Tampereen miäs Saksassa

Epilogi

2007-10-31T00:14:00.000+01:00

Epilogi: -232 päivää

Viimeinkin löytyi aikaa epilogin kirjoittamiseen. Kohtalon ivaa, että ajan tarjoaa saksalainen ex-kollega, joka odotteli ravintolaan saapumistani kiltisti noin kaksi tuntia ennen kuin kirjoittaa viestin, jossa toteaa, ettei jaksa odottaa enää. Kaksi tuntia aiemmin olimme sopineet, että hän ilmoittaa minne menee, jotta osaan itse saapua paikalle. Hieman myöhemmin selvisi, että tekstiviesti ei ollut tullut perille tai ainakin hän oli kuvitellut lähettäneensä viestin.

Kuten aiemmin kirjoittelin, lähdin Saksasta suoraan Italiaan Venetsiaan. Venetsiassa vietin aikaa noin kaksi kuukautta, kunnes pöllähdin Tampereen kautta Helsinkiin toukokuun lopulla. Vaikka olen teoriassa asunut Helsingissä jo viisi kuukautta, en ole paljoakaan aikaani Helsingissä ehtinyt viettämään. Syinä runsas työmatkailu sekä omatoiminen reissaaminen Suomessa ja ulkomailla.

Koska aiemmista teksteistäni voi saada sen kuvan, että pidän Suomea (melkein) kaikessa maailman parhaana ja Saksaa ikävimpänä, tarjoan teille oman näkemykseni myös Pohjois-Italiasta. Onhan minulla sieltä jo lähes kolmen kuukauden kokemus – tosin ei pelkästään heti Saksan jälkeisestä oleskelusta kertyneenä. Näin lukija ehkä ymmärtää ajatuksenjuoksuani paremmin, eikä ajattele minun omaavan mustavalkoiseen näkemyksen Suomi-Saksa jaosta. Huomautettakoon vielä, että kokemukseni ovat POHJOIS-Italiasta.

Italialaisista tulee ensimmäisenä mieleen suorasukaisuus ja avoimmuus. Ensimmäisinä työpäivinä Italiassa ihmettelin ihmisten suoranaista epäkohteliasuutta. Tätä jatkui kunnes ymmärsin, että ihmiset kohtelivat minua suunnilleen samaan tapaan kuin muita jo pitempään tuntemiaan ihmisiä. Turhia muodollisuuksia tai ”epäilyttävien” puheenaiheiden välttelyä ei esiintynyt. Mutkatonta rentoutta. Tämä helpotti mielestäni työhön käsiksi pääsemistä ja uuteen yritykseen tutustumista. Valistunut lukija ehkä muistaa, että puhtaasti saksalaisten työkavereideni kanssa en kahden vuodenkaan jälkeen päässyt samalle tasolle tuttuudessa.

Työntekoa seuratessani hämmästelin italialaisten työtapoja. Porukka painoi hommia hiki hatussa ja kovalla motivaatiolla. Työpäivät olivat saksalaisittain yhdeksän tuntia, josta tunti ruokatuntia, jos semmoista halusi pitää. Vaikka töitä selvästi tehtiin, työnteko ei kuitenkaan ollut yleensä este lyhyeen jutusteluun tai muuhun seuranpitoon. Tietyissä asioissa italialaisuus näkyi, mutta stereotyyppistä laiskaa makaronia ei toimistolla näkynyt.

Siinä missä saksalainen pääsee tulokseen prosessia tiukasti seuraamalla, italialainen tekee saman prosessista mahdollisimman paljon joustamalla. Kun saksalainen seuraa sääntöjä, italialainen joustaa niistä. Eräs italialainen kollega sanoi, että kaikki heikäläiset ovat iloisia, jos joku auttaa kiertämään turhalta tuntuvaa sääntöä. Saksalaiset mielestäni taas pahastuisivat, jos heille tällaista hulluutta ehdottaisi. Työn teossa ero näkyy siinä, että saksalainen saa varmasti tehtyä huippulaadukkaan tuotteen, jos ja vain jos prosessi väistämättä johtaa sellaisen tekemiseen. Italialainen puolestaan tehnee tarpeeksi hyvän (jos jaksaa ja joku muistaa asiaa vaatia) prosessista välittämättä. Kumpikaan tapa ei tietenkään taida olla keskivertosuomalaisen mieleen, mutta italialainen tapa tehdä töitä on mielestäni selkeästi lähempänä suomalaista kuin saksalainen tapa.

Yksi helposti mitattava esimerkki työnteon erilaisuudesta tulee mieleeni vielä. Tämä esimerkki on palaverit. Vastoin yleistä käsitystä, saksalaiset eivät tule täsmällisesti sovittuihin palavereihin. Ihmiset tulevat usein 5-15min myöhässä, mutta muistavat tullessaan pahoitella myöhästymistään. Italialaiset puolestaan usein unohtavat koko palaverin. Jos joku sattuu olemaan myöhässä, sillä ei ole pätkän vertaa merkitystä yhdellekään osallistujalle, ellei myöhästyminen jotenkin haittaa homman edistymistä. Eikä palaverista unohtuneita kaivata, ellei heille ole jotain sanottavaa. Suomessa kokemukseni mukaan kaikki tulevat muutaman minuutin myöhässä tai ilmoittavat etukäteen tulevansa selkeästi enemmän myöhässä. Palaverit yleensä alkavat vasta sitten, kun kaikki kutsutut on paikalla tai ilmoittaneet myöhästyvänsä. Saksassa täsmällisyys on hyve. Italiassa täsmällisyys on abstrakti käsite. Suomessa täsmällisyydellä on puolensa.

Työpaikan ulkopuolella tapaamani italialaiset ovat suhtautuneet minuun ulkomaalaisena paljon paremmin kuin mitä Saksassa tapaamani saksalaiset. Siinä missä saksalainen voi lopettaa kommunikointiyritykset huomattuaan vastapuolen saksan osaamattomuuden, italialainen yrittää täysin olemattomalla kielitaidolla sumplia hommaa eteenpäin. Tämä oli todella riemastuttava ero ihmisten suhtautumisessa Saksasta suoraan Italiaan mennessä. Koska ainakin 90% tapaamistani ihmisistä oli asiakaspalvelijoita Venetsiassa, voi kuvani italialaisista olla todella vääristynyt. Vaikka kaikki asiakaspalvelijoista ei Venetsiassakaan työskentele turismin parissa, voi heillä silti olla turisteilla ja ulkomaalaisille suopea perusasenne. Mene tiedä. Tosin kyllä Düsseldorfissakin ulkomaalaisia riittää, vaikka ei sinne kukaan järkevä ihminen turistina mene.

Selkeästi negatiivisena ominaisuutena italialaisissa pidän pientä huijausmentaliteettia. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun avulias italialainen olisi tavalla tai toisella keventänyt turhan raskasta lompakkoani. Saksassa tällaiseen syyllistyi lähinnä Saksaan muualta muuttaneet siirtolaiset. Eräs italialainen kollega selitti, että ulkomaalaisia saakin vähän vedättää, mutta ei toisia italialaisia. Ei silti, ei jokainen italialainen ole tällainen, mutta joukkoon mahtuu.

Italialainen liikenne on kahjoa. Ihmiset ajavat mistä mahtuvat ja kyynärpäätaktiikka on jokapäiväisessä käytössä. Jalankulkijoita väistetään, mutta tarkkana saa silti olla. Jalankulkijan pitää myös olla sopivan rohkea, koska liikennevirta ei pysähdy ilman selkeätä tien ylitysaikeen näyttämistä eli tielle kävelemistä. Saksalainen aidosti täsmällisen kohtelias ja jalankulkijat kuuliaisesti huomioonottava liikennekulttuuri on valovuosia edellä italialaisesta. Jos suomalainen liikenteen täsmällisyys on mukavaa Italiaan verrattuna, on kevyen liikenteen huomioiminen aivan järkyttävän huonoa. Missään muualla en muista kohdanneeni yhtä huonoa asennetta kevyttä liikennettä kohtaan. Entisen itäblokin maat lienevät vielä ikävämpiä, mutta läntisestä Euroopasta ei vastaavaa löytyne. Suomalaiset voisivat myös opetella ottamaan muut kanssaliikkujat huomioon. Liikenne on yhteispeliä, ei keskinäistä kilpailua.

Se Italiasta ja Saksasta. Esitän seuraavaksi näkemykseni Suomesta paluumuuttajan silmin. Tarkoituksena ei ole käsitellä jokaista asiaa, mutta jotain mitä mieleen tulee eli kai ne sitten ovat omalla tavallaan pinnalla ja tärkeitä.

Ensimmäinen varsinainen ongelma tuli eteen heti, kun Suomeen aloin asettumaan. Ongelman aiheutti tulli, tuo Suomen saksalaisin laitos. Soittelin tullin neuvontapuhelimeen ennen tullissa vierailua ja kyselin mitä papereita he haluavat moottoripyörän tuonnista nähdä. Vastauksena oli todistus ulkomailla asumisesta sekä moottoripyörän paperit. Otin mukaan työtodistuksen sekä moottoripyörän saksalaiset rekisteröintipaperit ja vakuutustodistuksen, jolla siirsin bonukset Suomeen. Moottoripyörää tullin puhelinneuvojan mukaan ei ollut välttämätöntä viedä paikan päälle ja ”sehän olisi älytön vaatimus muuttopyörän tapauksessa” (suora lainaus virkailijalta). Tämä ei silti estänyt tampereen tullin virkailijaa vaatimasta älyttömiä. Hän olisi halunnut tarkistaa rungon numeron pyörästä. Katsastusviranomaisen tarkastus kuitenkin riitti, koska olin menossa välittömästi tullin jälkeen aloittamaan rekisteröintikatsastuksen. Tullille piti toimittaa myös vakuutusmaksulaskut viimeiseltä puolelta vuodelta ja moottoripyörän ostokuitti. Ostokuitti piti olla kuulemma sen takia, että tämä todistaa minun maksaneeni ALV:n Saksaan. Vakuutusmaksulaput sitten muka todistivat, että pyörä on ollut vakuutettuna viimeisen puolen vuoden ajan, mutta tämähän on täyttä roskaa. Minulla olisi ollut muutama vääräkin lasku näytettäväksi ja saksalaisesta rekisteröintitodistuksesta näkee suoraan seisonta-ajat.

Jossain kohtaa menetin hermoni tullivirkailijan toimintaan ja kysyin ärtyneesti miksei minulle voitu kertoa näitä vaatimuksia etukäteen. Tullivirkailija sekä tullivirkailijan vieressä olleet virkailijat totesivat suuttuneesti, että nämä asiat ovat täysin yksilöllisesti käsiteltäviä juttuja, vaikka virkailija pystyikin heti paikalle saavuttuani listaamaan vaatimuksensa täsmällisesti. Ilmeisesti vaatimuslistaa on mahdoton tehdä koska a) vaatimukset ovat tullipiirikohtaisia ja b) vaatimukset ovat virkailijakohtaisia. Esimerkkinä vaikkapa tuo muuttoajoneuvon paikallaolo tullissa. Aivan järkyttävää asiakaspalvelua, mutta ei mitään uutta Saksan jälkeen. Onneksi pyörä on ollut jo monta kuukautta Suomen kilvissä ja asia on tätä myöten loppuun käsitelty.

Sitten muutama muu valituksen aihe viimeisen viiden kuukauden ajalta. Tilaamani sänky tuli noin viikon myöhässä perille. Vuokranantaja ei ole vieläkään pystynyt toimittamaan toisia avaimia asuntoon, vaikka en niiden peräänkään ole viime aikoina kysellyt. Asunnon pesutuvan käytöstä ei tullut laskua, mutta laskuhuomautus tuli. Asia selvisi yhdellä puhelinsoitolla ja huomautusmaksua ei tarvinnut maksaa. Netti (Welho) pätkii satunnaisesti. Ei pätkinyt netti Saksassa! Kuten Saksassa, seuranani asuu (asunto rakennettu 1911 vs. Saksan 1996) kotieläimiä, nimittäin muurahaisia. Ei kiva. Siinä neljän kuukauden edestä vuodatusta Suomen toimimattomudesta. Verratkaapa vuodatuksen määrää ja laatua Saksaan minä tahansa blogista vapaasti valittuna ajanjaksona :)

Kuinka monessa maassa muuten pystytte hoitamaan tunnissa nettiliittymän, vakuutusasiat (vain kotivakuutus), osoitteenmuutokset ja sähkö- sekä kaasutoimitukset? Entä monessako maassa saatte hoidettua edellä mainitut suoraan netistä? Niinpä...

Mutta Saksassahan on halvempi kustannustaso, korkeammat palkat, mukavammat kelit ja kaikki lähellä. Totta. Ruoka ei omilla kulutustottumuksillani ole tullut kalliimmaksi kuin Saksassa eläessä. Ulkona syöminen, elektroniikka ja asuminen sen sijaan on. Varsinkin asuminen on aivan hullun hintaista Helsingin seudulla. Jos pitäisi mennä auto- tai moottoripyöräkaupoille nyt, alkaisi ahdistamaan. Nettopalkkatasokin tippui ikävästi. Saksasta pääsi mopolla nopeasti minne tahansa Keski-Euroopassa, nyt sama pitää tehdä lentämällä. Kohta tulee pakkaset ja räntää sataa. Voi kurjuutta ja elämän tuskaa!

Miksi Suomeen ehdottomasti kannattaa muuttaa takaisin ulkomailta (tai miksei Suomesta alunperin edes kannata mihinkään lähteä)? Ensimmäisenä tulee mieleen ystäväpiiri. Samanlaista porukkaa ei voi millään kasata kuin vuosien saatossa ja vuosia tarvitaan monen monituista. Seuraavaksi sanoisin kulttuurin ja asioiden toimivuuden, liekö osa kulttuuria. Sitten listassa voisi olla luonto ja sekä se, että halutessaan ”ihmispaljoudesta” pääsee helposti etäälle.

Miksi Suomesta sitten kannattaisi pysyä etäällä? Aivan ensimmäisenä tulee mieleen käytettävissä oleva rahan määrä ja sen ostovoima. Nämä eivät muuten kummatkaan ole synonyymeja elintasolle! Rahan jälkeen seurannee maantieteellinen sijainti, ellei muuta Islantiin tai Uuteen-Seelantiin tai satu pitämään venäjänmatkailusta. Suomen ilmastoakin moni pitää kurjana.

Jos kahta edellistä kappaletta vertailee, huomaa asetelman olevan aineeton vastaan aineellinen hyvä. Niin ainakin itse olen näkevinäni. Edelliset vertailut perustuvat vain nykyhetkiseen tilanteeseeni. Myös muita vertailtavia asioita tulee nopeasti mieleen: koulutusjärjestelmä, terveydenhoito, eläkejärjestelmä, hallintobyrokratia, lainsäädäntö sekä toimeenpano ja infrastruktuuri. Näiden summana saadaan kenties yleinen ”asioiden toimivuus”, mutta ainakin näitä kannattaa aina verrata maita vertailtaessa.

Vaikka juuri nyt olen tyytyväinen Suomessa asumiseen, en lupaa, ettenkö ikinä Suomen ulkopuolella tulisi asumaan. Välillä pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle.

Lupasin joskus statistiikkaa blogistani. Google Analytics kertoo seuraavaa. Tammikuun alusta maaliskuun 10. päivään mennessä blogia oli käynyt ihastelemassa 291 yksittäistä vierailijaa (ei hittiä, vaan 291 eri koneelta tapahtunutta vierailua, joista itse olen varmasti pari kappaletta :-). Eniten hittejä tuli Elisan verkosta. Kävijöistä 65% palasi lukemaan blogia eli teki enemmän kuin yhden vierailun. Muut varmaankin satunnaisia hakukoneella tulleita. 64% lukijoista tuli suoraan sivulle käyttämättä hakukonetta. Maittain Suomi on selkeä voittaja ja Saksa tietenkin hyvä kakkonen.

Tarinani päättyy tähän. Kiitos lukijoille!

Helsingissä, 30.10.2007, Suomen Edustaja

(Kuva Sveitsistä, missä tuli loppukesästä pyöräiltyä)

Viimeinen (tai toiseksi) blogaus

2007-03-09T23:55:00.000+01:00

622. päivä

Päivän ilmaisu: Fertig eli valmis

Jassoo, aika viimeisen blogauksen. Tai oikeastaan toiseksi viimeisen, sillä varaan itselleni mahdollisuuden myöhemmin kirjoitettavaan epilogiin eli jälkipuheeseen. Kerrataan kuitenkin viikon tapahtumat ensiksi ja sitten vielä jotain joutavaa turinaa Saksasta.

Tiistaina sain viiden aikaan soiton kuljetusfirmasta ja kuljetusfirman kaveri kertoi tulevansa hakemaan moottoripyörää tunnin päästä. Kivakiva. Vielä viime viikolla minulle ilmoitettiin, ettei pyörää haeta missään tapauksessa vielä tällä viikolla. No, seurauksena oli tietenkin hirveä säätö kilpien ja navigaattorin jalustan irroituksen muodossa sekä muutaman muun yksityiskohdan viilailussa. Joka tapauksessa pyörä saatiin kunnialla yhdistelmärekan perään ja homma oli sillä selvä. Tiistaina tosin jäi kaivelemaan vielä kuljetusvakuutuksen voimassa olo, koska olimme sopineet Pohjolan kanssa, että ilmoitan Pohjolaan koska pyörää kuljetetaan. Eipä tuossa mitään, vakuutus saatiin voimaan tiistaina, vaikka ilmoitus voimassaolosta tuli vasta keskiviikkona (lähetin sähköpostin kyllä tiistaina, mutta toimiston sulkemisen jälkeen).

Keskiviikkona kävin keskustelemassa pankissa tilin lopettamisesta ja mahdollisten väärien suoraveloitusten perumisesta. Hassua kyllä, suoraveloituksen peruminen onnistuu pelkästään sähköpostia lähettämällä. Yleensä pankeissa ollaan todella tarkkoja minkä tahansa asian kanssa siinä, että toimeksiantaja on varmasti se, joksi itseään väittää. Saapa nähdä meneekö tämä sitten näin helposti tarpeen tullessa. Tilin lopettaminen onnistuu pankin edustajan mukaan vain kirjeellä, jossa on passista kopio ja pyyntö tilin lopettamisesta. Nettipankin puolella huomasin, että sielläkin tilin voi sulkea, mutta tiedä sitten oliko pankin edustaja ajan tasalla. Todennäköisesti yritän ensiksi nettipankin kautta ja vasta sitten perinteisellä kirjeellä. Mutta eipä ole tällä vielä niin kiire.

Keskiviikkona tuli opeteltua myös elintärkeä vesi-imuroinnin taito. Kukapa ei tarvitsisi kokolattiamaton pesemiskompetenssia. Liitän heti ansioluettelooni tämän uuden jalon taidon. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä kertausharjoitella vesi-imurointia. Ei sillä, että imurointi olisi ollut hankalaa – päinvastoin – en vaan haluaisi asua asunnossa, jossa on kokolattiamatto.

Torstaina kävin paikallisessa katsastustoimipisteessä (vai mikä zulassungsstelle on) poistamassa moottoripyörän rekisteristä. Kysyin infopisteestä, että minne pitäisi rekisteristä poisto mennä tekemään ja sain jonotuslapun ja ohjeen mennä seuraavaan huoneeseen. Odottelin puolitoista tuntia ja pääsin vihdoinkin virkailijan puheille. Kysyin alkajaisiksi, että puhuisiko virkailija englantia. Vastaus oli, että „tämä on saksalainen virasto ja täällä puhutaan saksaa“. Sepä hienoa. Onneksi vastauksen jälkeen virkailija jatkoi englannin puhumista, koska häntä varta vasten englantia pyysin puhumaan. Tärkeintä virkailijalle liennyt se, että hän pääsi ensiksi näyttämään kuka paikassa määrää ja mikä on ulkomaalaispellen asema. Seuraavaksi virkailija ilmoitti, että olin kokonaan väärässä paikassa, koska rekisteristä poisto tehdään muualla. Mahtavaa! Kysyin kuitenkin, että voisiko homman hoitaa täällä, koska olen odotellut jo puolitoista tuntia. Homma onnistui eikä siitä sen enempää. Tämä vierailu oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en Saksassa liiemmin halua asioida missään. Jos asiakaspalvelija ei auo päätä asiakkaalle, hän palvelee asiakasta hyvin.

Tänään perjantaina kuljetusfimasta soitettiin jälleen. Tällä kertaa kaveri ilmoittaa, että pyörä on Suomessa lauantaina ja mietti, että kuka sen ottaisi vastaan. Toimeksiannossa olin kyllä selkeästi ilmoittanut, että toimituksen pitäisi tapahtua maanantain ja perjantain välillä kello 10-17. Katsotaanpa nyt sitten mitä huomenna tapahtuu. Pääseekö pyörä RM Heinon suojiin vai ei. Myynti siellä on kyllä auki kello kymmenestä kahteen, mutta en tiedä olisiko kuljetus Tampereella jo silloin ja ottavatko myynnin puolen ihmiset moottoripyöriä talvisäilöön. Kuljetusliike Urpilainen-yhtymä ei saa ihan kaikkia pisteitä toiminnallaan (monikohan Googlaaja blogiin kommenttia eksyy ihmettelemään).

Lähetin tänään myös kolme yli kymmenen kiloista isoa pakettia Suomeen. Pakettien mukana meni ajopuku, tietokone ja kaikenlaista tilpehööriä. Toivottavasti löytävät tiensä perille. Yksi paketti maksoi 32 euroa ja tähän sisältyy automaattisesti 500e vakuutus sisällölle. Jos paketit hukkuisivat, jäisin rahallisesti tappiolle, mutta no, ei tunnu missään. EVVK lyhyesti sanottuna.

Että semmoista. Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan enään mitään kriittistä auki Saksassa, joten voin poistua hyvillä mielin. Vähän epäilyttää vielä mopon saaminen oikeaan paikkaan ja lähettämien pakettien perille saapuminen. En silti oikeastaan jaksa näistä stressata.

Taidan säästää epilogiin arviot Saksasta, koska tällä hetkellä en kenties pysty enää subjektiivisesti tarkastelemaan asioita. Olen iloinen lähtiessäni ja uskon, että en enää joudu hajoilemaan niin paljoa normaalielämän asioiden kanssa Suomessa. Tampereen miehestä leivottiin Saksan visiitin aikana hesalainen ja elämä jatkuu Helsingissä. Teen tosin parin kuukauden koukkauksen Italian kautta, mutta tästä ei kenties ole blogattavaksi asti. Päätän blogini (mahdollista epilogia lukuunottamatta) Southparkin Cartman-hahmon sanoihin: Screw you guys, I’m going home!

P.S. Rakas lukija, en tiedä kuinka kauan olet blogia seurannut, mutta voisitko ystävällisesti jättää kommentin, jossa toteat blogia seuranneesi (ja mielellään kuinka paljon)? Yritän epilogiin muistaa kirjoittaa Googlen Analytics-palvelun statistiikasta jotain. Palvelun mukaan lukijoita olisi luokkaa 20, mutta analyysipalvelut tai käyttäjäanalyysit wepissä eivät ole kovin luotettavia. Kiitoksia paljon jo etukäteen!

(kuva tämän vuoden Essenin automessuilta jostain tuning-osastolta)

Viikko vielä...

2007-03-05T15:16:00.000+01:00

618. päivä

Päivän ilmaisu: Abschiedsfeier eli läksiäisbileet

Jäi eilen kirjoittamatta blogia, kun oli läksiäisbileiden jäljiltä sen verran vetreä olo. Mutta kyllä oli hyvät pippalot! Porukkaa oli siinä parikymmentä ja joukossa jopa muutama saksalainen tuttu (selvässä vähemmistössä tosin). Eräs Suomesta käymässä oleva ex-kollega luovutti oman asuntonsa juhlapaikaksi, joten tilaakin oli päälle 70 neliötä ja mukavasti vielä ex-firma epäsuorasti maksoi koko lystin (siis asunnon, ei muita tarpeita sentään). Tämä viikko meneekin lomaillessa ja muuttopuuhissa.

Viikko meni sutjakasti muuttoa ja muuta valmistellessa. Perjantaina ja lauantaina maalasimme seinät ja vessan katon kämpässä aiemmin asuneen suomalaisen kanssa. Katto jätettiin maalaamatta ja kämpän multa ainakin vähäksi aikaa ottava suomalainen lupautui maalaamaan katon kämpässä aiemmin asuneen kaverin kanssa, mikäli hän ei sitten pysyvästi ota asuntoa itselleen. Vielä tarvisi puhdistaa vesi-imurilla asunnon kokolattiamatto ja sitten kämppä olisikin minun puolestani luovutuskunnossa.

Kämppän multa ottava kaveri muutti jo hieman etukäteen asuntoon viime viikolla ja tässä menee nyt viikon verran kimppakämpässä. Hieman ahdas kämppä kahden ihmisen tavaroille, mutta eiköhän tämä tästä.

Lähetin muistaakseni tiistaina toimeksiannon faksilla kuljetusliike Urpilainen-yhtymälle. He lupasivat toimittaa moottoripyörän Saksasta Suomeen ovelta ovelle kuljetuksena hintaan 350e + 22% ALV eli 427e. Kuljetuksen päivämäärä on vielä avoin, mutta pitäisi tapahtua maaliskuun aikana. Yksi suomalainen kaveri firmaa kehui, joten en muualta edes kysynyt. Tuskin silti halvemmalla kukaan pyörää kuljettaisi. Sikäli mukavaa palvelua Saksaan tottuneelle, että firmasta soitettiin tunnin päästä faksin lähettämisestä, että faksi on saapunut ja homma on ok (pyysin faksissa soittamaan varmistuksen).

Soittelin Pohjolaan maanantaina ja sieltä luvattiin tehdä tarjous muuttoajoneuvon kuljetusvakuutukselle. Perjantaihin mennessä ei kukaan soittanut, joten soitin Pohjolaan uudestaan ja tällä kertaa sain sähköpostitse vakuutustarjouksen parin tunnin sisällä. Asiakaspalvelijan mukaan ottavat minut asiakkaakseen vain siksi, että olen aiemminkin ollut Pohjolassa asiakkaana. Hassua. Vakuutuksen hinnaksi tuli n. 130e ja vakuutusmääräksi otin 14 000 euroa 500 euron omavastuulla. Aika kallista. Tänään muuten Pohjolasta soitti viime maanantaina puhuttamani myyjä ja sanoi, että hän oli yrittänyt tavoittaa minua Saksan numerostani jo viime viikolla ilman onnea. Suomen liittymästä hän sitten minut sai kiinni. No joo, en tiedä mikä oli totuus, mutta ainakin jouduin kaksi kertaa heille itse soittamaan. Kenties Saksan numero oli väärin, kenties ei.

Soittelin tulliin keskiviikkona n. 10 kertaa, mutta en päässyt kertaakaan asiakaspalvelijan pakeille. Jatkoin torstaina pommitustani ja loppujen lopuksi pääsin esittämään kysymykseni. Kysyin pyörän maahantuonnista ja miten maahantuonti pitää paperisodan puolesta toteuttaa. Tullin asiakaspalvelijan mukaan on ihan sama miten vien pyörän maahan, kunhan sitten ilmoitan tullille hetimmiten maahan saapuessani, että minulla olisi tällainen moottoripyöräkin täällä muuttotavarana. Tampereen tullin mukaan tullin epäselvä muuttoajoneuvon maahantuominen 2-3kk ennen muuttoa tarkoittaa käytännössä maksimissaan 10 viikkoa ennen omaa muuttoa.

Lähetin keskiviikkona kirjeen sairausvakuutusyhtiölle. Kirjeen sisältönä oli vakuutuksen katkaisusta 31.3. lähtien ilmoittava paperi sekä kertyneet laskut tältä ja viime vuodelta. Saa nähdä tuleeko tästä jotain typerää säätöä vielä. Sairausvakuutusyhtiö vaati aiemmin vakuutuksen katkaisuun muuttopaperia Einwohnermeldeamtista, mutta tätä paperia ei ko. virastosta saa, ellei ole jo pois muuttanut. Jossain toisaalla Saksassa paperin saa kuulemma heti käteen, mutta Düsseldorfissa ei ainakaan tällä kertaa onnistunut.

Sairausvakuutuksen katkaisuun liittyen kerron miten suoraveloitus toimii Saksassa. Vakuutusyhtiöni ottaa joka kuukausi vakuutusmaksun suoraan tililtäni ja tähän olen sille antanut oikeuden. Hassua kyllä, pankilla ei ole mitään tietoa siitä, mitkä firmat saavat tiliäni suoraveloittaa ja ainoastaan veloittavalla yrityksellä pitää olla asiakkaan antama oikeus ottaa rahaa tililtä. Tämähän tarkoittaa sairausvakuutuksen tapauksessa sitä, että en voi sanoa pankkiin suoraan, että älkää antako tälle firmalle enää rahaa. Suoraveloituksen voi perua yksipuolisesti kuusi viikkoa tilitapahtumasta, mutta tämä vaatii tietenkin asiakkaan seuraavan tilitapahtumiaan jatkuvasti. Eräs varoittava esimerkki on Saksasta pois muuttaneen kaverin tarina siitä, että hänen sairausvakuutusyhtiönsä oli ottanut suoraveloituksena rahaa vielä 2-3kk vakuutuksen katkaisun jälkeen ja kaveri oli joutunut peruuttamaan veloituksen valtakirjalla paikallisen tutun avustuksella. Menen keskiviikkona pankkiin puhumaan tästä ja muista muuttoon liittyvistä asioista. Saa nähdä mitä sanovat. Mielestäni idioottisysteemi, koska ainakin minun järkeni mukaan pankin pitäisi olla perillä kuka tililtä saa rahaa nostaa.

Sain viimein tiistaina uudet ajohousut. Moottoripyörävehkeitä myyvän liikkeen myyjä soitti minulle ihan itse, kun sai tietää, että Rukka antoi luvan antaa uudet housut. Kerrassaan mahtavaa palvelua! En sanoisi näidenkään housujen olevan aivan oikean kokoiset, mutta paremmat ainakin kuin vanhat. Liikkeessä ei ollut aivan joka kokoa tarjolla, mutta en halunnut lähteä liikkeestä ilmankaan uusia housuja, joten tyydyin ottamaan sitten parhaimmin sopivat.

Työkaveritkin innostuivat sitten loppujen lopuksi utelemaan uudesta työpaikasta ja toivottelemaan hyviä jatkoja. Aluksihan työporukka ei reagoinut oikeastaan mitenkään, mutta ehkä ne sitten vaan säästelivät sanojaan loppurutistukseen. Hyvä näin.

Vielä edessä olevia isompia juttuja ovat asunnon lattian pesu vesi-imurilla, tavaroiden pakkaaminen ja niiden lähettäminen Suomeen jollain tapaa. Tekemistä riittää loppuun saakka...

