Päin punaista

Tiistai 23. päivä

Päivän ilmaisu: Verkehrsampel eli liikennevalo

Työpäivän jälkeen kiiruhdin autokauppaan. Koska autokauppaan olisi ollut pitkä kävely, kokeilin ensimmäistä kertaa Düsselin kaupungin busseja. Bussi oli suunnilleen yhtä helppo käyttää kuin ratikka, mutta en kyllä vieläkään tiedä pitäisikö bussilippua näyttää kuskille vai ei. Muut sisään menijät näyttivät pilettiä, mutta itselläni oli vain leimaamaton lippu, jonka voi leimata vasta kuskin ohi kävelemällä. Mutta eipä kuski tästä ollut moksiskaan, sanoi vain että lippu kelpaa, kun varmistin, että kelpaahan bussiin varmasti sama lippu kuin muihin kulkuneuvoihin (S-bahn, raitiovaunu tai U-bahn).

Autokaupassa minua odotti jo legendaariseksi muodostunut vastaus ”we have a little problem”. Tsiisus sentään, kun tässä kohtaa verisuonet paukkuivat päässä. Olinhan tullut ajovehkeet päällä läpi kaupungin ja lähtenyt töistäkin varta vasten ajoissa kesken päivän. Onneksi ongelma koski vain rekisterikilpeä ja siitä puuttuvaa seisonta-aikamerkintää, jossa piti lukea seisontakuukaudet marras-helmikuu. Lisäksi tankista puuttui ostamani tankkisuojus, mutta tämä nyt ei ollut iso puute.

Mutta, sain viimein moottoripyöräni! VVVRRRoooommm!!! Harmillisesti en tiedä vielä ainuttakaan isoa parkkipaikkaa tai muuta ”hiekkalaatikkoa”, jossa pääsisi harjoittelemaan mopon hallintaa ilman turhia lisähankaluuksia. Liikenteessä onnistuin heti ensimmäisenä päivänä ajamaan täysin puhtaasti päin punaista. Olin jonon ensimmäisenä kääntymässä vasemmalle ja liikennevalona oli perinteinen nuolivalo eli minun ei tarvitsisi väistää ketään. Kuitenkin aivan heti liikennevaloista lähdön (ehtii ajamaan maksimissaan viisi metriä) jälkeen on toiset valot keskellä risteystä ja ne olivatkin punaiset. Hetken asiaa ihmeteltyäni päätin jatkaa matkaa, koska ketään ei tullut ja olin kuin puulla päähän lyötynä valojen kanssa. Tässä kohtaa ajoin kuitenkin varmasti väärin, koska takana olleet jäivät odottamaan valojen vaihtumista. Ensimmäinen opetus vieraan maan liikenteestä ajoneuvon päältä. Mopoilu oli odotettua hapuilemista ja horjumista pyörän selässä, mutta pyörä sentään tuntui selkeästi kivammalta kuin autokoulun 500 kuutioinen CBF.

Liikennevaloista muuten vielä sen verran, että kävelijöiden keltainen valo voi hämmästyttää aluksi. Keltainen valo palaa vihreän ja punaisen välissä, kuten autoilijoilla. Keltaisen kävelyvalon sammuttua, autoilijat saavat välittömästi vihreän valon. Eli vanhoilla keltaisilla valoilla ei todellakaan kannata lähteä ylittämään tietä – ei ainakaan jos autot eivät ole seisoneet valoissa ja ajavat valojen läpi pysähtymättä.