että emme joutuneet maksamaan plakaatissa lukenutta hukatusta kolikosta koituvaa 18 euroa vaan oikeastaan pari euroa vähemmän kuin meidän oikeasti piti maksaa.

Heidelbergin katukuvassa näkyi paljon ulkomaalaisia ja erityisesti jenkkejä. Jenkkien määrä selittynee sillä, että Heidelbergin lähellä on suuri jenkkitukikohta. Jenkkien ja turistien suuri määrä taisi vaikuttaa ihmisten englannin kielitaitoon, koska joka paikassa ihmiset käyttivät englantia huomatessaan, että emme olleet saksalaisia. Matkalla ihmettelimme jenkkiautojen rekisterikilpiä, jotka olivat normaaleja EU-kilpiä maatunnuksella USA. Ihan kuin USA olisi EU-valtio. Saisikohan näillä kilvillä ajaa Suomessa?

Palattuamme kävimme vielä Dortmundissa, johon oli kuulemma tulossa enemmänkin suomalaisia. Harmiksemme suomalaisia ei paikalle löytynyt kuin kolme kappaletta, joten tämä keikka jäi tylsäksi.

Rotterdam ja valtameri

293. päivä

Päivän ilmaisu: Monster eli hirviö

Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja auton noudolla kello 11. Edessä oli 250 kilometrin ajo Rotterdamiin kaupunkia ihmettelemään. Saimme vuokraamosta Volkswagen Beetle 1.9TDI Cabrion. Matkavarusteina oli ostamani Garmin Quest 2 -navigaattori ja pari pulloa vettä.

Rotterdam päätettiin matkakohteeksi siksi, että se oli meren vieressä ja koska se kuulosti tutulta. Tämä taisi olla pienoinen virhe, sillä Rotterdamista ei oikein löytynyt mitään katselemisen arvoista. Museoita olisi varmasti ollut, mutta näitä emme lähteneet kiertämään. Vaikka kyseessä oli pitkäperjantai, kaikki kaupat oli arkipäivän tyyliin auki.

Matka Rotterdamiin meni ilman suurempia ongelmia ja ainoastaan kerran navigoimme aivan väärään suuntaan. Hetkeä aikaisemmin olimme katselleet vastaan tulevaa autojonoa ja kironneet, että tuohon ei ainakaan haluta ajaa. Sitten virheellisen käännöksen seurauksena jonotimme puolisen tuntia juuri katselemassamme jonossa.

Matkalla Rotterdamiin ja pois sieltä näimme suuren määrän kasvihuoneita, tasaista maata ja kanaaleita. Kuten arvata saattaa, näistä oikeastaan vain kanaalit olivat kiinnostavia turistimielessä. Oikeastaan tämän matkan vaikuttavin kohde oli valtameren ranta. Rannalla oli mukava hiekkaranta, joka lämpimällä kelillä kerää varmaan aika paljon ihmisiä. Ranta sijaitsi muuten Monsterin kaupungin tai kylän vieressä.

Paluumatkalla näimme - osittain virhenavigoinnin seurauksena - hieman paikallista syrjäseutua ja kivoja taloja kanaaleineen. Paluumatkan navigointivirhe johtui siitä, että halusimme kiertää tulomatkalla kokemamme autojonon ja sen aiheuttaneen tietyön ja arvoimme Poortugaal-nimisestä kaupungista vain jonkun kadun, jotta pääsisimme kiertämään Rotterdamin ohi toista kautta. Vasta katujen muututtua yksikaistaisiksi aloimme miettimään, että minnekäs navi meitä oikein vie. Joka tapauksessa tästä eksyilystä tuli mieleen, että pitää yrittää vähän vastaavaa kesemmällä moottoripyöräreissulla, muuten jää osa Hollantia näkemättä.

Rotterdamissa tuli sekin mieleen, että isoon kaupunkiin päivän tai muutaman tunnin vierailut ovat aika turhia. Toisaalta kannattaa muistaa myös se, että tietyt kaupungit ovat turistien suosiossa aivan syystä – ja toiset eivät.

Eläkeläiset

292. päivä

Päivän ilmaisu: Pensionär eli eläkeläinen

Alkuviikon pikaisesti sukulaisvierailusta on selvitty. Alun perin kaksipäiväiseksi suunniteltu vierailu typistyi yhteen päivään, kun Bryssel alkoi vetämään vieraita puoleensa. Ehdimme kuitenkin käväisemään Altstadtissa syömässä ja näkemässä Bolkerstrassea edestakaisin kulkevan alastoman naisen. Mahtoi olla mukavaa touhua. Ulkona oli noin viisi astetta lämmintä ja taivaalta tihkui vettä. Tiedä sitten mikä esitys tai vedonlyönti oli kyseessä.

