Mautendorfin kautta Salzburgiin

462. päivä

Päivän ilmaisu: Schloss eli linna

Lauantaina ajattelin ehtiä näkemään sekä Mautendorfin linnan puolivälissä matkalla Kotkanpesälle sekä Kotkanpesän. Aamu meni maanteitä ajellessa mukavasti, tosin yhtään kunnon alppitietä ei ennen Katschbergiä tullut vastaan, mutta siellä sitten mentiin taas yli 1500 metrin. Navi ajelutti vaihteeksi osan matkasta melkoista kinttupolkua pitkin, jolla ei kahta autoa mahtuisi rinnan. Tästä ei koitunut ongelmia liikenteen vähäisyyden takia, mutta en kyllä toistamiseen olisi näitä pikkuteitä pitkin ajamassa. Olin tosin asettanut navin välttämään motareita, mutta sen ei tarvitsisi tarkoittaa käytä polkuja. Katschbergissä tuli mieleen laaksoon laskeutuessa, että mitäköhän moottori tykkää parin kilometrin moottorijarrutuksesta. Vauhtia säätelin lähinnä vaihtamalla ykkösen ja kolmosen välillä mäen jyrkkyyden mukaan.

Mautendorfin linna oli reissun kulttuuripläjäys. Linna ei tosin ole mikään ihan pakko nähdä -juttu, mutta kyllä siellä kerran poikkeaa. Ja kun sen kautta kuitenkin kannattaa ajaa, jos ei halua koko matkaa ajaa moottorietietä pitkin, niin miksei linnassa voisi pysähtyä.

Mautendorfilta lähdin navigoimaan kohti Berchtesgadenia ja Kotkanpesää. Valitettavasti olin perillä niin myöhään, että olisin kerennyt vain viimeiseen (lähtö 15:05) Kotkanpesälle nousevaan bussiin ja ajattelin olevan parempi jättää visiitti seuraavalle päivälle. Samalla mielessä kävi opastetun neljän tunnin kierroksen ottaminen, johon kuuluisi Kotkanpesän lisäksi Alppien alle rakennettu bunkkeriverkosto. Tämä olisi kustantanut 40 euroa.

Berchtesgadenissa yritin infopisteestä selvittää majapaikkaa, mutta niitä oli heikonlaisesti tarjolla lähiympäristössä. Koska info ei osannut auttaa, ajattelin ajaa kohti Salzburgia ja ottaa ensimmäisen vapaan ja alle 40e kustantavan huoneen. Tämmöinen löytyikin heti ensimmäisestä auki olevasta tienvarsihotellista. Jätin osan romuista hotellille ja jatkoin heti matkaa Salzburgiin. Etäisyyttä kun oli vain 15km.

Salzburg oli täynnä turisteja. Oma muutaman tunnin visiittini ei paljoa sisältänyt, mutta uudestaan voisi tulla myöhemmin vaikkapa lentokoneella. Samalla voisi vierailla alueen muissa kohteissa, tosin Kotkanpesälle ei varmaan toistamiseen tarvitse mennä (ellei sitten sille opastetulle kierrokselle). Salzburg vaikutti siis vierailun arvoiselta vielä uudestaankin.

Illalla menin takaisin hotelli Lamplleheniin ja mietiskelin, että kerkiän sunnuntain aikana sekä Kotkanpesälle että Dachaun keskitysleirille. Nämä olisivat sitten viimeiset suunnitellut kohteet tälle reissulle. Dachaun olisin voinut jättää maanantaille, mutta se ei valitettavasti ole auki maanantaisin.

Nyt kun Itävallasta pääsin pois, voin todeta muutaman yleisen asian liikenteestä. Moottoriteillä oli joka paikassa poliiseja passissa, pienemmillä teillä en nähnyt ainuttakaan. Porukka noudattaa nopeusrajoituksia Suomen tasoisesti. Bensa on Itävallassa noin 25 senttiä halvempaa kuin Saksassa. Saksahan on Suomen hinnoissa noin suunnilleen. Itävallan tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Liikennekulttuuri tuntui samalta kuin Saksassa eli joustavalta.

