Ensimmäinen päivä

Maanantai 1. päivä

Päivän ilmaisu: Einwohnermeldeamt eli paikallinen maistraatin korvike (kirjoitusasu lienee tämä)

Ensimmäinen päivä Saksassa lähtee käyntiin aamulennolla 5:30 Tampereelta Helsinkiin ja sieltä edelleen Düsseldorfiin. Düsseliin laskeuduin kello 9:00. Ensimmäisenä ongelmana oli S-bahnin lipun (2e) hankkiminen lippuautomaatista, joka tietenkin kommunikoi vain saksaksi (yleensä kielen saa vaihdettua englanniksi, mutta en ainakaan tuolloin valintaa löytänyt). Onneksi paikalla oli ystävällinen ja englantia jotenkin puhuva (julma) sakemanni, joka ohjeisti, että automaattiin pitää syöttää koodi 0011 (ai niin, tämä koodi on hyvä muistaa :), jos ei löydä kohdettaan koneen kyljessä olevasta luettelosta. S-bahn oli jo työhaastattelumatkasta tuttu, joten matka päärautatieasemalle meni maisemia ihmetellessä ilman sen kummempia ongelmia.

Rautatieasemalla kävin sujauttamassa matkalaukun suurehkoon tallelokeroon (hinta 3e) ja lähdin suunnistamaan kohti Einwohnermeldeamtia. Olin ennakkoon selvittänyt, että minun pitää käydä rekisteröitymässä Einwohnermeldeamtissa paikalliseksi asukkaaksi, että voin mennä pankkiin avaamaan tilin (tämä ei taida olla 100% välttämättömyys, mutta hyvä kuitenkin ennen tilin avaamista). Einwohnermeldeamtin ensimmäinen virkailija info-pisteessä viittoi minut ystävällisesti kollegansa puoleen sanottuani taikasanat sprechen Sie English (taas kirjoitusasu voi olla muuta kuin oikea :). Kollegan kohdalla oli jostain syystä jonoa (toisen asiakaspalvelijan kohdalla ei ollut) ja tässä kohtaa näinkin ensimmäistä kertaa paljon puhutun saksalaisen etuilun, kun eräs (julma) sakemanni kiilasi jonon ohi toimittamana ”pikaisesti” jotain asiaansa. Kohteliaana ulkkarina päätin kuitenkin katsoa sivusta törkeää etuilua. Loppujen lopuksi sain info-pisteen virkailijalta jonotusnumeron ja noin 20min jonotuksen jälkeen pääsin virkailijan pakeille. Virkailija oli iältään varmasti yli 50, joten englanti ei ollut mitään Oxford Englisia. Joka tapauksessa asiat tuli hoidettua (vaikka verokorttia hän ei huomannut minulle antaa, vaikka olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt) ja sain vielä kaupan päälle vinon pinon infoa uudelle Düsselin asukkaalle (saksaksi toki, sitähän kaikki osaavat… vai mitä).

Seuraavaksi suuntana oli pankki, jonka senkin olin jo ennalta päättänyt, koska olin kuullut, että ainakin Deutsche Bankilla olisi myös englanniksi tarjolla online-palvelut. Ennalta tiesin myös, että DB:n Düsselin pääkonttori sijaitsee Königs Alleella, joten suunnistin siihen suuntaan samalla ruokapaikkaa etsien. Ruokapaikkaa en löytänyt ennen DB:n konttoria, joten menin samantien avaamaan tilin. DB:n konttori oli Suomen Nordeaan tottuneelle perin omituinen. Konttoriin saavuttuani kysyin info-pistettä eniten muistuttavalta tiskiltä, että mitenkähän onnistuisi tilin avaaminen. Infon täti kysyi enempiä miettimättä, että mikäköhän mahtaa olla herran nimi. Tämä yllätti kovasti ja kysyinkin, että mitäs te nimellä teette ja sanoin nimeni (vastausta en kysymykseen saanut). Sitten täti kehotti jatkamaan konttorin sohville istumaan. Menin sohvia kohden, mutta kun en löytänyt mistään mitään jonotuslappuun viittaavaa eikä oikeasta tiskistäkään ollut tietoa, palasin info-pisteelle. Tällä kertaa täti sanoi, että menet vaan sinne sohvalle istumaan ja kohta joku tulee palvelemaan.

Sohvalla istuskellessani katselin parin koiran(!) temmellystä pankissa. Tämä oli hieman yllättävä havainto, koska pankkisali todella näytti pääkonttorilta ja muutenkin vimpan päälle laitetulta (tosin joku kumma ruotsalaisten postimerkkien näyttely Ruotsin lippuineen latisti tunnelmaa hieman). Hetken kuluttua paikalle saapui pankin täti, joka kertoi tulleensa palvelemaan minua. Matkalla tiskille hän kysyi, että mitenkäs olisi kaffee, tee tai pulla, mistä olin perin ihmeissäni. Ei Nordeassa kukaan ole ikinä tarjonnut kaffetta ja pullaa. No, tiliähän tässä tultiin avaamaan, joten kieltäydyin kahveista ja halusin hoitaa homman. Tilin avaus ja muiden palveluiden selvittäminen sujui todella mallikkaasti, joten eipä siitä sitten sen enempää.

Satunnaisen kiertelyn lisäksi ensimmäisenä päivänä ei juuri muuta tapahtunutkaan, joten se siitä. Ensimmäisen kämpän (D-Düsseltal) avaimet sain vuokraisännältä paikkojen esittelyn lisäksi, mutta muuten ei mitään ihmeellistä ollut.