Loppupelit alkavat

610. päivä

Päivän ilmaisu: Endspiel eli finaali

Pari viikkoa vielä Saksan kamppailua jäljellä. Sinä aikana pitäisi vielä hoitaa monta juttua alta pois eikä vieläkään tiedä miten hommat lopulta hoituvat. Aloitetaan siis viikon tapahtumien kertaus ja pohditaan samalla tulevaa.

Irtisanoin Arcorin puhelin- ja ADSL-liittymäni maanantaina. Hoidin homman saksankielisellä ilmoituksella, jonka ystävällinen työkaveri kirjoitteli. Sain torstaina ja lauantaina vahvistukset, että sekä puhelinliittymän että ADSL:n irtisanominen oli onnistunut. Saapa nähdä loppuuko laskutuskin irtisanomispäivämäärään. Jos irtisanominen on tällä selvä, homma meni todella helposti.

Irtisanoin myös firman luottokortin. Tästä pitäisi tulla vahvistus kirjeitse kotiin, mutta vielä ei ole kuulunut. Luottokorttifirman puhelinpalvelussa vastasi ensin ihminen, joka ymmärsi sujuvasti englantia ja myös tuotti sitä, mutta joka kieltäytyi palvelemasta minua englanniksi. Ainoa asia minkä hän suostui tekemään oli englanninkieltä taitavan asiakaspalvelijan etsiminen ja minulle takaisin soittaminen. No eipä tuossa mitään. Parin tunnin odottelun jälkeen minulle soitettiin ja pääsin kysymään miten irtisanominen pitää toimittaa.

Sairausvakuutuksen irtisanominen ei ole vielä edistynyt. Soitin maanantaina sairausvakuutusfirmaan (DKV) ja soitti yhdistyi Müncheniin. DKV:n Kölnin toimisto oli kuulemma juhlimassa karnevaaleja ja Münchenistä ei kuulemma voitu tehdä juuri mitään muuta kuin ottaa yhteystiedot ja kysymys ylös. Myös tämä DKV:n asiakaspalvelija (vrt. viime viikko) oli todella mukava ja humoristinen. Vahinko vaan, että perjantaihin mennessä ei DKV:ltä kuulunut mitään ja jouduin soittamaan sinne uudestaan. Kysymykseeni tuli kuitenkin vastaus eli DKV:lle pitäisi kelvata se, että jätän Saksaan 2. osoitteen vähäksi aikaa ja 1. osoite siirtyy Suomeen. Tällaisella paperilla sairausvakuutus katkeaisi.

Eräs motoristityökaveri selvitteli puolestani miten voisin jättää moottoripyöräni rekisteriin vähäksi aikaa, kunnes ajaisin sen myöhemmin pois. Mutkien kautta hän sai selville, että jos muuttaa itse paperilla ulkomaille, mutta jättää ajoneuvon rekisteriin, saa neljän viikon sisällä kaksi kirjallista varoitusta ja tämän jälkeen virasto lähettää jonkun poistamaan ajoneuvoa rekisteristä eli poistamaan kilpiä ajoneuvosta. Työkaveri sanoi, että voisin jättää Saksaan 2. asuinpaikan ja voisin jättää 2. asuinpaikkaani ajoneuvon rekisteriin. Homma olisi toiminut näin todella helposti, mutta kuinka ollakaan, maaliskuussa astuvan lakimuutoksen myötä näin ei ilmeisesti voi enää toimia. Saksan laki muuttuu sopivasti maaliskuun alussa niin, että ajoneuvo on pakko rekisteröidä 1. asuinpaikan mukaan. Menen selvittämään asiaa Einwohnermeldeamtiin huomenna, mutta jos ulkomaillemuuton kohdalla ei ole mitään poikkeusta, en voi käytännössä jättää pyörääni tänne paperimuuttoni jälkeen. Paperimuuttohan oli siis vaatimus sairausvakuutuksen irtisanomiselle.