Alppiteillä

461. päivä

Päivän ilmaisu: Alpenstrasse eli alppitie

Perjantaina tavoitteena oli päästä ensimmäiselle oikealle alppitielle. Koska ajattelin ”todellisten” alppiteiden olevan hankalia ajaa, olin varannut koko perjantain ensimmäiselle pätkälle Gerlos Hochalpenstrasselle ja sen päässä olevalle Krimmlin vesiputoukselle, jonka pitäisi olla Euroopan korkein.

Ajattelin lähteä ajoissa, että ehdin varmasti ajamaan Gerlosin läpi Krimmliin vesiputoukselle. Mielessä kävi myös Grosslocknerin, tuon Itävallan kuningasalppitien, kaahaminen vielä samana päivänä. Vaikka matkasuunnitelmissani vietin enemmän aikaa Krimmlillä ja Gerlosin tiellä, sai hyvä sääennuste miettimään Grosslockenerin saavuttamista jo tänään. Vain muutamaa päivää aiemmin Grosslocknerille oli ennustettu lumisadetta, joten hirveästi ei huvittanut hyvän sään tuhlaaminen.

Olin aamupalalla ensimmäisten joukossa kello kahdeksan ja lähtövalmiina puoli yhdeksältä. En kuitenkaan voinut lähteä hotellista ennen puolta kymmentä, koska vain yksi ihminen sai ottaa vastaan maksun ja hän tuli paikalle vasta kello yhdeksän. Mutta eipä tuo mitään, olin Gerlosin tien alkupäässä aika ajoissa kuitenkin, koska teillä ei paljoa muita näkynyt. Gerlosin Hochalpenstrasse maksaa 4 euroa (tullitie) ja kyllähän se kannattaa ajaa, jos sinne päin eksyy. Tie menee Krimmlin vesiputouksen ohi, mutta jos vesiputouksen haluaa nähdä kunnolla, pitäisi kävellä vielä kilometri tai pari. En jaksanut. Sitä paitsi Grosslockner odotti.

Luulin Grosslocknerin tien alkupään olevan Mittersillissä, mutta eipä se siellä ollut. Huoltamon myyjä sanoi, että aja Zell am Seelle, niin sieltä pääset oikealle tielle. Monta kertaa manailin mielessäni, että en ollut ennakolta selvittänyt tarpeeksi tarkkaan mistä tielle pääsee, koska kauhean myöhään ja pimeällä tielle ei kannata lähteä ajamaan. Nyt en tiennyt kauan tielle pääsemiseen menee ja mistä sinne yleensäkään pääsee. Onneksi olin loppujen lopuksi Grosslocknerin tien alkupäässä kello kahdelta ja aikataulupaineet helpottivat. Nyt piti enää ehtiä vuorelta alas siten, että löytäisi jostain yösijan.

Myös Grosslockner on tullitie. Hintaa vuorelle ajamiseen ja alas tulemiseen kertyy 17 euroa. Halpaa lystiä... Tie on kuitenkin todella hieno ajaa ja maisemat ovat upeat. Hyvällä kelillä ehdoton juttu. Näkyvyyttä lähes 2600 metristä riitti. Ainoastaan se jäi harmittamaan, etten tiennyt alueella olevan kuuluisan jäätikön olevan Kaiser-Franz-Josefs-Höhellä ja jäätikkö jäi näkemättä. Ei minulla tosin olisi ollut paljoa aikaa jäätikön tutkimiseen, mutta olisi se pitänyt käydä katsomassa. Kannattaisi ehkä lukea käteen tungetut turistivihkoset vähän tarkemmin, mutta eipä tullut luettua. Jotain jäi siis vielä seuraavalle kerralle tai sanotaanko seuraavalle vuodelle. Vuorella oli muuten aika viileä, noin 12 astetta, mutta aurinko lämmitti niin, että pysähtyessä hiki virtasi ajopuvun alla.Jos mikään on must-juttu moottoripyöräilijälle, se on Grosslockner. U-p-e-a!