(hana Itävallassa. Voi sen näemmä noinkin päin laittaa)

Loppupelit alkavat

2007-02-25T23:24:00.000+01:00

610. päivä

Päivän ilmaisu: Endspiel eli finaali

Pari viikkoa vielä Saksan kamppailua jäljellä. Sinä aikana pitäisi vielä hoitaa monta juttua alta pois eikä vieläkään tiedä miten hommat lopulta hoituvat. Aloitetaan siis viikon tapahtumien kertaus ja pohditaan samalla tulevaa.

Irtisanoin Arcorin puhelin- ja ADSL-liittymäni maanantaina. Hoidin homman saksankielisellä ilmoituksella, jonka ystävällinen työkaveri kirjoitteli. Sain torstaina ja lauantaina vahvistukset, että sekä puhelinliittymän että ADSL:n irtisanominen oli onnistunut. Saapa nähdä loppuuko laskutuskin irtisanomispäivämäärään. Jos irtisanominen on tällä selvä, homma meni todella helposti.

Irtisanoin myös firman luottokortin. Tästä pitäisi tulla vahvistus kirjeitse kotiin, mutta vielä ei ole kuulunut. Luottokorttifirman puhelinpalvelussa vastasi ensin ihminen, joka ymmärsi sujuvasti englantia ja myös tuotti sitä, mutta joka kieltäytyi palvelemasta minua englanniksi. Ainoa asia minkä hän suostui tekemään oli englanninkieltä taitavan asiakaspalvelijan etsiminen ja minulle takaisin soittaminen. No eipä tuossa mitään. Parin tunnin odottelun jälkeen minulle soitettiin ja pääsin kysymään miten irtisanominen pitää toimittaa.

Sairausvakuutuksen irtisanominen ei ole vielä edistynyt. Soitin maanantaina sairausvakuutusfirmaan (DKV) ja soitti yhdistyi Müncheniin. DKV:n Kölnin toimisto oli kuulemma juhlimassa karnevaaleja ja Münchenistä ei kuulemma voitu tehdä juuri mitään muuta kuin ottaa yhteystiedot ja kysymys ylös. Myös tämä DKV:n asiakaspalvelija (vrt. viime viikko) oli todella mukava ja humoristinen. Vahinko vaan, että perjantaihin mennessä ei DKV:ltä kuulunut mitään ja jouduin soittamaan sinne uudestaan. Kysymykseeni tuli kuitenkin vastaus eli DKV:lle pitäisi kelvata se, että jätän Saksaan 2. osoitteen vähäksi aikaa ja 1. osoite siirtyy Suomeen. Tällaisella paperilla sairausvakuutus katkeaisi.

Eräs motoristityökaveri selvitteli puolestani miten voisin jättää moottoripyöräni rekisteriin vähäksi aikaa, kunnes ajaisin sen myöhemmin pois. Mutkien kautta hän sai selville, että jos muuttaa itse paperilla ulkomaille, mutta jättää ajoneuvon rekisteriin, saa neljän viikon sisällä kaksi kirjallista varoitusta ja tämän jälkeen virasto lähettää jonkun poistamaan ajoneuvoa rekisteristä eli poistamaan kilpiä ajoneuvosta. Työkaveri sanoi, että voisin jättää Saksaan 2. asuinpaikan ja voisin jättää 2. asuinpaikkaani ajoneuvon rekisteriin. Homma olisi toiminut näin todella helposti, mutta kuinka ollakaan, maaliskuussa astuvan lakimuutoksen myötä näin ei ilmeisesti voi enää toimia. Saksan laki muuttuu sopivasti maaliskuun alussa niin, että ajoneuvo on pakko rekisteröidä 1. asuinpaikan mukaan. Menen selvittämään asiaa Einwohnermeldeamtiin huomenna, mutta jos ulkomaillemuuton kohdalla ei ole mitään poikkeusta, en voi käytännössä jättää pyörääni tänne paperimuuttoni jälkeen. Paperimuuttohan oli siis vaatimus sairausvakuutuksen irtisanomiselle.

Nyt olen pohtinut, että voisinko lähettää moottoripyörän rahtina Suomeen etukäteen ja tullata sen sitten myöhemmin Suomeen mennessäni. Tullin weppisivujen mukaan ajoneuvo voi saapua ”2 - 3 kuukautta” ennen varsinaista muuttopäivää, mutta tuo 2 - 3 kuukauden raja menee tapauskohtaisesti. Tulli jättää siis itselleen oikeuden päättää missä kohtaa sopiva aikaraja menee kunkin kohdalla ja etukäteen en voi siis tietää mitä tulli päättää. Todella typerä käytäntö. Ihan kuin Saksassa olisi. Tutkin asiaa vielä, mikäli en voi jättää pyörää Saksaan seisomaan hetkeksi aikaa.

Kävin jälleen kyselemässä ajohousujen perään. Tällä kertaa selvisi, että asiaa hoidetaan Saksassa eikä Suomessa. Sain Rukan eli Rukka Fashion Groupin paikalliset yhteystiedot ja soitan sinne itse huomenna. Toivottavasti asiakaspalvelija puhuu englantia. Housut myyneen liikkeen mukaan he yrittävät vieläkin etsiä vastaavia housuja vaihdokkaiksi. Kuinkahan kauan he aikovat housuja etsiä, sillä onhan heillä ollut jo kaksi kuukautta aikaa hoitaa asia. Ei sitten niin mitään järkeä tässäkään hommassa.

Tiistaina kävin hoitamassa keskellä päivää veroilmoituksen teon veroneuvojani kanssa. Aikaa ei mennyt kuin alle tunti, koska olin hoitanut kaikki paperit valmiiksi. Veroneuvojalle jäi tehtäväksi tietojen pistäminen paperiin sopivalla tavalla. Toki hän oli aiemmin sanonut, mitä papereita minulla pitää olla mukana, joten ei hän ihan pelkkänä sihteerinä toiminut. Homma meni mutkattomasti viime vuoden tapaan ja sain tänään veroilmoituksen täytettynä allekirjoitettavaksi. Maksimissaan 1000e olisi kuulemma tulossa palautuksia, mutta vielä ei tiedä mitkä vähennykset menevät läpi. Tällä kertaa vähennyksinä kokeiltiin seuraavia: 1/3 tietokone viime vuodelta, nettiyhteys, Suomen matkat, vastuuvahinkovakuutus, pakollinen liikennevakuutus, työhaastattelukulut joulukuulta (vaikea todistaa, koska mitään virallisia papereita ei näistä ollut), pankkitilin kulut, työmatkakulut ja TEK:n eli liiton kulut alkuvuodelta (olin jäsenenä 1,5 kk). Saksan verosysteemi tuntuu edelleen älyttömältä kaikkien vähennystensä kanssa.

Suomifoorumilta olen aiemmin lukenut, että jotkut saksalaiset vuokranantajat käyvät salaa tai vähemmän salaa katsomassa kämppäänsä, vaikka he eivät olisi kysyneet etukäteen lupaa vuokralaiselta. Kaverille kävi tällä viikolla näin. Hän itse käy töissä päivällä, joten vuokranantaja oli tietenkin olettanut asunnon olevan tyhjillään. Kaverin suomivieras oli kuitenkin ollut asunnossa nukkumassa, kun vuokranantaja oli kävellyt sisään. Kiva herätys. Olen kyllä itsekin saanut vastaavan herätyksen Suomessa. Opiskelija-asuntosäätiö TOAS:lla oli tapana yksipuolisesti ilmoittaa, että huoltomiehet käyvät kämpissä viikolla x ilman sen tarkempia aikamääreitä.

Lauantaina eräs suomalainen vietti läksiäisiään. Hän oli kovasti viihtynyt Saksassa ja olisi ollut valmis jäämään vielä pidemmäksi aikaa. Hänellä tosin oli takana vain vuoden verran ja hän työskenteli lähetettynä työntekijänä. Toisille palkat, ilmasto, sijainti ja hintataso näyttävät merkitsevän enemmän kuin niiden rinnalle tulevat älyttömyydet saksalaisen systeemin mukana. Ei tämäkään kaveri ihan ilman ongelmia ollut selvinnyt, mutta kenties hän sitten suhtautui niihin pienempinä pahoina.

Semmoista. Vielä pitää saada sairausvakuutus poikki Saksassa ja selvittää moottoripyörän tilanne. Suomen sairausvakuutuksista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta luulisi ensi viikolla kuuluvan.

(kuva eräästä kantiksesta noin vuoden takaa)

Suunta kohti Suomea - kiertotietä

2007-02-18T23:59:00.000+01:00

603. päivä

Päivän ilmaisu: Kündigungsbestätigung eli irtisanomisilmoituksen varmistus

Saksan reissu kääntyi paluusuuntaan tällä viikolla. Viime viikon salaperäisyys johtui työhaastattelumatkasta Amsterdamiin. Allekirjoitin uuden työsopimuksen maanantaina ja irtisanouduin tiistaina nykyisestä työstä. Suuntana Helsinki, joten Tampereen miähestä tehtiin sitten kertaheitolla helsinkiläinen. Kartoitetaanpa tätä hetkeä vähän tarkemmin.

Pistin kohtuullisen suurella mailijakelulla irtisanoutumistiedon työkavereille. Ex-kollegoilta Suomesta tuli huomattavasti enemmän palautetta kuin saksalaisilta. En tiedä mikä on maan tapa, koska en ole nähnyt kenenkään irtisanoutuvan täällä, joten joko kyseessä on kulttuuriero tai montaakaan ihmistä ei niin paljoa kiinnostanut. Lähimmät työkaverit tosin olivat todella kiinnostuneita, mutta hieman kaukaisemmilta ei paljoa palautetta tullut. Suomesta aikanaan lähtiessä onnitteluja sateli vähän kaikkialta. Irtisanoutuminen oli tehtävä kirjallisesti ja irtisanoutumiselle piti ilmoittaa joku syy. Nyt on kaksi viikkoa jäljellä töitä nykyisessä firmassa ja sitten lomaa loppu irtisanoutumisaika eli maaliskuu.

Kun ensimmäisen askeleen sai otettua, alkoi Saksaan rakennettu korttitalo purkautumaan. Minulla on tällä hetkellä todella monta asiaa auki ja kaikkien oikeasta hoitamistavasta ei ole harmainta aavistusta. Tähän olen onneksi tottunut yli puolentoista Saksan vuoden aikana. Sekä Suomen että Saksan päässä on byrokratiaongelmia. Suomen päässä asiointi tosin sujuu mutkattomammin, koska välissä ei ole kielellisiä esteitä.

Tapoihini näemmä kuuluu tehdä asiat vaikeimman kautta. Tällä kertaa vaikeimman kautta tarkoittaa, että menen ensin suoraan Italiaan töihin hetkeksi aikaa lähetettynä työntekijänä ja vasta sitten muutan Suomeen. Tämä sotkee kaikkien laitosten ja järjestelmien toiminnan.

Ensimmäinen ja yksi isoimmista ongelmista on saksalaisen sosiaaliturvan katkaiseminen ja suomalaiseen sosiaaliturvaa liittyminen. Aikanaan sairausvakuutuksen saaminen oli todellista taistelua. Nyt siitä eroon pääseminen muodostunee taas taisteluksi. Sairausvakuutusyhtiölle sopii, että kun muutan ulkomaille, vakuutus voidaan katkaista. Tästä he kuitenkin vaativat todistukseksi Einwohnermeldeamtista (asukasvirasto tms.) paperin, jossa todetaan ulkomaille muuttopäivä. Paperin hommaaminen ei ole mitenkään mahdottoman vaikeata, mutta siitä taas voi olla seurauksena moottoripyörän rekisterissä olon kanssa ongelmia. Ainakin ajoneuvoa rekisteriin laitettaessa on pakko olla kirjautuneena asukkaaksi, mutta olen kuullut monen suomalaisen kirjautuneen pois asukasrekisteristä ja silti pitäneen ajoneuvoa rekisterissä hetken aikaa. Toisaalta olen kuullut, että Einwohnermeldeamt ei suostu helposti siihen, että kaupungista kirjautuu esim. kuukautta ennen varsinaista muuttopäiväänsä pois.

Sairausvakuutusyhtiö ei tule maksamaan bonuksia minulle, koska minun pitäisi heidän mukaansa olla vakuutettuna kesäkuun loppuun asti, että bonuksia voitaisiin maksaa edelliseltä vuodelta. Kivakiva. Täytyy sitten lähettää viime vuotiset laskut yhtiön maksettavaksi, mutta muutama satanen tässä tulee takkiin bonuksiin verrattuna. Jos jotain positiivista täytyy vakuutusyhtiöstä sanoa, niin heidän puhelinpalvejansa auttoi minua englanniksi ennenkokemattoman mallikkaasti! Lisäksi he lähettivät puhelimessa vatvotut asiat vielä kirjeen muodossa minulle. Hyvää palvelua.

Jos Saksan sosiaaliturvasta on vaikea päästä eroon, niin ei Suomen sosiaaliturvaan takaisin pääseminenkään ole itsestään selvää. Jos muuttaisin suoraan Suomeen, voisin täyttää Y77-kaavakkeen ja homma olisi selvä. Italiaan menosta on seurauksena kuitenkin se, että en ole yhtä kuukautta Suomen sosiaaliturvan alaisena, enkä siten ole oikeutettu automaattisesti pääsemään Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyöskentelyn ajaksi. Soittelin asiasta Eläketurvakeskukseen, joka näitä juttuja järjestelee ja sieltä kerrottiin, että EU-säädösten mukaan minun pitäisi periaatteessa mennä Italian järjestelmään pariksi kuukaudeksi. Jos he hyväksyvät minut suoraan Suomen sosiaaliturvaan, asia hoidetaan poikkeusjärjestelyin tai kikkailemalla. Saapa nähdä. Italian sosiaaliturvaan kuuluminen kahden kuukauden ajan olisi täysin älytön järjestely, mutta byrokratia ei aina ole järkevää.

Muitten sopimusten irtisanomisessa ei ole ollut vielä ongelmia. ADSL:n eli Arcorin sopimuksen voi katkaista kuukauden irtisanomisajalla. Vuokrasopimus katkesi sähköpostilla vuokranantajalle ja asunto on minulla vielä kolmen kuukauden irtisanomisajan. Tosin eräs suomalainen ilmoitti halukkuudestaan ottaa kämpän itselleen, joten en joudu koko ajalta maksamaan turhaa vuokraa. Sopimuksia ei oikeastaan ole jäljellä enää kuin sähkölaitoksen, vakuutusyhtiön (ajoneuvo- sekä vastuuvahinkovakuutukset) ja pankin kanssa. Näistä en odota mitään ongelmia.

Sitten lisää ongelmia muuton kanssa. Suomen korkeinta ja käsittömättömintä byrokratiaa minun käsitykseni mukaan edustava Tullilaitos voi vielä kehittää kalliita ja hankalia ongelmia muuttoajoneuvoni suhteen. Soitin Tullin asiakaspalveluun, josta todettiin, että olen oikeutettu muuttoajoneuvon verovähennykseen, mikäli en muuta Saksan ja Italian työskentelyn välissä Suomeen. Sain tämän tiedon myös kirjallisena, kun kirjoittelin kysymyksen tullin WWW-sivulla olevaan lomakkeeseen. Puhelinpalvelun ja kirjallisen vastauksen sitovuus on kuitenkin luokkaa nolla ja vastauksilla ei ole mitään arvoa, mikäli Tulli yhtäkkiä päättääkin maksattaa minulla täydet verot. Voisin pyytää muuttooni kirjallista ennakkokäsittelyä, mutta se maksaisi n. 110e. En kuitenkaan usko, että minulle tulee mitään ongelmia Tullin kanssa niin kauan kuin moottoripyöräni on Saksan rekisterissä ja pääsen ajamaan sen suoraan Suomeen. Ongelmia voi tulla, mikäli Saksan rekisteriviranomaiset huomaavat minun muuttaneen paperilla jo pois sairausvakuutuksen katkaisemisen takia ja tahtovat poistaa pyöräni rekisteristä. Onneksi rekisteristä poisto ja ajoneuvon vakuutusten katkaiseminen on tehty niin pirun hankalaksi, että he eivät varmaankaan tätä tee tai edes huomaa koko rekisteriongelmaa. Tässä pitää kuitenkin olla varuillaan.

Juhlimme suomivieraan ja muun suomipoppoon kanssa karnevaaleja torstaista lauantaihin. Hauskaa oli, vaikka mielestäni kaupungilla oli hieman hiljaisempaa kuin viime vuonna.

Käväisin lauantaina katsomassa Bundesligan jalkapallopeliä. Pelin puitteet olivat mahtavat, sillä stadionille mahtuu 80000 katsojaa. Katsojaluvuksi ilmoitettiin 73000, mutta tämä oli varmaan maksettujen lippujen lukumäärä eikä todellinen katsojamäärä. Ihan kiva käydä kerran katsomassa, mutta en kyllä ajatellut toista kertaa enää mennä.

Kävin lauantaina kysymässä ajohousujen perään jälleen kerran. Kaksi kuukautta on nyt kulunut ja housut ovat vieläkin teillä tietämättömillä. Jälleen myyjä lupasi soittaa Rukalle tiistaina ja soittaa sitten minulle. Hohhoijaa...

Mielenkiintoinen ja vauhdikas viikko takana. Edessä ei ole enää montaa viikkoa Saksaa ja sitten pääsee tutustumaan Italiaan. Saksan ongelmat eivät valitettavasti poistu kokonaan vielä Saksasta poistuessa, mutta ongelmien määrä onneksi laskee.

Autobahnin nopein kuski!

2007-02-11T22:00:00.000+01:00

596. päivä

Päivän ilmaisu: Aufregend eli jännittävä

Erittäin jännittävä viikko takana! Kenties 596. päivän aikana koetuista jännittävin kokonaisuutena. Valitettavasti en voi blogiin (vielä) kirjoittaa kaikista viikon tapahtumista, mutta kenties jo ensi viikolla. Lähdetään avaamaan viikon muita tapahtumia siis.

Töissä oli hieman huvittava episodi, kun joku oli keksnyt, että meillä on työsuojelumääräyksien (Arbeitsstättenrichtlinien) mukaan liian pimeätä joissain työpisteissä. Työmiehet kävivät joka huoneen läpi mittarin kanssa ja vaihtoivat ne loisteputket, jotka eivät olleet tarpeeksi kirkkaita. Itseäni parempi valaistus ei juuri hyödyttänyt, mutta toisaalta ei haitannutkaan. Hieman kirkkaampi valo huoneessa, mutta ei muuta. Ilmeisesti joku kuitenkin valitti työntekijäneuvostolle (betriebsrat) liian kirkkaista valoista ja tämän jälkeen samat työmiehet kävivät kaikki toimistot läpi vaihtaen vanhat tai ainakin himmeämmät loisteputket takaisin. Hyvin suunniteltu on kahteen kertaan tehty.

Toinen mielenkiintoinen toimistotapahtuma oli, kun toimiston sisällä tupakointi viimein kiellettiin. Olin todella yllättynyt tästä päätöksestä, mutta tupakoinninvastaisuus saavuttaa Saksassakin jalansijaa pikkuhiljaa. Tuen päätöstä täysillä, sillä osassa taloa käytävillä oli aika kamala katku tupakkapaikan lähettyvillä. Tupakkapaikathan olivat vain määrättyjä osia käytävillä, ei mitenkään ilmastoinnilla eristettyjä alueita.

Käväisin paremman tekemisen puutteessa Amsterdamissa vuokra-autolla. Tämä nyt ei ole sinänsä maininnan arvoista, mutta takaisin tullessa ajoin ensimmäistä kertaa päälle 200 kilometriä ilman ainoatakaan ohittajaa. Olin siis baanan nopein 1.1 litraisella Smart Forfourilla (päivävuokra vakuutuksineen 45e). Tämä ei olisi mitenkään mahdollista normaalilla ajokelillä, mutta lumisateessa ajoin nopeammin kuin yksikään saksalainen. Edes mopolla en pystyisi ajamaan tätä matkaa ilman ohituksia, ellen sitten ajaisi todellakin ”naru kireällä” (bensa loppuisi +250km/h vauhdissa ennen 200km täyttymistä). Lumisade aiheuttaa sydämenahdistusta saksalaiselle autoilijalle ja baanalla ajettiin n. 70km/h.

Lumisateessa tuli ohitettua mm. eräs epäonninen moottoripyöräilijä (taisi olla R1). Hyvin se matka mopollakin näytti edistyvän, mutta en kyllä itse uskaltaisi ajaa lumella katupyörällä. Smartissa oli muuten sekä luistonesto että ABS varusteina. ABS:t toimivat ihan ok, kun niillä leikin, mutta luistonesto taisi olla vähän herkällä, koska valo vilkkui silloin tällöin ilman mitään erityistä tilannetta. Ajellessa epäilytti vähän omien renkaiden pito eikä ole ollenkaan varmaa, että vuokraamo olisi laittanut automaattisesti talvirenkaita alle. Vielä viime vuonna vuokraamot ainakin tarjosivat talvirenkaita lisähintaan.

Palautin vuokra-auton lentokentälle ja otin siitä taksin kotiin (oli kiirus kotiin, eikä kerinnyt odottamaan bussia). Kun taksikuski kuuli, että menemme ”liian lähelle lentokenttää”, hän alkoi kiukustuneena selittämään, että hän on odottanut taksijonossa asiakasta jo kolme tuntia ja nyt hänen kyytinsä on ihan liian lähelle eikä kolmen tunnin odotukselle tule vastinetta. Koko matkan kestänyt ripitys sisälsi myös käskyn, että seuraavalla kerralla menet lähtevien terminaalista ottamaan lennosta taksin, etkä tule kiusaamaan pitkään odottavia kuljettajia saapuvien terminaalilla. Tiesin, että kuljettajat eivät halua viedä kyytiläisiä lähelle lentokenttää, mutta ilmeisesti lähelle tarkoittaa aina Düsseldorfin keskustaan asti. Taas oli asiakas väärässä, mutta onneksi kuljettaja oli niin kiltti, että suostui tekemään työnsä. Kyllä Düsselin taksikuskit ovat sitten mukavia!

Kantiksessa oli tällä kertaa vähemmän porukkaa. Arvatenkin ensi viikolla alkavat karnevaalit vähensivät osanottajamäärää.

Ajohousuista ei ole muuten kuulunut mitään. Pitää ensi viikolla yrittää taas ehtiä käymään liikkeessä kysymässä tilanteesta. Arvaisin, että housut olisivat ensi viikolla noudettavissa, mutta että minulle ei vain kerrota niiden olevan.

(kuva Milanolaisen museon kokoelmista. Kivan näköiset ruokailuvälineet, mutta ei kenties hirveän käytännölliset)

Jättimäinen ksylitolitilaus

2007-02-04T21:39:00.000+01:00

589. päivä

Päivän ilmaisu: Fussball eli jalkapallo

Aika tylsä viikko taas takana, mutta jotain blogattavaa sentään.

Aiemmin olen jo pariin otteeseen maininnut erään työkaverin höyrähtäneen ksylitoliin. Tällä viikolla kaveri sai viimein aikaiseksi tilata yhtä ksylitolituotetta (Katti Matikaisen pastilli) Suomesta. Minimitilaus oli 50 purkkia ja koska hän halusi saman tien tilata koko vuoden tarpeiksi, niin hän tilasi itselleen 50 purkkia, minulle 5 ja eräälle toiselle kollegalle vielä 10. Näin ollen tilaus käsitti yhteensä 65 purkkia ja sille tuli painoa 8,6 kiloa! Hintaa per purkki tuli 3,9e + 6e toimituksesta Suomen ulkopuolelle. Suomessa aina hehkutetaan tuotteiden tilaamista Saksasta, mutta tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen. Pastillit ovat muuten 80 senttiä halvempia kuin mitä aiemmin ostin apteekista.

Työkaveri pettyi hieman verkkokaupan (verkkoapteekki.fi) hitaaseen palveluun, koska hänen englanniksi kirjoittamaansa sähköpostikysymykseen ei tullut vastausta kahdessa päivässä. Kun itse kirjoitin saman kysymyksen vielä suomeksi verkkokaupan osoitteeseen, sai työkaveri vastauksen kysymykseen englanniksi tunnin sisällä. Olisivatko kaupassa ihmetelleet hullun saksalaisen halua tilata järkyttävä määrä ksylitolikarkkeja ja epäilleet kysymyksen olevan vain pilantekoa?

Tällä viikolla ihmettelin Deutsche Bankin pankkitilin käytöstä. Huomasin päivällä, että palkkarahat olivat tulleet ”kirjaamattomana transaktiona” tilille, mutta illemmalla ne olivat kokonaan häviksissä. Sanoin asiasta kaverille ja myös hänen rahansa olivat hävinneet (myös hän huomasi rahojen tulleen jo päivällä). Vähän aikaa (n. tunti) ihmeteltyäni rahat ilmestyivät tilille ihan kirjattuina. Pikkaisen pistää ihmetyttämään, kun kerran tilille tulleet rahat häviävät.

Essenin BMW-kauppa muisti minua kirjeellä. Puimurissa on havaittu mallivika, joka voi aiheuttaa lähellä nollaa lyhyitä ajoja ajettaessa öljyn ulos valumisen niin, että takarengas öljyyntyy. Tämähän merkitsee käytännössä kaatumista, jos tilanne iskee liikkeessä. Kirjeen mukaan minun pitäisi varata huoltoaika ja he sitten korjaavat vian odottaessa. Pitää pyytää työkaveria soittamaan annettuun puhelinnumeroon ja selvittämään voisiko huollon tehdä täällä paikallisessa BMW-liikkeessä. En nimittäin jaksaisi ajaa Esseniin asti enkä todellakaan halua asioida Essenin liikkeessä enää.

Buukkasin ensimmäistä kertaa Bundesliga-jalkkisliput (á 27e + postimaksu). Kaveri tulee Suomesta karnevaalien aikaan ja sovimme, että menemme katsomaan johonkin lähikaupunkiin jalkapalloa. Onhan se hyvä edes kerran käydä tutustumassa paikalliseen jalkapallotunnelmaan.

Tämän päivän hieno aurinkoinen keli näytti ajaneen motoristeja liikenteeseen vähän enemmänkin. Kävin itsekin pyörähtämässä lyhyen lenkin. Kylmäähän tuolla on kymmenessä asteessa ajella, mutta tulipa käytyä.

(poliisiauto mallia Alankomaat. Aika värikäs ilmestys eikä varmasti oudokseltaan osaa varoa tämän näköistä autoa liikenteessä)

Saksa ja armeija

2007-01-28T22:00:00.000+01:00

582. päivä

Päivän ilmaisu: Heer eli armeija

Tämän viikon piti alkaa maanantaina puhelinsoitolla mopotarvikeliikkeestä, jossa kävin kyselemässä ajohousuistani viime viikon lauantaina. Minä - kuten myös Sinä uskollinen blogini lukija (tai kuka tahansa Saksassa asunut) – kuitenkin arvasin jo soittolupauksen kuullessani, että mitään puhelinsoittoa ei tule. Eikä sitä tullutkaan. Käväisin liikkeessä uudestaan eilen ja syy soittamattomuuteen oli väärä puhelinnumero. Tätä syytä oli hieman vaikea niellä, koska kaveri kopioi mukanani olleen paperilapun kopiokoneella ja siinä on tasan tarkkaan oikea numero. Tällä kertaa jo viime viikolla tapaamani myyjä otti numeron uudestaan ylös ja soitti oikein tarkistussoiton puhelimeeni. Kiva, enää ei ainakaan voi käyttää tätä tekosyytä. Housut olivat kuulemma vielä Suomessa Rukalla ja niitä ei voi kai korjata. Rukka yrittää etsiä vastaavat vanhan malliset housut jostain ja jos ei löydä, antaa tilalle uudenmalliset vastaavat. Jos saan uudenmalliset, pitää kenties alkaa miettimään kokonaan uusien sopivampien housujen ostoa ja yrittää myydä eteenpäin nämä vaihdetut. Tällä kertaa myyjä arvioi, että hommassa menee kaksi, kolme viikkoa. Myyjä lupasi soittaa tilanteen edetessä. Montakohan kertaa olen Saksassa kuullut samat sanat: ”menee kaksi, kolme viikkoa ja soitan sitten, kun tilanne etenee”. Joopa, täytyy taas mennä parin viikon päästä liikkeeseen kyselemään mitä on tapahtunut.

Kävin torstaina hammaslääkärillä. Nolla reikää. Kannattaa pestä hampaansa ja syödä ksylitolikarkkeja! Ksylitolikarkkeja kannattaa myös antaa saksalaisille työkavereille, sillä ainakin yksi toi parin viikon päästä karkkien lahjoittamisesta pullon viskiä (Chivas Regal 12 vuotta, 0,7l). Näin se vaihdantatalous toimii. Samainen kaveri meinaa tilata verkkoapteekki.fi:stä ison määrän ksylitolikarkkeja ja aikoo syöttää lapsilleen niitä.

Kodinhoidosta hieman. Aiemmin raportoimani hyönteisongelma on nyt näyttänyt kääntyneen minun voitokseni. En ole nähnyt siivekkäitä ötököitä enää pariin viikkoon, joten kenties ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Koska tämä ongelma poistui, sain uuden tilalle (Murphyn laki). Uusi jääkaappini lemuaa. Lemuaminen alkoi jo paljon ennen joulua ja joululomalta palatessani hinkasin kaapin Fairylla läpikotaisin. Tämä auttoi (tai kaapin joululoman aikainen tuuletus) pari viikkoa. Koska kaappi alkoi löyhkäämään uudestaan, pesin sen tällä kertaa Fairylla ja etikalla. Tämä ei tuntunut auttavan, koska pari tuntia pesusta haju oli takaisin. Voi tosin olla, että itse kaappi ei enää haise ja vain kaapista jääkaapin tavaroihin tarttunut haju jatkaa tuoksumistaan, mutta tämän näkee viikon sisällä. Laitoin vielä tipan mietoa etikkaliuosta jääkaapin sulamisvesiaukkoon, jos vaikka haju olisi sieltä peräisin. Jääkaapin asentaja muuten neuvoi pesemään jääkaapin etikkaliuoksella ennen käyttöönottoa. Koska minulla ei ollut etikkaa ja koska en koko ohjetta silloin ymmärtänyt, pesin kaapin vain Fairylla. Suomessa ei vastaavaa ongelmaa ollut uuden jääkaapin kanssa. Jos kaappi ei olisi niin tukevasti kiinni upotettuna&ruuvattuna keittiökalusteisiin, putsaisin vielä kaapin takaosan varmuuden vuoksi.