Nyt olen pohtinut, että voisinko lähettää moottoripyörän rahtina Suomeen etukäteen ja tullata sen sitten myöhemmin Suomeen mennessäni. Tullin weppisivujen mukaan ajoneuvo voi saapua ”2 - 3 kuukautta” ennen varsinaista muuttopäivää, mutta tuo 2 - 3 kuukauden raja menee tapauskohtaisesti. Tulli jättää siis itselleen oikeuden päättää missä kohtaa sopiva aikaraja menee kunkin kohdalla ja etukäteen en voi siis tietää mitä tulli päättää. Todella typerä käytäntö. Ihan kuin Saksassa olisi. Tutkin asiaa vielä, mikäli en voi jättää pyörää Saksaan seisomaan hetkeksi aikaa.

Kävin jälleen kyselemässä ajohousujen perään. Tällä kertaa selvisi, että asiaa hoidetaan Saksassa eikä Suomessa. Sain Rukan eli Rukka Fashion Groupin paikalliset yhteystiedot ja soitan sinne itse huomenna. Toivottavasti asiakaspalvelija puhuu englantia. Housut myyneen liikkeen mukaan he yrittävät vieläkin etsiä vastaavia housuja vaihdokkaiksi. Kuinkahan kauan he aikovat housuja etsiä, sillä onhan heillä ollut jo kaksi kuukautta aikaa hoitaa asia. Ei sitten niin mitään järkeä tässäkään hommassa.

Tiistaina kävin hoitamassa keskellä päivää veroilmoituksen teon veroneuvojani kanssa. Aikaa ei mennyt kuin alle tunti, koska olin hoitanut kaikki paperit valmiiksi. Veroneuvojalle jäi tehtäväksi tietojen pistäminen paperiin sopivalla tavalla. Toki hän oli aiemmin sanonut, mitä papereita minulla pitää olla mukana, joten ei hän ihan pelkkänä sihteerinä toiminut. Homma meni mutkattomasti viime vuoden tapaan ja sain tänään veroilmoituksen täytettynä allekirjoitettavaksi. Maksimissaan 1000e olisi kuulemma tulossa palautuksia, mutta vielä ei tiedä mitkä vähennykset menevät läpi. Tällä kertaa vähennyksinä kokeiltiin seuraavia: 1/3 tietokone viime vuodelta, nettiyhteys, Suomen matkat, vastuuvahinkovakuutus, pakollinen liikennevakuutus, työhaastattelukulut joulukuulta (vaikea todistaa, koska mitään virallisia papereita ei näistä ollut), pankkitilin kulut, työmatkakulut ja TEK:n eli liiton kulut alkuvuodelta (olin jäsenenä 1,5 kk). Saksan verosysteemi tuntuu edelleen älyttömältä kaikkien vähennystensä kanssa.

Suomifoorumilta olen aiemmin lukenut, että jotkut saksalaiset vuokranantajat käyvät salaa tai vähemmän salaa katsomassa kämppäänsä, vaikka he eivät olisi kysyneet etukäteen lupaa vuokralaiselta. Kaverille kävi tällä viikolla näin. Hän itse käy töissä päivällä, joten vuokranantaja oli tietenkin olettanut asunnon olevan tyhjillään. Kaverin suomivieras oli kuitenkin ollut asunnossa nukkumassa, kun vuokranantaja oli kävellyt sisään. Kiva herätys. Olen kyllä itsekin saanut vastaavan herätyksen Suomessa. Opiskelija-asuntosäätiö TOAS:lla oli tapana yksipuolisesti ilmoittaa, että huoltomiehet käyvät kämpissä viikolla x ilman sen tarkempia aikamääreitä.