Vuoristokiipeilyn jälkeen ajelin Lienziin ja siellä infopisteeseen. Infopisteen täti haki hotellin (Gasthausin siis) minulle ja homma oli paketissa. Yövyin Gasthaus Falkessa (34e). Huone ei ollut aivan yhtä kylmä kuin kahdessa aiemmassa hotellissa ja äänieristyksestä en tällä kertaa löytänyt vikaa. Gasthaus on Lienzin keskustan vieressä kilometrin päässä ja Lienz oli hyvä yöpymispaikka. Ilta sujui mukavasti vanhassa kaupungissa kävellessä.

Matkaa 260km, sää 10-23 astetta eikä sadetta, lähtö 9:30.

Bodensee ja Innsbruckin lähistö

460. päivä

Päivän ilmaisu: Nebel eli sumu

Aamu valkeni sumuisena. Lähdin tukevan aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Bodenseetä, tuota Saksan kehuttua järvituristikohdetta. Bodenseeltä suuntana oli Innsbruck tai tarkemmin sanottuna Seefeld in Tirol.

Heti hotellilta tielle päästessäni alkoi mukava mutkapätkä, joka päättyi Donau-joen ylitykseen. Tosi hienoa maisemaa Donaun liepeillä. Donaulta vähän eteenpäin maisema muuttui tylsäksi maaseuduksi ja oli sitä Bodenseelle asti. Koko aamun kestänyt sumu jatkui vielä Bodenseellä eikä siellä kovin kauaksi nähnyt. Sen verran uskallan kuitenkin sanoa, että Bodensee on varmaan jokaisen suomalaisen mielestä järvi muiden joukossa. Itse en siinä nähnyt mitään erikoista.

Bodenseellä taisi olla muitakin turisteja liikkeellä, koska 11 aikaan päivällä järven lähistön pikkutiet olivat tupaten täynnä ja ruuhkaisia. Onneksi nämä tiet olivat sen verran leveitä, että motoristit pääsevät ajelemaan autojonojen ohitse turhia jonottelematta.

Bodenseen viimeiseksi kohteeksi otin rantakaupunki Lindaun. En hirveästi Lindaussa jaksanut pyöriä, mutta sen vanha kaupunki oli kävelemisen arvoinen. Lindau olisi todennäköisesti hyvä stoppipaikka, jos sattuisi olemaan reitillä yöpymiskohdassa. Lindaussa eräs japsituristi (luulisin, että oli turisti) ajoi kaupunkimaasturillaan eteeni kolmion takaa. Onneksi olin hereillä epämääräisesti liikehtineen maasturin takia ja annoin maasturin mennä isomman oikeudella. En tiedä mitä kuljettajan päässä liikkui, mutta kerran katsoi vasemmalle, kun olin vielä parin sadan metrin päässä ja sen jälkeen ei enää katsonutkaan. Tuli vain eteen, kun oikealta autojonoon tuli reikä.

Lindausta ajelin Füsseniin. Matkalla oli mukavaa maisemaa ja Alpit alkoivat näkymään. Ainoa syy Füsseniin ajoon oli se, että sieltä pääsi pienempää kantatietä pitkin Alppien läpi ja vältyin moottoritieajolta. En voi kuin suositella Füssenin ja Innsbruckin yhdistävää tietä. Tosin ruuhka-aikaan voisi harmittaa tien käyttö, koska ohittamaan ei juuri pääse ja jonotus kilometrien alamäkeen on aika ikävää puuhaa. Onneksi kulkusuunnassani tie oli aivan vapaa ja vastaantulijat nautiskelivat ruuhkasta. Alppiteillä saa olla aika varovainen vastaantulijoiden kanssa, koska nämä lähtivät ohittamaan aivan liian pienissä väleissä. Japsituristi ei ollut siis ainoa murhanhimoinen tielläliikkuja ja ohittelijoiden takia tuli useasti jarrutettua. Ehkäpä ohittajat luottivat tähän?

