Joulua odotellessa...

540. päivä

Päivän ilmaisu: Politur eli kiilloke

Tällä viikolla aika vähän kiinnostavia tapahtumia. Tikusta asiaa siis.

Sain viimeinkin aikaiseksi viedä vuotavat ajohousut takuuhuoltoon tai -vaihtoon. Homma sujui mutkattomasti englanniksi, mutta odotan toki, ettei housujen korjattuna takaisin saaminen tule olemaan ihan niin helppoa. Saa nähdä miten Rukka hoitaa asian ja miten vastaavasti Louis-moottoripyörätarvikeliike toimii välikätenä. Kuulemma kahden, kolmen viikon päästä Louis ilmoittelee housujen saapumisesta. Jälleen kerran voi nostaa hattua asiakaspalvelulle näissä moottoripyöriin liittyvissä liikkeissä. Asiointi englanniksi sujuu muitta mutkitta ja henkilökunta yrittää ihan oikeasti auttaa siinä missä pystyy. Samalla kun vein housut hoitoon, ostin visiirin ja siihen huurtumisen estävän sisävisiirin. Rahaa tuohon meni päälle 70e ja hinta suunnilleen sama kuin mitä Suomessa joutuisi maksamaan. Visiirin hintaa kauhistellessa laskeskelin paljon koko moottoripyöräharrastus on tullut maksamaan. Päädyin suunnilleen 22 tuhanteen euroon! No joo, eihän tuo raha ole kokonaan ilmaan hävinnyt varsinkin kun pyörän saa verovapaana Suomeen, mutta ei ihan halpaa hommaa. Köyhät kyykkyyn!

Mopoilu ei ainoastaan vie kaikkia rahoja, mutta vaatii myös aikaa. Vahasin tänään pyörää yhteensä kaksi tuntia. Kokeilin Essenin automessuilta saamaani näyte-erää Meguiar's Nxt Generation Tech Wax -tuotteesta. En ole vahaan ollenkaan tyytyväinen. Vielä kolmen tunnin jälkeen vaha tuntui olevan märkää ja vahan kiillottamisen jälkeen pintaan jäi jotenkin rasvaisen oloinen kerros. Kiiltävyydestä tai suojaavuudesta en osaa kommentoida, mutta tuota tököttiä en enää aio käyttää.

Lauantaina tuli kökötettyä autossa yksisuuntaisella ja yksikaistaisella kadulla 20-30 minuuttia ja katseltua kuinka rekan kuljettaja purkaa lastia viereiseen kauppaan. Edessä oli muutama auto ja takana parikymmentä. Vaikka välillä porukka osoitti mieltään tööttäilemällä, ei kukaan jaksanut kävellä kuljettajan luo valittamaan. Valittaminen olisi kaikissa muissa tilanteissa saksalaiselle sopiva toimintamalli, mutta liikenteessä näin ei tapahdu. Kun liikenne ruuhkautuu, saksalainen hyväksyy tilanteen ja jää kököttämään tottuneesti. Esimerkkikadulla liikenne pysähtynee joka kerta, kun kauppaan tuodaan jotain tavaraa. Hienosti suunniteltua logistiikkaa. Samanlainen logistiikan ihme löytyy työmatkan varrelta olevasta rekkaterminaalista. Kun terminaaliin tuodaan lastia perävaunullisella rekalla, rekan etupää tukkii toisen suunnan liikenteen terminaalin edessä olevalla kadulla. Tästä on seurauksena pitkät jonot molempien suuntien liikenteelle. Näen tilanteen pari kertaa kuussa, mutta luulisi, että näitä on joka viikko, koska tulen töistä yleensä sellaiseen aikaa, että terminaali näyttäisi olevan jo kiinni.

Kerroin aiemmin kuinka Espanjassa saa kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Saksassa työnantajan maksaman naimalisän lisäksi saa maksimissaan kaksi päivää lomaa. En tiedä onko tämä käytäntö jokaisessa yrityksessä, mutta ainakin minun työpaikallani on.