Lauantaina eräs suomalainen vietti läksiäisiään. Hän oli kovasti viihtynyt Saksassa ja olisi ollut valmis jäämään vielä pidemmäksi aikaa. Hänellä tosin oli takana vain vuoden verran ja hän työskenteli lähetettynä työntekijänä. Toisille palkat, ilmasto, sijainti ja hintataso näyttävät merkitsevän enemmän kuin niiden rinnalle tulevat älyttömyydet saksalaisen systeemin mukana. Ei tämäkään kaveri ihan ilman ongelmia ollut selvinnyt, mutta kenties hän sitten suhtautui niihin pienempinä pahoina.

Semmoista. Vielä pitää saada sairausvakuutus poikki Saksassa ja selvittää moottoripyörän tilanne. Suomen sairausvakuutuksista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta luulisi ensi viikolla kuuluvan.

(kuva eräästä kantiksesta noin vuoden takaa)

Suunta kohti Suomea - kiertotietä

603. päivä

Päivän ilmaisu: Kündigungsbestätigung eli irtisanomisilmoituksen varmistus

Saksan reissu kääntyi paluusuuntaan tällä viikolla. Viime viikon salaperäisyys johtui työhaastattelumatkasta Amsterdamiin. Allekirjoitin uuden työsopimuksen maanantaina ja irtisanouduin tiistaina nykyisestä työstä. Suuntana Helsinki, joten Tampereen miähestä tehtiin sitten kertaheitolla helsinkiläinen. Kartoitetaanpa tätä hetkeä vähän tarkemmin.

Pistin kohtuullisen suurella mailijakelulla irtisanoutumistiedon työkavereille. Ex-kollegoilta Suomesta tuli huomattavasti enemmän palautetta kuin saksalaisilta. En tiedä mikä on maan tapa, koska en ole nähnyt kenenkään irtisanoutuvan täällä, joten joko kyseessä on kulttuuriero tai montaakaan ihmistä ei niin paljoa kiinnostanut. Lähimmät työkaverit tosin olivat todella kiinnostuneita, mutta hieman kaukaisemmilta ei paljoa palautetta tullut. Suomesta aikanaan lähtiessä onnitteluja sateli vähän kaikkialta. Irtisanoutuminen oli tehtävä kirjallisesti ja irtisanoutumiselle piti ilmoittaa joku syy. Nyt on kaksi viikkoa jäljellä töitä nykyisessä firmassa ja sitten lomaa loppu irtisanoutumisaika eli maaliskuu.

Kun ensimmäisen askeleen sai otettua, alkoi Saksaan rakennettu korttitalo purkautumaan. Minulla on tällä hetkellä todella monta asiaa auki ja kaikkien oikeasta hoitamistavasta ei ole harmainta aavistusta. Tähän olen onneksi tottunut yli puolentoista Saksan vuoden aikana. Sekä Suomen että Saksan päässä on byrokratiaongelmia. Suomen päässä asiointi tosin sujuu mutkattomammin, koska välissä ei ole kielellisiä esteitä.

Tapoihini näemmä kuuluu tehdä asiat vaikeimman kautta. Tällä kertaa vaikeimman kautta tarkoittaa, että menen ensin suoraan Italiaan töihin hetkeksi aikaa lähetettynä työntekijänä ja vasta sitten muutan Suomeen. Tämä sotkee kaikkien laitosten ja järjestelmien toiminnan.

Ensimmäinen ja yksi isoimmista ongelmista on saksalaisen sosiaaliturvan katkaiseminen ja suomalaiseen sosiaaliturvaa liittyminen. Aikanaan sairausvakuutuksen saaminen oli todellista taistelua. Nyt siitä eroon pääseminen muodostunee taas taisteluksi. Sairausvakuutusyhtiölle sopii, että kun muutan ulkomaille, vakuutus voidaan katkaista. Tästä he kuitenkin vaativat todistukseksi Einwohnermeldeamtista (asukasvirasto tms.) paperin, jossa todetaan ulkomaille muuttopäivä. Paperin hommaaminen ei ole mitenkään mahdottoman vaikeata, mutta siitä taas voi olla seurauksena moottoripyörän rekisterissä olon kanssa ongelmia. Ainakin ajoneuvoa rekisteriin laitettaessa on pakko olla kirjautuneena asukkaaksi, mutta olen kuullut monen suomalaisen kirjautuneen pois asukasrekisteristä ja silti pitäneen ajoneuvoa rekisterissä hetken aikaa. Toisaalta olen kuullut, että Einwohnermeldeamt ei suostu helposti siihen, että kaupungista kirjautuu esim. kuukautta ennen varsinaista muuttopäiväänsä pois.