Yövyin Gasthof Batzenhäuslissa. Huone minimaalinen, mutta ok. Huoneessa pirun kylmä eikä äänieristystä. Hotelli sijaitsi hotellikylässä, jossa ei paljoa natiiveita tainnut olla. Turistejakaan ei juuri ollut muutamaa vaeltajaa lukuunottamatta. Laskettelukautta odotellessa siis.

Matkaa 330km, sää 12-24 astetta eikä sadetta, lähtö kello 8.

Ajoreissu Itävaltaan alkaa

459. päivä

Päivän ilmaisu: Anreise eli matka

Olin suunnitellut lähteväni tänä vuonna uudelleen Alpeille ja keskiviikkona alkoi kesän toinen moottoripyöräreissu. Koska Sveitsissä olin jo käynyt (tosi lyhyt vierailu sinänsä), ajattelin lähteä Itävaltaan. Itävaltalainen ex-kollega evästi minua hyvillä vihjeillä ja oikeastaan koko Itävallan osuus meni hänen keksimänsä reitin mukaan. Toki olin kuullut monesta kohteesta muiltakin Itävallan kävijöiltä, joten en ihan hänen aivoitustensa vallassa matkaan lähtenyt.

Olin suunnitellut matkasta maksimissaan seitsemänpäiväistä eli paluu viimeistään tiistaina Saksan yhtenäisyyden vuosipäivänä. Yhtenäisyyden päivä on yleinen vapaapäivä Saksassa ja todella moni pidensi viikonloppuaan ottamalla maanantain vapaaksi.

Edellisestä reissusta viisastuneena en ottanut ohjelmaan järjettömän pitkiä ajopäiviä. Ensimmäisen päivän ajattelin puhtaaksi siirtymäksi lähemmäksi Alppeja ja kilometrejä piti tulla noin 500. Kaksi ensimmäistä majapaikkaa olin varannut eli Etelä-Saksassa ja Innsbruckissa oli ennakolta tiedossa majoitus. Loppumatkalle en tiennyt majoitustani etukäteen, mutta lomakauden ollessa suunnilleen ohi joka paikassa oli huone vapaa -kylttejä.
Ensimmäinen rasti oli Albstadtissa (tarkemmin sanoen Stetten-Frohnstettenissä). Matkalla koukkasin Karlsruhen kohdalta Schwarzwaldiin, koska olin kuullut, että siellä olisi hauskoja teitä. Sattumalta eksyin Neuenbürgin kylään ja koska kylällä oli oma linnansa, kävin sen tarkastamassa. Tylsä. En suosittele linnaa. Kylä tosin näytti ihan kivalta.

Neuenbürgistä poistuttaessa koin matkan ensimmäisen ruuhkan. Eräällä pikkutiellä oli vain yksi kaista käytössä ja vastakkaiset ajosuunnat vuorottelivat kaistan käytössä liikennevalojen tahtiin. Siinä sitten odottelin yli puolituntia omaa vuoroani. Keskikaistaa ei päässyt käyttämään, koska tie oli niin kapea ja vastaan tuli autoja jatkuvalla syötöllä.

Ruuhkan jälkeen ajoin suoraan kohti majapaikkaa, koska kello alkoi lähentelemään kuutta. Majapaikan varaus oli teoriassa vaarassa, mikäli sinne saapuisi kuuden jälkeen. Matkalla ajoin sattumalta Calwin kylän tai kaupungin läpi. Uskoisin Calwin olevan hyvä pysähdyspaikka yöksi, jos se sattuisi olemaan sopivasti reitin varrella. Schwarzwald muuten oli ihan ok ajokokemus, mutta ei mikään pakko kokea -juttu.

Yövyin Hotel-Gasthof Rösslessä. Huone ok, mutta ei äänieristystä ja lämpötila oli todella viileä. Onneksi peitto oli lämmin. Henkilökunta osasi yllätyksekseni hyvin englantia. Hotelli sijaitsi kylässä, jossa oli pieni kauppa, kaksi pankkia ja toinen gasthaus. Kuuden aikaan kylä oli aivan kuollut enkä usko siellä muutenkaan hirveästi menoa olevan. Mutta nukkumapaikaksi ihan hyvä.