Hollannissa asuva saksalainen työkaverini tarinoi uuden auton ostamisesta Hollannissa. Hollannissa on suuri lisävero uusilla autoilla ja tämän takia autokanta on vanhaa. Kenelläkään ei ole varaa ostaa uutta. EU-tuomioistuin on huomauttanut Hollannille autoveroista, mutta Hollanti pitää verotuksen korkeana. Jos hollantilainen tuo auton maahan muualta Euroopasta, verottaja ottaa omansa pois tuodusta autosta. Kuulostaako tutulta? Jos ei kuulosta, niin vaihda sana Hollanti tässä kappaleessa sanaksi Suomi ja kuulostele uudestaan. En löytänyt netistä pikahaulla vertailutietoa Hollannille ja Suomelle, mutta tarvitsee kenties joskus etsiä paljon tuo ”hirveä” lisävero on Hollannissa ja verrata sitä Suomeen.

Poistun kohtapuoliin joululomille ja blogaaminen on jäissä hetkisen. Palaan taas tammikuussa astialle. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

(kuvassa työmatkalla oleva valohirvitys, jokajouluinen himmeli ja Halloweenin myös)

Yleistä löpinää

533. päivä

Päivän ilmaisu: Prüfung eli koe

Saksankurssin päättökoe takana. Vielä kolme tuntia on jäljellä ja takana sitten semmoisen 47. En voi hirveästi sanoa oppineeni. Kurssilla istuminen oli kyllä hauskaa, mutta opetus ei välttämättä ollut minulle sopivinta. Yleensä olen oppimiseni hoitanut kotona, mutta tällä kurssilla ei juuri kotitehtäviä tullut ja etenemisvauhti oli liian hidas. Valitettavasti en ole puolentoista vuoden aikana juuri kieltä oppinut, vaikka perusasiat puhuttuna yleensä ymmärrän. Jos jotain tekisin toisin Saksaan tulon kanssa, se olisi kielikurssin käyminen ennen Suomesta lähtöä. Kieli ei kartu automaattisesti, mikäli pohja on liian huono. Sanastollisesti Saksassa oloni on kyllä kartuttanut kielitaitoani parin koulukurssin verran, mutta kielen tuottaminen on edelleen liian lähellä nollatasoa. Päättökoe meni muuten loistavasti, mutta se oli mielestäni järkyttävän helppo, eikä se edes testannut kurssin vaikeimpia asioita.

Keskiviikkona eli itsenäisyyspäivänä jouduin tulemaan jo kello kahdelta töistä kotiin. Syynä oli joka vuotinen mittarinlukutapahtuma eli asentajasetä kävi vaihtamassa lämpöpatterien huuhaamittarien nesteputket ja lukemassa vesimittarin lukemat. Kaveri onnistui kymmenkertaistamaan keittiön vedenkulutuksen luvut, mutta onneksi sain hänet myöhemmin käytävältä kiinni ja luvut kohdalleen. Ei tarvinnut pestä jälkipyykkiä tämän takia.

Tänään kävin taas shoppailemassa pesukolikoita viereisestä jäätelökaupasta. Jäätelökaupan myyjä muistaa saksankieltä taitamattoman ulkomaalaisen jo kohtuullisen hyvin, koska hän kysyi ensimmäiseksi, että pesukolikoitako tulit hakemaan. Hyvää palvelua, kun ei enää tarvitse sönköttää waschmarkea. On se vaan huvittavaa, että täällä jää saksaa puhumattomana lähes yhtä hyvin mieleen kuin Suomessa ulkomaalaisena (Suomen mieleenjääminen perustuu arvauksiini).

Saksalainen yhteiskunta otti uuden jättiaskeleen kohti järkevyttä. Kauppojen aukiolo vapautettiin ja nyt lähimarkettini on auki kello aamuseitsemästä iltakymmeneen. Koska Suomessa kaupat ovat vain yhdeksään auki, on Saksa Suomea edellä edes yhdessä asiassa! Nyt ei tarvitse suunnitella kaupassa käyntiä niin paljon kuin aiemmin. Edellisen kerran kauppojen aukioloaikoja rukattiin muutama vuosi sitten, jolloin kauppojen aukioloaikaa pidennettiin viikolla kello kuudesta kello kahdeksaan ja lauantaisin kello kahdesta(?) kello kahdeksaan. Baijerissa tämä uusin muutos ei kai astunut voimaan, joten ihan koko Saksa ei ottanut askelta eteenpäin.