Kävin torstaina hakemassa kaverin lentokentältä tämän autolla. Jo etukäteen arvasin, että automatka lentokentälle tulee olemaan hankala ja täynnä vastoinkäymisiä. Ensiksi en osunut aivan lähimpään paikkaan kaverin noutoa ajatellen ja sitten lentokentältä poistuessa tuli pyörittyä eksyksissä sellaiset puoli tuntia.

Torstaina sain uuden suomivieraan ja tämän sekä muutaman muun kanssa suuntasimme Esseniin katsomaan Eläkeläisiä. Kyseessä on nyt toinen Essenin vierailuni. Matkalla keikkapaikalle törmäsimme noin viiteentoista suomalaiseen ja keikkapaikalta porukkaa löytyi vielä lisää. Suomalaisia oli Essenistä, Düsseldorfista, Dortmundista ja Münsteristä. Pääosa yleisöstä oli kuitenkin saksalaisia, joten mistään suomikeikasta ei ollut kyse. Ravintola Zeche Carlin tilat eivät olleet järin suuret ja paikka oli tupaten täynnä ihmisiä.

Eläkeläisten keikka lienee Saksassa aivan erilaisten ihmisten valloittama kuin Suomessa. Meno oli jotain sellaista, mitä odottaisin lähinnä punk-konserteissa. Lavan edessä oli suuri joukko ihmisiä mellastamassa ja törmäilemässä toisiinsa (pogoilemassa) ja lavalta tuli solkenaan porukkaa alas (stage diving). Eipä tässä silti mitään vikaa, vaikka porukalla oli vauhti päällä, kaikki olivat kohteliaita ja huolehtivat, että muu yleisö säilyi ehjänä. Keikan saksalaisyleisö jätti positiivisen kuvan itsestään. Olisipa muuallakin Saksassa samanlaisia ihmisiä (no ehkä vähän rauhallisempia, mutta)...

Keikan päätteeksi lähdimme vielä jatkoille Essenin ei-niin-sykkivään yöelämään. Kotona olin vähän jälkeen viideltä aamulla ja kaveri seitsemän jälkeen. Tästä oli hyvä lähteä noutamaan vuokra-autoa yhdentoista aikaan seuraavana päivänä.

Laki ja järjestys

288. päivä

Päivän ilmaisu: Studieren eli opiskella

Saksan opiskelu jatkuu taas. Tällä kertaa meillä on kolmen hengen pienryhmä, jossa on kaksi suomalaista ja yksi amerikkalainen. Homma lähtee taas ihan alkeista ja osaamattomimmalla (en minä :) ei ole oikeastaan mitään pohjaa saksankieleen. Edessä vielä 24 kaksoistuntia, saa nähdä osaanko mitään näitten opintojen jälkeen. Vieläkään en saksaa puhu kuin pakon edessä ja sittenkin lähinnä sopivia sanoja arvaillen. Monimutkaiset rakenteet, kuten monesta sanasta koostuvat yksinkertaiset lauseet ovat vielä liian vaikeita.

Töissä on menossa pienimuotoinen muutto toimistosta toiseen. Muuton yhteydessä huoneita järjestellään uudestaan ja tämä ei olekaan Saksassa mitenkään suoraviivainen operaatio. Huonekalujen paikat sanelee laki ja sitähän täällä on noudatettava, ellei olla auton sisällä tai pyörän päällä. Vaikka laki ei sanelekaan kuin työntekijällä olevan minimitilan ja huonekalujen minimietäisyyden hätäpoistumista ajatellen, eivät huoneet tahi huonekalut taivu kuin yhdellä tavalla lain vaatimuksiin. Tämä yksi tapa on tietenkin se idioottimaisin, eikä kukaan haluaisi näin huonettaan järjestää. Onneksi huonekalut voi kuulemma järjestää miten lystää, kunhan ensin odottaa tilanteen rauhoittumista ja huonekalujen etäisyyksiä mittaavan kaverin käymistä (kyllä, usko tai älä, viimeisen muuton yhteydessä etäisyydet oli mitattu). Muuton yhteydessä tuli jo uhmattua lakia ja säädöksiä, kun kannoin itse oman pöytäni paikalleen. Olisin toki voinut odottaa muuttomiesten tekevän tämän, mutta ajattelin näytön ja tietokoneen rikkumisriskin olevan vähäisempi, jos teen asian itse. Pöydän ja muiden tavaroitten kantaminen ei ole sallittua, koska työnkuvauksessani ei lue asiasta mitään ja vakuutusyhtiö ei maksaisi onnettomuustapauksessa työtapaturman kuluja. Jessus sentään...