Olen kehittänyt uuden mainion metaforan Saksassa elämisen kuvailuun asiaan vihkiytymättömälle. Metaforan ymmärtäminen edellyttää armeijan käymistä. Saksassa olo tuntuu usein samalta kuin armeijassa. Ihmiset teitittelevät, herroittelevat ja rouvittelevat toisiaan sekä käyttävät sukunimeä tuntemattomien kesken. Pikkuasioihin, varsinkin paperilla näkyviin, kiinnitetään paljon huomiota, vaikka niistä ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Koko järjestelmä on toimimaton sekä hirvittävän kankea, mutta kukaan ”kantahenkilökunnasta” eli saksalaisista ei tätä ymmärrä tai ainakaan myönnä ymmärtävänsä. Varsinkin palveluammatteissa toimivia tuntuu hommat kiinnostavan yhtä paljon kuin keskimääräistä varusmiestä. Kaupan kassaa tai vastaavaa duunaria käskytetään esimiestasolta samaan tapaan kuin armeijassa ja esimiestä teititellään armeijan tyyliin. Kaikki asiat eivät armeijan kanssa mene yksiin, mutta yhtäläisyyksiä on oudon paljon. Onko armeija keksitty Saksassa vai onko armeija vain saksalaisen ideologian huipentuma? Tätä sietää pohtia.

Suomessa tuli viimein kunnon pakkasia ja niin myös Düsseldorfissa. Tai siis täällä tippui lämpötila pari astetta pakkasen puolelle aamusta yhtenä päivänä. Jostain kuulin, että joskus 60-luvulla samana päivänä oli Düsselissä ollut ennätykselliset 26 astetta pakkasta. Puhuttuani saksalaisten kanssa 26 asteesta, kaikki olivat kauhuissaan. Niin olisin minäkin, sillä pohjoinen Saksa todennäköisesti pysähtyisi näissä lämpötiloissa. Tällä viikolla tuli myös lunta muutamana päivänä, mutta se ei säilynyt maassa hetkeä kauempaa. Hyvä niin, ei ole ongelmia pyöräillä töihin. Lueskelin suomalaisista uutislähteistä, että Keski-Euroopassa riehui lumimyrsky, mutta täällä sitä ei kyllä näkynyt.

Hmmm.... Blogger.com pakottaa viimein kaikki käyttäjänsä siirtymään Google-käyttäjätilin käyttämiseen. Kivakiva. Siirrytään nyt sitten, kun pakko kerran on. Toivottavasti tästä ei tule mitään seurausksia blogin käyttöön.

(kuvassa kuuluisa Milanolainen 10e olut katedraali Duomon edustalla)

Kyrill-myrsky

2007-01-21T20:54:00.000+01:00

575. päivä

Päivän ilmaisu: Sturm eli myrsky

Viikon merkittävin tapahtuma oli ehdottomasti koko Saksaa ja Keski-Eurooppaa koetellut Kyrill-myrsky. Koulut sulkeutuivat jo puolilta päivin ja työpaikoilla ihmisiä kehotettiin lähtemään kotiin ennen pahinta myteriä. Työkaverit alkoivat jo aamulla panikoida myrskyilmoituksen takia ja erilaisia uhkakuvia maalailtiin kovaan tahtiin. Itsekin kyllä mietin, että jos sääennusteiden 33m/s puhaltava tuuli toteutuu, sen täytyy olla aikamoista. Suomen kovimmaksi tuuleksi (10min keskiarvo) on mitattu 32m/s. Vaikka moni oli paniikissa, ajattelin tämän olevan vain sakemannien ylivarovaisuutta enkä viitsinyt muuttaa omaa aikatauluani.

Myrskypäivänä eli torstaina piti tulla myös suomikaverini ja erään kollegan piti lentää Suomeen. Suomikaveri kuvasi laskeutumista pelottavimmaksi ikinä. Kollegalta en vielä kuullut, että minkälaista meno oli ollut. Ilmeisesti Düsseldorfin kentän laskeutumisia ei oltu peruttu, mutta monia lentoja jätettiin Euroopassa lentämättä. Junaliikenne pysähtyi puoli viisi, joten joukkoliikenne ei toiminut lainkaan kaupunkien väleillä. Takseja ei ollut edes lentokentillä riittävästi.

Oma työmatkani sujui näppärästi polkupyörällä, vaikka kertaalleen tuli pysähdyttyä tuulen takia tai siis tuuli sananmukaisesti pysäytti. Kaverikin pääsi bussilla kentältä ja illalla mentiin tyhjähköön Altstadtiin viettämään erään paikallisen suomalaisen varpajaisia.

Uutisten mukaan myrsky oli tehnyt paljon tuhoa. Junia oli tippunut raiteilta ja moottoriteitä oli suljettu. Itse en juurikaan nähnyt myrskytuhoja muutamaa kaatunutta puuta lukuunottamatta. Hieman tylsää siis.

Vietin viikolla myös synttäreitä ja tarjosin töissä suklaata. Lähes jokainen kollega kävi oikein kättelemässä tämän suuren merkkipäivän johdosta ja jonkunlaista small talkia piti yrittää kaikkien kanssa. Hieman erilaista siis kuin Suomessa, mutta ei tuo kättelyä lukuunottamatta ollut häiritsevää.

Kävin lauantaina kyselemässä ajohousujeni perään ja myyjä arvasi Rukan hidastelevan housujen kanssa. Palautin housut liikkeen lopetettuun toimipisteeseen, jossa myyjä vakuutti kaikkien takuukorjattujen tuotteiden menevän aina automaattisesti toiseen toimipisteeseen. Mutta tässä toisessa toimipisteessä arvattiin, että housut olivat ehkä menneet sinne lopetettuun toimipisteeseen, koska Rukka olisi voinut lähettää ne vahingossa sinne. Aika outoa selittelyä, mutta katsotaan nyt soittavatko huomenna, kuten lupasivat.

Ensi viikolle ei ole luvassa mitään erikoista. Ainut muistettava asia on hammaslääkäriin meno, mutta siellä tuskin on luvassa mitään yllätyksiä (kirjoitin aiemmin väärän viikon).

(kuva Itävallan reissulta. Alkavat hyvät blog-kuvat taas loppumaan, joten pistetään tätä samaa vanhaa mopokuvastoa eri paikoista :)

Muutto veropakolaiseksi Ranskaan?

2007-01-14T21:33:00.000+01:00

568. päivä

Päivän ilmaisu: Steuerfrei eli verovapaa

Takana tapahtumaköyhä viikko, mutta otetaan ihan lyhyesti pääkohdat.

Eräs ex-pattina täällä puoli vuotta työskennellyt suomalainen ei vielä puolessa vuodessa oppinut pysymään poissa Saksasta ja palasi tällä kertaa vähän pysyvämmin tänne. Kaveri muutti kämppään, jonka tunnistin samaksi, mitä itse yritin saada puolitoistavuotta sitten. Düsselissä ei ole loppujen lopuksi montakaan kalustettua asuntoa ainakaan minun kokemukseni mukaan. Mielestäni kaverin saama kämppä on parempi kuin minkä itse sain ensimmäiseksi asunnoksi. Hauskaa, että taas on yksi suomalainen lisää vakikaartissa!

Eilinen kantapöytä aloitettiin pelailemalla Aliasta ja Trivial Pursuitia. Tämän jälkeen siirryimme Altstadtiin normaaliin tapaan Tirnanogin alakertaan
näkemään muuta suomalaisporukkaa. Joulukuinen kävijämäärän notkahdus ei onneksi jäänyt pysyväksi ja kantapöydässä oli taas parikymmentä ihmistä ja muutama uusi tulokas. Taas oli hyvä meininki. Illasta jäi mieleen erikoinen juomasekoitus: sekoitetaan Kilkennyä ja Guinnesia keskenään. Nimeltään tämä sekoitus on Black+Tan. Suosittelen.

Jonkin aikaa sitten kuulin hieman epäuskottavan uutisen Ranskan vuoden 2008 verotuksesta. Uutisen mukaan ranskalaiset eivät maksa lainkaan veroja vuonna 2008 ainakaan palkoistaan. Syynä tähän erikoisuuteen on se, että Ranska siirtyy verottamaan ”normaalin” systeemin mukaisesti eli palkasta suoritetaan ennakkopidätys joka kuukausi ja verot tasataan sitten vuoden lopussa. Aiemmin Ranskassa on maksettu veroja joka vuoden lopussa, mutta nyt systeemin muutoksen myötä vuodelta 2008 ei kerättäisi veroja vaan silloin maksettaisiin ainoastaan 2007 verot. Vuonna 2009 taas verotus perustuisi ennakonpidätykseen. Käytännössä normaali ranskalainen työläinen ei siis verovapaata vuotta saisi, mutta jos Ranskaan menisi ulkomailta töihin 2008, ei ilmeisesti joutuisi maksamaan mitään (no kai ne tähän jonkun esteen keksivät). Uutisen mukaan oikeasti verovapaan vuoden saisi sitten, kun jää eläkkeelle. Ensimmäisenä eläkevuotena ei joutuisi maksamaan veroja ollenkaan. Lisää informaatiota Googlesta sanoilla ”french taxes 2008”. Sitten vaan etsimään työpaikkaa Ranskasta! Yritän muistaa varmistaa tämän uutisen vielä ranskalaiselta työkaverilta ja palaan asiaan, mikäli tässä oli jotain hämärää.

Sitten taas tulevaisuudennäkymät. Ajohousuista ei ole vielä kuulunut mitään, vaikka kuukausi sitten vein ne korjattavaksi. Pitänee käydä ensi viikolla kyselemässä housuista. Hammaslääkärin sain sovittua ensi viikolle. Suomivieras tulee ensi viikolla viikonloppukäynnille, joten ei ainakaan ihan tylsäksi seuraava viikko mene.

(kuva Itävallan reissulta noin 2600 metristä)

Takaisin lomilta

2007-01-07T21:49:00.000+01:00

561. päivä

Päivän ilmaisu: Kegelsport eli keilaus

Kiitokset seurasta joululomalla kaikille tapaamilleni lukijoille ja muillekin! Myös eteen kannettu jouluruoka oli kiitoksen väärti. Sitten takaisin arkeen.

Saksa on muutoksen kourissa. Vuoden vaihteessa muuttui arvonlisävero. Tällä viikolla sain tietää, että yksityistä sairausvakuutusta ei enää saa, vaikka tulot olisivat yli vakuutuksen vaatiman rajan. Muutoksen jälkeen yksityiseen vakuutukseen pääsee ainoastaan ylittämällä vuosituloraja kolmena peräkkäisenä vuotena. Onneksi tulin Saksaan ennen muutosta, koska muuten maksaisin joka kuukausi noin sata euroa enemmän huonommasta.

Jos Saksan terveydenhoito nyt kallistuikin, niin maksaisin mielelläni tuon sata euroa enemmän siitä, etten joutuisi espanjalaisen terveydenhoidon kynsiin. Espanjalainen työkaveri mainosti, että ainut asia mitä julkinen terveydenhoito kustantaa hammashoitoon on hampaan poisvetäminen. Harva espanjalainen kuulemma käyttää julkisen puolen palveluita. Enpä ihmettele.

Hammashoitoon epäsuorasti liittyen: olen saanut käännytettyä yhden saksalaisen xylitol-uskovaiseksi. Itsehän mässytän xylitol-karkkeja joka päivä ja saksalainen tätä kummallisuutta tutkittuaan on sitä mieltä, että hänen ja hänen lapsiensa pitää ehdottamasti ottaa tämä erinomainen suomalainen keksintö jokapäiväiseen ruokavalioonsa. Saksassa tämä on hieman vaikeampaa kuin Suomessa, koska enemmän xylitolia sisältäväiä karkkeja ei juuri ole tarjolla. Suomifoorumilta luin, että nykyään pikkuvauvoillekin suositellaan syötettäväksi xylitolia tablettien muodossa.

Tein marraskuun alussa yhden pyhäpäivän ylitöitä. Normaalisti Suomessa ylitöistä olisi maksettu saman kuun palkassa ja täällä odotin, että maksu tulisi viimeistään joulukuun palkassa. No eipä tullut. Kuten aiemmin olen kertonut, ylityölupa ja kaikki siihen liittyvä on uskomattoman byrokratian takana. Marraskuun yhden päivän ylityö vietti kaksi kuukautta ”tutkittavana” jossain byrokratiaportaassa. Kun aloin kyselemään rahojen perään, sain lopuksi vastauksen, että homma on lähtenyt etenemään ja saa ne jo tammikuun palkassa. Vaivaiset kolme kuukautta ylityön tekemisestä. Olin kuitenkin niin sanotulla nopealla kaistalla, koska pomon mukaan toisten laput olivat olleen nimeltämainitsemattoman instanssin luona jo neljä kuukautta!

Aiemmin kerroin erään kaverin ADSL-kokemuksista. Kaverin ADSL oli toimitettu alakerran naapurille. Hieman yli kuukauden säätämisen ja kiukkuisten puhelinsoittojen jälkeen ADSL lähti viimeinkin toimimaan. Arcorin eli teleoperaattorin setä oli käynyt kytkemässä johdot uudestaan ja kaiken piti olla taas kunnossa. Heti muutama päivä ADSL:n (ja puhelimen) kytkennän jälkeen kaverille tipahti postilaatikossa yli 180 euron lasku soitetuista puheluista. Tästä kummastuneena kaveri soitti Arcorin asiakaspalveluun, josta huomautettiin, että jopas te olette viettänyt aikaa puhelimessa. Sitten kaveri selitti, että hänen liittymänsä ei ollut edes kytkettynä, joten kuinka hän on voinut puhua kyseisen laskun edestä puhelimessa. Asiakaspalvelija päivitteli, että tällaista väitettä on kyllä vaikeaa todistaa. Lopulta asiakaspalvelija kuitenkin uskoi, että ennen asentajan käyntiä ja liittymän kytkentää on vaikea tehdä laskua ja asiakaspalvelusta sanottiin, ettei laskua tarvitse maksaa. Itse uskon, että asia ei ole tällä selvä. En ole vielä kuullut saksalaisesta laskusta, jota ei ole laskuttajan mielestä tarvinnut maksaa.

Eilen kävin keilaamassa toista kertaa Saksassa – tai koko elämässäni. Ensimmäinen kerta meni työpaikan piikkiin, mutta tällä kertaa joutui itse maksamaan. Eikä keilaus ihan vähää maksakaan. Jokainen peli maksoi pelaajaa kohden 4,1e. Keilauksen lisäksi ostimme keilailujuomaa, joka laskutettiin käyttämiltämme kahdelta radalta. Kaikki meni siis iloisesti samaan laskuun ja jokaisen piti tietää paljon oli pelannut tai juonut. Luonnollisesti asiakkailla ei ole mitään mahdollisuutta tietää paljon tarjoilija pöytää laskuttaa ja tarjoilija on lähes aina oikeassa. Tällä kertaa meillä oli tuttuun tapaan laskussa yksi olut enemmän kuin kukaan myönsi juoneensa, mutta eipä tästäkään voinut alkaa väittelemään, kun ei itselleen saa mitään kirjanpitoa tuoduista juomista. Joopa. Onneksi keilaus sentään oli hauskaa, vaikkei ainakaan allekirjoittaneelta mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Saksan kelit jatkuvat kymmenen asteen tuntumassa. Suomessakaan ei näytä lunta tulevan sitten millään. Jahka saan ajohousut takaisin, niin voisi hypätä pyörän selkään ja hurauttaa jonnekin. Lähitulevaisuuden haasteina hammaslääkärissä käynti ja veroilmoituksen tekeminen. Onneksi molemmat ovat jo käytännön tasolla tuttuja juttuja, joten suuria yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa.

(kuvassa Milanon kuuluisa katettu galleria)

Joulua odotellessa...

2006-12-17T22:36:00.000+01:00

540. päivä

Päivän ilmaisu: Politur eli kiilloke

Tällä viikolla aika vähän kiinnostavia tapahtumia. Tikusta asiaa siis.

Sain viimeinkin aikaiseksi viedä vuotavat ajohousut takuuhuoltoon tai -vaihtoon. Homma sujui mutkattomasti englanniksi, mutta odotan toki, ettei housujen korjattuna takaisin saaminen tule olemaan ihan niin helppoa. Saa nähdä miten Rukka hoitaa asian ja miten vastaavasti Louis-moottoripyörätarvikeliike toimii välikätenä. Kuulemma kahden, kolmen viikon päästä Louis ilmoittelee housujen saapumisesta. Jälleen kerran voi nostaa hattua asiakaspalvelulle näissä moottoripyöriin liittyvissä liikkeissä. Asiointi englanniksi sujuu muitta mutkitta ja henkilökunta yrittää ihan oikeasti auttaa siinä missä pystyy. Samalla kun vein housut hoitoon, ostin visiirin ja siihen huurtumisen estävän sisävisiirin. Rahaa tuohon meni päälle 70e ja hinta suunnilleen sama kuin mitä Suomessa joutuisi maksamaan. Visiirin hintaa kauhistellessa laskeskelin paljon koko moottoripyöräharrastus on tullut maksamaan. Päädyin suunnilleen 22 tuhanteen euroon! No joo, eihän tuo raha ole kokonaan ilmaan hävinnyt varsinkin kun pyörän saa verovapaana Suomeen, mutta ei ihan halpaa hommaa. Köyhät kyykkyyn!

Mopoilu ei ainoastaan vie kaikkia rahoja, mutta vaatii myös aikaa. Vahasin tänään pyörää yhteensä kaksi tuntia. Kokeilin Essenin automessuilta saamaani näyte-erää Meguiar's Nxt Generation Tech Wax -tuotteesta. En ole vahaan ollenkaan tyytyväinen. Vielä kolmen tunnin jälkeen vaha tuntui olevan märkää ja vahan kiillottamisen jälkeen pintaan jäi jotenkin rasvaisen oloinen kerros. Kiiltävyydestä tai suojaavuudesta en osaa kommentoida, mutta tuota tököttiä en enää aio käyttää.

Lauantaina tuli kökötettyä autossa yksisuuntaisella ja yksikaistaisella kadulla 20-30 minuuttia ja katseltua kuinka rekan kuljettaja purkaa lastia viereiseen kauppaan. Edessä oli muutama auto ja takana parikymmentä. Vaikka välillä porukka osoitti mieltään tööttäilemällä, ei kukaan jaksanut kävellä kuljettajan luo valittamaan. Valittaminen olisi kaikissa muissa tilanteissa saksalaiselle sopiva toimintamalli, mutta liikenteessä näin ei tapahdu. Kun liikenne ruuhkautuu, saksalainen hyväksyy tilanteen ja jää kököttämään tottuneesti. Esimerkkikadulla liikenne pysähtynee joka kerta, kun kauppaan tuodaan jotain tavaraa. Hienosti suunniteltua logistiikkaa. Samanlainen logistiikan ihme löytyy työmatkan varrelta olevasta rekkaterminaalista. Kun terminaaliin tuodaan lastia perävaunullisella rekalla, rekan etupää tukkii toisen suunnan liikenteen terminaalin edessä olevalla kadulla. Tästä on seurauksena pitkät jonot molempien suuntien liikenteelle. Näen tilanteen pari kertaa kuussa, mutta luulisi, että näitä on joka viikko, koska tulen töistä yleensä sellaiseen aikaa, että terminaali näyttäisi olevan jo kiinni.

Kerroin aiemmin kuinka Espanjassa saa kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Saksassa työnantajan maksaman naimalisän lisäksi saa maksimissaan kaksi päivää lomaa. En tiedä onko tämä käytäntö jokaisessa yrityksessä, mutta ainakin minun työpaikallani on.

Hollannissa asuva saksalainen työkaverini tarinoi uuden auton ostamisesta Hollannissa. Hollannissa on suuri lisävero uusilla autoilla ja tämän takia autokanta on vanhaa. Kenelläkään ei ole varaa ostaa uutta. EU-tuomioistuin on huomauttanut Hollannille autoveroista, mutta Hollanti pitää verotuksen korkeana. Jos hollantilainen tuo auton maahan muualta Euroopasta, verottaja ottaa omansa pois tuodusta autosta. Kuulostaako tutulta? Jos ei kuulosta, niin vaihda sana Hollanti tässä kappaleessa sanaksi Suomi ja kuulostele uudestaan. En löytänyt netistä pikahaulla vertailutietoa Hollannille ja Suomelle, mutta tarvitsee kenties joskus etsiä paljon tuo ”hirveä” lisävero on Hollannissa ja verrata sitä Suomeen.

Poistun kohtapuoliin joululomille ja blogaaminen on jäissä hetkisen. Palaan taas tammikuussa astialle. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

(kuvassa työmatkalla oleva valohirvitys, jokajouluinen himmeli ja Halloweenin myös)

Yleistä löpinää

2006-12-10T22:59:00.000+01:00

533. päivä

Päivän ilmaisu: Prüfung eli koe

Saksankurssin päättökoe takana. Vielä kolme tuntia on jäljellä ja takana sitten semmoisen 47. En voi hirveästi sanoa oppineeni. Kurssilla istuminen oli kyllä hauskaa, mutta opetus ei välttämättä ollut minulle sopivinta. Yleensä olen oppimiseni hoitanut kotona, mutta tällä kurssilla ei juuri kotitehtäviä tullut ja etenemisvauhti oli liian hidas. Valitettavasti en ole puolentoista vuoden aikana juuri kieltä oppinut, vaikka perusasiat puhuttuna yleensä ymmärrän. Jos jotain tekisin toisin Saksaan tulon kanssa, se olisi kielikurssin käyminen ennen Suomesta lähtöä. Kieli ei kartu automaattisesti, mikäli pohja on liian huono. Sanastollisesti Saksassa oloni on kyllä kartuttanut kielitaitoani parin koulukurssin verran, mutta kielen tuottaminen on edelleen liian lähellä nollatasoa. Päättökoe meni muuten loistavasti, mutta se oli mielestäni järkyttävän helppo, eikä se edes testannut kurssin vaikeimpia asioita.

Keskiviikkona eli itsenäisyyspäivänä jouduin tulemaan jo kello kahdelta töistä kotiin. Syynä oli joka vuotinen mittarinlukutapahtuma eli asentajasetä kävi vaihtamassa lämpöpatterien huuhaamittarien nesteputket ja lukemassa vesimittarin lukemat. Kaveri onnistui kymmenkertaistamaan keittiön vedenkulutuksen luvut, mutta onneksi sain hänet myöhemmin käytävältä kiinni ja luvut kohdalleen. Ei tarvinnut pestä jälkipyykkiä tämän takia.

Tänään kävin taas shoppailemassa pesukolikoita viereisestä jäätelökaupasta. Jäätelökaupan myyjä muistaa saksankieltä taitamattoman ulkomaalaisen jo kohtuullisen hyvin, koska hän kysyi ensimmäiseksi, että pesukolikoitako tulit hakemaan. Hyvää palvelua, kun ei enää tarvitse sönköttää waschmarkea. On se vaan huvittavaa, että täällä jää saksaa puhumattomana lähes yhtä hyvin mieleen kuin Suomessa ulkomaalaisena (Suomen mieleenjääminen perustuu arvauksiini).

Saksalainen yhteiskunta otti uuden jättiaskeleen kohti järkevyttä. Kauppojen aukiolo vapautettiin ja nyt lähimarkettini on auki kello aamuseitsemästä iltakymmeneen. Koska Suomessa kaupat ovat vain yhdeksään auki, on Saksa Suomea edellä edes yhdessä asiassa! Nyt ei tarvitse suunnitella kaupassa käyntiä niin paljon kuin aiemmin. Edellisen kerran kauppojen aukioloaikoja rukattiin muutama vuosi sitten, jolloin kauppojen aukioloaikaa pidennettiin viikolla kello kuudesta kello kahdeksaan ja lauantaisin kello kahdesta(?) kello kahdeksaan. Baijerissa tämä uusin muutos ei kai astunut voimaan, joten ihan koko Saksa ei ottanut askelta eteenpäin.

Minulla on ollut Saksassa olon aikana kahden eri matkapuhelinoperaattorin liittymät eli E-plussan ja Deutsche Telekomin (T-mobile). Molempien operaattorien verkoissa olisi parantamisen varaa, sillä verkkoyhteys saattaa olla poikki lähes missä tahansa kaupungissa tai kaupungin ulkopuolella. Operaattorien välillä eroa on lähinnä sen verran, että heikot kuuluvuusalueet ovat eri alueilla. Vaikka T-mobilen verkon pitäisi olla kuulemma Saksan parhaimpia, ei se pärjää vertailussa Suomen kokemuksiini. En osaa selittää miten väkirikkaamman ja suuremman asukastiheyden omaavan alueen verkko voi olla surkeammassa kunnossa kuin Suomen harvaan asutuilla haja-asutusalueilla noin keskimäärin. Tai no, onhan minulla hyvät arvaukset syiksi, mutta joku voisi väittää selitykseni olevan saksalaisvastainen.

Kun teleoperaattoreista aloitin, niin jatketaanpa erään uuden suomalaisen tuoreilla operaattorikokemuksilla. Tulokas tilasi ADSL:n Arcorilta, joka myös minulle nettiyhteyden toimittaa. ADSL toimitettiin viime kuun alussa, mutta tästä ei huomattu kertoa tilaajalle. Vaikka tilaaja ihmetteli toimituksen hitautta, ei hän reagoinut mitenkään ennen kuin työsähköpostiin tuli muistutus maksamattomasta laskusta. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi ja suomalainen on mies normaalilla suomalaisella nimellä. Tästä huolimatta sähköposti alkoi tyyliin ”hyvä rouva saksalainen sukunimi”. Kyseinen rouva on suomalaisen alakerran naapuri. Operaattorin asentaja oli toimittanut liittymän oikeaan osoitteeseen, mutta eri kerrokseen ja eri nimelle kuin tilauksessa luki. Vaikka liittymä toimitettiin täysin väärään paikkaan, lasku toimitettiin oikeaan osoitteeseen. Kuka osaa selittää miten asentaja toimittaa ADSL-liittymän väärään talouteen ja väärälle ihmiselle? Oma selitykseni on moneen kertaan Saksassa näkemäni asenne EVVK eli Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa. Toisena vastaavana esimerkkinä on toisen suomalaisen tarina lehtitilauksesta. Lehti toimitettiin suomalaisen vanhaan osoitteeseen, eikä hän tiennyt lehteä edes tulevan. Myöhemmin laskutuskauden lopulla lasku toimitettiin uuteen osoitteeseen. Hienoa!

Kun omia kokemuksia ei ole niin paljoa kerrottavaksi niin vielä lisää muiden kokemuksista. Jokin aika sitten olin juhlimassa polttareita ja nyttemmin polttarisankari on päässyt naimisiin. Työnantaja palkitsee naimisiinmenon rahallisesti. En ole Suomessa vastaavasta kuullut, mutta mikäpä siinä, jos rahaa pyytämättä tulee. Espanjalainen työkaverini tiesi kertoa, että Espanjassa saa lakisääteisesti kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Ei hassumpi ajatus. Tästäkö SAK:lle ja muille liitoille uutta taisteltavaa?

Joulukuun kantapöytä oli eilen. Tällä kertaa porukkaa ei ollut lähellekään niin paljon kuin monena aiempana kertana, mutta jonkin verran kuitenkin. Harmillisesti vakipöytään ei päässyt, koska osa ravintolasta oli varattuna yksityistilaisuuteen. Jälleen kerran meille tuli ongelmia pöytälaskutuksesta, jossa tarjoilija tarjoilee pöydälle ja pistää kaikki juomat samaan piikkiin. Laskussa oli tilattuja enemmän juomia tai sitten tarjoilijalla meni pasmat sekaisin, koska osa porukasta maksoi juomansa heti käteisellä. Vaikka pöytälaskutus on tilattaessa kätevää, on se maksaessa ongelmallista. Eräässä tapauksessa join illan aikana kaksi tuoppia ja olin muita kierroksen tai kaksi jäljessä. Tarjoilija yritti kuitenkin laskuttaa samasta määrästä kuin muitakin eikä hänellä selvästikään ollut ylhäällä mitä pöytään oli tuotu. Tai itse asiassa tarjoilija kirjoitti lasinalusiin tuotujen juomien määrät ja jossain kohtaa ”korjasi” määrää, koska oli sitä mieltä, että oli aiemmin merkinnyt liian vähän juomia. Pienen kinaamisen jälkeen lasku tuli vain oikeasti tilatuista juomista, mutta näissä tilanteissa yleensä molemmille osapuolille jää paha maku suuhun. Erityisesti tilanteesta tekee ongelmallisen se, että tarjoilija on rahallisesti vastuussa kantamistaan juomista eli jos joku jättää maksamatta, tarjoilija maksaa.

Katsoin taas vaihteeksi vieläkö vanha moponi on mobile.de:ssä myynnissä. Onhan se ja vieläpä samaan hintaan kuin aiemmin. Koskahan BMW-kauppias ymmärtää, että 10tkm ajetusta moposta ei voi pyytää lähes uutta vastaavaa hintaa? Pesin muuten puimurin tänään ja kyllä tuli kiiltävä. Vielä ensi viikonloppuna kun jaksaa vahata, niin taas kelpaa ajella. Pisteet BMW:lle pesun helppoudesta. Hondaa sai jynssätä varsinkin takapäästä ihan älyttömästi, että sai ketjurasvan irtoamaan.

(kuva Milanosta, opas rammoille vai opas rampille?-)

Lisää muotitietoutta

2006-12-03T23:32:00.000+01:00

526. päivä

Päivän ilmaisu: Beenden eli lopettaa

Tällä viikolla otin ensimmäisen askeleen kohti ulkomaanuran seuraavaa vaihetta ja lopetin jujutsun. Lopetuspäätös ei johdu pelkästään ajankäytön uudelleen suunnittelusta vaan myös muista sekoista. Joka tapauksessa nyt on tarkoitus panostaa uraan uudella tavalla. Tämä merkitsee pitempää työpäivää, mutta myös urakehityksen vauhdittamista muilla keinoin.

Ehdin harjoittelemaan jujutsua täällä noin 15 kuukautta. Jo alussa olin sitä mieltä, että valitsemassani klubissa harjoiteltiin kaikkea muuta kuin itsepuolustukseen sopivaa tekniikkaa. Jatkoin kuitenkin klubissa, koska sen henki oli hyvä ja porukka osasi englantia keskimäärin hyvin. Lueskelin tuossa valmistujaislahjaksi saamaani jujutsukirjaa (vain kolme vuotta lahjan saamisen jälkeen :) ja totesin sen perusteella, että klubin harjoittelu oli hyvin lähellä perinteistä jujutsuharjoittelua katoineen päivineen ilman käytännön harjoituksia. Jos Suomessa kaksi vuotta sitten harjoiteltu tekniikka tulee paremmin mieleen kuin täällä juuri harjoiteltu, on jokin pielessä. Minkäänlaisia otteluharjoituksia ei normaaliharjoituksissa ollut, mutta muutaman klubilaisen sai hommasta innostumaan reenien jälkipalaksi. Harmi vaan, että nämä kaikki olivat huomattavasti kauemmin harjoitelleita ja kymmenen senttiä pitempiä. Mutta tulipa otettua pientä otteluharjoitusta ja turpaan monta kertaa. Seuraavaksi tyylisuunnaksi taitaa tulla brasilian jujutsu, koska siinä ei ainakaan pitäisi olla pelkoa käytännön harjoitteiden puuttumisesta.