Sairausvakuutusyhtiö ei tule maksamaan bonuksia minulle, koska minun pitäisi heidän mukaansa olla vakuutettuna kesäkuun loppuun asti, että bonuksia voitaisiin maksaa edelliseltä vuodelta. Kivakiva. Täytyy sitten lähettää viime vuotiset laskut yhtiön maksettavaksi, mutta muutama satanen tässä tulee takkiin bonuksiin verrattuna. Jos jotain positiivista täytyy vakuutusyhtiöstä sanoa, niin heidän puhelinpalvejansa auttoi minua englanniksi ennenkokemattoman mallikkaasti! Lisäksi he lähettivät puhelimessa vatvotut asiat vielä kirjeen muodossa minulle. Hyvää palvelua.

Jos Saksan sosiaaliturvasta on vaikea päästä eroon, niin ei Suomen sosiaaliturvaan takaisin pääseminenkään ole itsestään selvää. Jos muuttaisin suoraan Suomeen, voisin täyttää Y77-kaavakkeen ja homma olisi selvä. Italiaan menosta on seurauksena kuitenkin se, että en ole yhtä kuukautta Suomen sosiaaliturvan alaisena, enkä siten ole oikeutettu automaattisesti pääsemään Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyöskentelyn ajaksi. Soittelin asiasta Eläketurvakeskukseen, joka näitä juttuja järjestelee ja sieltä kerrottiin, että EU-säädösten mukaan minun pitäisi periaatteessa mennä Italian järjestelmään pariksi kuukaudeksi. Jos he hyväksyvät minut suoraan Suomen sosiaaliturvaan, asia hoidetaan poikkeusjärjestelyin tai kikkailemalla. Saapa nähdä. Italian sosiaaliturvaan kuuluminen kahden kuukauden ajan olisi täysin älytön järjestely, mutta byrokratia ei aina ole järkevää.

Muitten sopimusten irtisanomisessa ei ole ollut vielä ongelmia. ADSL:n eli Arcorin sopimuksen voi katkaista kuukauden irtisanomisajalla. Vuokrasopimus katkesi sähköpostilla vuokranantajalle ja asunto on minulla vielä kolmen kuukauden irtisanomisajan. Tosin eräs suomalainen ilmoitti halukkuudestaan ottaa kämpän itselleen, joten en joudu koko ajalta maksamaan turhaa vuokraa. Sopimuksia ei oikeastaan ole jäljellä enää kuin sähkölaitoksen, vakuutusyhtiön (ajoneuvo- sekä vastuuvahinkovakuutukset) ja pankin kanssa. Näistä en odota mitään ongelmia.