Matkaa 512km, sää 16-22 astetta eikä sadetta, lähtö myöhässä kello 9:30.

Kerrankin palvelua 2

456. päivä

Päivän ilmaisu: Erfolg eli onnistuminen

Takaisin normaaliin päivitysrytmiin eli sunnuntaipäivityksiin. Tosin taas ensi viikolla tulee poikkeus, koska pidän lomaa muutaman päivän.

Viikko oli täynnä onnistumisia. Pitkään haudotut ongelmat tulivat ratkaistuksi samalla viikolla. Sekä parvekkeen ovi ja jääkaappi ovat kunnossa taas! Parvekkeen oven korjaaja tuli sovittuna aikana tiistaiaamuna ja pisti oven kuntoon oven pokia levittämällä. Jääkaapin toimittaja soitti luvatusti, sopi toimitusajan torstaille ja vieläpä saapui torstaina sovittuun aikaan. Jos kaikki toimisi Saksassa yhtä sujuvasti kuin mitä tällä ja viime viikolla on toiminut, Saksa olisi paljon mukavampi paikka. Mutta no, onhan minulla vieläkin Se ongelma moottoripyörän vara-avaimen kanssa. Soitan huomenna Esseniin, saa nähdä mitä herra Grosch tällä kertaa sanoo. Aion ainakin vaatia selityksen siitä, miksi avainta ei ole vielä saatu toimitettua.

En ole vähään aikaan tarinoinut moposta mitään. Tarinoidaanpa siis taas. 1772 ajetun kilometrin jälkeen keskikulutus on 7,24 litraa sadalla. Aivan liikaa mielestäni. Pyörän ajotietokone ei vieläkään osaa laskea kulutusta oikein ja tietokoneen mielestä kulutus on jatkuvasti alle 6,4 litran. Pitää varmaan talvemmalla käydä huollossa kyselemässä tästä tai kenties vasta 10tkm huollossa. Näiden valitusten jälkeen voin todeta, että pyörä toimii kuin unelma. En mitään pahaa sanottavaa ole löytänyt. Pyörä toimii mahtavasti sekä yksin että kaksin ajettaessa. Vanhalla pyörällä 80 kiloinen matkustaja teki pyörästä vetelän oloisen (en tietenkään jaksanut säätää jousitusta), mutta puimurissa matkustajaa ei juuri huomaa kuin paikallaan seisoessa. Tosin painavamman matkustajan etuna kevyempään on se, että jalat ylettyvät paremmin maahan ja tämä kompensoi painavamman matkustajan painoa paikallaan ollessa. Ajattelin huomenna käydä ostamassa lisävarusteena saatavan renkaanpaikkaussarjan (BMW:ltä alle 25e), jotta pitemmät matkat eivät mene pipariksi renkaan tyhjenemisen takia.

Ylihuomenna eli tiistaina on edessä sertifikaatin suoritus. Toivottavasti menee läpi. Tämän jälkeen pidän taas pienen lukutauon, koska nyt on mennyt aivan tuhottomasti vapaa-aikaa sertifikaatin takia. Tämä kirjoitus näytti jäävän lyhyeksi, mutta lisää tulee myöhemmin.

(kuvan sveitsiläinen uimassa keskellä Zürich-järveä)

Kerrankin palvelua!

450. päivä

Päivän ilmaisu: Umzug eli muutto

Taas unohtui kirjoittaa. Syy lienee sama kuin viime sunnuntaina: yritän iltaisin lukea erästä sertifikaattia varten. Ensi viikolla on koe ja lukupäivät (tai illat) häviävät nopeasti pois. Onneksi työnantaja maksaa ainakin osan lukuajasta, joten ei ihan ilmaiseksi tarvitse opiskella.