Minulla on ollut Saksassa olon aikana kahden eri matkapuhelinoperaattorin liittymät eli E-plussan ja Deutsche Telekomin (T-mobile). Molempien operaattorien verkoissa olisi parantamisen varaa, sillä verkkoyhteys saattaa olla poikki lähes missä tahansa kaupungissa tai kaupungin ulkopuolella. Operaattorien välillä eroa on lähinnä sen verran, että heikot kuuluvuusalueet ovat eri alueilla. Vaikka T-mobilen verkon pitäisi olla kuulemma Saksan parhaimpia, ei se pärjää vertailussa Suomen kokemuksiini. En osaa selittää miten väkirikkaamman ja suuremman asukastiheyden omaavan alueen verkko voi olla surkeammassa kunnossa kuin Suomen harvaan asutuilla haja-asutusalueilla noin keskimäärin. Tai no, onhan minulla hyvät arvaukset syiksi, mutta joku voisi väittää selitykseni olevan saksalaisvastainen.

Kun teleoperaattoreista aloitin, niin jatketaanpa erään uuden suomalaisen tuoreilla operaattorikokemuksilla. Tulokas tilasi ADSL:n Arcorilta, joka myös minulle nettiyhteyden toimittaa. ADSL toimitettiin viime kuun alussa, mutta tästä ei huomattu kertoa tilaajalle. Vaikka tilaaja ihmetteli toimituksen hitautta, ei hän reagoinut mitenkään ennen kuin työsähköpostiin tuli muistutus maksamattomasta laskusta. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi ja suomalainen on mies normaalilla suomalaisella nimellä. Tästä huolimatta sähköposti alkoi tyyliin ”hyvä rouva saksalainen sukunimi”. Kyseinen rouva on suomalaisen alakerran naapuri. Operaattorin asentaja oli toimittanut liittymän oikeaan osoitteeseen, mutta eri kerrokseen ja eri nimelle kuin tilauksessa luki. Vaikka liittymä toimitettiin täysin väärään paikkaan, lasku toimitettiin oikeaan osoitteeseen. Kuka osaa selittää miten asentaja toimittaa ADSL-liittymän väärään talouteen ja väärälle ihmiselle? Oma selitykseni on moneen kertaan Saksassa näkemäni asenne EVVK eli Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa. Toisena vastaavana esimerkkinä on toisen suomalaisen tarina lehtitilauksesta. Lehti toimitettiin suomalaisen vanhaan osoitteeseen, eikä hän tiennyt lehteä edes tulevan. Myöhemmin laskutuskauden lopulla lasku toimitettiin uuteen osoitteeseen. Hienoa!

Kun omia kokemuksia ei ole niin paljoa kerrottavaksi niin vielä lisää muiden kokemuksista. Jokin aika sitten olin juhlimassa polttareita ja nyttemmin polttarisankari on päässyt naimisiin. Työnantaja palkitsee naimisiinmenon rahallisesti. En ole Suomessa vastaavasta kuullut, mutta mikäpä siinä, jos rahaa pyytämättä tulee. Espanjalainen työkaverini tiesi kertoa, että Espanjassa saa lakisääteisesti kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Ei hassumpi ajatus. Tästäkö SAK:lle ja muille liitoille uutta taisteltavaa?