Sitten edellisellä viikolla mainostettuun urheiluvaatepukeutumiseen. Jos haluat olla wannabe-uusnatsi, mitä urheiluvaatemerkkejä sinun pitää käyttää ollaksesi vakuuttava? Tähän kysymykseen antaa vastauksen Sport Bild -lehti. Lehti listaa seuraavat merkit: Pit Bull, Alpha Industries, New Balance, Lonsdale ja Everlast. Tähän lisäksi on heitetty norjalainen vaatevalmistaja Helly Hansen. Pit Bullin merkin kiinnostavuuden selitystä en jutusta löytänyt, mutta se on varmaan vaan niin kova juttu. Alpha Industriesin logo muistuttaa rakenteellisesti kiellettyjen SA-joukkojen (ks. wikipediasta Sturmabteilung) logoa. New Balance taas pääsee natsilistalle sen takia, että sen logo on iso N-kirjain. Lonsdalesta saa näppärästi kielletyn NSDAP-puolueen kirjaimet sopivasti tekstiä peittelemällä. Innokkaimpia ei tietenkään haittaa, että P-kirjain jää puuttumaan. Everlastin logo puolestaan muistuttaa Lonsdalen logoa ja siksi sekin on uusnatsille soveltuva vaatekappale. Norjalaisen Helly ”Heil Hitler” Hansenin HH-lyhenne lienee itsestäänselvyys. Kuinka monta natsivaatetta sinä omistat? Herääkö sinussa piilevä oikeistoradikaali? Itselläni on ollut New Balancen lenkkarit enkä kyllä aatellut merkkiä kaihtaa uusia hakiessani. Haluavatkohan kaikki uusnatsit rekisteröidä autonsa Hampurin kilpiin, koska silloin he saavat aluetunnisteeksi rekisterikilpeensä kirjaimet HH (Hansestadt Hamburg)? Ei ole helppoa saksalaisillakaan.

Saksaan (tai ainakin tänne pohjoiseen) tuli uutena vaatimuksena tänä vuonna talvirengaspakko. Talvirenkaita ei tosin tarvitse käyttää kuin niitä vaativalla kelillä. Jos poliisi nappaa jäisellä tai lumisella tiellä kesärenkailla liukastelevan, napsahtaa jopa 40 euron sakko! Jos kesärenkaiden kanssa aiheuttaa onnettomuuden, kasko ei korvaa mitään. Varoitteleepa lukemani lehtijuttu, että alle seitsemässä asteessa kesärenkaiden ominaisuudet eivät enää oikein riitä. Liikenteestä voisin heittää vielä semmoisen faktan, että täällä ei ole kiellettyä poliisin tutkista varoittaminen. Töissä esimerkiksi saamme sähköpostivaroituksen, mikäli poliisi on tutkailemassa lähettyvillä. Varoituksia kuulee kuulemma myös radiosta.

Edellisessä blogituksessa tuli väitettyä, että Milanon reissulla maksettu copperto olisi tippiä. Saksalainen työkaveri, jolla on italialainen vaimo, korjasi harhaluulon. Copperto on maksu siitä, että on istunut pöytään ja teoriassa tuhrinut ruokailupaikkansa. Jätimme siis kylmästi tipit maksamatta paikoissa, joissa piti maksaa coppertoa. Me sivistymättömät!

Käväisin tänään Essenin automessuilla (16e piletti). Ei mikään järkyttävän mahtava kokemus, mutta tulipa käytyä katsomassa vähän suuremmat automessut, kun täällä Saksassa kerran ollaan. Auto tuningin harrastajalle varmaan todella kiinnostavat messut, mutta minulle ei niinkään. Mutta kerran kannatti käydä.

Oli hauska käydä taas käyttämässä mopoa ulkosalla. Kävin eilen ajamassa pienen lenkin, kun lämpömittari näytti yli kymmentä astetta. Puolessatoista kuukaudessa kertynyt vaatimattomat 150km. Kallista ajoa, mutta eipä mahda mittään.

Milanon reissu

2006-11-26T23:10:00.000+01:00

519. päivä

Päivän ilmaisu: Präjudiz eli ennakkoluulo

Tähän blogaukseen keräsin oikein kunnolla tekstiä. Harmillisesti tämä ei ole Saksaa syväluotaavaa ajatusvirtaa vaan matkakuvausta pikareissustamme Milanoon. Lähdimme torstaina illalla Air Berlinillä Düsseldorfin kentältä Milanoon (lento meni tosin Bergamoon Milanon naapuriin) ja saavuimme sieltä tänään.

Air Berlin osti lentoyhtiö DBA:n jokin aika sitten ja menolentomme hoitui DBA:n koneella, jossa osa henkilökunnasta oli DBA:lta ja osa Air Berliniltä. DBA on entinen British Airwaysin yksikkö. Voisiko DBA lyhenne tulla niinkin hassusta yhdistelmästä kuin Deutsche British Airways? Lento oli muuten normaali, mutta matkustamohenkilökunnalle annan erikoiskunniamaininnan hauskimmasta lennostani ikinä. Lennon turvaohjeet voi esittää käsittämättömän tylsästi tai sitten niistä voi tehdä ”häikäisevän” performanssin, kuten meidän lentoemomme esimerkillään näytti.

Lento saapui iltasella Bergamoon, josta siirryimme näppärällä bussikuljetuksella (45min) Milanoon. Bussi kustansi vain 5,2e per naamari per suunta. Hotellimme Mini Aosta sijaitsi Milanon päärautatieaseman vieressä. Vasta paikan päällä havaitsimme, että hotelli oli remontissa ja että hotelli valittelee meteliä 7:30 – 17:00 välisenä aikana. Onneksi remontin vaikutukset jäivät siihen, että yhtenä aamuna heräsimme siinä puoli kahdeksan aikaan kovaan paukkeeseen ja nukkuminen loppui siihen. Hotellissa ei ollut minkään sortin äänieristyksiä ja iloinen italiankielinen puhe kuului naapurihuoneesta ilman esteitä. Tämäkään ei oikeastaan meitä haitannut ja hotelli oli ihan ok. Hotellin aamupala sisälsi pitsataikinaan tehtyä leipää, hillokroissantteja, kahvia, hilloja ja mehua. Toisin sanoen se oli surkea.

Torstaina emme ehtineet hotellin lähialuetta pidemmälle. Perjantain käytimme nähtävyyksien katseluun ja shoppailuun. Lauantaina jatkoimme nähtävyyksien katselua ja shoppailua. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Bergamo ja sen vanha kaupunki. Seuraavaksi katsaus erilaisuuksiin ja yllätyksiin satunnaisen yllättävässä järjestyksessä.

Milanossa riitti muotikauppoja, mutta sieltä löytyi myös normaalien ihmisten kauppoja. Itseäni Louis Vuittonin ja muitten laukku- sekä muotimaakarien tekeleet eivät juuri kiinnostaneet muuten kuin poskettomien hintojensa takia. En jaksanut etsiä vallattominta hintapyyntöä, mutta 1020e hinta normaalista käsilaukusta jäi mieleen. Kenties tuo oli tarjouksessa, koska se oli isossa näyteikkunassa lähes yksistään lompakon (350e) ja jonkun muun design-tuotoksen kanssa. Mitä lompakolla ja laukulla edes tekee, jos niitten jälkeen ei ole mitä lompakkoon laittaa eikä mitään millä voisi hankkia laukkuun täytettä? Kantaa tyhjää Vuittonin lompakkoa tyhjässä kassissa ja pelkää muotitietoisen varkaan vaativan tyhjää laukkua itselleen? Puolella tämän laukun hinnasta sai puimuriin kaksi(!) BMW:n alkuperäislaukkua vedenpitävine sisäpusseineen. Ja nuo puimurin laukutkin ovat törkyhintaisia eivätkä edes pidä vettä ilman sisäpusseja. Mitä tästä opimme? Tienaan selkeästi liian vähän.

Muotiliikkeistä jäi sellainen varma vinkki mieleen, että seuraava suuri hitti on armeijapukeutuminen. Muutamassa liikkeessä näkyi selkeästi armeijan vaatetusta apinoivia luomuksia. Osassa oli natsatkin paikallaan. Kersantti näytti olevan eniten muodissa oleva sotilasarvo.
Shoppasin itsekin uutta vaatetusta, kun kerran muodin mekkaan matkustettiin. Hukkasin perjantaina sormikkaani ja Luki häiriö -pipani, joten jouduin korvaamaan ne uusilla. Nyt voin ylpeillä suoraan Milanosta ostetuilla Puma-pipalla ja -sormikkailla.

Liikkuminen Milanossa sujui parhaiten metrolla. Kertalippu maksoi vain euron ja vaikka metro oli ruuhkainen, oli se silti mielestäni yksi parhaista näkemistäni suurkaupunkimetroista. Ainakin Lontoon, Barcelonan ja Pariisin metroista jäi paljon huonompi vaikutelma. Düsselin ja Frankfurtin kokemuksien perusteella arvelisin, että Kölnin metro voisi hakata nämä edelliset, mutta en ole siellä käynyt (kai siellä semmoinen on?). Taksilla matkasimme vain kaksi kertaa ja ainakaan näillä kerroilla ei ollut ongelmia. Arviohinnan kysyimme etukäteen ennen taksiin astumista, joten tämä ehkä auttoi tai sitten ei.

Parhaimpina kohteina Milanosta jäi mieleeni Duomon goottityylinen katedraali, Castello Sforzesco (linna) ja kävelykadut. Kävelykaduista kuuluisin katettu Galleria Vittorio Emanuele II oli selkeästi hienoin. Duomo on sisältä sekä ulkoa vaikuttava näky. Katedraalin katolle pääsee 4e maksua vastaan ja näkymät ovat hintansa väärti. Katedraalissa on käsittämättömän paljon pieniä yksityiskohtia. Esimerkiksi jokaisen pylvään päässä – joita oli paljon – oli erilainen patsas tai muu yksityiskohta. Katedraalissa on 40 000 asiakaspaikkaa, joten suuremmankin joukon sielunasiat tulee hoidettua samassa messussa. Castello Sforzesco on iso vanha linna, jossa on sisällä erilaisia museoita. 3e sisäänpääsylipulla riittää nähtävää kyllästymiseen asti. Jostain syystä esillä ollut maalaustaide oli mieleeni, vaikka en yleensä jaksa innostua tauluista. Museoissa oli myös vanhoja aseita, haarniskoja, uutta- ja vanhaa italialaista muotoilua sekä patsaita. Huonon kelin takia emme päässeet kävelemään linnan muureille, mutta siellä kannattaisi varmaan käydä. Kävelykaduilla ei ollut muuta ihmeellistä kuin erilaisia liikkeitä. Galleria Vittorio Emanuele II -kadulla voi käydä pyörimässä kantapäällään kolmasti lattiaan maalatun sonnin jalkovälissä saadakseen hyvää onnea. Milanon oppaissa mainostetaan Milanon kanaaleita, mutta me näimme ainoastaa kaksi tylsää kuivunutta ojapahasta, joissa ei ollut sitten niin mitään erikoista. Paitsi lauantaina ilta-aikaan paikalla oli älyttömästi ihmisiä.

Milanon lisäksi kannattaa käydä Bergamon vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki sijaitsee muun Bergamon yläpuolella kukkulalla. Hyvällä kelillä sieltä olisi hienot näköalat, mutta me emme sumun takia nähneet juuri mitään. Potentiaalinen stoppi ensi kesän Alppiajelulle! Bergamossa kannattaa ostaa 3,5e hintainen päivälippu, jolla pääsee kaikkiin julkisiin liikennevälineisiin.

Milanossa ihmettelimme suuren ihmisjoukon huutoa Duomon vieressä. Epäilimme, että kyseessä on mielenosoitus, koska huutajat pitivät käsissään isoja kankaita. Lähempää tarkasteltuna huomasimme, että ihmisjoukko koostui melkein kokonaan teineistä, jotka olivat tulleet katsomaan Finley-nimistä artistia. Näimmekö kenties kohta maailmankuulun artistin jo etukäteen? Muotitrendien lisäksi pääsimme ehkä askeleen edelle muita myös musiikkipuolella. Matkailu avartaa.

Sitten baari- ja ravintolakulttuurista. Jos ravintolaa kutsutaan baariksi, siinä on aina sekä baari että kioski. Kahvilatyyppisissä ruokapaikoissa ruoka on etukäteen tehtyä ja se lämmitetään asiakkaan tilauksen jälkeen mikrossa. Ruoka tulee nopeasti, mutta mikrolämmityksellä on ehkä tietty negatiivinen leima. Matkalla meitä oli neljä, mutta joka paikassa saimme aina kolme menua. Ei ollut väliä tilattiinko kahvia, coctailia vai ruokaa. Ainakin puolessa ruokapaikoista tippi (copperto) lisättiin automaattisesti laskuun ja sen suuruus on luokkaa 1,5-2,5e ruokailijaa kohden. Ruokapaikkaan ei siis kannata mennä juomaan yhtä olutta, koska oluen hinta saattaa nousta 50% tipin takia. Jos tippiä ei lisätä, 5-10% on hyvä summa jätettäväksi. Baarissa kannattaa aina selvittää olutta tilatessa onko iso olut puoli litraa vai litra. Normaalisti iso on litrainen ja medium on puolikas. Koirat pääsevät ravintolaan siinä missä ihmisetkin. Jostain syystä ruokailuvälineet tulivat kahviloissa välillä muovipussiin pakattuna eli kahvila ei itse pese ruokailuvälineitä vaan saa ne jostain pussissa.

Ennakko-odotuksena minulla oli, että Italiassa saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vain tule huijatuksi. Ainoastaan kerran maksoimme hieman arveluttavan hinnan 0,4 litran oluesta, mutta muuten ongelmia ei ollut. Duomon edessä olleen kahvilan oluen hinta oli 10e! Hintaan tosin kuului pikkupurtavaa, mutta ei todellakaan viiden euron edestä. Normaalisti yksi olut maksoi noin 5e. Tämän jälkeen katsoimme listasta ruuan ja oluen hinnan ennen tilaamista. Muita pienempiä tähän kategoriaan liittyviä kokemuksia aiheuttivat kerjäläiset ja jotain turhaa agressiivisesti kauppaavat pummit. Kaduilla oli kymmenittäin lankoja (= ”rannekoruja”) kauppaavia miehiä, jotka aloittivat heittämällä langan olkapäälle tai muualle. Tämän jälkeen myyjät hokivat, että lanka on ilmainen ja että he haluavat antaa sen ystävyyden osoituksena. Jos langan kanssa sitten kävelee pois, alkaa kauppamies puhumaan perheestään ja lapsistaan, joita pitäisi elättää ja että 2,5e avustus auttaisi suuresti tässä tehtävässä. Todella ärsyttävää.

Ennakkoon odotin liikennekulttuurin olevan älytöntä sekoilua ja että näkisin italialaisten huutavan pää punaisena toisilleen. Ainoastaan kerran näin jonkun kertovan toiselle kuljettajalle otteita tieliikennelaista ja sen soveltamisesta liikenteessä. Milanossa motoristit eivät ajelleet villisti kaistojen välissä, joten tämäkin ennakko-odotus jäi toteutumatta. Bergamossa tosin muutama motoristi veteli vähän vauhdikkaammin ohi mistä pääsi. Moottoripyöriä ja skoottereita näkyi paljon. Milanossa on muuten Düsselistä tutut keltaiset valot kävelijöille.

Milanossa paikat olivat suunnilleen yhtä hyvässä kunnossa kuin Düsseldorfissa. Bergamossa näki vähän italialaisempaa remontoimista. Odotin, että talot olisivat iloisesti rempallaan Ranskan tapaan, mutta tämä osoittautui vääräksi uskomukseksi. Julkisissa tiloissa ainoastaan vessat olivat järjestään rikki. Ennen Milanoa en ollut vielä käynyt vessassa, jonka hanaa en olisi saanut toimimaan ilman apua. Melkein kaikissa vessoissa hanasta sai vettä vain painamalla jalalla lattiassa olevaa vipua tai nappia. Sama nappisysteemi oli vessanpytyissä. Yli 50% vessanpytyistä oli pelkistettyjä (vandalisoituja) versioita ilman kantta tai istuinosaa. Hyvää reeniä reisilihaksille, jos sattuu olemaan nainen. Käsienpesualtaat näyttivät design-tuotteilta monessa paikassa, mutta yhtä monesti altaaseen tuleva vesi roiskui päälle eli käytännön ominaisuudet olivat hieman olemattomat. Jalalla operoitava vessa on hygieninen eikä mielestäni ollenkaan huono ratkaisu. Jos vaihtoehtona ei ole liiketunnistimeen perustuvaa hanaa tai pönttöä, näkisin jalalla säädettävän vedentulon fiksuna ratkaisuna Suomeenkin.

Joskus olen kuullut väitettävän, että italialaiset eivät söisi pitsaa tai että italialainen pitsa on selkeästi erilaista kuin muualla myytävä. Empiiriset havaintoni eivät tue väittämiä. Pitsa, pasta ja kalaruuat maistuivat samalle kuin muualla. Huonoa ruokaa ei eteen tullut ja ruokaan olin kaikinpuolin tyytyväinen. Kokeilin jopa parmankinkkua, kun se oli sopivasti leivän sisään piilotettuna. Parmankinkku on sitä lihaa, mikä roikkuu paikallisten lihakauppojen katosta. Ihan hyvää, vaikka valmistustapa on epäilyttävä. Ruokaa tilatessa kannattaa kysyä kuuluuko annokseen lisäkkeitä. Pari kertaa tuli syötyä lähes pelkkää kalaa tai lihaa, vaikka tämä saattoi ehkä olla oikeaoppinen italialainen tapa.

Yhtä taksikuskia ja erästä museotyöntekijää lukuunottamatta kaikki tapaamamme italialaiset osasivat englantia tai yrittivät puhua sitä turistille. Todella mahtavaa mennä kauppaan tai ravintolaan, kun tietää, että henkilökunta ainakin yrittää auttaa sinua. Palvelussa ei yleensäkään ollut valittamista. Milanossa oli ajateltu turistia monessa kohtaa ja opasteet olivat usein sekä italiaksi että englanniksi. Muutamissa satunnaisissa kohtaamisissa vastaantulleet ihmiset joko puhuivat englantia tai ainakin yrittivät saada asiansa selväksi. Hassua, että italialaiset osasivat näin hyvin englantia, sillä tv-kanavat olivat dubattuja MTV:tä lukuunottamatta. Asennepuolen juttuko vai pelkkää onnea?

Italia yllätti minut todella positiivisesti. Ainoa iso miinus matkassa oli keli. Perjantaina ja lauantaina satoi ja lämpötilat pyörivät alle kymmenen asteen. Hieman lämpimämpään aikaan suositeltava vierailukohde!

Minun piti vielä kirjoittaa tähän blogaukseen saksajuttua, mutta tästä tuli jo liian pitkä tarina. Ensi viikolla luvassa urheilumuotiopas uusnatsille: Kuinka valitse kuuleimmat urheilunatsivaatteet (perustuu löyhästi Sport Bild -lehden juttuun).

(kuvassa Ferrari-kaupan varaosaosaston tiskiltä 360 Modenan osia)

Saksan hienouksia

2006-11-19T23:40:00.000+01:00

512. päivä

Päivän ilmaisu: Hunde-Wasserbett eli koiran vesisänky

Kaksi potensiin yhdeksän päivää takana. Toivottavasti kaksi potenssiin kymmenen jää kokematta. Jotenkaan ei jaksaisi tuplata nyt nähtyjä päiviä. Normiviikko muuten takana tätä merkkipäivää lukuunottamatta. Jatketaan siis arkipäiväisten asioiden ihmettelyä.

Keskiviikkona oli pyörästä taas vaihteeksi kumi puhki. Tämä tulikin tosi kivasti hieman päälle yksitoistatuntisen työpäivän päätteeksi. Taisi olla kolmas renkaan puhkeaminen kahden kuukauden sisällä. Onni onnettomuudessa ovat kuitenkin kaksi matkan varrella olevaa huoltoasemaa, joissa sain kumin täytettyä ilmalla sopivin välein ja pääsin polkemaan kotiin asti. Ilma lähti nyt siitä vanhasta renkaasta, jota en vielä ollut vaihtanut uuteen. Vaihdoin sisä- ja ulkokumin uuteen ja nyt toivon, että puhjenneet renkaat ovat historiaa. Sisäkumissa on jopa sellainen hienous, että sen sisään on laitettu valmiiksi mahdollisen reiän tukkivaa geeliä eli tavallaan siinä tuli renkaanpaikkaussarja sisäänrakennettuna. Saa nähdä miten tuo toimii, vaikka toivon kyllä, että en toimintaa pääse näkemään. Lisäksi toivon, ettei geeli tuki renkaan venttiiliä. Tällä kertaa rengas oli ilmeisesti puhjennut irtokiven mentyä osittain päälikumin läpi.

Uusi sisärenkaani oli muuten oikein TÜV:n (Technischen Überwachungsvereine) tarkastama. TÜV-tarkastus taitaa olla monelle saksalaiselle kaikki kaikessa, koska niin monessa erilaisessa tuotteessa sitä näkee. Esimerkiksi monet Lidlin myymät tuotteet ovat TÜV-sertifioitua ”laatutavaraa”. En tiedä mitä tämä oikeasti tarkoittaa, mutta täytyy sen jossain määrin olla merkki jostakin, koska niin monessa tuotteessa tuota näkee.

Myös autot ja moottoripyörät pitää TÜVittää. Tämä vastaa suomalaista autokatsastusta. Toisin kuin Suomessa, korjaamolla on oikeus suorittaa katsastaminen. Pidän tätä hieman huonona juttuna, koska korjaamolla on aina oma lehmä ojassa auton tekniikkaa tutkittaessa. Ja onhan noita juttuja kuulunut, että automyyjän vientiin myymä auto on saatu helposti katsastettua Saksassa, mutta sitten heti Suomeen saapuessa tehdyssä katsastuksessa on havaittu merkittäviä vikoja. Korjaamoiden katsastuksia varmaan valvotaan jollain tavalla, koska kaikki korjaamot eivät saa suorittaa katsastuksia.

Säätiedotuksen lupauksen mukaisesti torstaina oli hieno päivä. Lämpöä oli hieman alle 20 ja auringossa oli mukavan lämpöistä. Vielä kun olin pakotettu ajamaan mopolla töihin, niin ei harmittanut yhtään. Lauantaina sitten hieman harmitti, kun vakuutusyhtiöltä tuli 1500e lasku ensikaudelle. Ei ole ihan halpaa lystiä tämä tehokkaan (> 98hp) moottoripyörän omistaminen. Tietty älytöntä lisähintaa tuo vielä koko se, että pidän pyörän talvellakin vakuutuksissa, mutta ei juuri muu auta.

Alunperin odotin vakuutusmaksun olevan noin 1450e, mutta sitten loppusumma olikin 1503e. Tämä johtui saksalaisten kauhistelemasta arvonlisäveron korotuksesta. Muistaakseni korotus oli kolme prosenttia eli 16:sta 19:ään. Ei tunnu minun rahankäytössäni. Toki jos olisi ostamassa vaikkapa uutta noin 30 000e maksavaa autoa, korotus toisi jo tonnin lisähinnan uudelle koslalle. Saksalaiset voisivat käydä siedätyshoidossa Suomessa, niin loppuisi se hinnoista mutiseminen.

Meinasin lauantaina käydä ostamssa uudet juoksulenkkarit, mutta kaupoissa pyörittyäni lykkäsin ostokset Suomen visiitille. Vaikka tarvitsisin kenkiä heti ja vaikka ne olisivat halvemmat täällä, en jaksa asioida huonosti – tai ei lainkaan – englantia puhuvan myyjän kanssa ja ostaa tarkoitukseen sopimattomat kengät. Kuten arvata saattaa, tarkoitus olisi aloittaa lenkkeily taas uudestaan.

Olen aiemmin valittanut varmasti jo moneen kertaan saksalaisten asuntojen olematonta ilmanvaihtoa. Jos ei avaa ikkunaa silloin tällöin, on turha odottaa, että ilma vaihtuisi itsestään. Tämä näkyy lähinnä siinä, että kämpässä on ummehtunut haju ja vaatteet eivät kuivu. Tällä viikolla naureskelin narulla kuivamassa olleen sukan märkyyttä: eihän se ollut ollut kuivumassa kuin päälle vuorokauden. Saksassa kärsivällisyys kasvaa kaikissa asioissa. Tai sitten pitää hankkia tai käyttää koneellista ratkaisua eli kuivausrumpua.

Joulu lähestyy ja sen mukana iänikuinen lahjaongelma. Mitä voi ostaa tuttaville, joilla jo on kaikkea. Ei hätää, minulla on Sinulle uskomattoman hieno lahjaidea. Jos tuttavasi omistaa koiran, voit ostaa lahjaksi koiran vesisängyn. Nyt vain alkaen 299e! Kyllä koira tykkää ja nukkuu ergonomisesti tämän jälkeen. Mainoksessa luvattiin lisäksi, että koiran regeneroitumishormonituotanto – mitä ne sitten ovatkaan – lähtee kasvuun ja että koira pääsee vihdoinkin nukkumaan luonnollisesti. Kyllä täällä Saksassa on selvästi korkeampi elintaso kuin kylmässä pohjolassa.

Joulu toi mukanaan suomalaiset joulumyyjäiset. Läheisellä kirkolla oli myynnissä perinteisiä suomalaisia jouluun enemmän tai vähemmän liittyviä elintarvikkeita. Itse ostin joulutorttuja, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Harmikseni glögiä ei ollut myynnissä, joten tämäkin joulunodotus menee sitten vaan glühweinin voimalla.

Viikon iso saksalainen uutinen lienee Siemensin lahjonta- ja kavallusepäilyt. Itseäni ei pätkääkään liikuttaisi muuten, mutta Nokia Networksin ja Siemensin telepuolen yhdistyminen tekee asiasta mielenkiintoisen. Vaikka ainakaan Suomen uutisissa ei ole vielä spekuloitu epäilyjen vaikutuksesta yhdistymiseen, jotain tästä kuitenkin seurannee. Jäämme odottamaan julkisuuteen valuvia lisätietoja.

Liitin blogiin Googlen käyttäjäanalyysipalvelun. Aina kun saavut lukemaan blogia, analyysipalvelu kirjaa tiedon ylös. Aiemmin en ole ollut selvillä moniko blogia oikeastaan lukee, mutta tämän jälkeen minulla on ainakin hämärä käsitys. Julkaisen tilastotietoja myöhemmin. Hieman kyllä epäilyttää Googlen saama henkilökohtaisen tiedon määrä, sillä tällä hetkellä blogini, siviilisähköpostini ja uutuutena analyysipalveluni toimivat Googlen voimalla. Sitten kun Google pystynee yhdistämään weppihakuni tietokoneeseeni, niin kyllä alkaa olemaan hyvin isoveli valvoo -tunnelma.

Säistä sen verran, että jätin tänään ajelematta mopolla kylmän ja sateisen ilman takia. Ja tätä on ennustettu jatkuvaksi eli hyvät kelit palailevat sitten keväällä joskus huhtikuussa aikaisintaan.

(kuva Itävallan reissulta)

Karnevaaliajan alku 11.11. klo 11:11

2006-11-12T22:14:00.000+01:00

505. päivä

Päivän ilmaisu: Obernarr eli ylinarri

Viisisataa päivää rikki. Sataset paukkuu huomaamatta. Ja vielä taitaa olla edessä ainakin muutama sata.

Lauantaina oli karnevaaliajan lähtölaukaus. Karnevaaliaika alkaa joka vuosi marraskuun 11. (11.11.) päivä kello 11:11. Kuten jo viime vuonna tuli todettua, varsinaisten karnevaalien aikaan saksalaisetkin saavat ryypätä päänsä täyteen vaikka keskellä päivää. Ilmeisesti sama sääntö pätee karnevaaliajan alkamispäivään, koska humaltunutta porukkaa näkyi heiluvan pullojen kanssa karnevaalien aloitustapahtumassa. Itse tapahtumassa karnevaalien ylinarri haukkui perinteen mukaisesti poliitikkoja ja karnevaalien johtaja julisti karnevaaliajan alkaneeksi. Meikäläisen tilaisuus jätti aika kylmäksi, eikä ylinarrin höpinät tainneet kauhean hauskoja olla, koska en huomannut ympärillä vellovien saksalaismassojen nauravan. Tulipa kuitenkin käytyä katsomassa startti. Kuten yleensä kaikissa tapahtumissa, poliiseja oli paikalla järjettömän monta. Ottamastani valokuvasta laskin, että torin sivussa oli yhdeksän poliisimaijaa päivystämässä (plus muutama normaali partioauto) ja jokaisessa maijassa oli poliiseja puolimellakkavarustuksessa odottelemassa. Hieman tuntui liioitellulta, mutta kun poliiseja kerran tässä maassa riittää, niin miksei niitä sitten kannaisi päivystyttää torin laidalla.

Kotimaasta tutun Lidlin lisäksi Saksassa on ainakin kaksi muuta halpaelintarvikekauppaketjua eli Plus ja Aldi. Naureskelin tällä viikolla tulleen Plussan mainoslehdelle, jossa mainostettiin talopakettia hintaan 99.999e. Vähän niin kuin heräteostoksena voisi hankkia talopaketin. Olipa paketissa seitsemän eri värivaihtoehtoakin ja lisähintaan sai kellarin. Talopaketti ei tosin ollut suoraan Plussasta ostettavissa vaan Plussa toimi vain välikätenä ja mainostajana. Kuinkahan moni ostaa talonsa tämän mainoksen perusteella? Kuinka moni Suomessa ostaisi talopaketin Lidlistä?

Plus-kaupasta voi siirtyä sujuvasti lähikaupan hassutuksiin. Tällä kertaa tarkoitan lähikaupalla tosin kilometrin päässä sijaitsevaa isoa markettia. Jostain syystä marketissa ei ole ollenkaan kädessä kannettavia kauppakoreja ja kaikki joutuvat ottamaan kauppakärryn. Vaikka kauppakori riittäisi yleensä itselleni, ei kärryn käyttäminen ole mahdottoman hankalaa. Ongelma on vaan siinä, että kärryjä ei ole riittävästi tai ne on väärässä paikassa. Aika usein joutuu odottamaan kaupasta tulevia muita asiakkaita, jotta näiltä saisi kärryn käyttöönsä. En tiedä liittyykö kärrypakko sitten siihen, että kassa joutuu aina naputtelemaan kassaan kärryn numeron ennen kuin voi alkaa takomaan siihen ostoksia. Kärryssä ei muuten saa olla yhtään mitään sillä hetkellä kuin numero tarkastetaan. Kenties tämä on vain keino varmistua siitä, että kassa katsoo kärryn olevan tyhjä. Muuten joku voisi salakuljetaa kauppakärryssä jotain kassan ohi. Testimielessä voisi joskus yrittää ostaa jotain ilman kärryä. Menisiköhän hieno järjestelmä tästä aivan sekaisin.