Sitten lisää ongelmia muuton kanssa. Suomen korkeinta ja käsittömättömintä byrokratiaa minun käsitykseni mukaan edustava Tullilaitos voi vielä kehittää kalliita ja hankalia ongelmia muuttoajoneuvoni suhteen. Soitin Tullin asiakaspalveluun, josta todettiin, että olen oikeutettu muuttoajoneuvon verovähennykseen, mikäli en muuta Saksan ja Italian työskentelyn välissä Suomeen. Sain tämän tiedon myös kirjallisena, kun kirjoittelin kysymyksen tullin WWW-sivulla olevaan lomakkeeseen. Puhelinpalvelun ja kirjallisen vastauksen sitovuus on kuitenkin luokkaa nolla ja vastauksilla ei ole mitään arvoa, mikäli Tulli yhtäkkiä päättääkin maksattaa minulla täydet verot. Voisin pyytää muuttooni kirjallista ennakkokäsittelyä, mutta se maksaisi n. 110e. En kuitenkaan usko, että minulle tulee mitään ongelmia Tullin kanssa niin kauan kuin moottoripyöräni on Saksan rekisterissä ja pääsen ajamaan sen suoraan Suomeen. Ongelmia voi tulla, mikäli Saksan rekisteriviranomaiset huomaavat minun muuttaneen paperilla jo pois sairausvakuutuksen katkaisemisen takia ja tahtovat poistaa pyöräni rekisteristä. Onneksi rekisteristä poisto ja ajoneuvon vakuutusten katkaiseminen on tehty niin pirun hankalaksi, että he eivät varmaankaan tätä tee tai edes huomaa koko rekisteriongelmaa. Tässä pitää kuitenkin olla varuillaan.

Juhlimme suomivieraan ja muun suomipoppoon kanssa karnevaaleja torstaista lauantaihin. Hauskaa oli, vaikka mielestäni kaupungilla oli hieman hiljaisempaa kuin viime vuonna.

Käväisin lauantaina katsomassa Bundesligan jalkapallopeliä. Pelin puitteet olivat mahtavat, sillä stadionille mahtuu 80000 katsojaa. Katsojaluvuksi ilmoitettiin 73000, mutta tämä oli varmaan maksettujen lippujen lukumäärä eikä todellinen katsojamäärä. Ihan kiva käydä kerran katsomassa, mutta en kyllä ajatellut toista kertaa enää mennä.

Kävin lauantaina kysymässä ajohousujen perään jälleen kerran. Kaksi kuukautta on nyt kulunut ja housut ovat vieläkin teillä tietämättömillä. Jälleen myyjä lupasi soittaa Rukalle tiistaina ja soittaa sitten minulle. Hohhoijaa...

Mielenkiintoinen ja vauhdikas viikko takana. Edessä ei ole enää montaa viikkoa Saksaa ja sitten pääsee tutustumaan Italiaan. Saksan ongelmat eivät valitettavasti poistu kokonaan vielä Saksasta poistuessa, mutta ongelmien määrä onneksi laskee.

Autobahnin nopein kuski!

596. päivä

Päivän ilmaisu: Aufregend eli jännittävä

Erittäin jännittävä viikko takana! Kenties 596. päivän aikana koetuista jännittävin kokonaisuutena. Valitettavasti en voi blogiin (vielä) kirjoittaa kaikista viikon tapahtumista, mutta kenties jo ensi viikolla. Lähdetään avaamaan viikon muita tapahtumia siis.

Töissä oli hieman huvittava episodi, kun joku oli keksnyt, että meillä on työsuojelumääräyksien (Arbeitsstättenrichtlinien) mukaan liian pimeätä joissain työpisteissä. Työmiehet kävivät joka huoneen läpi mittarin kanssa ja vaihtoivat ne loisteputket, jotka eivät olleet tarpeeksi kirkkaita. Itseäni parempi valaistus ei juuri hyödyttänyt, mutta toisaalta ei haitannutkaan. Hieman kirkkaampi valo huoneessa, mutta ei muuta. Ilmeisesti joku kuitenkin valitti työntekijäneuvostolle (betriebsrat) liian kirkkaista valoista ja tämän jälkeen samat työmiehet kävivät kaikki toimistot läpi vaihtaen vanhat tai ainakin himmeämmät loisteputket takaisin. Hyvin suunniteltu on kahteen kertaan tehty.