Düsseldorf on suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. En tiedä miten hesassa, mutta täällä on joka viikonlopulle jotain kissaristiäistä. Toissa viikonloppuna omassa kaupunginosassani oli jotkut katupippalot ja viime viikonloppuna ja ainakin vielä tänään naapurikaupunginosasaan on pystytetty pienehkö huvipuista. Pippaloista vastuulliset kulkevat univormun näköinen vaatetus päällä ja ainakin lauantaina ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Kaverilta kuulin, että tapahtumia järjestävät entiset suojeluskunnan tapaiset organisaatiot. Vaikka Suomessa aina kerrotaan, että ainoastaan siellä teinit juovat itsensä heikkoon kuntoon, niin lauantaina myös paikalliset lapsoset innostuivat katujuopottelusta.

Lauantaina tuli osallistuttua kaverin muuttoon. Muutto oli samanlaista tavaran kanniskelua kuin Suomessa, mutta pikanttina lisänä ohjelmaan kuului keittiön purku ja uudelleenasennus. Keittiön kaveri huusi ebaysta ja se sijaitsi aivan naapurissa. Keittiö oli sopivasti samanlainen kuin uuteen asuntoon tarvittava keittiö – tai ainakin sen piti olla. Näppärästi saksalaisarkkitehti oli vaihtanut vesipisteen ja voimavirran sijainnit seinässä ja uusi keittiö ei sitten mennytkään paikalleen tuosta vaan. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Saksassa suurin osa asunnoista vuokrataan ilman mitään turhia osia eli ilman keittiötä sekä lattia- tai seinäpintoja. Tämänkään asunnon omistaja ei vuokratessaan tiennyt kuuluivatko lattiapinnat edelliselle vuokralaiselle vai hänelle itselleen. Kaverin onneksi pinnat olivat omistajan. Asuntoa vuokratessaan joutuu asuntoon usein sijoittamaan vuokratakuun lisäksi vielä pintaremontin ja keittiön verran. Käytäntö tuntuu suomalaisesta tosi fiksulta...

Viime viikolla tunsin tulleeni palvelluksi. Merkintä kalenteriin! Ensiksi tiistaina huoltofirmasta soitettiin aivan oma-aloitteisesti ja englanniksi minulle kerrottiin, että huoltomies voisi tulla käymään seuraavana päivänä. Ja huoltomies myös tuli sovittuna aikana. Toinen yllätys tapahtui, kun jääkaapin toimittavasta fimasta soitettiin jälleen englanniksi ja kerrottiin, että jääkaappia ei valitettavasti saada toimitettua kuin vasta seuraavan viikon puolivälin jälkeen. Tätä soittoa edelsi tosin työkaverini soitto ko. firmaan paria päivää aiemmin, mutta ei minulle kyllä ole tätä ennen soiteltu näin palvelevasti. Jos vielä olisivat soittaneet Essenistä puimurin vara-avaimeen liittyen, niin en olisi varmaan saanut hämmästyksestä auki jäänyttä suutani kiinni moneen päivään. Ovatko saksalaiset yhtäkkiä oppineet asiakaspalvelua? Huoltomies ei muuten saanut viime keskiviikkona vielä ovea huollettua, mutta hänen pitäisi tulla taas huomenaamuna paremmat työkalut mukanaan (tai näin ainakin arvaan, koska kommunikaatio jäi hieman sisältököyhäksi saksankielellä suoritettuna).

Töissä paikallinen metalliliitto eli IG Metall yritti rekrytoida lisää jäseniä. Jäsenyys maksaisi prosentin bruttopalkasta, mutta yli 30e/kk maksavat voisivat saada jotain alennusta. Jäsenyyden hyödyt jäivät epäselväksi, mutta ilmeisesti liiton neuvottelemat edut koskisivat yleisesti vain liittoon kuuluvia työntekijöitä. En ajatellut liittyä, koska en täällä kauaa kuitenkaan ajatellut olla. Suomessa kenties tärkein liiton kautta (useimmiten) tuleva palvelu eli työttömyyskassa tulee Saksassa suoraan valtiolta. Nyt selvisi sekin, että työntekijäneuvosto (works council tai betriebsrat) ei ole liiton palvelu vaan siitä erillinen työntekijöitä edustava elin.

Nyt jännitän jääkaapin saapumista. Tulisiko se jo tällä viikolla. Entä saako huoltomies oven korjattua huomenna. Mitähän BMW-liikkeen myyjä tekee vara-avaimen eteen. Kaikkiin näihin löytänet vastauksen jo seuraavasta kirjoituksesta.