Kuten olen aiemmin kertonut, minulla on kotona 2MB ADSL -yhteys. Itse ADSL maksaa muistaakseni 20e luokkaa kuussa, mutta tähän tulee sitten vielä lisäksi pakollinen puhelinlinja, joka maksaa toiset 20e. Nyt vihdoin talooni saisi jotain muuta kuin ADSL:n. TV-kaapelin kautta yhteyksiä tarjoavalta ISH:ltä saisi 2MB kaapelimodeemiliittymän hintaan 20e kuussa. 6MB liittymä olisi 35e. Muuten varmaan vaihtaisin ISH:iin, mutta tämä tietäisi 12kk sopimusta. Nettihinnat alkavat olemaan Suomen tasoa, mikäli voi ottaa kaapelimodeemin. Joka taloudessa tämä ei tietenkään ole edes vaihtoehtona.

Lauantaina oli taas kuukauden kantapöytä. Kuten niin monella edellisellä kerralla, kantis oli todella suosittu ja paikalla oli parikymmentä ihmistä. Hyvä näin! Perinteinen kantapöytäpaikkamme alkoi käymään jo ahtaaksi, mutta ainakin vielä on liian aikaista vaihtaa muualle.

Kantista pohjustimme käymällä elokuvissa katsomassa uuden Borat-leffan. Leffa oli alkuperäiskielellä saksankielisillä tekstityksillä. Saksalaiseen tapaan aluksi tuli noin kymmenen minuuttia mainoksia ja mainosten lopussa pienen tauon jälkeen toiset kymmenen minuuttia trailereita. Viimeinen mainos on kai yleensä jäätelömainos, jonka jälkeen elokuvasaliin tullaan myymään jäätelöä. Tällä kertaa myyjiä ei tosin näkynyt. Muuten leffakokemus ei suomalaisesta eronnut. Tällä reissulla tuli maistettua ensimmäistä kertaa Saksassa suosittuja makeita popcorneja. Ei kyllä tarvitse enää syödä sokeroitua versiota, mutta tulipa kokeiltua. Suolaiset popcornit ovat täällä ”uutuus” eli niitä ei ole myyty kai kuin muutama vuosi.

Pitkän kuivan kauden jälkeen alkoi taas sadekausi. Sääennuste povaa torstaille 19 astetta lämpöä. Saa nähdä, mutta en kyllä pistäisi pahakseni.

Syksyiset ilmat saapuivat

2006-11-05T22:01:00.000+01:00

498. päivä

Päivän ilmaisu: Arbeitszeugnis eli työtodistus

Keskiviikkona oli halloween eli allerheiligen eli pyhäinpäivä. En jaksanut lähteä tiistaina katsomaan halloweenin juhlintaa, mutta viime vuotisen kokemuksen ja kuulopuheiden mukaan menoa oli ollut. Keskiviikkona näkemieni lasinsirujen määrästä päätellen ei juhlinta sujunut aivan siististi. Itsekin pääsin juhlinnan jälkiselvittelystä osalliseksi, sillä polkupyörästä meni taas kumi puhki. Tällä kertaa vaihdoin sekä ulko- että sisäkumin uuteen ja toivottavasti uusi pistosuojattu ulkokumi suojaisi puhkeamisilta vähän paremmin kuin vanha.

Vaikka keskiviikko oli vapaapäivä, menin kuitenkin töihin rahankiilto silmissä. Pyhäpäivän työnteosta maksetaan 100% korotettu palkka. Normaalisti tosin ei pyhäpäivänä voi niin vain mennä töihin, mutta tällä kertaa oli hyvä syy ylitöihin. Käväisin myös lauantaina tekemässä muutaman tunnin sisään, koska olin kuitenkin menossa salille työpaikan viereen. Lauantain tunnit taidan sitten ottaa lomana ensi vuonna. Lauantai on täällä muuten normaali työpäivä ainakin minun työsopimukseni mukaan.

Pyysin töistä työtodistuksen. Vaikka en varsinaisesti olekaan irtisanoutumassa juuri nyt, tuli todistuksen pyytämiseen sopiva hetki muista syistä. Työskentelen kansainvälisesti toimivassa yrityksessä, mutta siitä huolimatta työtodistusta ei saa – tietenkään – muuten kuin saksaksi. Kuulemma englanninkielisessä todistuksessa olisi liian suuri väärinymmärtämisen vaara. Saksalaiset kun eivät voi mitenkään tietää miten englanninkielinen todistus tulkittaisiin eri maissa. Kenties siitä tulisi ihan väärä kuva työtodistuksen lukijalle. Voi itku näiden kanssa. Suomessa englanninkielinen todistus oli itsestäänselvyys (suomenkielistä en tainnut edes saada). Ainut saatavilla oleva englanninkielinen paperi olisi pelkkä tehtävälistaus töistä, joita on tehnyt. Tämä vaan ei ole mielestäni järkevä työtodistus. Väärinymmärtämisen lisäksi saksankielistä työtodistusta perusteltiin jollain lakiteknisillä seikoilla, koska työtodistuksessa käytettävät ilmaisut pitävät olla jonkin näköisessä vakiintuneessa muodossa, ettei työntekijää vain kohdeltaisi kaltoin.

On muuten mielenkiintoista, että kansainvälisessä yrityksessä saksankieli nostetaan esille myös esimiesasemaan valittavien henkilöiden kohdalla. Käsitykseni mukaan työpaikallani saksankielentaidottoman on mahdotonta nousta perusduunaria korkeampaan asemaan. Tätä perustellaan sillä, että esimiehen pitää pystyä lukemaan lakikirjasta työsuhteeseen liityvät pykälät ja soveltamaan niitä työssään. Mielenkiintoinen vaatimus. Lakikirjan lukukyvyn lisäksi esimieheltä pitäisi vaatia juristikoulutusta, koska ainakaan Suomessa pelkän lakitekstin perusteella ei voi tietää miten lakia oikeasti sovelletaan. Saksalainen protektionismi jyllää. Onneksi ei ole kiinnostusta tällä hetkellä esimieshommiin. Ai niin, Suomessa en ole kuullut vastaavasta vaatimuksesta ja tunnen henkilökohtaisesti suomenkielentaidottomia esimiehiä.

Aiemmin aloittamani sota kodin lentäviä tuhohyönteisiä vastaan on sujunut aikas hyvin, mutta vieläkään en ole saanut lopullista voittoa. Muutama siivekäs on tälläkin viikolla lennellyt kämpässä ja tänään löysin avaamattomasta kauraryynipaketista toukan. Onneksi ryynit näyttivät koskemattomilta. Siirsin ne varmuuden vuoksi muovipusseihin. Löysin toukan jälkiä myös kaurakeksipaketista, jonka sisältö siirtyi roskikseen. Ei pidä jättää avattuja paketteja (tai avaamattomia, jotka ei ole muovisia) lojumaan...

Kylmät kelit ovat saapuneet Düsseldorfiin. Tällä viikolla lämmöt huitelivat 10 asteen molemmilla puolilla. Perjantaina menin polkupyörän kumin puhkeamisen takia mopolla töihin ja aika viileätä oli ajella. Hengitys höyrysi ja lämpöä oli alle kymmenen. Tänään kävin heittämässä 80km lenkin +11 asteessa, mikä ei vielä tuntunut mahdottomalta hyvin pukeutuneena. Täytyy yrittää ajaa ainakin kerran kuussa talvellakin, että pysyy pyörän akku ladattuna ja saa jotain vastinetta vakuutusmaksuille.

(kuvassa mun pankki eli Deutsche Bankin konttori Frankfurtissa)

Frankfurtissa pippaloissa

2006-10-29T23:38:00.000+01:00

491. päivä

Päivän ilmaisu: Taxifahrer eli taksikuski

Viime viikonloppuna hankittu silmävamma näyttäisi helpottavan. Vielä torstaina oli aamusella jonkin asteinen ero vasemman ja oikean silmän välillä, mutta perjaintaina ainakin lähinäkö tuntui yhtä hyvältä. Kaukonäköä en ole vielä kerinnyt testaamaan, mutta luulisin senkin olevan ok nyt. Lääkärilaskusta semmoinen tarkennus, että edellisessä kirjoituksessa kuvailemani ”puhelinneuvonnan” laskutus ei tainnutkaan olla härskiä rahastusta vaan luetunymmärtämisongelma. Laskussa nimittäin lukee, että ”neuvonta, myös puhelimitse” eli käytännössä neuvonnan laskutus tuli kai sitten itse vastaanoton tapahtumista.

Edellisen viikonlopun piletyksestä toivuttuani lähdin lauantaina Frankfurtiin suomalaisten nettifoorumin pippaloihin. Düsseldorfin suunnalta lähti kaiken kaikkiaan 13 ihmistä, mikä on mielestäni todella hyvä saavutus. Pippalot olivat aika perinteinen suomalainen hana auki -juhla ja meno sen mukaista. Sisäänpääsymaksu (24e) sisälsi nimittäin illan juomat. Hauskaa oli itse kullakin!

Pippaloista palatessamme otimme lennosta taksin noin puolentoista kilometrin matkalle. Osa porukasta oli sen verran juhlien väsyttämää, että kävely ei tuntunut maistuvan. Viisi henkeä ahtautui normaaliin taksimersuun ja pääsimme hotellille. Taksin hinnaksi tuli mittariin 4,1e. Olin itse maksajan paikalla ja minulla ei ollut kahtakymppiä pienempää seteliä. Annoin kaksikymppisen ja sanoin, että viisi euroa. Taksikuski vastasi hymyillen, että kymmenen. Ihmettelin kaverin laskupäätä ja sanoin uudestaan, että viisi. Kuski lykkäsi käteeni kympin setelin. Pyysin siihen lisäksi vitosta, mutta kuski jankkasi kymppiä. Tätä väittelyä jatkettiin hetki, kunnes otin penkillä vielä olleen kaksikymppiseni ja annoin kympin takaisin. Sitten aloin kaivamaan kolikoistani viittä euroa. Tässä kohtaa kuski antoi viisitoista euroa ja minä vaihdoin sen kaksikymppiseen. Mutta eipä tämä näin helposti pääty. Olin juuri nousemassa autosta, kun kuski tarttui vielä olkapäähän ja alkoi inttämään, että on sääntöjen vastaista ajaa viittä asiakasta tällä autolla ja meidän pitäisi maksaa lisää. En jaksanut jatkaa väittelyä turhasta ja nousin pois. Kuski uhkasi, että hän soittaa poliisin paikalle. Huvittavaa. Kumpi teki virheen: kuljettaja, joka ottaa liikaa matkustajia vai matkustajat? Tilanteessa ei edes auttanut se, että yksi kyydissä olleista oli saksalainen ja osasi siten myös saksaksi sanoa kuskille eriävän mielipiteen. Jätimme kuljettajan kiukuttelemaan ja lähdimme pois. Kuljettaja ei – tietenkään – ollut saksalainen. Kenties hän oli intialainen tai jostain siltä suunnalta. Saksassa taksikuskeihin ei yksinkertaisesti ole luottamista, koska yleensä ulkomailta tulleet kuskit tuovat kotimaansa palvelukulttuurin mukanaan. Ulkomaista asiakasta yritetään säännönmukaisesti kusettaa ainakin ilta-aikaan.

Frankfurt tuntui kaikkien matkalaisten mielestä paljon isommalta kaupungilta kuin Düsseldorf. Keskustan pilvenpiirtäjät ja ulkoinen olemus tekee Frankfurtista kertaluokkaa isomman tuntuisen, mutta väkimäärältään se on samaa luokkaa kuin Düsseldorf. Itse pidän Frankfurtia kylmänä business-kaupunkina, mutta silti mukavamman oloisena kuin kotoista Düsseldorfia.

Frankfurtin hotelli oli taas kerran varattu halvan hinnan ja keskustasijainnin perusteella. Tällä kaavalla Saksassa pääsee lähes aina punaisten lyhtyjen tai vastaavan toiminnan alueelle. Niin myös tällä kertaa. Vain korttelin päässä Frankfurtin päärautatieasemalta homma näyttäisi lähteneen ihan käsistä. Ilmeisesti punaisten lyhtyjen alue on jätetty enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan ja sekalaisia sekavia kadun asukkeja riitti. Kun saavuimme lauantaina hotelliin, sovimme, että tapaamme toisemme läheisessä kuppilassa ja lähdemme siitä porukalla eteenpäin. Kuppilassa istuskellessa katselimme kadun toisella puolella itseään piikittävää kaveria ja hänen lähellään hengaavia naula päässä kuljeskelevia pummeja. Tämä siis tapahtui kello kaksi kirkkaassa päivänvalossa. Pummit eivät sinänsä tuntuneet vaarallisilta, mutta eivät ne oikein turvallisuuden tunnettakaan parantaneet. Sunnuntaina katselimme hotellin edessä olevia injektioruiskuja. Kivakiva.

Sunnuntaina oli sattumalta Frankfurtin maratoni. Kölnin maratonia kun en nähnyt, niin oli ihan hauska seurata hetki juoksijoiden taivallusta. Maratoni pisti kaupungin keskustan liikenteen sekaisin ja hieman onnekkaasti kaksi kolmesta autostamme oli juuri maratonialueen ulkopuolella. Näin ainakin kaksi autoista pääsi lähtemään ennen maratonin päättymistä neljän viiden aikaan.

Tämän viikon torstaina oli n. 20 astetta lämpimämpää kuin Tampereella. 24 asteen helle oli kivaa vaihtelua 15 asteeseen tippuneisiin päivälämpötiloihin. Harmi, että ensi viikolla päivälämmöt näyttäisivät laskevan jo alle kymmenen. Keskiviikkona on vapaapäivä pyhäpäivän takia. Toivottavasti kelit sallivat mopoilun silloin, koska en ole kerinnyt yli kahteen viikkoon ajamaan metriäkään.

Polttareissa ja silmälääkärissä

2006-10-23T22:10:00.000+02:00

485. päivä

Päivän ilmaisu: Augenarzt eli silmälääkäri

Viikko oli lauantain polttarireissua lukuunottamatta kohtuullisen tylsä. Keskitytään siis polttareihin.

Olimme varanneet saunan (no itse asiassa vaan ilmoittaneet, että pistäkää valmiiksi lämpiämään, sen kummempaa varausta ei tarvinnut), jossa aloittelimme siinä kuuden aikaan. Sauna maksaa kertalipulla 8,9e/saunoja. Sauna oli muuten lähes suomalaista saunaa vastaava, mutta varsinaista kiuasta siinä ei näkynyt missään. Löylyn heitto hoidettiin kaatamalla vettä suppiloon, josta se valui putkea pitkin jonnekin päin ja lopulta höyrystyi. Mutta ihan hyvä sauna varsinkin kun ison saunatilan saa melko varmasti ikiomaan käyttöönsä näin halvalla.

Saunalta siirryimme lähistön ravintolaan, jossa saa syödä buffetista niin paljon kuin jaksaa. Buffet kustantaa 13,9e ja siihen sisältyy erilaisia lihoja, kasviksia ja muita, jotka kaikki paistetaan yhdessä wokkipannulla. Systeemi on sama kuin aiemmin kesällä käväisemässäni paikassa, mutta hinta on 6 euroa vähemmän. Koska paikka on aivan kämpän lähistöllä, siellä voisi käydä myöhemminkin syömässä.

Lopuksi sitten lähdimme vanhaan kaupunkiin jatkoille. Jossain vaiheessa polttarisankari onnistui sohaisemaan sormellaan silmääni. Illalla ei sitten muuta kertomisen arvoista sattunut ja sunnuntai meni nukkumiseen ja silmän potemiseen.

Koska silmä ei ollut vielä tänään maanantainakaan hyvässä iskussa, otin päivän saikkua ja kävin näyttämässä silmää silmälääkärille. Jos kuuluisin julkiseen sairauskassaan, olisin joutunut menemään ensin yleislääkärille hakemaan lähetteen silmälääkärille. Koska olen privaattikassassa, hakeuduin suoraan erikoislääkärille. Silmälääkäreitä lähistöllä onkin todella monta (kuten kaikkia muitakin lääkäreitä).

Ensiksi mailasin löytämälleni lääkärille ennen yhdeksää, mutta tästä ei koitunut mitään vastausta. Sitten yritin soittaa lääkärille, mutta vastaanotossa ei puhutta sanakaan muuta kuin Saksaa. Pyysin kaveria soittamaan silmälääkärille ja varaamaan ajan. Aikaa ei voinut varata, mutta 14-14:30 lääkärissä oli päivystysaikoja. Kun olin juuri menossa lääkäriin 13:55, soitti lääkäri aiemman mailini perusteella. No hyvä, lukevat siis mailejaan. Noin 30 sekunnin soitto maksoi kuitenkin 10,72e ja sitä nimitettiin puhelinneuvonnaksi. Joopajoo...

Lääkäri totesi vamman luonteen ja sanoi, että naarmu sarveiskalvossa. Parin päivän päästä pitäisi olla taas ihan kunnossa ja määräsi jotain silmätippoja käytettäväksi. Vaikka sairaanhoitajat eivät englantia osanneetkaan, lääkäri puhui tarpeeksi sujuvasti (ihmettelen, ettei osannut sujuvasti, koska weppisivujen mukaan kaveri oli opiskellut englannissa). Nimen perusteella arvasi vielä suomalaiseksi. Aika odottamatonta. Koko lääkärikeikka kustansi 62,91e + silmätipat 13,8e. Tämän vuoden sairauskuluja n. 250e täynnä, vielä olisi 150e rajaan, jolloin pitäisi lähettää laskut vakuutusyhtiölle. Jos 400e ei tule täyteen, ei laskuja kannata lähettää ja saan palautuksina 400e vuoden lopussa.

Huomenna töihin taas ja pitää tässä pari päivää ottaa rauhallisemmin ja varovaisesti silmän kanssa.

Asiasta toiseen. Varasimme hotellihuoneet ensi vuoden Oktoberfesteille Müncheniin. Kun huonevarauksen tekee vuotta(!) ennen, huoneen voi löytää vielä järkevään hintaan. Varasimme yhden neljän hengen huoneen hintaan 340e ja yhden kahden hengen huoneen hintaan 300e, molemmat kolmelle yölle. Ei paha hinta kummastakaan, kun vertaa viime huhtikuussa vallinneisiin hotellihintoihin: 150e/yö/naama halvin.

Suomen medioissakin tästä oli juttua, mutta jos jollain meni ohi: Saksaan tulee ensi vuoden alusta ”TV-maksu” internet-yhteydellä varustetuille tietokoneille ja kännyköille. Vanhastaan maksu oli vain TV:lle ja radiolle. Maksu taisi olla alle kuuden euron luokkaa kuukaudessa, mutta se ei taida olla edes talouskohtainen (TV-maksu on TV-kohtainen, mutta toisen telkun voi pitää ilmaiseksi). Internet-maksua voinee vielä valvoa jotenkin, mutta ihmettelen miten kännykkämaksua voi valvoa. Tuleeko kadulla valvoja pyytämään kännykkää nähtäväksi? Entä mikä määritellään nettiyhteydellä varustetuksi. Oma kännykkäni ei todellakaan ole nettikäyttöön sopiva, vaikka sillä kyllä weppisivuja näyttäisi pääsevän lukemaan. Joutuukohan työnantaja maksamaan työsuhdekännykästä vielä TV-maksunkin? Toivottavasti Suomessa ei lähdetä tälle samalle tielle.

Ensi viikonloppuna on sitten suomifoorumin pippalot Frankfurtissa. Täytyy ottaa vähän rauhallisemmin kuin tänä viikonloppuna.

(kuva Kotkanpesältä)

Tapahtumaköyhää

2006-10-15T23:40:00.000+02:00

477. päivä

Päivän ilmaisu: Geburtstag eli syntymäpäivä

Maanantain poliisiseikkailun jälkeen ei ole mitään sen kummempaa tapahtunut. Maanantaiseen blogaukseen vielä semmoinen kommentti, että Saksassa on lain mukaan pakko kantaa virallista henkkaria mukanaan koko ajan. Ajokortti ei ole virallinen henkilöllisyystodistus Saksassa – ei edes saksalainen ajokortti.

Lauantaina kävin ensin työkaverin synttäreillä ja sieltä sitten menin kantapöytään vähän jälkeen yhdentoista. Työkaverille (espanjalainen) vein Rasmuksen CD:n lahjaksi. Halusin viedä jotain suomalaista ja musiikki on helppo lahja, jos on minkäänlaista aavistusta lahjan saajan musiikkimausta. Hyvin tuntui kelpaavan lahja.

Kantiksessa oli taas todella paljon porukkaa. Tosin muutama oli taas vain Saksassa vierailulla, mutta näitä tuntuu käyvän melkein joka kantiksessa. Kantapöytää ei voine enää nimittää pelkästään Düsseldorfin kantapöydäksi, koska siellä käy jatkuvasti Düsselin ulkopuolella asuvia suomalaisia. Yleensä Düsseldorfin asukit muodostavat puolet porukasta ja sitten muualta tulevat loput. Tällä kertaa porukkaa oli Leverkusenista, Bochumista, Mönchengladbachista ja Bonnista. Taitaa lumipalloilmiö huolehtia kantapöydän suosiosta. Porukka vetää puoleensa uutta porukkaa.

Sunnuntaille ei ollut mitään järkevää ohjelmaa, joten käväisin Venlossa Hollannin puolella. Venlossa ei ollut mitään sen erikoisempaa, mutta olipa joku kohde minne ajella. Matkalla testailin vähän mopoakin. Kokeilin paljon mopo kulkee eri vaihteilla (noo, kaikkia vaihteita ei tullut kokeiltua). Ykkösellä rajoittaja taitaa tulla vastaan siinä 120km/h nurkilla. Kakkosella 160km/h ja kolmosella pääsee mittarin mukaan 200km/h. Kaksi ekaa vaihdetta riittävät siis ajeluun Suomessa ja kolmosella pärjää mukavasti Saksassa. Sitten on vielä kolme vaihdetta reservissä. Nätisti ajamalla puimuri vie alle kuusi litraa sadalla, mutta tänään se vei yli 9 litraa. Kahvan kääntäminen näkyy aika selkeästi kulutuksessa.

Semmosta. Ilmat näyttävät jatkuvan hyvinä. Ei ole satanut ja lämpötilat ovat olleen 20 nurkilla. Saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Gestapo tarjoaa blogattavaa, á 5e

2006-10-09T22:55:00.000+02:00

471. päivä

Päivän ilmaisu: Depp eli pässi (ei siis se määkivä pässi, vaan idiootti)

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellista blogaamista! Tulin juuri töistä ja jouduin (taas) matkalla gestapon pysäyttämisäksi. Olin liikkeellä suomalaisen kaverin kanssa. Kerrataanpa mitä tapahtui.

Lähdimme polkemaan kuntosalilta kotiin eikä kumpikaan huomannut laittaa polkupyörän valoa päälle. Ehdimme ajamaan noin 500 metriä, kun ensimmäisissä liikennevaloissa kävelijöiden valot olivat juuri vaihtuneet keltaiselle. Samaiseen risteykseen saapui juuri poliisiauto, jonka kuljettajan mielestä meidän olisi vielä pitänyt mennä ja joka jäi hetkeksi odottelemaan risteykseen. Emme kuitenkaan viitsineet ottaa sitä riskiä, että poliisi näkisi meidän menevän punaisia päin, joten jäimme odottamaan.

Poliisiauto ei sitten jatkanutkaan matkaansa vaan pysäytti tien sivuun. Kaverille tuli ahaa-elämys ja napsautimme molemmat pyörän valot päälle. Valot tosin toimivat vain pyörän liikkuessa, koska molemmilla on dynamo. Vihreitä valoja odotellessa poliisit – mies ja nainen – tulivat autosta ulos ja asettelivat koppalakkia päähän. Heti kun lähdimme vihreillä yli, tahtoi poliisi pysäyttää meidät huutelemalla niitä näitä saksaksi. Pysähdyimme sitten poliisin juttusille. Vuoropuhelu meni jotenkin näin:

Gestapo saksaksi: ”Jaahas, kaksi pyörää ilman valoja.”

Rehdit suomalaisnuoret englanniksi: ”Meillä on dynamo molemmilla, valo ei näy paikalla seisoessa.”

Gestapo saksaksi: ”Pyörissä ei ole valoja.”

Rehdit nuoret englanniksi: ”Osaisitko englantia, saksa ei oikein taivu.”

Gestapo saksaksi: ”Me olemme Saksassa ja saksassa puhutaan saksaa.”

Gestapo jatkaa saksaenglannilla: ”Missä engelsmannien passit ovat.”

Nuoret englantisaksalla: ”Ei olla engelsmanneja, ollaan suomalaisia eikä meillä ole passia mukana.”

Gestapo (tästä lähin saksaenglantia): ”Passi pitää olla mukana, antakaa passi.”

Nuoret (tästä lähin pääosin englantia, vähän saksaa): ”Ei ole passeja, käykö ajokortti.”

Gestapo jatkaa valistamista: ”Passi pitää olla mukana, antakaa passi.”

Nuoret: ”Ei ole passia, EU-kansalaisen ei tarvitse pitää passia mukana EU:n alueella.”

Gestapo: ”Kyllä passi pitää olla mukana.”

Nuoret: ”Ei pidä. EU-kansalaisen ei tarvitse kantaa passia. Ota tästä ajokortti.”

Gestapo: ”Mutta passi pitäisi olla... no antakaa ajokortit.”

Gestapolainen ojentaa ajokortit kaverilleen (naiselle) ja jatkaa: ”Niin, pyörissä ei ole valoja.”

Nuoret: ”On dynamo, joka ei toimi, jos ei aja. Voidaanko ajaa näytiksi?”

Gestapo: ”Selvä.”

(Molemmilla toimii etuvalo, toisella hieman himmeämmin. Vain toisella toimii takavalo – ei tosin minulla)

Gestapo: ”Tässä (kaverin) pyörässä on lamppu himmeänä.” (kai se näin sanoi, muuta syytä ei ollut)

Minä: ”No mikäs tässä pyörässä on vikana?”

Gestapo: ”Jassoo, ei ole etupyörässä heijastinta... katsohan kun kaverillasi on.”

Minä: ”Ei ollut ostettaessa, pitäisikö olla.”

Gestapo: ”Ei ole heijastinta, heijastin pitää olla.”

Minä: ”Selma.”

(Gestapo häviää maijaan miettimään rangaistusta. Todettakoon tässä kohtaa, että minulla oli passi mukana aivan sattumalta, koska kävin aamulla hakemassa verokorttia... tai siis yritin, siitä lisää kohta)

Gestapo: ”Se olisi sitten 10 euroa.”

Nuoret: ”Molemmiltako vai mitenkä?”

Gestapo: ”Sinä maksat viisi ja sinä viisi.”

Nuoret: ”Siinäpä tuo.”

Gestapo: ”Pyörillä ei sitten saa ajaa, vaan pitää työntää.”

Gestapo ojentaa lappusen ja lähtee. Koko ”rikos” meni kaverin piikkiin, koska 10e lappu oli kirjoitettu vain hänelle. Olisinkohan saanut itselleni matkamuiston, jos olisin huomannut pyytää. Rikoimme §17StVO -sääntöä. Lappu oli nimeltään Quittung über Erhebung eines Verwarnungsgeldes eli kuitti varoitusmaksusta.

Hieman epäselväksi jäi rikoinko itse sääntöjä enempää kuin puuttuvan etupyörän heijastimen verran. Kaverilla on valot pyörässä edessä ja takana, mutta etuvalo on himmeä. Todennäköisesti poliisi luuli meidän ajavan valoitta, koska liikennevaloissa seisoessa valot eivät palaneet (oikeasti eivät palaneet ajaessa ennen liikennevalojakaan, mutta tätä poliisit eivät voineet havaita). Koska pysäyttämään olivat ryhtyneet, eivät voineet jättää rankaisematta.

Talutimme pyörää vähän aikaa ja sitten poliisien kadottua näkyvistä, jatkoimme ajoa. Kotiin ajaessa matkalla vastaantulleilla pyörillä oli arviolta 20% etuvalo. Poliisilla olisi tässä hyvä sauma tehdä rahaa valtion kassaan.

Foorumilta muuten lueskelin, että saksalaispoliisin sinuttelusta voi saada 500e sakot. Kannattaa siis puhua englantia, niin ei tule sinutteluongelmia.

26 vuotta Suomessa, poliisi pysäyttänyt yleisen ratsian ulkopuolella kerran puhalluskokeeseen. Yhdessä ratsiassa liikaa matkustajia etupenkillä ja 150mk sakot muistaakseni. Kampanjoiden aikana Suomessa poliisi puuttuu kevyenliikenteen rikkeisiin, mutta muuten ei tunnu paljoa kiinnostavan. Ei taida olla resursseja tai muuten vaan järkilinja.

Vuosi ja neljä kuukautta Saksassa. Poliisi pysäyttänyt kolme kertaa ja yhdet sakot tai miksi tuo piti tulkita. Mahdollisesti väärästä syystä sakotti, mutta se pitää vielä selvittää. Saksassa tai ainakin Düsseldorfissa polizeita riittää. Hieman mielikuvani saksalaispoliisista himmeni. Tähän asti olen ollut saksalaispoliisin kanssa juttusilla ehkäpä seitsemän kertaa, eikä ole ollut mitään ongelmia (kerran jututettiin moottoripyöräpoliiseita mopoista ja muutaman kerran olen udellut, että mitä tapahtuu, kun poliiseita on niin paljon paikalla – ja tietty ne pari pysäytystä).

Aamulla kävin hakemassa verokorttia Einwohnermeldeamtista. Sisään mennessäni pysähdyin lukemaan infotaulusta eri tiskien tarkoitusta. Ystävällinen porttieeri tuli kysymään, että mitä etsin ja taikasanalla Lohnsteuerkarte hän opasti minut infotiskille. Onneksi opasti, sillä en missään nimessä olisi yrittänyt saada verokorttia infotiskiltä. Virkailija sanoi, ettei voi tehdä minulle vuoden 2006 verokorttia, koska joku oli tehnyt sen jo perjantaina. Virkailija ei tosin tiennyt miten kortille oli käynyt sen tekemisen jälkeen. Pyysin saman tien vuoden 2007 verokortin, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa vehtaamaan myöhemmin. Illalla 2006 verokortti löytyi postilaatikosta ja tämä tarina sai onnellisen lopun. Olen todella yllättynyt, että vuoden 2006 verokortti tuli sähköpostin perusteella kotiin. Myös Einwohnermeldeamtin palvelu oli sinänsä loistavaa ja sujui pääosin englanniksi. Jopa Suomessa sähköpostiasiointi voisi olla ongelma. Tosin eräs ulkkari kyseli juuri kesällä, että tiedänkö missä on Suomen parasta palvelua. En ollut uskoa korviani, kun paras palvelu löytyi kuulemma verotoimistosta. Ei sillä, että minulla olisi yhtään valittamista Tampereen verotoimiston palvelusta, mutta luulisi, että parasta palvelua saisi muualta kuin valtion virastoista.