Toinen mielenkiintoinen toimistotapahtuma oli, kun toimiston sisällä tupakointi viimein kiellettiin. Olin todella yllättynyt tästä päätöksestä, mutta tupakoinninvastaisuus saavuttaa Saksassakin jalansijaa pikkuhiljaa. Tuen päätöstä täysillä, sillä osassa taloa käytävillä oli aika kamala katku tupakkapaikan lähettyvillä. Tupakkapaikathan olivat vain määrättyjä osia käytävillä, ei mitenkään ilmastoinnilla eristettyjä alueita.

Käväisin paremman tekemisen puutteessa Amsterdamissa vuokra-autolla. Tämä nyt ei ole sinänsä maininnan arvoista, mutta takaisin tullessa ajoin ensimmäistä kertaa päälle 200 kilometriä ilman ainoatakaan ohittajaa. Olin siis baanan nopein 1.1 litraisella Smart Forfourilla (päivävuokra vakuutuksineen 45e). Tämä ei olisi mitenkään mahdollista normaalilla ajokelillä, mutta lumisateessa ajoin nopeammin kuin yksikään saksalainen. Edes mopolla en pystyisi ajamaan tätä matkaa ilman ohituksia, ellen sitten ajaisi todellakin ”naru kireällä” (bensa loppuisi +250km/h vauhdissa ennen 200km täyttymistä). Lumisade aiheuttaa sydämenahdistusta saksalaiselle autoilijalle ja baanalla ajettiin n. 70km/h.

Lumisateessa tuli ohitettua mm. eräs epäonninen moottoripyöräilijä (taisi olla R1). Hyvin se matka mopollakin näytti edistyvän, mutta en kyllä itse uskaltaisi ajaa lumella katupyörällä. Smartissa oli muuten sekä luistonesto että ABS varusteina. ABS:t toimivat ihan ok, kun niillä leikin, mutta luistonesto taisi olla vähän herkällä, koska valo vilkkui silloin tällöin ilman mitään erityistä tilannetta. Ajellessa epäilytti vähän omien renkaiden pito eikä ole ollenkaan varmaa, että vuokraamo olisi laittanut automaattisesti talvirenkaita alle. Vielä viime vuonna vuokraamot ainakin tarjosivat talvirenkaita lisähintaan.

Palautin vuokra-auton lentokentälle ja otin siitä taksin kotiin (oli kiirus kotiin, eikä kerinnyt odottamaan bussia). Kun taksikuski kuuli, että menemme ”liian lähelle lentokenttää”, hän alkoi kiukustuneena selittämään, että hän on odottanut taksijonossa asiakasta jo kolme tuntia ja nyt hänen kyytinsä on ihan liian lähelle eikä kolmen tunnin odotukselle tule vastinetta. Koko matkan kestänyt ripitys sisälsi myös käskyn, että seuraavalla kerralla menet lähtevien terminaalista ottamaan lennosta taksin, etkä tule kiusaamaan pitkään odottavia kuljettajia saapuvien terminaalilla. Tiesin, että kuljettajat eivät halua viedä kyytiläisiä lähelle lentokenttää, mutta ilmeisesti lähelle tarkoittaa aina Düsseldorfin keskustaan asti. Taas oli asiakas väärässä, mutta onneksi kuljettaja oli niin kiltti, että suostui tekemään työnsä. Kyllä Düsselin taksikuskit ovat sitten mukavia!

Kantiksessa oli tällä kertaa vähemmän porukkaa. Arvatenkin ensi viikolla alkavat karnevaalit vähensivät osanottajamäärää.

Ajohousuista ei ole muuten kuulunut mitään. Pitää ensi viikolla yrittää taas ehtiä käymään liikkeessä kysymässä tilanteesta. Arvaisin, että housut olisivat ensi viikolla noudettavissa, mutta että minulle ei vain kerrota niiden olevan.

(kuva Milanolaisen museon kokoelmista. Kivan näköiset ruokailuvälineet, mutta ei kenties hirveän käytännölliset)

Jättimäinen ksylitolitilaus

589. päivä

Päivän ilmaisu: Fussball eli jalkapallo

Aika tylsä viikko taas takana, mutta jotain blogattavaa sentään.