Työmuuton yhteydessä tuli taas mietittyä saksalaista jälkeenjääneisyyttä. Muutto pakottaa ihmiset pakkaamaan tavaransa väliaikaisesti johonkin. Tämä johonkin on Saksan tapauksessa kasa pahvilaatikoita, joita kaikille jaettiin. Suomessa jokaisen muuton yhteydessä oli tarjolla muovisia ”lainalaatikoita”, jotka oikein pakattuna voi kasata turvallisin mielin päällekkäin, eikä pohjan tai muun kohda rikkumista tarvinnut pelätä. Asiaa työkavereille naureskeltuani ymmärsin, että täällä ei taideta ko. laatikoita tuntea. Eräs työkaveri pohti, että eihän semmoinen muovilaatikko ole edes ympäristöystävällinen...

Viikko on ollut kohtuullisen rauhallinen. Lauantaina oli kantapöytä ja muutama kilometri mopoilua lähimaastossa, mutta muuta maininnan arvoista ei tainnut tapahtua. Lauantain kantapöytä oli ensimmäinen, jonka itse kutsuin koolle. Entinen kantisjärkkäri on muuttamassa joskus kohta pois ja jonkun muun täytyy ”järjestää” kantis. Onneksi kyse on lähinnä paikan päättämisestä ja asiasta tiedottamisesta.

Pentele, mopolla pitäisi keritä ajamaan kahden seuraavan kuukauden aikana vähintää 2000km, että voisi viedä mopon huoltoon ennen euroopan kiertoajelua. Täytyy ryhdistäytyä mopoilun kanssa. Kiirettä pitää joka rintamalla.

(ei kuvaa tällä kertaa, koska arkistoista ei enää löytynyt mitään vanhaa kivaa otosta. Ensi viikon kertomuksessa on sitten varmasti hyvä otos :-)

Saksan erikoisuuksia

281. päivä

Päivän ilmaisu: Strom eli sähkö

Tilasin kaverille lipun Eventim-lippupalvelusta (www.eventim.de) ja maksoin sen suoraan pankkitililtä. Lippu tuli parin päivän päästä tilauksesta suoraan postilaatikkoon. Näppärää. Hieman erikoiseksi homman tekee se, että maksu meni suoraan tililtä ja muuta tietoa kuin tilinumero ja pankin yksilöivä pankkikoodi (bankleitzahl) ei tarvinnut antaa. Mitään sähköistä henkilöllisyyden varmistusta systeemissä ei ole. Käytännössä voisin tilata piletit vaikka vuokranantajani tiedoilla tai kenen tahansa, jonka tilinumeron ja pankkikoodin tiedän. Tilinumero ja pankkikoodi eivät ole mitenkään salaista tietoa, koska niitä tarvitsee maksaessaan toisen tilille rahaa. Sanomattakin selvää, että systeemi on mätä ja epäluotettava.

Sähkölaitoksen sedät ja tädit päättivät, että olen maksanut liian vähän sähköstä. Tuli 21,87e lisälasku ja kahden kuukauden välein tuleva lasku nousi 41 euroon entisestä 37 eurosta. Olen kulutanut 197 päivässä 564kWh. Onkohan tuo paljon vai vähän? Jos joku haluaa tehdä hintavertailua Suomen kanssa, niin maksan 14,67 senttiä kilowattitunnilta ja tuohon päälle 58e perusmaksua vuosittain.