Sitten taas huomenna laittomalla pyörällä töihin. Pitää olla tarkempi valon kanssa, mutta joskus se vaan unohtuu...

Kohti ongelmatonta aikaa?

2006-10-08T00:01:00.000+02:00

470. päivä

Päivän ilmaisu: Marathonlauf eli maratoni

Tällä viikolla oli taas suomivieraiden aika. Taas tuli haukuttua Saksa ja saksalaiset sekä saatua tuliaisiksi Xylitol-purkkaa, korppuja, tummaa leipää ja kaurahiutaleita. Näillä suomalainen sissi pärjää taas monta kuukautta!

Koska suomivieraat saapuivat Kölnin maratonin takia, tuli itsekin taas käytyä Kölnissä. Eipä tuo ollut mielenkiintoisemmaksi muuttunut. Mutta tulipahan poikettua. Se jäi kaivelemaan, etten mennyt tuntia aiemmin ja nähnyt maratonimeininkiä, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.

Torstaina jouduin taas polkupyörän korjaushommiin. Takakumi oli tyhjentynyt mitättömän pienen lasinsirpaleen takia. Vaihdoin uuden sisäkumin takarenkaaseen, mutta ensi kerralla (onhan kumi ollut puhki jo kolme kertaa Saksassa olon aikana, joten eiköhän se vielä mene) voisin kenties investoida sekä sisä- että ulkokumiin. Jos saisi vähän paremmin pistosuojatun gummin alle. Muuten toivon, että pyörä jaksaisi palvella vielä jonkin aikaa, koska ihan huippukuntoiseksi sitä ei enää voi sanoa.

Lauantaina koitti viimein suuri päivä, jona sain viimeisen moottoripyörän hankkimiseen liittyneen ongelman ratkaistua. Vara-avain nimittäin oli saapunut Esseniin ja kävin sen sieltä noutamassa. Kiitos työkaverini puhelinkeskustelun aiemmin, vara-avain on kova metalliavain eikä pehmeä muoviavain. Ei vara-avaimen nouto ihan ongelmitta mennyt. Ensiksi vaativat passia kopioitavaksi, jota ei mukana ollut, koska kukaan ei kertonut sitä tarvittavan. Tämä ongelma ratkesi sillä, että eräs myyjistä totesi minun olevan ”tunnettu asiakas”. Toinen ongelma meinasi tulla siitä, että herra Grosch oli luvannut toimittaa minulle vara-avaimen ilman kustannuksia, mutta hän oli edelleen sairauslomalla. Myyjä uskoi kuitenkin puhetta ja sain avaimen ilman maksuja. Mitään en kyllä olisikaan maksanut. Toivottavasti Essenin BMW-liikkeen kanssa asiointini loppuu tähän.

Viime viikolla aloittamani sota pikkulemmikkejäni vastaan ei ole tuottanut toivottua tulosta. Vaikka hyönteiset eivät enää ainakaan samasta paikasta ruokaansa löydä, jotenkin ne vain rakastavat luonani asumista. Nyt niittä näyttäisi olevan noin kymmenen seinillä ja katossa. Harmi vaan, etten ollenkaan tiedä miksi ne luonani viihtyvät. Mielessäni ajoitin hyönteisongelman uuden jääkaapin saapumiseen. Kenties hyönteiset tulivat extrana. Mene tiedä.

Tulkitsin viime viikkoisen neonatsi-lapun väärin. Se olikin antineonatsien lappunen, jossa nämä varoittivat neonatsien toiminnasta lähialueella. Huonosti olivat otsikoineet, vaikka kenties paremmin saksaa ymmärtävä olisi otsikoista tajunnut lapun sisällön olevan antineonatsien käsialaa.

Töihin mennessä keskiviikkona havaitsin mailien joukossa ilmoituksen, että minun tulisi palauttaa verokortti lokakuun 14. päivään mennessä tai minua verotettaisiin ankarasti. Olivat sitten jaksaneet odottaa vuoden alusta näin kauan, että pääsevät vasta viime hetkellä kertomaan asiasta. Itse elin siinä uskossa, että jos mikään ei veroluokassa muutu, ei mitään korttia tarvitse toimittaa. Kollegoiden mukaan lapun olisi pitänyt tulla postiluukusta jo viime vuoden lopussa, mutta eipä ole näkynyt. Huomenna menen käymään Einwohnermeldeamtissa eli kaupungintoimistossa hakemassa lapun. Toivottavasti en joudu maksamaan viittä euroa ”uudesta” verokortista, koska mitään en ole saanut ja lain mukaan heillä on velvollisuus verokortti minulle toimittaa. Jos etukäteen harmittaa se, että puolitoistatuntia menee tämän asian hoitamiseen ja käytännössä ihan hukkaan. Yritin muuten hoitaa hommaa puhelimitse ja sähköpostitse, mutta toimistosta tuntuu olevan mahdotonta saada ketään kiinni.

Palataanpa sitten vielä Itävallan matkaan. Mopon toiminnasta sen verran, että kulutus tippui 6,1 litraan sadalla ja parhaimmillaan se oli luokkaa 5,5-5,7 litraa sadalla. Erinomaista. BMW lupaa 98-oktaanisella 120km/h tasaisessa vauhdissa 5,5 litran kulutusta, joten tämä pitänee käytännössäkin paikkansa. Kulutus on tosin litraa suurempi kuin Hondassa, mutta onhan tuo sitten rivakampi menijä tarpeen vaatiessa. Kokonaismatkakulut jäivät alle 500 euron. Tällä summalla olisi mahdotonta tehdä vastaavaa reissua Suomesta. Jotain hyvää Saksassa asumisessa. Matkakuvat löytyvät tästä linkistä: http://tinyurl.com/q2y5t

Tässä näyttää käyvän niin, ettei mitään pitkäaikaista ongelmaa ole enää jäljellä. Verokortin kun saan hankittua maanantaina, en muista mitään sellaista ongelmaa, jonka selvittämiseen tarvitsen jonkun muun palveluksia. Mahtava olotila! Montakohan viikkoa tästä pääsen nauttimaan...

Hyönteisten hyökkäys!

2006-10-03T23:34:00.000+02:00

465. päivä

Päivän ilmaisu: Insekt eli hyönteinen

Sitten takaisin arkeen. Ei päivää ilman asuntohuolia tai muita Saksan arjen pieniä seikkailuita. Tai no, lomalla nämä unohtuivat, mutta taas tulivat palatessa takaisin uusin ilmein.

Viime viikolla soittelin jälleen kerran Esseniin ja kyselin puimurin vara-avaimesta. Tällä kertaa puhelu ohjautui keskukseen ja jouduin ojentamaan puhelimen työkaverille. Paljastui, että herra Grosch on kipeänä ja joku toinen myyjä selvittää vara-avaimen tilanteen. Myyjä soitti selvitystyönsä jälkeen takaisin(!) ja ilmoitti, ettei heillä ole mitään tilausta vara-avaimesta. Mitä helvettiä? Eikö Grosch tilannut avainta, vaikka niin lupasi yli kaksi kuukautta sitten?! Eipä siinä mitään, työkaverini, joka jälleen hoiti puhumisen, sopi, että avain tilataan ja lupasivat vielä tilata kovan avaimen rikotun pehmeän tilalle. Kova on tosin halvempi, mutta otan mieluummin kestävän kuin hajoavan avaimen pyörääni. Puhelimesta huomasin, että olivat yrittäneet soittaa perjantaina Essenistä. Hieman liian ajoissa, koska avaimen saapumisen piti kestää viikon (taas jälleen kerran, kuten silloin kaksi kuukautta sitten). Soitan taas huomenna Esseniin ja selvitän tilanteen. Ikinä en ole näin hankalasti joutunut asioimaan minkään yrityksen kanssa. Eikä kyseessä ole edes mikään ainutkertainen asia vaan avaimen tilaaminen.

Juuri kun saavuin sunnuntaina Dachaun keskitysleiriltä, oli postilaatikossa neonatsien mainoslappunen. Toivottivat naapuruston vierailulle heidän tapaamispaikkaansa. Hyvän ajan valitsivat. Montakohan uutta jäsentä tällä värväyskampanjalla saadaan.

Sunnuntaina kotiin tullessani havaitsin joutuneeni hyönteishyökkäyksen kohteeksi. Kotini oli valloittanut miljoona pientä siivekästä olentoa. Olin jo aiemmin nähnyt muutaman yksilön jauhoja ja myslejäni sisältävän kaapin lähistöllä, joten päättelin hyönteisten olevan näistä kiinnostuneita. Raijasin kaikki vanhat jauhot, myslit ja puurohiutaleet roskikseen ja siivosin kaapin. Lisäksi tapoin kaikki näkemäni 73 siivekästä. Saa nähdä rauhoittuuko tilanne nyt, kun pakkasin uudet kuivatarvikkeet muovilaatikoihin hyönteisiltä turvaan. Aiemmin luulemani homeinen kahvi ei sitten ollutkaan homeista vaan tämän siivekkään ötökän toukan kutoman seitin peitossa. Nam! Huomasin, että kirjoitus/ruokapöytäni on myös eläväistä sorttia. Paperien alla tepasteli sokeritoukkien (siis niitten vessassa ja eteisessä kävelevien) näköisten otusten kaltaisia vipeltäjiä. Siivosin pöydän ylimääräisestä, mutta en oikein käsitä mistä ne pöydälle olivat löytäneet. Sanottakoon vielä, että Suomessa ei samanlaisia ongelmia ollut, vaikka siisteystaso oli sama kuin täällä.

Ei käy elo tylsäksi Saksassa. Arkeen löytyy aina pientä puuhastelua eikä turhia rutiineita pääse muodostumaan. Ellei rutiiniksi lasketa soittelua BMW-liikkeeseen.

Kotkanpesä, Dachau ja koti

2006-10-01T23:13:00.000+02:00

463. päivä

Päivän ilmaisu: Konzentrationslager (lyh. KZ) eli keskitysleiri

Sitten alkoi reissun viimeinen päivä. Vaikka alunperin olin varannut reissuun vielä ainakin päivän ja yhden vielä varalle, en näitä malttanut käyttää.

Olin aamulla heti ensimmäisessä 8:55 lähteneessä bussikyydissä Kotkanpesälle. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä poistuessani yhdeltätoista alkoi porukkaa olemaan paikalla turhan paljon. Bussikuljetus ylös maksaa 14,5e. Jos paikalle vielä uudestaan lähden, otan ilman muuta 40e opastetun kierroksen, jossa on muutakin kuin pelkkä Kotkanpesä. Kokemukseni mukaan pesälle kannattaa varata aikaa noin puolitoista tuntia. Näkee varmasti tarpeeksi ja kerkiää kävelemään polkua pitkin alas bussipysäkille. Kotkanpesä on pakko nähdä -paikka. Hienot maisemat ja paljon historia-arvoa.

Kun nousin bussilla pesälle, eräs jenkki kysyi, että satunko olemaan venäläinen. Kun sanoin, että en ole ja kysyin, että miksi venäläiseksi luulit, hän sanoi takista päätelleensä, kun on niin kovan näköinen (tough). Takki oli siis ajotakkini, joka kenties normitakkina näyttää liian topatulta ja hassulta. Jenkki ei siis tajunnut minun olevan mopolla liikenteessä. Näin saman jenkin myöhemmin pesällä ja tällä kertaa hän kysyi, että onko koko puku Goretexiä (selässähän tuo lukee) ja jotain muuta pukuun liittyvää. Taisi olla vähän katumapäällä oudon kysymyksensä takia ja halusi korjailla kysymystään. Selitin, että puku on ajopuku ja sitten kaveri alkoikin hymyilemään – kenties tajusi kyselleensä hassuja. Kertoi haluavansa samanlaisen, jos hankkii mopon. Hassu jenkki. Jenkkejä muuten oli sekä Kotkanpesällä että Salzburgissa paljon.

Kotkanpesältä kiisin motaria pitkin kohti Dachauta. Tai näin minun piti tehdä, kunnes edessä oli ruuhka. Sitten koukkasin liittymästä pienemmille teille ja ajelin Dachauhin asti pienempää tietä ilman ruuhkassa seisomista. Dachauseen saavuin kahdelta ja minulle jäi aikaa noin kaksi ja puoli tuntia ihmetellä leiriä.

Dachaussa vuokrasin (3e) puhelimen näköisen audiotour-laitteen, joka kertoo paperiin merkityissä pisteissä englanniksi jotain historiasta. Hyvä hankinta, mutta opastettu kierros olisi varmaan parempi. Opastettuja kierroksia satuin vahingossa välillä kuuntelemaan, kun niitä vastaan tuli. Dachau on muuten ilmainen turistikohde. Itse olin paikan päällä pari tuntia, mutta kolme tuntia kannattanee varata kunnolliseen katselemiseen. Dachau on myös pakko nähdä -kohde. Ajatuksia herättävä. Aika kelmejä nämä saksalaiset ovat olleet.

Dachaussa mietin, että lähden ajamaan kotia kohti ja ajan kotiin asti, jos jaksan ajaa. Jaksoinhan minä ja päivän aikana tuli kelattua yli 800 kilometriä. Vähän turhan paljon. Loppumatkasta ajoin pari tuntia pimeässä ja sateessa. Pyörän päällä kypärä päässä pimeys+sade = sokeus. Pari sataa tuli ajettua muitten valoja seuraillessa noin satasen vauhtia. Välillä kyllä hirvitti, mutta minkäs siinä sitten tekee.

Yleisenä reissukokemuksena semmoinen, että Gasthauseissa ja pikkuhotelleissa asukkaiden henkilöllisyydellä ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Useimmiten hotelliin mennessä joutuu vähintään antamaan nimensä ja joskus passin numeron. Ainoastaan Innsbruckin hotellia kiinnosti kuka olen aina passin numeroa myöten. Muille riitti raha tai luottokorttitiedot pois lähtiessä.

Toinen faktatieto lokakuun alkuun ajoittuvalle matkustajalle: lokakuun kolmas päivä on Saksan yhtenäistymisen vuosipäivä ja se on yleinen vapaapäivä. Jos päivä ajoittuu alku- tai loppuviikkoon, ovat tiet täynnä saksalaisia pitkän viikonlopun viettäjiä. Ei hyvä, jos on itsekin tien päällä.

Sitten kommentteja moottoripyörästä ensimmäisen pitemmän reissun jälkeen. Pyörä toimi loistavasti! Jopa sivulaukut olivat ok, vaikka voisivat ne paremmatkin. Ainut tekninen ”ongelma” oli, että jouduin laittamaan lisää ilmaa renkaisiin, koska niistä oli lähtenyt 0,3 baria molemmista. Kahvalämmittimet ovat painonsa arvoiset kultaa kylmemmillä keleillä. Ei tarvitse näppien palella. Laukkujen kanssa voi todistetusti ajaa 214km/h (navi tallensi nopeuden). Tämä tuli kokeiltua vahingossa, kun vasemmalla kaistalla takana tullut bemari hiillosti vähän aikaa. Hetkellinen juttuhan tuo vain oli, joten valmistajan 180km/h suositusta en kyllä ajatellut ylittää taas. Mittarissa reissun jälkeen 4044 kilometriä.

Seitsemän päivän reissu kutistui viiteen, joten ainakin yksi kohde olisi saanut olla vielä takataskussa maanantaille. Mutta hyvin tämä näinkin meni. Ensi vuonna Alpit taitavat olla jo aika varma ajokohde, sen verran hauskaa oli. Syyskuun loppu tuntui hyvältä ajankohdalta, koska kelit olivat mukavat ja liikenneruuhkia ei juuri näkynyt. Tai sitten kävi vaan säkää.

Lopuksi vielä reissussa opitut jutut moottoripyörämatkustamisesta. 300km päivä on hyvä pätkä ja keskelle sekä loppuun tuota pätkää olisi hyvä olla joku hauska kohde. Itävallassa ja Etelä-Saksassa oli paljon huoneita vapaana tienvarsikylttien perusteella ja sinne ei etukäteen tarvitse hotellia varata. Infopisteistä on helppo käydä kysymässä hotellia, kunhan saapuu tarpeeksi ajoissa kaupunkiin. Aikainen herätys ja tukeva aamupala takaavat mukavan ajopäivän. Varsinainen ruokailu kannattaa ajoittaa vasta ajopäivän loppuun. Näin välttyy ruuan tuottamalta väsymykseltä ja valoisaa päiväaikaa on enemmän ajamiseen ja turistikohteissa käymiseen. Muutama välipala kannattaa toki syödä. Ehotels.de ja hrs.de ovat hyviä varauspalveluita Euroopan hotelleihin. Että semmoinen reissu.

Mautendorfin kautta Salzburgiin

2006-09-30T22:17:00.000+02:00

462. päivä

Päivän ilmaisu: Schloss eli linna

Lauantaina ajattelin ehtiä näkemään sekä Mautendorfin linnan puolivälissä matkalla Kotkanpesälle sekä Kotkanpesän. Aamu meni maanteitä ajellessa mukavasti, tosin yhtään kunnon alppitietä ei ennen Katschbergiä tullut vastaan, mutta siellä sitten mentiin taas yli 1500 metrin. Navi ajelutti vaihteeksi osan matkasta melkoista kinttupolkua pitkin, jolla ei kahta autoa mahtuisi rinnan. Tästä ei koitunut ongelmia liikenteen vähäisyyden takia, mutta en kyllä toistamiseen olisi näitä pikkuteitä pitkin ajamassa. Olin tosin asettanut navin välttämään motareita, mutta sen ei tarvitsisi tarkoittaa käytä polkuja. Katschbergissä tuli mieleen laaksoon laskeutuessa, että mitäköhän moottori tykkää parin kilometrin moottorijarrutuksesta. Vauhtia säätelin lähinnä vaihtamalla ykkösen ja kolmosen välillä mäen jyrkkyyden mukaan.

Mautendorfin linna oli reissun kulttuuripläjäys. Linna ei tosin ole mikään ihan pakko nähdä -juttu, mutta kyllä siellä kerran poikkeaa. Ja kun sen kautta kuitenkin kannattaa ajaa, jos ei halua koko matkaa ajaa moottorietietä pitkin, niin miksei linnassa voisi pysähtyä.

Mautendorfilta lähdin navigoimaan kohti Berchtesgadenia ja Kotkanpesää. Valitettavasti olin perillä niin myöhään, että olisin kerennyt vain viimeiseen (lähtö 15:05) Kotkanpesälle nousevaan bussiin ja ajattelin olevan parempi jättää visiitti seuraavalle päivälle. Samalla mielessä kävi opastetun neljän tunnin kierroksen ottaminen, johon kuuluisi Kotkanpesän lisäksi Alppien alle rakennettu bunkkeriverkosto. Tämä olisi kustantanut 40 euroa.

Berchtesgadenissa yritin infopisteestä selvittää majapaikkaa, mutta niitä oli heikonlaisesti tarjolla lähiympäristössä. Koska info ei osannut auttaa, ajattelin ajaa kohti Salzburgia ja ottaa ensimmäisen vapaan ja alle 40e kustantavan huoneen. Tämmöinen löytyikin heti ensimmäisestä auki olevasta tienvarsihotellista. Jätin osan romuista hotellille ja jatkoin heti matkaa Salzburgiin. Etäisyyttä kun oli vain 15km.

Salzburg oli täynnä turisteja. Oma muutaman tunnin visiittini ei paljoa sisältänyt, mutta uudestaan voisi tulla myöhemmin vaikkapa lentokoneella. Samalla voisi vierailla alueen muissa kohteissa, tosin Kotkanpesälle ei varmaan toistamiseen tarvitse mennä (ellei sitten sille opastetulle kierrokselle). Salzburg vaikutti siis vierailun arvoiselta vielä uudestaankin.

Illalla menin takaisin hotelli Lamplleheniin ja mietiskelin, että kerkiän sunnuntain aikana sekä Kotkanpesälle että Dachaun keskitysleirille. Nämä olisivat sitten viimeiset suunnitellut kohteet tälle reissulle. Dachaun olisin voinut jättää maanantaille, mutta se ei valitettavasti ole auki maanantaisin.

Nyt kun Itävallasta pääsin pois, voin todeta muutaman yleisen asian liikenteestä. Moottoriteillä oli joka paikassa poliiseja passissa, pienemmillä teillä en nähnyt ainuttakaan. Porukka noudattaa nopeusrajoituksia Suomen tasoisesti. Bensa on Itävallassa noin 25 senttiä halvempaa kuin Saksassa. Saksahan on Suomen hinnoissa noin suunnilleen. Itävallan tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Liikennekulttuuri tuntui samalta kuin Saksassa eli joustavalta.

Alppiteillä

2006-09-29T01:58:00.000+02:00

461. päivä

Päivän ilmaisu: Alpenstrasse eli alppitie

Perjantaina tavoitteena oli päästä ensimmäiselle oikealle alppitielle. Koska ajattelin ”todellisten” alppiteiden olevan hankalia ajaa, olin varannut koko perjantain ensimmäiselle pätkälle Gerlos Hochalpenstrasselle ja sen päässä olevalle Krimmlin vesiputoukselle, jonka pitäisi olla Euroopan korkein.

Ajattelin lähteä ajoissa, että ehdin varmasti ajamaan Gerlosin läpi Krimmliin vesiputoukselle. Mielessä kävi myös Grosslocknerin, tuon Itävallan kuningasalppitien, kaahaminen vielä samana päivänä. Vaikka matkasuunnitelmissani vietin enemmän aikaa Krimmlillä ja Gerlosin tiellä, sai hyvä sääennuste miettimään Grosslockenerin saavuttamista jo tänään. Vain muutamaa päivää aiemmin Grosslocknerille oli ennustettu lumisadetta, joten hirveästi ei huvittanut hyvän sään tuhlaaminen.

Olin aamupalalla ensimmäisten joukossa kello kahdeksan ja lähtövalmiina puoli yhdeksältä. En kuitenkaan voinut lähteä hotellista ennen puolta kymmentä, koska vain yksi ihminen sai ottaa vastaan maksun ja hän tuli paikalle vasta kello yhdeksän. Mutta eipä tuo mitään, olin Gerlosin tien alkupäässä aika ajoissa kuitenkin, koska teillä ei paljoa muita näkynyt. Gerlosin Hochalpenstrasse maksaa 4 euroa (tullitie) ja kyllähän se kannattaa ajaa, jos sinne päin eksyy. Tie menee Krimmlin vesiputouksen ohi, mutta jos vesiputouksen haluaa nähdä kunnolla, pitäisi kävellä vielä kilometri tai pari. En jaksanut. Sitä paitsi Grosslockner odotti.

Luulin Grosslocknerin tien alkupään olevan Mittersillissä, mutta eipä se siellä ollut. Huoltamon myyjä sanoi, että aja Zell am Seelle, niin sieltä pääset oikealle tielle. Monta kertaa manailin mielessäni, että en ollut ennakolta selvittänyt tarpeeksi tarkkaan mistä tielle pääsee, koska kauhean myöhään ja pimeällä tielle ei kannata lähteä ajamaan. Nyt en tiennyt kauan tielle pääsemiseen menee ja mistä sinne yleensäkään pääsee. Onneksi olin loppujen lopuksi Grosslocknerin tien alkupäässä kello kahdelta ja aikataulupaineet helpottivat. Nyt piti enää ehtiä vuorelta alas siten, että löytäisi jostain yösijan.

Myös Grosslockner on tullitie. Hintaa vuorelle ajamiseen ja alas tulemiseen kertyy 17 euroa. Halpaa lystiä... Tie on kuitenkin todella hieno ajaa ja maisemat ovat upeat. Hyvällä kelillä ehdoton juttu. Näkyvyyttä lähes 2600 metristä riitti. Ainoastaan se jäi harmittamaan, etten tiennyt alueella olevan kuuluisan jäätikön olevan Kaiser-Franz-Josefs-Höhellä ja jäätikkö jäi näkemättä. Ei minulla tosin olisi ollut paljoa aikaa jäätikön tutkimiseen, mutta olisi se pitänyt käydä katsomassa. Kannattaisi ehkä lukea käteen tungetut turistivihkoset vähän tarkemmin, mutta eipä tullut luettua. Jotain jäi siis vielä seuraavalle kerralle tai sanotaanko seuraavalle vuodelle. Vuorella oli muuten aika viileä, noin 12 astetta, mutta aurinko lämmitti niin, että pysähtyessä hiki virtasi ajopuvun alla.Jos mikään on must-juttu moottoripyöräilijälle, se on Grosslockner. U-p-e-a!

Vuoristokiipeilyn jälkeen ajelin Lienziin ja siellä infopisteeseen. Infopisteen täti haki hotellin (Gasthausin siis) minulle ja homma oli paketissa. Yövyin Gasthaus Falkessa (34e). Huone ei ollut aivan yhtä kylmä kuin kahdessa aiemmassa hotellissa ja äänieristyksestä en tällä kertaa löytänyt vikaa. Gasthaus on Lienzin keskustan vieressä kilometrin päässä ja Lienz oli hyvä yöpymispaikka. Ilta sujui mukavasti vanhassa kaupungissa kävellessä.

Matkaa 260km, sää 10-23 astetta eikä sadetta, lähtö 9:30.

Bodensee ja Innsbruckin lähistö

2006-09-28T01:28:00.000+02:00

460. päivä

Päivän ilmaisu: Nebel eli sumu

Aamu valkeni sumuisena. Lähdin tukevan aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Bodenseetä, tuota Saksan kehuttua järvituristikohdetta. Bodenseeltä suuntana oli Innsbruck tai tarkemmin sanottuna Seefeld in Tirol.

Heti hotellilta tielle päästessäni alkoi mukava mutkapätkä, joka päättyi Donau-joen ylitykseen. Tosi hienoa maisemaa Donaun liepeillä. Donaulta vähän eteenpäin maisema muuttui tylsäksi maaseuduksi ja oli sitä Bodenseelle asti. Koko aamun kestänyt sumu jatkui vielä Bodenseellä eikä siellä kovin kauaksi nähnyt. Sen verran uskallan kuitenkin sanoa, että Bodensee on varmaan jokaisen suomalaisen mielestä järvi muiden joukossa. Itse en siinä nähnyt mitään erikoista.

Bodenseellä taisi olla muitakin turisteja liikkeellä, koska 11 aikaan päivällä järven lähistön pikkutiet olivat tupaten täynnä ja ruuhkaisia. Onneksi nämä tiet olivat sen verran leveitä, että motoristit pääsevät ajelemaan autojonojen ohitse turhia jonottelematta.

Bodenseen viimeiseksi kohteeksi otin rantakaupunki Lindaun. En hirveästi Lindaussa jaksanut pyöriä, mutta sen vanha kaupunki oli kävelemisen arvoinen. Lindau olisi todennäköisesti hyvä stoppipaikka, jos sattuisi olemaan reitillä yöpymiskohdassa. Lindaussa eräs japsituristi (luulisin, että oli turisti) ajoi kaupunkimaasturillaan eteeni kolmion takaa. Onneksi olin hereillä epämääräisesti liikehtineen maasturin takia ja annoin maasturin mennä isomman oikeudella. En tiedä mitä kuljettajan päässä liikkui, mutta kerran katsoi vasemmalle, kun olin vielä parin sadan metrin päässä ja sen jälkeen ei enää katsonutkaan. Tuli vain eteen, kun oikealta autojonoon tuli reikä.

Lindausta ajelin Füsseniin. Matkalla oli mukavaa maisemaa ja Alpit alkoivat näkymään. Ainoa syy Füsseniin ajoon oli se, että sieltä pääsi pienempää kantatietä pitkin Alppien läpi ja vältyin moottoritieajolta. En voi kuin suositella Füssenin ja Innsbruckin yhdistävää tietä. Tosin ruuhka-aikaan voisi harmittaa tien käyttö, koska ohittamaan ei juuri pääse ja jonotus kilometrien alamäkeen on aika ikävää puuhaa. Onneksi kulkusuunnassani tie oli aivan vapaa ja vastaantulijat nautiskelivat ruuhkasta. Alppiteillä saa olla aika varovainen vastaantulijoiden kanssa, koska nämä lähtivät ohittamaan aivan liian pienissä väleissä. Japsituristi ei ollut siis ainoa murhanhimoinen tielläliikkuja ja ohittelijoiden takia tuli useasti jarrutettua. Ehkäpä ohittajat luottivat tähän?

Yövyin Gasthof Batzenhäuslissa. Huone minimaalinen, mutta ok. Huoneessa pirun kylmä eikä äänieristystä. Hotelli sijaitsi hotellikylässä, jossa ei paljoa natiiveita tainnut olla. Turistejakaan ei juuri ollut muutamaa vaeltajaa lukuunottamatta. Laskettelukautta odotellessa siis.

Matkaa 330km, sää 12-24 astetta eikä sadetta, lähtö kello 8.

Ajoreissu Itävaltaan alkaa

2006-09-27T01:23:00.000+02:00

459. päivä

Päivän ilmaisu: Anreise eli matka

Olin suunnitellut lähteväni tänä vuonna uudelleen Alpeille ja keskiviikkona alkoi kesän toinen moottoripyöräreissu. Koska Sveitsissä olin jo käynyt (tosi lyhyt vierailu sinänsä), ajattelin lähteä Itävaltaan. Itävaltalainen ex-kollega evästi minua hyvillä vihjeillä ja oikeastaan koko Itävallan osuus meni hänen keksimänsä reitin mukaan. Toki olin kuullut monesta kohteesta muiltakin Itävallan kävijöiltä, joten en ihan hänen aivoitustensa vallassa matkaan lähtenyt.

Olin suunnitellut matkasta maksimissaan seitsemänpäiväistä eli paluu viimeistään tiistaina Saksan yhtenäisyyden vuosipäivänä. Yhtenäisyyden päivä on yleinen vapaapäivä Saksassa ja todella moni pidensi viikonloppuaan ottamalla maanantain vapaaksi.