Unohtuipa kirjoittaa

443. päivä

Päivän ilmaisu: Taschendieb eli taskuvaras

Unohtui joka sunnuntainen traditio päiväkirjan täyttämisessä, mutta otetaan tänään vahinko takaisin.

Jääkaappitoimitus on päätynyt nyt siihen pisteeseen, että vuokranantaja on tilannut ja ilmeisesti myös maksanut kaapin. Toimittajan pitäisi saada jääkaappi tällä viikolla ja kenties itse asennuskin saadaan hoidettua piakkoin. Jos myyvä yritys – tai kun myyvä yritys – ei ilmoittele itsestään huomenna, pyydän jotain työkaveria soittamaan liikkeeseen ja kysymään josko tulisivat asentamaan. Olen iloinen, jos minulla on uusi toimiva jääkaappi kahden viikon sisällä. Jääkaappi muuten maksoi 610e eli puolitoista kertaa kylmän vuokran verran! Kova hinta muodostunee siitä, että jääkaappi (jenkkikaappi) on kaappiin sisälle asennettavaa mallia. Nämä ovat kuulemma kovan hintaisia aina. Miksi jääkaapin pitää olla toisen kaapin sisällä? Aihetta vielä sivuten: parvekkeen oven korjaajasta ei ole kuulunut mitään. Eipä tietenkään.

Käväisin sunnuntaina ajelemassa yhden paikallisen kanssa. Kivaa tienpätkää löytyi Kölnin lähistöltä. Olin aiemminkin jo käynyt sillä seudulla pyörimässä, mutta parhaat mutkapätkät jäivät näillä reissuilla löytämättä. Täytyy yrittää keretä vielä uudestaankin opastetulle ajelulle tänä kesänä. Hassuja Saksa-faktoja: Jollain lähistön mutkapätkäseudulla on joillain teillä kuulemma ajokielto moottoripyörille kesän ajalle. Hieman outoa suomalaisesta näkökulmasta.

Soittelin viime maanantaina vara-avaimesta BMW-liikkeeseen ja ei ollut kuulemma vielä tullut. Johan ne ovat kuukauden yrittäneet. Olin todella yllättynyt, kun BMW-liikkeen myyjä lähetti minulle lupauksensa mukaisesti tekstiviestillä tiedon avaimen saapumattomuudesta. Kirjoitti vielä englanniksi tekstiviestinsä. Tämä vaikutti ihan palvelulta!

Kantis oli lauantaina taas yleisömenestys. Porukkaa saapui Düsselistä ja ympäristöstä noin parikymmentä. Kantiksen yhtedessä houkuttelin ihmisiä lähtemään lokakuun lopulla Frankfurtiin suomalaiset.de -foorumin pippaloihin. Düsseldorfin ja lähistön edustus tulee olemaan ilmeisen vahvaa Frankfurtissa. Kantiksen jälkimainingeissa eräältä kaverilta yritettiin viedä lompakkoa vanhan kaupungin väenpaljoudessa. Onneksi kaveri huomasi lompakkonsa häviämisen heti ja sai sen takaisin ilman menetyksiä. Varasepäillyt olivat löytäneet lompakon kuulemma maasta. Joopa joo... Kyseessä toinen kuulemani varkaustapaus Saksassa oloni aikana.

Foorumin pippaloiden lisäksi lähiajan suunnitelmissa on seitsemän päivän moottoripyöräretki Etelä- ja Itä-Saksaan sekä Itävaltaan. Tälle reissulle lähden yksin, koska ketään innokasta ei ole mukaan lähdössä. Lisäksi varasimme neljän hengen porukalla marraskuulle lentoliput Milanoon. Paikka valittiin kahdella perusteella: etelämmäksi kuin Düsseldorf ja halvalla lennot (75e).