Ei kuukautta ilman pyörän korjausta. Takakumi puhkesi viime viikolla ja tänään säädin uuden sisäkumin paikalleen. Ostin kaupasta saksalaisen laatusisäkumin (Schwalbe). Edellinen saman merkkinen sisäkumi toimi eturenkaassa moitteetta (vaihdoin sen vähän yli kuukausi sitten), mutta takarenkaaseen vaihtamani yksilön venttiili vuosi. Voi sitä ketutuksen määrää, kun vaivalla vaihtaa uuden sisäkumin ja sitten se on valmiiksi rikki. Edellinen takana ollut sisäkumi taisi myös olla Schwalbe, mutta niitin lävistämänä sen ilmansitomiskyky oli muuttunut merkittävän huonoksi.
Tämän tutkimuksen mukaan Saksa on OECD-maiden toiseksi kovin sinkkujen verottaja: http://www.oecd.org/document/38/0,2340,en_2649_34487_36371174_1_1_1_1,00.html. Yhteensä keskiverto yksinäinen sukankuluttaja maksaa palkastaan 50,5% veroa ja veroluonteisia maksuja! On hienoa elää Saksassa, kun valtio saa puolet palkasta. Kovin sinkkuverottaja tämän tutkimuksen mukaan Belgia. En tutkimuksesta hätäisesti löytänyt Suomen sijoitusta, mutta muistaakseni se oli 12. Ylen weppisivun mukaan. Perheverotuksessa Saksa ei sitten ole yhtä kovaotteinen, mutta se ei meikäläistä paljon lohduta. Kannattaa muistaa tämä, kun seuraavan kerran kuulee valitusta Suomen kovasta veroasteesta (Suomessa ovat verot korkeammat, mutta veroluonteisten kanssa yhdessä Saksa voittaa kirkkaasti).

Suomifoorumilta lueskelin saksalaisen järjestelmän toiminnasta avioerotilanteessa. Vaikka aihe muuten on tylsä, niin suomalaisen näkökulmasta järjestelmä on niin outo, että näen tarpeelliseksi valaista ja varoittaa lukijoita Saksan mallista. Jos ero tulee ja vaimo on toiminut kotiäitinä, vaimon elintaso ei saa laskea eron takia. Miehelle on taattua, että hän saa pitää minimissään 800e tuloistaan, mutta muuten tulot voivat mennä vaimolle ja lapsille. Ja vaikka vaimo olisi toiminut vain kotirouvana ilman lapsia, on tilanne sama ja mies maksaa. Jos taas on niin periskummallinen tilanne, että mies on ollut kotona ja vaimo töissä, niin ”kotimies” ei saa mitään vaimoltaan, koska hän voi mennä töihin eron jälkeen ja alkaa elättää itseään. Suomessa aviottoman lapsen kumpikin vanhempi joutuu maksamaan lapsen ylläpidosta, mutta Saksassa vastaavassa tilanteessa mies maksaisi myös naiselle elatusmaksua, eikä vain lapselle. Avioeron lapsettomassa perheessä, jossa molemmat käyvät töissä, tapahtuu kuten Suomessa. Eroa tulee sitten, jos toinen eron osapuolista muuttuu työkyvyttömäksi ja valtio tulee vaatimaan työssäkäyvältä työkyvyttömän elatuskustannuksia. Kustannuksia voidaan hakea vielä vuosienkin päästä erosta, eikä mitään aikarajaa ole. Avioehdon voi laatia ikävyyksien välttämiseksi, mutta se ei kuulemma ole voimassa, mikäli jompi kumpi joutuu erossa huonompaan asemaan (miksi avioehto siis yleensä laaditaan?!). Nämä säädökset pätevät myös suomalaisiin tai muun maalaisiin Saksassa pitempään asuviin aviopareihin, koska heidän katsotaan omaksuneen saksalainen elämäntapa. Höpisin vielä työkavereiden kanssa näistä ja ilmeisesti asia on, kun foorumilta luin ja tähän kopioin. Voisi sanoa, että saksalaiset tavat vain jaksavat yllättää.

Navigaattori on saapunut postista kuriirilleni. Toimii Suomessa kuulemma hyvin. Yllätyksekseni navissa ei ole korvanappipaikkaa vakiona ja tätä tarkoitusta varten joutuu hankkimaan erillisen johdon tai telineen. Toivottavasti navi toimii ajossa ilman nappeja eikä tarvitse miettiä koko asiaa (napittomuus oli se pääasiallinen syy oikean navin hankkimiseen, toivottavasti ei menneet rahat hukkaan). Autossa tupakansytytin/kaiutin -yhdistelmä on kuulemma toimiva.

Varasin pääsiäiseksi Volkswagen Beatlen kolmeksi päiväksi hintaan 66e. Tähän saattaa tulla päälle vielä kaskovakuutuksesta 12e päivää kohden, mutta halvalla saa auton alleen. Vielä ensi viikko vähän leppoisampaa ja sitten pääsiäsviikko täynnä suomivieraita.