Saksalainen asiakaspalvelu

Maanantai 22. päivä

Päivän ilmaisu: Diensleistungsgewerbe eli palveluammatti

Tänään hain moottoripyörään vakuutuksen heti aamusta. Menin vakuutusyhtiöön varmana siitä, että saisin palvelun sujuvasti englanniksi. Tämä oli väärä luulo. Ensimmäiset kolme asiakaspalvelijaa nostelivat vaan hartioita ja kertoivat selvästi artikuloiden saksaksi, etteivät puhu englantia. Jotenkin asiakaspalvelijoista olisi voinut saada sellaisen kuvan, että olisin yrittänyt puhua heille muinais sanskriittia (olikohan se tuo… harmi kun ei ole nettiä) eikä tällaista kieltä nyt Saksassa herran tähden voi puhua! Neljäs virkailija suostui puhumaan englantia tyypillisen ”yes, a little bit” saksalaiskommentin jälkeen. Tämän herran kanssa homma hoitui ihan ok. Tosin kysyessäni kuuden euron lisävakuutuksen sisällöstä (hinausturva ja muuta sellaista), kaveri kommentoi, että ”tämä on saksalainen vakuutusyhtiö ja kielenä on saksa, eikä hän voi kääntää vakuutuksen esitettä (yksi A4, kymmenisen kohtaa) millään tavalla englanniksi”. Asiasta ei voinut neuvotella. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sain täyskaskovakuutuksen, jonka hinnaksi muodostui n. 400e vuodessa, josta pyörä seisoo neljä kuukautta talvella ja johon hyvitettiin kaksi vahinkovapaata vuotta Suomesta (siis suomalainen autovakuutushistoriani vuodelta miekka ja kypärä).

Koska jouduin luovuttamaan passini – ainoan henkilöllisyystodistukseni – automyyjälle, minun piti käydä vielä aamulla pankissa hakemassa 6550e mopoa varten. Tällä kertaa Deutsche Bankin asiakaspalvelija kysyi kuin kysyikin henkilöpapereitani. Tästä riemastuneena kysyin häneltä, että mikä summa on rajana papereiden kysymiselle. Vastaus oli 5000 euroa! Pikkaisen pelottaa pankkikortin hukkuminen, koska sillä kuka tahansa englantia solkkaava (miettivätköhän edes tätä) voi näppärästi käydä tyhjentämässä tilin. Tai no, jahka tässä pääsee ansaitsemaan saksalaisella mittapuulla, ei tuollainen pikkuraha voi tuntua missään, koska pankkiakaan ei kiinnosta kysyä papereita.

Lopuksi kiikutin passin, vakuutustodistuksen (doppelkarte tjsp.) ja rahat autokauppaan ja homma lähti etenemään. Pikkaisen kyllä pelotti antaa rahaa autokaupalle ennen kuin olen saanut mopon, koska monen kaupan palvelumotivaatio loppuu rahan saamiseen. Toisaalta en kuitenkaan halunnut kävellä 6500e taskussa turhan kauaa, joten kahdesta pahasta valitsin sitten oletetun pienemmän pahan.

Päivän ohjelmana kuului pieni PowerPoint-esitys töissä. Esityksen jälkeen kuulijat alkoivat koputtamaan pöytää rystysillään. Koputtamista kesti hetken, mutta olin kyllä hieman pihalla ko. tavasta. Kysyin kuitenkin, että tarkoittiko tuo koputtaminen, että esitys oli hyvä vai että mitä. Kuulemma tämä on saksalainen tapa ilmaista, että esitys oli hyvä. Hulluja nuo saksalaiset.