(kuva eurotourneelta Sveitsistä)

Ferrareita

Sunnuntai 435. päivä

Päivän ilmaisu: Angemessen eli sopiva

Vakuutusyhtiö lähetti minulle tällä viikolla uuden laskun. Laskun loppusumma tippui vaatimattomat 1050 euroa eli tälle vuodelle maksettavaa tuli 653,29e. Valittaminen siis kannatti ja ensi vuoden lasku tulee oikealla vahinkoluokituksella. Työkaveri kertoi, että ADAC eli paikallinen autoilijajärjestö tms. on ottanut kantaa vakuutusyhtiöiden tapaan laskuttaa liikaa asiakkailtaan ja palauttaa liikamaksut vain erillistä pyyntöä vastaan. En ole siis ainut vakuutusyhtiön huijaama asiakas.

Käväisin lauantaina kaverin kanssa muuten vaan Nürburgringiä katsomassa ja onneksemme havaitsimme, että siellä oli meneillään jonkin näköiset ferraripäivät. Radalla ajoi Ferrarin F1-kalustoa arvatenkin 60-luvulta tähän päivään asti ja tiet olivat täynnä erilaisia Ferrareita. En varmaan ole ikinä nähnyt niin kallista parkkipaikkaa kuin nyt Nürburgringillä. Harmikseni oma kamerani jäi kotiin, enkä saanut napattua mitään hyviä kuvia tapahtumasta. Nürburgringilla pitänee käydä vielä uudestaan jossain vaiheessa, koska kuulin, että siellä on elämysmaailma (huvipuisto), jossa pääsee G-voimasimulaattoriin. Jotain muitakin kivoja laitteita taisi olla, mutta en muista tähän hätään mitä.

Veroneuvoja oli tallettanut tililleni yhdeksän euroa siitä hyvästä, että suosittelin häntä suomalaiselle kaverilleni. En tiennyt, että tällainen tapa on olemassa eikä minulla ole mitään havaintoa siitä, miksi hän maksoi juuri yhdeksän euroa. Nyt sitten etsimään lisää veroneuvonnan tarpeessa olevia ja takomaan puhdasta verotonta(?) rahaa palkkioiden muodossa!

Vuokraisännän motivaatio jääkaapin vaihtamiseen ja uuden parvekkeen oven järkkäämiseen lienee kadonnut. En ole saanut mitään vastausta viikko sitten lähettämääni sähköpostiin. Tarvinnee vielä lähettää yksi maili ja sitten yrittää taas soittaa. Huomenna ajattelin soittaa myös BMW-liikkeeseen ja kysyä vara-avaimesta. Jos en väärin arvaa, myyjä toteaa avaimen odottaneen siellä jo jonkin aikaa ja että minun pitäisi hakea avain paikan päältä. En ajatellut Esseniin enää vaivauta tämän asian takia, joten odotettavissa on taas jotain hankaluuksia.

Ylitöiden teko Saksassa ei ole niin helppoa kuin Suomessa. Normaalit ylityöt sekä lauantaiylityöt korvataan 35% korotetulla palkalla ja sunnuntaina taisi olla 65%. Jotta ylitöitä voisi tehdä, siitä pitää ilmoittaa paria päivää ennen pomolle, joka sitten pyytää lupaa henkilöstöhallinnolta ja työntekijäneuvostolta (works council tai saksaksi betriebsrat). Kiireellisessä tapauksessa henkilöstöhallinnon ja työntekijäneuvoston luvat voidaan pyytää jälkikäteen. Normaalisti kuitenkin tilanteet pitää ennustaa paria päivää etukäteen ja sitten tarvitsee kolmen eri instanssin luvat ylityön tekemiseen. Tällainen järjestely motivoi suunnattomasti tekemään pitempää päivää. Toisaalta Suomeen nähden ylipitkän päivän (45min joka päivä) jatkuva tekeminen ei muutenkaan innosta jäämään työpaikalle minuuttiakaan pidemmäksi aikaa.

Siinä taisi olla tämän viikon tapahtumat eli paljoa ei ollut kerrottavaksi. Kelit näyttäisivät muuttuvan takaisin kesäisiksi. Viiden päivän ennuste näyttää aurinkoa ja n. 25 astetta joka päivälle. Mahtavaa!