Edellisestä reissusta viisastuneena en ottanut ohjelmaan järjettömän pitkiä ajopäiviä. Ensimmäisen päivän ajattelin puhtaaksi siirtymäksi lähemmäksi Alppeja ja kilometrejä piti tulla noin 500. Kaksi ensimmäistä majapaikkaa olin varannut eli Etelä-Saksassa ja Innsbruckissa oli ennakolta tiedossa majoitus. Loppumatkalle en tiennyt majoitustani etukäteen, mutta lomakauden ollessa suunnilleen ohi joka paikassa oli huone vapaa -kylttejä.
Ensimmäinen rasti oli Albstadtissa (tarkemmin sanoen Stetten-Frohnstettenissä). Matkalla koukkasin Karlsruhen kohdalta Schwarzwaldiin, koska olin kuullut, että siellä olisi hauskoja teitä. Sattumalta eksyin Neuenbürgin kylään ja koska kylällä oli oma linnansa, kävin sen tarkastamassa. Tylsä. En suosittele linnaa. Kylä tosin näytti ihan kivalta.

Neuenbürgistä poistuttaessa koin matkan ensimmäisen ruuhkan. Eräällä pikkutiellä oli vain yksi kaista käytössä ja vastakkaiset ajosuunnat vuorottelivat kaistan käytössä liikennevalojen tahtiin. Siinä sitten odottelin yli puolituntia omaa vuoroani. Keskikaistaa ei päässyt käyttämään, koska tie oli niin kapea ja vastaan tuli autoja jatkuvalla syötöllä.

Ruuhkan jälkeen ajoin suoraan kohti majapaikkaa, koska kello alkoi lähentelemään kuutta. Majapaikan varaus oli teoriassa vaarassa, mikäli sinne saapuisi kuuden jälkeen. Matkalla ajoin sattumalta Calwin kylän tai kaupungin läpi. Uskoisin Calwin olevan hyvä pysähdyspaikka yöksi, jos se sattuisi olemaan sopivasti reitin varrella. Schwarzwald muuten oli ihan ok ajokokemus, mutta ei mikään pakko kokea -juttu.

Yövyin Hotel-Gasthof Rösslessä. Huone ok, mutta ei äänieristystä ja lämpötila oli todella viileä. Onneksi peitto oli lämmin. Henkilökunta osasi yllätyksekseni hyvin englantia. Hotelli sijaitsi kylässä, jossa oli pieni kauppa, kaksi pankkia ja toinen gasthaus. Kuuden aikaan kylä oli aivan kuollut enkä usko siellä muutenkaan hirveästi menoa olevan. Mutta nukkumapaikaksi ihan hyvä.

Matkaa 512km, sää 16-22 astetta eikä sadetta, lähtö myöhässä kello 9:30.

Kerrankin palvelua 2

2006-09-24T21:11:00.000+02:00

456. päivä

Päivän ilmaisu: Erfolg eli onnistuminen

Takaisin normaaliin päivitysrytmiin eli sunnuntaipäivityksiin. Tosin taas ensi viikolla tulee poikkeus, koska pidän lomaa muutaman päivän.

Viikko oli täynnä onnistumisia. Pitkään haudotut ongelmat tulivat ratkaistuksi samalla viikolla. Sekä parvekkeen ovi ja jääkaappi ovat kunnossa taas! Parvekkeen oven korjaaja tuli sovittuna aikana tiistaiaamuna ja pisti oven kuntoon oven pokia levittämällä. Jääkaapin toimittaja soitti luvatusti, sopi toimitusajan torstaille ja vieläpä saapui torstaina sovittuun aikaan. Jos kaikki toimisi Saksassa yhtä sujuvasti kuin mitä tällä ja viime viikolla on toiminut, Saksa olisi paljon mukavampi paikka. Mutta no, onhan minulla vieläkin Se ongelma moottoripyörän vara-avaimen kanssa. Soitan huomenna Esseniin, saa nähdä mitä herra Grosch tällä kertaa sanoo. Aion ainakin vaatia selityksen siitä, miksi avainta ei ole vielä saatu toimitettua.

En ole vähään aikaan tarinoinut moposta mitään. Tarinoidaanpa siis taas. 1772 ajetun kilometrin jälkeen keskikulutus on 7,24 litraa sadalla. Aivan liikaa mielestäni. Pyörän ajotietokone ei vieläkään osaa laskea kulutusta oikein ja tietokoneen mielestä kulutus on jatkuvasti alle 6,4 litran. Pitää varmaan talvemmalla käydä huollossa kyselemässä tästä tai kenties vasta 10tkm huollossa. Näiden valitusten jälkeen voin todeta, että pyörä toimii kuin unelma. En mitään pahaa sanottavaa ole löytänyt. Pyörä toimii mahtavasti sekä yksin että kaksin ajettaessa. Vanhalla pyörällä 80 kiloinen matkustaja teki pyörästä vetelän oloisen (en tietenkään jaksanut säätää jousitusta), mutta puimurissa matkustajaa ei juuri huomaa kuin paikallaan seisoessa. Tosin painavamman matkustajan etuna kevyempään on se, että jalat ylettyvät paremmin maahan ja tämä kompensoi painavamman matkustajan painoa paikallaan ollessa. Ajattelin huomenna käydä ostamassa lisävarusteena saatavan renkaanpaikkaussarjan (BMW:ltä alle 25e), jotta pitemmät matkat eivät mene pipariksi renkaan tyhjenemisen takia.

Ylihuomenna eli tiistaina on edessä sertifikaatin suoritus. Toivottavasti menee läpi. Tämän jälkeen pidän taas pienen lukutauon, koska nyt on mennyt aivan tuhottomasti vapaa-aikaa sertifikaatin takia. Tämä kirjoitus näytti jäävän lyhyeksi, mutta lisää tulee myöhemmin.

(kuvan sveitsiläinen uimassa keskellä Zürich-järveä)

Kerrankin palvelua!

2006-09-18T23:11:00.000+02:00

450. päivä

Päivän ilmaisu: Umzug eli muutto

Taas unohtui kirjoittaa. Syy lienee sama kuin viime sunnuntaina: yritän iltaisin lukea erästä sertifikaattia varten. Ensi viikolla on koe ja lukupäivät (tai illat) häviävät nopeasti pois. Onneksi työnantaja maksaa ainakin osan lukuajasta, joten ei ihan ilmaiseksi tarvitse opiskella.

Düsseldorf on suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. En tiedä miten hesassa, mutta täällä on joka viikonlopulle jotain kissaristiäistä. Toissa viikonloppuna omassa kaupunginosassani oli jotkut katupippalot ja viime viikonloppuna ja ainakin vielä tänään naapurikaupunginosasaan on pystytetty pienehkö huvipuista. Pippaloista vastuulliset kulkevat univormun näköinen vaatetus päällä ja ainakin lauantaina ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Kaverilta kuulin, että tapahtumia järjestävät entiset suojeluskunnan tapaiset organisaatiot. Vaikka Suomessa aina kerrotaan, että ainoastaan siellä teinit juovat itsensä heikkoon kuntoon, niin lauantaina myös paikalliset lapsoset innostuivat katujuopottelusta.

Lauantaina tuli osallistuttua kaverin muuttoon. Muutto oli samanlaista tavaran kanniskelua kuin Suomessa, mutta pikanttina lisänä ohjelmaan kuului keittiön purku ja uudelleenasennus. Keittiön kaveri huusi ebaysta ja se sijaitsi aivan naapurissa. Keittiö oli sopivasti samanlainen kuin uuteen asuntoon tarvittava keittiö – tai ainakin sen piti olla. Näppärästi saksalaisarkkitehti oli vaihtanut vesipisteen ja voimavirran sijainnit seinässä ja uusi keittiö ei sitten mennytkään paikalleen tuosta vaan. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Saksassa suurin osa asunnoista vuokrataan ilman mitään turhia osia eli ilman keittiötä sekä lattia- tai seinäpintoja. Tämänkään asunnon omistaja ei vuokratessaan tiennyt kuuluivatko lattiapinnat edelliselle vuokralaiselle vai hänelle itselleen. Kaverin onneksi pinnat olivat omistajan. Asuntoa vuokratessaan joutuu asuntoon usein sijoittamaan vuokratakuun lisäksi vielä pintaremontin ja keittiön verran. Käytäntö tuntuu suomalaisesta tosi fiksulta...

Viime viikolla tunsin tulleeni palvelluksi. Merkintä kalenteriin! Ensiksi tiistaina huoltofirmasta soitettiin aivan oma-aloitteisesti ja englanniksi minulle kerrottiin, että huoltomies voisi tulla käymään seuraavana päivänä. Ja huoltomies myös tuli sovittuna aikana. Toinen yllätys tapahtui, kun jääkaapin toimittavasta fimasta soitettiin jälleen englanniksi ja kerrottiin, että jääkaappia ei valitettavasti saada toimitettua kuin vasta seuraavan viikon puolivälin jälkeen. Tätä soittoa edelsi tosin työkaverini soitto ko. firmaan paria päivää aiemmin, mutta ei minulle kyllä ole tätä ennen soiteltu näin palvelevasti. Jos vielä olisivat soittaneet Essenistä puimurin vara-avaimeen liittyen, niin en olisi varmaan saanut hämmästyksestä auki jäänyttä suutani kiinni moneen päivään. Ovatko saksalaiset yhtäkkiä oppineet asiakaspalvelua? Huoltomies ei muuten saanut viime keskiviikkona vielä ovea huollettua, mutta hänen pitäisi tulla taas huomenaamuna paremmat työkalut mukanaan (tai näin ainakin arvaan, koska kommunikaatio jäi hieman sisältököyhäksi saksankielellä suoritettuna).

Töissä paikallinen metalliliitto eli IG Metall yritti rekrytoida lisää jäseniä. Jäsenyys maksaisi prosentin bruttopalkasta, mutta yli 30e/kk maksavat voisivat saada jotain alennusta. Jäsenyyden hyödyt jäivät epäselväksi, mutta ilmeisesti liiton neuvottelemat edut koskisivat yleisesti vain liittoon kuuluvia työntekijöitä. En ajatellut liittyä, koska en täällä kauaa kuitenkaan ajatellut olla. Suomessa kenties tärkein liiton kautta (useimmiten) tuleva palvelu eli työttömyyskassa tulee Saksassa suoraan valtiolta. Nyt selvisi sekin, että työntekijäneuvosto (works council tai betriebsrat) ei ole liiton palvelu vaan siitä erillinen työntekijöitä edustava elin.

Nyt jännitän jääkaapin saapumista. Tulisiko se jo tällä viikolla. Entä saako huoltomies oven korjattua huomenna. Mitähän BMW-liikkeen myyjä tekee vara-avaimen eteen. Kaikkiin näihin löytänet vastauksen jo seuraavasta kirjoituksesta.

Unohtuipa kirjoittaa

2006-09-11T23:19:00.000+02:00

443. päivä

Päivän ilmaisu: Taschendieb eli taskuvaras

Unohtui joka sunnuntainen traditio päiväkirjan täyttämisessä, mutta otetaan tänään vahinko takaisin.

Jääkaappitoimitus on päätynyt nyt siihen pisteeseen, että vuokranantaja on tilannut ja ilmeisesti myös maksanut kaapin. Toimittajan pitäisi saada jääkaappi tällä viikolla ja kenties itse asennuskin saadaan hoidettua piakkoin. Jos myyvä yritys – tai kun myyvä yritys – ei ilmoittele itsestään huomenna, pyydän jotain työkaveria soittamaan liikkeeseen ja kysymään josko tulisivat asentamaan. Olen iloinen, jos minulla on uusi toimiva jääkaappi kahden viikon sisällä. Jääkaappi muuten maksoi 610e eli puolitoista kertaa kylmän vuokran verran! Kova hinta muodostunee siitä, että jääkaappi (jenkkikaappi) on kaappiin sisälle asennettavaa mallia. Nämä ovat kuulemma kovan hintaisia aina. Miksi jääkaapin pitää olla toisen kaapin sisällä? Aihetta vielä sivuten: parvekkeen oven korjaajasta ei ole kuulunut mitään. Eipä tietenkään.

Käväisin sunnuntaina ajelemassa yhden paikallisen kanssa. Kivaa tienpätkää löytyi Kölnin lähistöltä. Olin aiemminkin jo käynyt sillä seudulla pyörimässä, mutta parhaat mutkapätkät jäivät näillä reissuilla löytämättä. Täytyy yrittää keretä vielä uudestaankin opastetulle ajelulle tänä kesänä. Hassuja Saksa-faktoja: Jollain lähistön mutkapätkäseudulla on joillain teillä kuulemma ajokielto moottoripyörille kesän ajalle. Hieman outoa suomalaisesta näkökulmasta.

Soittelin viime maanantaina vara-avaimesta BMW-liikkeeseen ja ei ollut kuulemma vielä tullut. Johan ne ovat kuukauden yrittäneet. Olin todella yllättynyt, kun BMW-liikkeen myyjä lähetti minulle lupauksensa mukaisesti tekstiviestillä tiedon avaimen saapumattomuudesta. Kirjoitti vielä englanniksi tekstiviestinsä. Tämä vaikutti ihan palvelulta!

Kantis oli lauantaina taas yleisömenestys. Porukkaa saapui Düsselistä ja ympäristöstä noin parikymmentä. Kantiksen yhtedessä houkuttelin ihmisiä lähtemään lokakuun lopulla Frankfurtiin suomalaiset.de -foorumin pippaloihin. Düsseldorfin ja lähistön edustus tulee olemaan ilmeisen vahvaa Frankfurtissa. Kantiksen jälkimainingeissa eräältä kaverilta yritettiin viedä lompakkoa vanhan kaupungin väenpaljoudessa. Onneksi kaveri huomasi lompakkonsa häviämisen heti ja sai sen takaisin ilman menetyksiä. Varasepäillyt olivat löytäneet lompakon kuulemma maasta. Joopa joo... Kyseessä toinen kuulemani varkaustapaus Saksassa oloni aikana.

Foorumin pippaloiden lisäksi lähiajan suunnitelmissa on seitsemän päivän moottoripyöräretki Etelä- ja Itä-Saksaan sekä Itävaltaan. Tälle reissulle lähden yksin, koska ketään innokasta ei ole mukaan lähdössä. Lisäksi varasimme neljän hengen porukalla marraskuulle lentoliput Milanoon. Paikka valittiin kahdella perusteella: etelämmäksi kuin Düsseldorf ja halvalla lennot (75e).

(kuva eurotourneelta Sveitsistä)

Ferrareita

2006-09-03T23:15:00.000+02:00

Sunnuntai 435. päivä

Päivän ilmaisu: Angemessen eli sopiva

Vakuutusyhtiö lähetti minulle tällä viikolla uuden laskun. Laskun loppusumma tippui vaatimattomat 1050 euroa eli tälle vuodelle maksettavaa tuli 653,29e. Valittaminen siis kannatti ja ensi vuoden lasku tulee oikealla vahinkoluokituksella. Työkaveri kertoi, että ADAC eli paikallinen autoilijajärjestö tms. on ottanut kantaa vakuutusyhtiöiden tapaan laskuttaa liikaa asiakkailtaan ja palauttaa liikamaksut vain erillistä pyyntöä vastaan. En ole siis ainut vakuutusyhtiön huijaama asiakas.

Käväisin lauantaina kaverin kanssa muuten vaan Nürburgringiä katsomassa ja onneksemme havaitsimme, että siellä oli meneillään jonkin näköiset ferraripäivät. Radalla ajoi Ferrarin F1-kalustoa arvatenkin 60-luvulta tähän päivään asti ja tiet olivat täynnä erilaisia Ferrareita. En varmaan ole ikinä nähnyt niin kallista parkkipaikkaa kuin nyt Nürburgringillä. Harmikseni oma kamerani jäi kotiin, enkä saanut napattua mitään hyviä kuvia tapahtumasta. Nürburgringilla pitänee käydä vielä uudestaan jossain vaiheessa, koska kuulin, että siellä on elämysmaailma (huvipuisto), jossa pääsee G-voimasimulaattoriin. Jotain muitakin kivoja laitteita taisi olla, mutta en muista tähän hätään mitä.

Veroneuvoja oli tallettanut tililleni yhdeksän euroa siitä hyvästä, että suosittelin häntä suomalaiselle kaverilleni. En tiennyt, että tällainen tapa on olemassa eikä minulla ole mitään havaintoa siitä, miksi hän maksoi juuri yhdeksän euroa. Nyt sitten etsimään lisää veroneuvonnan tarpeessa olevia ja takomaan puhdasta verotonta(?) rahaa palkkioiden muodossa!

Vuokraisännän motivaatio jääkaapin vaihtamiseen ja uuden parvekkeen oven järkkäämiseen lienee kadonnut. En ole saanut mitään vastausta viikko sitten lähettämääni sähköpostiin. Tarvinnee vielä lähettää yksi maili ja sitten yrittää taas soittaa. Huomenna ajattelin soittaa myös BMW-liikkeeseen ja kysyä vara-avaimesta. Jos en väärin arvaa, myyjä toteaa avaimen odottaneen siellä jo jonkin aikaa ja että minun pitäisi hakea avain paikan päältä. En ajatellut Esseniin enää vaivauta tämän asian takia, joten odotettavissa on taas jotain hankaluuksia.

Ylitöiden teko Saksassa ei ole niin helppoa kuin Suomessa. Normaalit ylityöt sekä lauantaiylityöt korvataan 35% korotetulla palkalla ja sunnuntaina taisi olla 65%. Jotta ylitöitä voisi tehdä, siitä pitää ilmoittaa paria päivää ennen pomolle, joka sitten pyytää lupaa henkilöstöhallinnolta ja työntekijäneuvostolta (works council tai saksaksi betriebsrat). Kiireellisessä tapauksessa henkilöstöhallinnon ja työntekijäneuvoston luvat voidaan pyytää jälkikäteen. Normaalisti kuitenkin tilanteet pitää ennustaa paria päivää etukäteen ja sitten tarvitsee kolmen eri instanssin luvat ylityön tekemiseen. Tällainen järjestely motivoi suunnattomasti tekemään pitempää päivää. Toisaalta Suomeen nähden ylipitkän päivän (45min joka päivä) jatkuva tekeminen ei muutenkaan innosta jäämään työpaikalle minuuttiakaan pidemmäksi aikaa.

Siinä taisi olla tämän viikon tapahtumat eli paljoa ei ollut kerrottavaksi. Kelit näyttäisivät muuttuvan takaisin kesäisiksi. Viiden päivän ennuste näyttää aurinkoa ja n. 25 astetta joka päivälle. Mahtavaa!

Huijariyhtiö

2006-08-27T23:35:00.000+02:00

428. päivä

Päivän ilmaisu: Betrüger eli huijari

Sain maanantaina iloisen 1700e laskun vakuutusyhtiöltä. Tämä summa sisälsi moottoripyörävakuutuksen seuraavaksi vuodeksi eteenpän. Olin hieman hämmästynyt, koska vakuutusyhtiön edustaja oli sanonut laskutuskauden olevan tämän vuoden loppuun asti. Lasku ei ainoastaan ollut järkyttävän suuri verrattuna odottamaani 800e laskuun vaan myös väärin laskettu. Bonukseni nousevat (olettaen, ettei vahinkoja tapahdu) vakuutusluokka kolmosesta neloseen vuoden vaihteessa ja tämä tarkoittaa vuositasolla n. 400e säästöä. Laskun perusteella olisin joutunut maksamaan noin 200e ylimääräistä vakuutusyhtiölle, koska siinä ei oltu huomioitu vakuutusluokan muutosta millään tavalla. Kusen maku suussa kirjoittelin vakuutusyhtiön nettilomakkeeseen valituksen aiheesta keskiviikkoiltana. Sain vastauksen heti torstaina, jossa todettiin, että minulle tulee uusi lasku, jossa laskutetaan vain tämän vuoden loppu ja sitten saan taas uuden laskun ensi vuoden alussa. Nyt sitten odotan uutta laskua. En osaa sanoa yrittikö vakuutusyhtiö vedättää ihan tietoisesti vai onko heidän tietojärjestelmänsä vain niin saamarin heikkotasoinen, ettei asiat tapahdu automaattisesti.

Työkaverin kanssa tuli puheeksi kaksikätiset hanat (kylmälle ja kuumalle vedelle oma säätönuppi). Hän sanoi, että kaksikätinen hana olisi kätevä hänellä kotona, koska heidän sähköinen vedenlämmittimensä menee pienemmälle, mikäli sen läpi ei virtaa tarpeeksi lämmitettävää vettä. Lämmitin lämmittää veden siis suoraan käyttöön ja sen automaattinen tehonsäätö on kuulemma kolmiportainen. Jos kuuman veden virtauksen voisi säätää suoraan yhdestä hanasta, ei olisi pelkoa kylmistä yllätyksistä lämmitystehon yllättäen laskiessa. Tähän sitten totesin, että Suomessa vesi lämmitetään yleensä valmiiksi suureen säiliöön ja säiliöstä virtaava lämmin vesi on suunnilleen tasalämpöistä koko ajan. Ovela (julma) sakemanni huomasi heti, että säiliön esilämmitetty vesi voi loppua kesken kaiken, eikä pitänyt ratkaisua pätevänä. Tiedä sitten kumpi ratkaisu on parempi, mutta itse valitsen mieluummin yhden käden hanan tasalämpöisellä vedellä ja sopivalla paineella kuin takuuvarman lämpimän veden riittävyyden vaihtelevalla paineella sekä vaihtelevalla lämmitysteholla.

Kaveri sai hiljakkoin veromätkyjä noin kolme euroa. En muista suomalaisen verottajan maksurajaa enään, mutta kuvittelisin, että kolmen euron veromätkyjä ei tarvitsisi maksaa aivan kuten verottajakaan ei maksa kolmen euron veronpalautuksia. Saksassa homma toimii toisin. Kolmen euron tai ihan minkä tahansa suuruiset veromätkyt joutuu maksamaan. Toisen kaverin työkaveri oli saanut noin 30 sentin suuruiset mätkyt. Hän oli soittanut verotoimistoon ja tiedustellut pitääkö näin pientä summaa maksaa, koska maksun käsittelykustannukset ylittävät maksun suuruuden. Suullinen vastaus oli, että ei tarvitse. Hänet sitten palkittiin tästä omatoimisuudesta viiden euron maksumuistutuksella ja mätkyjen suuruus nousi saksalaisella täsmällisyydellä viiteen euroon ja 30 senttiin. Repikää siitä huumoria. Harmillisesti en kuullut tarinan loppua vielä, mutta yritän muistaa kertoa myöhemmin joutuiko hän lopulta maksamaan korotetut mätkynsä. Olen varmasti jo aiemmin todennut tämän, mutta ainut asia mikä Saksassa toimii on laskutus, mutta vain laskuttajan näkökulmasta. Asiakkaan näkökulma eli laskun oikeellisuus tai järkevyys ei liity laskutuksen toimivuuteen.

Edellisellä viikolla tarinoin poliisin toiminnasta. Jatketaan vielä. Viikon aikana havainnoin monta poliisia näin per päivä ja ainakin yksi partio osui aina joka päivälle. Useimpina päivinä enemmän. Yhtenä iltana näin poliisiauton tekevän äkkinäisen liikkeen ja menevän yllättäen väärältä puolelta liikenteenjakajaa. Hälytysvalot eivät olleet päällä ja tilanne tuli tosiaan aivan puskasta. En onneksi ollut millään kulkuvälineellä liikkeellä, joten en sen enempää joutunut itse tilanteeseen reagoimaan. Poliisit olivat huomanneet pyöräilijän ajavan väärään suuntaan yksisuuntaista katua ja tällainen rikos ei saa jäädä rankaisematta! Poliisit pysäyttivät pyöräilijän, mutta en tiedä mikä oli rangaistus, koska näin paremmaksi jatkaa matkaani. Jos risteykseen olisi sattunut auto tai muu kulkuneuvo väärään aikaan, olisi nokkakolarin riski ollut suuri. Risteyksessä on nimittäin huono näkyvyys poliisien tulosuuntaan ja reagointiaikaa ei olisi hirveästi jäänyt liikennesääntöjä noudattavalle kuljettajalle. Itse joudun mopolla aina pysähtymään ko. risteyksessä, koska muuten en todellakaan näe tuleeko oikealta autoja vai ei.

Kun Suomessa saa aina kuulla poliisin kyttäysmentaliteetista, ei Saksan poliisi jää tässä kakkoseksi. Vaikka moottoriteillä valvonta on niukkaa tai melkein olematonta, kaupunkialueella valvontaa löytyy. Työmatkallani on eräs tienpätkä, joka on sallittu vain julkiselle liikenteelle. Tienpätkä oikaisee noin kaksi kilometriä ja oikaisumahdollisuutta aika moni taitaa käyttää. Näen viikottain joko töihin mennessä tai töistä tullessa poliisipartion tienpätkän alussa valvomassa, ettei kukaan vain aja väärin. Työmatkalleni osuu myös toinen kyttäyspaikka, jossa poliisi viettää aikaansa tutkan kanssa. Ilmeisesti Saksassa on sallittua tutkasta varoittaminen, koska työsähköpostiin tulee yleensä varoitus poliisin tutkailusta. Arvioisin, että tutka on paikallaan ainakin kerran kuussa. Kytätään sitä siis täälläkin.

Aikanani kuluksi luin työsopimustani. Nyt vasta selvisi, että irtisanoutumisaikani on kuudesta viikosta aina neljään kuukauteen. Itsensä voi sanoa irti kuusi viikkoa ennen vuosineljänneksen loppua. Jos irtisanoutumisessa myöhästyy päivän vääränä hetkenä, on seuraavaan mahdolliseen eroamispäivään neljä kuukautta. Hassua eikö! Onneksi tämä ei ole vielä ajankohtainen ongelma.

Löysin aivan läheltä noin kilometrin päästä ison supermarketin. Olin käynyt marketissa noin vuosi sitten, mutta en muistanut sen olemassa oloa enää. Aikaisemmin olin käynyt noin kymmenen kilometrin päässä olevassa supermarketissa (Wal-Mart), mutta enää en sinne asti taida vaivatua. Wallu oli tosin lähellä työpaikkaa, mutta silti kaukana. Wal-Mart muuten vetäytyy Saksan markkinoilta jostain syystä kokonaan, mutta eipä kiinnosta enää.

Mopolla ei ole tullut hirveästi ajettua. Tonnin huollon jälkeen mittariin ei ole kertynyt kuin pari sataa. Jatkuvat sateet eivät ole oikein innostaneet mopoiluun ja muutakin tekemistä on riittänyt. Jotain tarinaa silti mopoiluun liittyen. Sain äskettäin ajoneuvoveron vuosimaksulapun. Veroa menee vuodessa 86e. Veron laskukaava määräytyy kaavalla 1,84e * 1157cm^3 / 25cm^3. Suomessa moposta ei taida joutua maksamaan veroa?

Sitten auki olevien asioiden luettelo muistin virkistämiseksi: parvekkeen ovi, uusi jääkaappi ja puimurin vara-avain. Kaikki nämä ovat kokonaan saksalaisen täsmällisyyden ja viitseliäisyyden varassa. Tai no, melkein kokonaan, koska mitään ei tietenkään tapahdu, jos en itse aktivoi saamattomia sakemanneja. Lisää tarinaa näistä myöhemmin, mutta mihinkään eivät ole edenneet.

Suomessa ovat hyvät kelit jatkuneet aivan näihin päiviin saakka. Düsseldorfissa taas on helteiden jälkeen satanut lähes joka päivä. Suomessa on ollut yhtä lämmintä, mutta sateetonta. Tasan ei käy onnen lahjat.

(kuvassa pariisilaisia poliisimopoja)

Niin Saksaa, niin Saksaa...

2006-08-20T22:57:00.000+02:00

421. päivä

Päivän ilmaisu: Massenentlassung eli massairtisanomiset

Olen mielenkiinnolla seurannut Nokia-Siemensin yhdistymistä ja siihen yhteyteen suunniteltuja suurehkoja irtisanomisia. Saksan metalliliitto IG-Metal, johon Nokian ja Siemensin työntekijät kuuluvat (kuten myös minä), on neuvotellut irtisanomissuojan aina vuodelle 2009 asti. Kumpikaan yritys ei voi irtisanoa saksalaista työntekijäänsä tuotannollisista tai taloudellisista syistä johtuen. Suomen työntekijöillä ei vastaavaa suojaa ole, joten on aiheellista miettiä miten irtisanomiset jakautuvat Saksan ja Suomen sekä muiden toimipisteiden välillä. Vaikka Saksassa ei saa irtisanoa, voidaan työntekijät ostaa pihalle. Kuulemma aiemmin oli tarjottu kuukauden palkkaa jokaisesta palvelusvuodesta ja lehdistä on saanut lukea, että maksimissaan irtisanomiset (tai irtisanoutumisen ostaminen) voivat maksaa työnantajalle kolmen vuoden palkan verran per työntekijä. Tietääkseni vielä muutama vuosi sitten irtisanomisen yhteydessä saatua rahaa ei verotettu ainakaan niin paljon kuin normaalia palkkaa, mutta tämä etu on poistunut. Luulisin kuitenkin, että monelle kolmen vuoden palkka olisi tarpeeksi, että voisi taas alkaa etsimään uutta työnantajaa. Saksassa on siis kallista irtisanoa. En yhtään ihmettele, että IT-puolella ja varmaan muillakin aloilla on todella paljon itsenäisiä konsultteja, joista pääsee heti tahtoessaan eroon ilman lisäkuluja. Konsultin palkkaaminen maksaa kuitenkin ainakin kaksi kertaa enemmän kuin oman työntekijän pitäminen. Hassua, että Saksassa vielä on tuotekehitystä. Itse en ainakaan ole nähnyt sellaista erityisosaamista, että näillä hinnoilla homma voisi kannattaa.

Tulin tiistaina taas poliisin pysäyttämäksi. Tällä kertaa olin polkupyörällä liikkeellä, kun moottoripyöräpoliisi stoppasi risteyksessä eteeni ja alkoi höpisemään jotain. Excuse me -lausahduksen jälkeen kieli vaihtui sujuvasti englanniksi ja poliisi kertoi, että tällä puolella tietä poljetaan tähän suuntaan ja tuolla toisella toiseen suuntaan. Sitten kaveri lähti menemään ja minä vaihdoin puolta. Ajan käytännössä joka aamu noin 500 metriä väärällä puolella. Välillä vähän vähemmän ja välillä vähän enemmän, liikennevaloista riippuen. Vaihdan nimittäin oikealle puolelle siinä kohtaa, kun sattuu olemaan vihreät valot tai katko autovirrassa. Enkä tyyliä ajatellut muuttaa, koska ”oikeuksien laajennos” eli sakko maksaa kai noin 30 euroa ja kaikki muutkin pyöräilijät toimivat samoin. Tai no, melkein kaikki pyöräilijät. Noin 20% pyöräilijöistä kunnioittaa sääntöä jopa siinä määrin, että yrittävät ajaa väärää puolta kulkevien päältä. Saksalaista täsmällisyyttä, sano. Todettakoon, että Suomessa muistan ainoastaan kerran tulleeni poliisin pysäyttämäksi ja sillä kerralla tahtoivat tehdä satunnaisen puhallutuskokeen. Tai no, kyllähän melkein jokaisilta festareilta lähdettäessä kuskia on puhallutettu, mutta tätä en laske. Suomessa en tosin edes nähnyt poliiseja joka päivä, kun täällä näen joka päivä ainakin pari kappaletta.