Aiemmin olen jo pariin otteeseen maininnut erään työkaverin höyrähtäneen ksylitoliin. Tällä viikolla kaveri sai viimein aikaiseksi tilata yhtä ksylitolituotetta (Katti Matikaisen pastilli) Suomesta. Minimitilaus oli 50 purkkia ja koska hän halusi saman tien tilata koko vuoden tarpeiksi, niin hän tilasi itselleen 50 purkkia, minulle 5 ja eräälle toiselle kollegalle vielä 10. Näin ollen tilaus käsitti yhteensä 65 purkkia ja sille tuli painoa 8,6 kiloa! Hintaa per purkki tuli 3,9e + 6e toimituksesta Suomen ulkopuolelle. Suomessa aina hehkutetaan tuotteiden tilaamista Saksasta, mutta tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen. Pastillit ovat muuten 80 senttiä halvempia kuin mitä aiemmin ostin apteekista.

Työkaveri pettyi hieman verkkokaupan (verkkoapteekki.fi) hitaaseen palveluun, koska hänen englanniksi kirjoittamaansa sähköpostikysymykseen ei tullut vastausta kahdessa päivässä. Kun itse kirjoitin saman kysymyksen vielä suomeksi verkkokaupan osoitteeseen, sai työkaveri vastauksen kysymykseen englanniksi tunnin sisällä. Olisivatko kaupassa ihmetelleet hullun saksalaisen halua tilata järkyttävä määrä ksylitolikarkkeja ja epäilleet kysymyksen olevan vain pilantekoa?

Tällä viikolla ihmettelin Deutsche Bankin pankkitilin käytöstä. Huomasin päivällä, että palkkarahat olivat tulleet ”kirjaamattomana transaktiona” tilille, mutta illemmalla ne olivat kokonaan häviksissä. Sanoin asiasta kaverille ja myös hänen rahansa olivat hävinneet (myös hän huomasi rahojen tulleen jo päivällä). Vähän aikaa (n. tunti) ihmeteltyäni rahat ilmestyivät tilille ihan kirjattuina. Pikkaisen pistää ihmetyttämään, kun kerran tilille tulleet rahat häviävät.

Essenin BMW-kauppa muisti minua kirjeellä. Puimurissa on havaittu mallivika, joka voi aiheuttaa lähellä nollaa lyhyitä ajoja ajettaessa öljyn ulos valumisen niin, että takarengas öljyyntyy. Tämähän merkitsee käytännössä kaatumista, jos tilanne iskee liikkeessä. Kirjeen mukaan minun pitäisi varata huoltoaika ja he sitten korjaavat vian odottaessa. Pitää pyytää työkaveria soittamaan annettuun puhelinnumeroon ja selvittämään voisiko huollon tehdä täällä paikallisessa BMW-liikkeessä. En nimittäin jaksaisi ajaa Esseniin asti enkä todellakaan halua asioida Essenin liikkeessä enää.

Buukkasin ensimmäistä kertaa Bundesliga-jalkkisliput (á 27e + postimaksu). Kaveri tulee Suomesta karnevaalien aikaan ja sovimme, että menemme katsomaan johonkin lähikaupunkiin jalkapalloa. Onhan se hyvä edes kerran käydä tutustumassa paikalliseen jalkapallotunnelmaan.

Tämän päivän hieno aurinkoinen keli näytti ajaneen motoristeja liikenteeseen vähän enemmänkin. Kävin itsekin pyörähtämässä lyhyen lenkin. Kylmäähän tuolla on kymmenessä asteessa ajella, mutta tulipa käytyä.

(poliisiauto mallia Alankomaat. Aika värikäs ilmestys eikä varmasti oudokseltaan osaa varoa tämän näköistä autoa liikenteessä)