Joulukuun kantapöytä oli eilen. Tällä kertaa porukkaa ei ollut lähellekään niin paljon kuin monena aiempana kertana, mutta jonkin verran kuitenkin. Harmillisesti vakipöytään ei päässyt, koska osa ravintolasta oli varattuna yksityistilaisuuteen. Jälleen kerran meille tuli ongelmia pöytälaskutuksesta, jossa tarjoilija tarjoilee pöydälle ja pistää kaikki juomat samaan piikkiin. Laskussa oli tilattuja enemmän juomia tai sitten tarjoilijalla meni pasmat sekaisin, koska osa porukasta maksoi juomansa heti käteisellä. Vaikka pöytälaskutus on tilattaessa kätevää, on se maksaessa ongelmallista. Eräässä tapauksessa join illan aikana kaksi tuoppia ja olin muita kierroksen tai kaksi jäljessä. Tarjoilija yritti kuitenkin laskuttaa samasta määrästä kuin muitakin eikä hänellä selvästikään ollut ylhäällä mitä pöytään oli tuotu. Tai itse asiassa tarjoilija kirjoitti lasinalusiin tuotujen juomien määrät ja jossain kohtaa ”korjasi” määrää, koska oli sitä mieltä, että oli aiemmin merkinnyt liian vähän juomia. Pienen kinaamisen jälkeen lasku tuli vain oikeasti tilatuista juomista, mutta näissä tilanteissa yleensä molemmille osapuolille jää paha maku suuhun. Erityisesti tilanteesta tekee ongelmallisen se, että tarjoilija on rahallisesti vastuussa kantamistaan juomista eli jos joku jättää maksamatta, tarjoilija maksaa.

Katsoin taas vaihteeksi vieläkö vanha moponi on mobile.de:ssä myynnissä. Onhan se ja vieläpä samaan hintaan kuin aiemmin. Koskahan BMW-kauppias ymmärtää, että 10tkm ajetusta moposta ei voi pyytää lähes uutta vastaavaa hintaa? Pesin muuten puimurin tänään ja kyllä tuli kiiltävä. Vielä ensi viikonloppuna kun jaksaa vahata, niin taas kelpaa ajella. Pisteet BMW:lle pesun helppoudesta. Hondaa sai jynssätä varsinkin takapäästä ihan älyttömästi, että sai ketjurasvan irtoamaan.


(kuva Milanosta, opas rammoille vai opas rampille?-)

Lisää muotitietoutta

526. päivä

Päivän ilmaisu: Beenden eli lopettaa

Tällä viikolla otin ensimmäisen askeleen kohti ulkomaanuran seuraavaa vaihetta ja lopetin jujutsun. Lopetuspäätös ei johdu pelkästään ajankäytön uudelleen suunnittelusta vaan myös muista sekoista. Joka tapauksessa nyt on tarkoitus panostaa uraan uudella tavalla. Tämä merkitsee pitempää työpäivää, mutta myös urakehityksen vauhdittamista muilla keinoin.

Ehdin harjoittelemaan jujutsua täällä noin 15 kuukautta. Jo alussa olin sitä mieltä, että valitsemassani klubissa harjoiteltiin kaikkea muuta kuin itsepuolustukseen sopivaa tekniikkaa. Jatkoin kuitenkin klubissa, koska sen henki oli hyvä ja porukka osasi englantia keskimäärin hyvin. Lueskelin tuossa valmistujaislahjaksi saamaani jujutsukirjaa (vain kolme vuotta lahjan saamisen jälkeen :) ja totesin sen perusteella, että klubin harjoittelu oli hyvin lähellä perinteistä jujutsuharjoittelua katoineen päivineen ilman käytännön harjoituksia. Jos Suomessa kaksi vuotta sitten harjoiteltu tekniikka tulee paremmin mieleen kuin täällä juuri harjoiteltu, on jokin pielessä. Minkäänlaisia otteluharjoituksia ei normaaliharjoituksissa ollut, mutta muutaman klubilaisen sai hommasta innostumaan reenien jälkipalaksi. Harmi vaan, että nämä kaikki olivat huomattavasti kauemmin harjoitelleita ja kymmenen senttiä pitempiä. Mutta tulipa otettua pientä otteluharjoitusta ja turpaan monta kertaa. Seuraavaksi tyylisuunnaksi taitaa tulla brasilian jujutsu, koska siinä ei ainakaan pitäisi olla pelkoa käytännön harjoitteiden puuttumisesta.

Sitten edellisellä viikolla mainostettuun urheiluvaatepukeutumiseen. Jos haluat olla wannabe-uusnatsi, mitä urheiluvaatemerkkejä sinun pitää käyttää ollaksesi vakuuttava? Tähän kysymykseen antaa vastauksen Sport Bild -lehti. Lehti listaa seuraavat merkit: Pit Bull, Alpha Industries, New Balance, Lonsdale ja Everlast. Tähän lisäksi on heitetty norjalainen vaatevalmistaja Helly Hansen. Pit Bullin merkin kiinnostavuuden selitystä en jutusta löytänyt, mutta se on varmaan vaan niin kova juttu. Alpha Industriesin logo muistuttaa rakenteellisesti kiellettyjen SA-joukkojen (ks. wikipediasta Sturmabteilung) logoa. New Balance taas pääsee natsilistalle sen takia, että sen logo on iso N-kirjain. Lonsdalesta saa näppärästi kielletyn NSDAP-puolueen kirjaimet sopivasti tekstiä peittelemällä. Innokkaimpia ei tietenkään haittaa, että P-kirjain jää puuttumaan. Everlastin logo puolestaan muistuttaa Lonsdalen logoa ja siksi sekin on uusnatsille soveltuva vaatekappale. Norjalaisen Helly ”Heil Hitler” Hansenin HH-lyhenne lienee itsestäänselvyys. Kuinka monta natsivaatetta sinä omistat? Herääkö sinussa piilevä oikeistoradikaali? Itselläni on ollut New Balancen lenkkarit enkä kyllä aatellut merkkiä kaihtaa uusia hakiessani. Haluavatkohan kaikki uusnatsit rekisteröidä autonsa Hampurin kilpiin, koska silloin he saavat aluetunnisteeksi rekisterikilpeensä kirjaimet HH (Hansestadt Hamburg)? Ei ole helppoa saksalaisillakaan.

Saksaan (tai ainakin tänne pohjoiseen) tuli uutena vaatimuksena tänä vuonna talvirengaspakko. Talvirenkaita ei tosin tarvitse käyttää kuin niitä vaativalla kelillä. Jos poliisi nappaa jäisellä tai lumisella tiellä kesärenkailla liukastelevan, napsahtaa jopa 40 euron sakko! Jos kesärenkaiden kanssa aiheuttaa onnettomuuden, kasko ei korvaa mitään. Varoitteleepa lukemani lehtijuttu, että alle seitsemässä asteessa kesärenkaiden ominaisuudet eivät enää oikein riitä. Liikenteestä voisin heittää vielä semmoisen faktan, että täällä ei ole kiellettyä poliisin tutkista varoittaminen. Töissä esimerkiksi saamme sähköpostivaroituksen, mikäli poliisi on tutkailemassa lähettyvillä. Varoituksia kuulee kuulemma myös radiosta.

Edellisessä blogituksessa tuli väitettyä, että Milanon reissulla maksettu copperto olisi tippiä. Saksalainen työkaveri, jolla on italialainen vaimo, korjasi harhaluulon. Copperto on maksu siitä, että on istunut pöytään ja teoriassa tuhrinut ruokailupaikkansa. Jätimme siis kylmästi tipit maksamatta paikoissa, joissa piti maksaa coppertoa. Me sivistymättömät!

Käväisin tänään Essenin automessuilla (16e piletti). Ei mikään järkyttävän mahtava kokemus, mutta tulipa käytyä katsomassa vähän suuremmat automessut, kun täällä Saksassa kerran ollaan. Auto tuningin harrastajalle varmaan todella kiinnostavat messut, mutta minulle ei niinkään. Mutta kerran kannatti käydä.

Oli hauska käydä taas käyttämässä mopoa ulkosalla. Kävin eilen ajamassa pienen lenkin, kun lämpömittari näytti yli kymmentä astetta. Puolessatoista kuukaudessa kertynyt vaatimattomat 150km. Kallista ajoa, mutta eipä mahda mittään.