Ostin hyväuskoisena rusinoilla päällystettyä leipää leipomosta. Luulin, että leipä on leipää ja tietyssä hyllyssä ei ole mitään makeata leivonnaista. Olin väärässä. Saksassa eräs leipälaatu maistuu täsmälleen suomalaiselta pullalta. Siinä on rusinoita ympäriinsä ja maistuu makealle. Saksalainen syö tämän pullan leipänä, mutta minulta jäi syömättä. Paitsi pari siivua kahvin kanssa, kun ei ole korppujakaan tarjolla.

Torstaina minulla oli treffit jääkaapin mittaajan kanssa. Mittaaja ei ilmestynyt paikalle, joten päädyin itse ottamaan niin paljon erilaisia mittoja, että vuokranantaja voi toivottavasti tilata jääkaapin ilman mittarimiestä. Laskeskelin, että minulla on ollut yhteensä viisi sovittua tapaamista kotona, joista neljä on toteutunut sovitusti. Tällä hetkellä siis 20% tapaamisista ei ole toteutunut, kuten sovittua. Samalla pyörittelin mielessäni vastaavaa prosenttia sovittuihin puhelinsoittoihin. Arvioisin, että noin 95% myyjien tai muiden lupaamista soitoista ei ole toteutunut. Itse asiassa en muista kuin yhden intialaisen tietokonekauppiaan soittaneen minulle sovitusti. Saa nähdä osaako Essenin BMW-kauppias käyttää puhelinta ja ilmoittaa minulle saapuneesta vara-avaimesta.

Puimuri oli tiistaista lauantaihin huollossa. Olisin kai saanut sen jo keskiviikkona, mutta en kerinnyt hakemaan ennen lauantaita. Ei olisi varmaan tullut ajettuakaan viikolla, kun koko ajan satoi. Tuhannen kilometrin huolto maksoi 162,05e. Pyörätarjousta hakiessani kaikissa paikoissa hinnaksi sanottiin noin 220e, joten en tiedä mistä tämä alennus tuli. Sanoivat katsovansa miksi pyörän ajotietokone näyttää liian alhaista kulutusta, mutta eivätpä katsoneet. Päivittivät vaan pyörän ohjelmiston ja uskoivat sen varmasti auttavan kulutusmittarin lukemaan. Todennäköisesti näin ei käy, koska vanhassa ohjelmistossa ei tällaista vikaa tietääkseni ollut. Nyt pyörässä on viikon vanha versio 7. BMW:n virallisten ohjeiden mukaan ohjelmistopäivitystä ei saisi tehdä ilman asiakkaan lupaa, mutta tekivätpä kuitenkin. Päivitystä ei voi perua. Päivitys muuttaa pyörän luonnetta hieman ja se ei reagoi kaasuun yhtä sähäkästi kuin ennen. En tosin huomannut eroa, kun ei ole sisäänajon aikana tullut revitettyä, mutta olisivat ne silti voineet kysyä. Jälleen kerran muistivat englantia puhuvan asiakkaan nimen ulkoa, vaikka asiakaspalvelijaa en ollut ennen nähnytkään. On se vaan kummallista, että joku ei puhu saksaa.

Sain muuten BMW:n ajajan oppaan englanninkielisen version maanantaina postissa. Toissa lauantain Essenissä käynti kantoi hedelmää, mutta en ymmärrä miten ne niin nopeasti saivat lähetettyä vielä lauantaina hukassa olleen opuksen. Todennäköisesti eivät vain löytäneet sitä lauantaina kysyessäni. Yllätyksellisesti lähetyksen mukana saapui 13 euron lasku. Olin siinä uskossa, että opus kuului pyörän hintaan, mutta tätä ei kyllä paperilla lukenut. Myyjä ei halunnut asiaa tilauksessa mainita, koska ”hoidetaan se sitten erikseen, menee helpommin”. Niinpä niin. Maksoin laskun ja ajattelin asiasta myyjälle vielä mainita. Mutta en varmasti tuota 13 euroa enää takaisin saa. Hienoa palvelua taas!

Tonni takana

2006-08-13T22:28:00.000+02:00

414. päivä

Päivän ilmaisu: Mieter eli vuokranantaja

Vuokranantajani lähetti maanantaina vastauksen aiempaan valitussähköpostiini. Mailissa hän ilmaisi tahtonsa tulla korjaamaan silikonit jo seuraavana päivänä ja tuntui innokkaalta hankkimaan uuden jääkaapin. Kaveri kävi tiistaina vetämässä uudet silikonit vessaan melkein joka paikkaan. Saa nähdä kestävätkö ne tällä kertaa paremmin. Jääkaapin hankkimisesta ei kuulunut koko viikkona mitään, mutta tänään sain sähköpostissa tiedon, että minun pitäisi soittaa johonkin jääkaappeja toimittavaan firmaan ja he tulevat ottamaan jääkaapin mitat. Jostain syystä minun tai vuokranantajan mittaukset eivät riittäneet. Olivat kuulemma vääriä tai mahdottomia. Myös parvekkeen oven korjauksen pitäisi olla työn alla. Huoltofirman pitäisi soittaa minulle ja sopia korjausaika. Saa nähdä koska tämä tapahtuu. Vielä ei ole ollut mitään puhetta siitä, pitäisikö minun osallistua jotenkin kustannuksiin. Vuokrasopimuksessa luki muistaakseni niin, että olen itse vastuussa alle 75e korjauksista, paitsi jos vuodessa korjauksia kertyy yhteensä yli 75e. Saapa nähdä. Vaikka hommassa on kestänyt aika kauan, olen silti (vielä) tyytyväinen vuokranantajan nopeaan reagointiin ja omatoimiseen ongelmien selvittelyyn. Varsin epäsaksalaista. Wepistä huomasin, että kaveri on jonkun sortin iso päällikkö parin sadan hengen yrityksessä. Ehkä tämä selittää jotain. Hassua kyllä, että näin varakkaan oloisella kaverilla on aikaa käydä vetämässä silikonit korkeimman omakätisesti. Saksalaista piheyttäkö?

Olin maanantaina ja tiistaina kurssituksessa. Kurssi oli läheisessä neljän tähden hotellissa. Olin aivan ihmeissäni palvelun tasosta. Kirjoittelin edellisen kurssituksen jälkeenkin hotellin hyvästä palvelusta, mutta tämä hotelli kyllä pisti vielä paremmaksi. Henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista. Jopa omatoimisen palvelualtista eli kaikkea ei tarvinnut erikseen osata pyytää. Viikon toinen epäsaksalainen kokemus.

Lauantaina oli joka kuukautinen suomalainen kantapöytä. Jälleen kerran porukkaan oli eksynyt aivan uusia kasvoja ja ihmisiä oli parhaimmillaan parikymmentä. Alku ilta meni irkkupubissa, josta osa porukkaa siirtyi läheiseen rokkibaariin. Rokkibaarissa koin viikon kolmannen epäsaksalaisen tapahtuman: tarjoilija hermostui eräälle suomalaiselle siinä määrin, että hän yritti käydä päälle. Suomalaisen mukaan hän oli maksanut kaikki kolme tilattua olutta, mutta tarjoilijan mukaan hän oli maksanut vain omansa eikä suostunut palauttamaan ylimääräisiä rahoja. Kaiken lisäksi hän vaati muita maksamaan kaksi muuta olutta. Tilannetta ehkä selittää se, että tarjoilija oli ainakin yhtä humalassa (tai muissa aineissa) kuin asiakkaansa. Lopuksi ovimikko heitti tarjoilijan pihalle. En muista Suomesta humalaisia tarjoilijoita. Eikä henkilökunta yleensä heitä toisiaan pihalle Suomessa. Saksassa olen muutaman kerran nähnyt humalaisia tarjoilijoita. Ilmeisesti tätä katsotaan läpi sormien, koska tarjoilijat ovat jatkaneet töitään myös myöhemmin.

Suomessa ei juuri tullut ostettua pullotettua vettä kotiin. Korkeintaan joskus jotain hiilihapollista, mutta vain erikoistapauksissa. Saksassa olen kesän mittaan raahannut vettä kotiin joka kauppareissulla. Hanavesi on juotavaa, mutta ei mielestäni kovin hyvää pelkiltään. Mehun seassa tai kahvivetenä menee ihan hyvin. Hieman turhauttavaa tämä veden rahtaaminen. Kaiken lisäksi epäekologista. Vaikka kesähelteet alkavat nyt olemaan jo takana, niin kerron vielä maistuvan hellejuoman reseptin: kaada lasiin omenamehua ja sitten hieman hiilihapollista kivennäisvettä. Tuloksena on apfelschorle. Apfelschorlea saa ostettua kaupasta suoraan, mutta se ei taida olla ihan yhtä laadukasta kuin itse sekoitettu.

Olen käyttänyt nettiyhteyttäni nyt vuoden verran. Huomaamiani käyttökatkoja on ollut noin muutama tunti tasan yhtenä päivänä. Todella hyvä suoritus verrattuna Suomessa kokemaani nettipalveluun. Sanottakoon kuitenkin, että muutaman kilometrin päässä asuvalla kaverilla oli saman palveluntarjoajan yhteys, joka oli noin kuukauden päivät rikki ennen kuin hän vaihtoi toimittajaa. Toimittajan vaihtokin taisi kestää kuukauden tai pari. Joka tapauksessa omalla kohdallani toiminut hyvin. Koputan puuta.

Sitten mopoasiaa. Tuhat kilometria on täynnä ja vien mopottimen tiistaina huoltoon. Käväisin Essenissä huutelemassa vara-avaimeni ja huoltokirjani perään, mutta niitä ei vielä ollut tullut. Hassua, että myyjä, jonka kanssa en ole kertaakaan asioinut, muisti minut sukunimeltä. Mitähän erikoista on tapahtunut minun kohdallani? Vai eikö liikkeessä ole paljoa ostavia asiakkaita. Kysyin myyjältä havaitsemistani ongelmista pyörässä. Ensinnäkin pyörä on syönyt tasaista seitsemää litraa sadalla, vaikka ilmoitetun kulutuksen pitäisi olla litran tai kaksi alempi. Kulutuksen pitäisi laskea tonnin huollon jälkeen. Toiseksi pyörän ajotietokone ilmoittaa kulutukseksi vain kuusi litraa, joten lukema on ehdottomasti väärä. Myyjä yritti kehittää jotain ihmeellistä teoriaa tankin koosta ja kulutuksen määrän mittaamisen vaikeudesta, mutta eiköhän ajotietokone saa lukeman bensansyötöstä tankin koosta riippumatta ja minun mittaamani lukema lienee ainakin yhtä tarkka kuin bensa-aseman mittari. Kolmanneksi ongelmaksi listasin ilmanpaineet. Myyjän mukaan oikea ilmanpaine edessä on 2,5 baria ja takana 2,9. Viereisen huoltoaseman mittari näyttää 0,5 baria enemmän molemmille renkaille. Pitää pyytää Düsseldorfin huoltoa katsomaan myös rengaspaineet. Jos vieläkin tulee 0,5 baria enemmän, viereisen huoltamon mittari lienee rikki. Jatkan valittamista tiistaina huollossa.

Aiemmin valitin laukkujen leveyttä (http://tinyurl.com/msefk). En ole vielä jaksanut mitata leveyttä, mutta kun pyörä on BMW:n mukaan 905mm leveä peilien kohdalta ja laukut tulevat vielä muutaman sentin peilejä sivummalle, alkaa pyörä olemaan todella leveä. Honda ilmoittaa 600cc CBR:n leveydeksi 690mm ja Gold Wingille 945mm. BMW:n levein K1200LT-malli on 1080mm leveä. K1200S ”pärjää” leveydessä siis jopa matkasohviin verrattuna!
Koska olen monelta foorumilta lukenut monista eri ongelmista K1200S-mallissa, olen alkanut miettimään takuuajan pidennystä neljäksi vuodeksi. Kun kerran suunnitelmissa on omistaa pyörä vähintään seuraavat kolme vuotta, voisin kenties maksaa 200 euroa kahden vuoden takuuajan pidennyksestä. Pitää kysyä huollosta voinko ottaa takuupidennyksen vasta myöhemmin ja mitä se sitten pitäisi sisällään.

BMW julkaisi muuten juuri uuden version K1200S:stä. Uuden version isoimmat erot ovat uusi servoton jarrujärjestelmä ja uudet värit. Olisin todella mielelläni ottanut servottoman jarrun (yksi rikkuva osa vähemmän), mutta en missään tapauksessa olisi halunnut uuden väristä pyörää. Vanhemman jarrujärjestelmän etuna on kyllä se, että sitä on testattu tien päällä viitisen vuotta, joten suurimmat lastentaudit on toivottavasti saatu pois.

Sain navigaattorin viimein pyörän sähköihin kiinni. Kävin hakemassa Comkorilta tarvitsemani kiinnikkeen ja nyt navi näkyy heti muun mittariston alapuolella. Olen ajanut tällä virityksellä pari sataa ja hyvin toimii. Kerran navi sammutti itsensä ilman mitään syytä, mutta en tiedä liittyikö tämä sähköongelmiin vai mihinkä.

Sisäänajo jatkuu

2006-08-06T22:57:00.000+02:00

407. päivä

Päivän ilmaisu: Genauigkeit eli täsmällisyys

Männä viikolla töissä naureskelimme saksalaisille stereotypioille, kuten saksalainen täsmällisyys, saksalainen kohteliaisuus ja saksalainen laatu. Sanan saksalainen voi useimmiten korvata etuliitteellä epä. Tästä lähin yritänkin käyttää yhdistelmää saksalainen ihan-mikä-vaan kuten epä-ihan-mikä-vaan, kuten vaikkapa epätäsmällisyys.

BMW-kaupasta ei ole kuulunut mitään, mutta fahrzeugbrief saapui torstaina. Nyt olen sitten paperillakin pyöräni omistaja. Hiphei, yksi huoli vähemmän! Huomasin, että vanha pyöräni on ilmestynyt mobile.de:hen myyntiin: http://tinyurl.com/kdlfo. Meinaavat saada siitä tonnin enemmän kuin mitä minulle maksoivat välirahaa. Taitaa jäädä kuvitelman asteelle liikkeen pyyntihinta, mutta yritän ehtiä seuraamaan tilannetta.

Pyörä on nyt liikahtanut 724km ja vieläkin toimii kuin kellopeli. Jarrut tosin vinkuvat satunnaisesti kaupunkiajossa, mutta tämä korjaantuu yleensä vähän äkäisemmällä jarrutuksella. Muuten jarrut ovat todella ärhäkät ja hyvät. Netistä lueskelin, että muutamalla ihmisellä oli hajonnut jarruservo eli jarrutehostin kesken ajon. Tämä voi aiheuttaa aikamoisen paniikin, mikäli juuri silloin tarvitsisi jarruttaa hieman voimakkaammin. Jarrut ovat nimittäin aivan tunnottomat, jos pyörässä ei ole virtaa (sama tilanne, jos servo hajoaa) ja kahvaa saa puristaa rystyset valkoisena jarrutuksen aikaan saamiseksi. Toivottavasti ei ole normaalia saksalaista laatua minun pyörääni osunut servo.

Testailin ESA:a taas ja kokeilin kuinka jämäkältä pyörän jousitus tuntuu, kun ESA:lle sanoo, että kyydissä on kaksi ihmistä. Voi olla, että jousitus jäykistyi, mutta kyllä on vaikea varmaksi sanoa. Pitänee ajaa joku koeajolenkki pariin kertaan siten, että ensin säätää jousituksen (esijännityksen) yhden painolle ja sitten seuraavalle kierrokselle kahden painolle. Vaikka moni on sähköistä esijännityksen ja vaimennuksen säätöä kehunut, en siitä ihan hirveästi ole vielä irti saanut. Mutta onpahan yksi (kallis) nappi enemmän, mitä voi räpeltää.

Vastaan käveli muuten pari kivaa weppiosoitetta, joista löytää reittiehdotuksia moottoripyörälenkeille tänne Saksaan sekä Sveitsiin ja Itävaltaan. Katsokaapas näitä: http://www.motorradstrasse-deutschland.de/ ja http://www.alpineroads.com/. Ensimmäisen linkin vinkkejä kerkiää vielä kokeilemaan ennen tuhannen huoltoa. Nyt kun olen etsimällä etsinyt mielenkiintoisia ajokohteita, niin ainakaan Saksan järviä en voi suositella retkikohteiksi. Todella tylsiä maisemia minun mielestäni.

Jo parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut muutamasta valituksen aiheesta kämpässäni. Nyt olen pari viikkoa yrittänyt saada vuokranantajaa vastaamaan valitukseeni, mutta eipä ole kuulunut. Viime viikollahan hän sanoi tulevansa lomilta ”seuraavana sunnuntaina”, joka tietenkin myös tällä viikolla oli seuraava sunnuntai. Ehkäpä hän teki virheen kirjoittaessaan vieraskielistä vastaustaan, joten menköön nyt sitten. Ja mitä muutakaan tässä vielä voisi tehdä kuin odottaa? Jokohan huomenna saa kuulla hänen suhtautumisensa asunnon ongelmiin.

Kävin keskiviikkona normaalin salireenin asemesta kiipeilemässä seinällä. Eräs tuttu täältä on kaverinsa kanssa aloittanut seinäkiipeilyharrastuksen hiljakkoin ja menin heidän mukaansa kokeilemaan seinällä kiipimistä. Sormivoimia vaatii paljon ihmiseltä, joka ei ole kiipeilyä liiemmin harrastanut eikä siten osaa jalkojaan käyttää kiipeämisen tukena. Korkean paikan kammoiselle seinä voi olla kova paikka, koska sen ylin kohta oli varmasti 15 metrin korkeudella tai ylempänä. Ensimmäistä kertaa kiivetessä tuntui kuin olisi ollut pelkästään raajojensa varassa, vaikka kiivetessä on koko ajan turvaköydessä kiinni. Jotenkin köyteen oli vaikea luottaa. Lopuksi tosin seinästä on pakko päästää irti, koska alaspäin ei kiivetä ja lasku tapahtuu köyden varassa. Muutaman tunnin kiipeily varusteineen n. 18e. Hauskaa hommaa, jota kannattaa kokeilla!

Olen jo monta kertaa aiemmin haukkunut täällä käytettäviä ovien lukkoja. Muutama päivä sitten kuulin uuden hienon ominaisuuden normaalista ulko-oven lukosta. Kuten olen aiemmin kai kertonut, ei ovea voi avata avaimella ulkopuolelta, mikäli lukossa on sisäpuolella avain. Olen antanut vara-avaimen kaverille, jolta voisin tarvittaessa hakea avaimen ja päästä kotiin. Jos kuitenkin onnistun laittamaan oven kiinni ja avain on sisäpuolella lukossa, kuten tapanani on, ei kaverilla olevasta vara-avaimesta ole mitään iloa. Ja entäs jos samassa asunnossa asuu useampi kuin yksi ihminen? Avainta ei voisi silloin milloinkaan pitää lukossa, koska ulkoa ei pääsisi sisälle.

Onnistuin viime viikolla löytämään kaupan, jossa voi lyhennyttää housun lahkeet ostamistaan housuista. Aiemmin olen mielestäni saanut eioota joka kaupasta, mutta rautatieaseman lähellä olevassa Galeria Kaufhofissa on lyhennyspalvelu. Tuli sitten ostettua housutkin sieltä. Lyhennyspalvelussa oli tosin omat ongelmansa, koska ompelijat eivät osanneet englantia. Onneksi samaan aikaan paikalla ollut asiakas käänteli sujuvasti kielestä toiseen ja homma hoitui helpommin kuin viittomakielellä. Lyhennys ei ollut edes pahan hintaista, vain kahdeksan euroa.

Ensi viikolla on sitten taas kantis. Pyörällä pitää varmaan ajaa muutama kilometri, että saa sen tuhannen kilometrin huoltoon. Ajattelin myös käydä ensi lauantaina Essenissä katsomassa, joko englanninkielinen manuaali ja uusi vara-avain olisivat saapuneet.

Rakkautta ensi silmäyksellä

2006-07-30T23:46:00.000+02:00

400. päivä

Päivän sanonta: Liebe eli rakkaus

Elämä hymyilee. Kävin perjantaina Essenissä hakemassa oman kultani kotiin. Omistan tämän päiväisen kirjoituksen uudelle puimurilleni.

Maanantaina soittelin Essenin BMW-liikkeeseen herra Groschille. Heti nimen tunnistettuaan Grosch totesi puimurini olevan liikkeessä odottamassa. Kun ihmettelin, miksei kukaan ilmoittanut minulle pyörän saapumisesta, herra Grosch totesi, että olimme sopineet minun soittavan, kun pyörä on liikkeessä. Joopajoo, totta kai minä tiedän koska pyörä saapuu.

Ryntäsin vielä samana päivänä pankkiin ja vakuutusyhtiöön hakemaan tarvittavat paperit (pankista 12 000e ja vakuutusyhtiöstä vakuutuspaperit). Olin ällikällä päähän lyöty, kun sain tämän puolen hoidettua tunnissa. Pankissa ja vakuutusyhtiössä kaikki toimi aivan ilman ongelmia. Vakuutusyhtiön edustaja ei kyllä ensin halunnut puhua englantia, mutta kun toimiston ”ainut” englantia puhunut edustaja oli pois paikalta, muuttui tämäkin edustaja englanninkielentaitoiseksi. Saksa on muuten ottanut askeleen eteenpäin sähköisessä tiedonvälityksessä. Enää ei ole pakko käydä vakuutusyhtiössä kahta kertaa: ensin hakemassa doppelkarte ja sitten viemässä paikallisesta autorekisterikeskuksesta (Strassenverkehrsamt) saatu paperi vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiö saa automaattisesti tiedon autorekisterikeskukselta ja tavallisen ihmisen elämä helpottuu. Vielä tosin on matkaa Suomen systeemiin, jossa riittää käynti autorekisterikeskuksessa ja vakuutusyhtiö saa sieltä tiedon vakuutustarpeesta (eikös se näin mene ainakin jos ottaa pelkän liikennevakuutuksen ja on vanhastaan vakuutusyhtiön asiakas?).

Tiistaina kiisin vakuutuspaperit kourassa Esseniin, jotta autoliike saa rekisteröinnin suoritettua. Herra Grosch otti paperit ja kävimme vielä läpi muutaman yksityiskohdan. Grosch ei muistanut, että minulle piti toimittaa englanninkielinen manuaali, joten se laitettiin tilaukseen. Samalla jouduin puoliväkisin viemään Groschin ulos katsomaan vanhan pyörän renkaita, koska aiemmin oli ollut puhetta, että liian kuluneet renkaat tiputtavat vaihtohintaa 300 euroa. Renkaat olivat kuulemma ok, eikä muutakaan valitusta pyörästä kuulunut. Ei edes niistä kahdesta kaatamisesta seuranneista naarmuista (ei ehkä edes huomannut). Sovimme, että palaan perjantaina aamulla hakemaan pyörän ja tuon samalla vanhan vaihtoon.

Keskiviikon ja torstain tärinöistä selvittyäni saavuin aamulla Esseniin. Aivan ensimmäiseksi näin uuden pyöräni. Mahtavaa, ainakin pyörä on ihan oikeasti liikkeessä! Tiistaina kun en pyörää nähnyt. Sitten huomasin, että pyörässä on väärä satula eli korkeampi malli. Grosch sanoi, että ei ongelmaa, vaihdetaan. Seuraavaksi kuulin, että englanninkielistä manuaalia ei vielä ole. Ja pyörän huippukestävä muovinen vara-avain oli rikottu pyörän laukun asennuksessa. Herra Grosch oli selvästikin tilannut tehtaalta pyörän väärällä penkillä (tai olivat mokanneet tehtaalla), koska matalampi penkki haettiin ensin koeajopyörästä! Onneksi toinen myyjä löysi uuden penkin hyllystä, eikä tarvinnut tämän takia säätää myöhemmin. Pieniä vastoinkäymisiä ja normaalia saksalaista asiakaspalvelua, mutta pyörä oli kuitenkin ajokunnossa ja se oli tärkeintä.

Vaikka taas yritin puristaa myyjältä Hondan tarkan vaihtohinnan, myyjä ei millään sitä halunnut antaa eikä myöskään tarkistaa pyörää. Nyt pyörästä hyvitettiin alunperin pyörää tarkastamatta annettu vaihtohinta eli 4800 euroa ja maanantaina herra Grosch ilmoittaa, mikäli Hondasta jotain ongelmia löytyisi. Jos pyörän vaihtohinta ei muutu, tein todella mahtavan kaupan, koska mikään muu liike ei mennyt lähellekään nyt maksamaani kokonaishintaa. Paras vaihtotarjous taisi olla 11500 euron välirahalla ja nyt sain pyörän 11 000 euron välirahalla. Kilpailutus kannattaa!

Menin Essenistä suoraan töihin ja vasta töissä huomasin, etten saanut fahrzeugbriefiä eli sitä paperia, joka kertoo minun olevan pyörän omistaja. Luulin paperin olevan muiden saamieni paperien joukossa (todella monta), mutta eipä ollutkaan. Työkaveri neuvoi soittamaan liikkeeseen ja herra Grosch ilmoitti paperin tulevan postissa. Toivotaan, että näin käy. Muuten on taas älytön säätöruljanssi edessä. Grosch lupasi soittaa myöhemmin, kun uusi vara-avain ja englanninkielinen manuaali saapuvat, mutta voisin lyödä vaikka vetoa, ettei näin käy. Pitää soitella liikkeeseen parin viikon päästä taas...

Olen nyt ajanut pyörällä 350km ja se tuntuu aivan mahtavalta. Hondaan verrattuna pyörä on kuin toiselta planeetalta. Alavääntö on todella mukava ja pyörä tuntuu jopa Hondaa pienemmältä ajossa. Vaikka kuivapainoa on 30 kiloa enemmän, sitä ei ajossa huomaa – ei edes hidasajossa. Voi olla, että syy on pyörän alhaisessa painopisteessä. Ajoasento on Hondaa sporttisempi. Muistin koeajosta asennon olevan hieman pystympi, mutta kyllä tämäkin menettelee. Pyörän ”tuulilasia” en osaa vielä tuomita, mutta tästä kenties lisää, jahka pääsen ajamaan enemmän moottoritietä.
Kone reagoi kaasun vääntämiseen välittömästi ja tarkasti. Koeajopyörästä tuttua nykimistä alle 3000 kierroksessa ei ole. En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta pyörä kulkee eteenpäin ilman kaasun vääntämistä. Honda väsähti itsekseen ykkösellä, jos ei vääntänyt ollenkaan kaasua. Vaihdelaatikko pitää samanlaista kolinaa kuin koeajopyörässä ja kakkonen ei aina löydy huolimattomalla vaihtamisella ja pyörä menee vapaalle. Tosin vapaata ei vauhdissa tunnu saavan millään päälle, kun sitä tietoisesti yrittää. Laatikko on silti mielestäni parempi kuin Hondassa, jossa rivakassa kiihdytyksessä kakkonen meni yleensä päälle kolisten tai ei ollenkaan (paitsi vähän runttaamalla). En tosin kovin rivakoita kiihdytyksiä ole vielä tehnyt puimurilla, joten vaikea sanoa miten se reagoi vähän rajumpaan käsittelyyn.

Sitten muista varusteista. ESA:sta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Comfort-asennossa huomasin, että pyörä jää jotenkin aaltoilemaan moottoritien epätasaisuuksissa ja sportti-asennossa alusta oli taas liian kova mukavaan moottoritiemenoon. Kaupunkiajossa näiden kahden eroa ei oikein huomaa, paitsi ehkä sportti-asennon hieman ”kuoppaisemmassa” tuntumassa. Normaaliasento taas ei oikein tunnu mitenkään ajossa, joten kenties se on sitten paras yleisasento. Kahvanlämmittimet testasin vesisateessa ja ihan kivat ovat. Ei ainakaan kädet pääse paleltumaan. Testausolosuhteissa lämpötila oli 20 tietämissä, joten pahimmat olosuhteet ovat vielä testaamatta. Ajotietokoneen hyödyllisyys on kyseenalainen, mutta onpahan ainakin lämpömittari pyörässä.

Myyjä sanoi, että 1000km sisäänajossa ei saisi mennä yli 5000 kierroksen. Manuaalissa sanottiin, että ei saisi mennä yli 7000 kierroksen. Olen pysytellyt siis 6000 kierroksessa. Ihan kaikkia pyörän ulottuvuuksia ei siis vielä pääse kokemaan.

Sitten negatiiviset asiat. Pyörä tuntuu kuluttavan kohtuuttoman paljon bensaa. Ajotietokoneen mukaan kulutus on tasaista kuutta litraa sadalla, tiestä riippumatta. Honda vei alimmillaan 4,5 litraa sadalla ja söi halvinta 92 oktaanista. Puimuri tahtoisi 98 oktaanista ja toimii 95 oktaanisella. Toinen iso negatiivinen juttu ovat pyörän laukut. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut edes avattua laukkuja, mutta sitten lukitussysteemin salat aukesivat – pitää vain käyttää (ei tähtiensodan) voimaa. Laukut tuntuvat pieniltä, vaikka niihin mahtuukin yksi kypärä kumpaankin tai 25 litraa. Jotenkin takalaukku tuntui tilavammalta. Ja vaikka laukut ovat pienet, venytettyinä ne jäävät todella pitkälle pyörän sivulle. Onnistuin jo vahingossa kolauttamaan toisen puolen ajaessani läheltä estettä (en todellakaan kuvitellut olevani liian lähellä). Onneksi kolautuksesta ei jäänyt oikeastaan mitään jälkeä laukun joustavuuden ansiosta. Kolmas valituksen aihe löytyy pyörän vaeltelusta hitaassa, alle 50km/h nopeudessa. Jostain syystä etupyörä hakee oikealle ja vasemmalle, vaikka alustassa ei näy vikaa. Tämä ei vielä hirveästi häirinnyt, mutta selvä miinus mielestäni.

Asensin navin pyörään samalla telineellä kuin mitä käytin Hondassa. En saanut navia vielä pyörän sähköihin kiinni, mutta jahka eräs puoti aukeaa taas kahden viikon päästä, saan navin parempaan paikkaan kiinni ja sähköt toimimaan. Puoti eli Comkor näytti taas saksalaisen asiakaspalvelun varjopuolia. Lähestyin liikettä sähköpostitse ja tiedustelin erään osan saatavuutta. Vastaus oli tylysti: olemme lomilla. Edes paluupäivämäärää eivät voineet ilmoittaa. Fiksua.

Vielä siis seuraavat asiat ovat auki: vara-avain, englanninkielinen manuaali, vanhan pyörän vaihtohinta, vanhan pyörän rekisteristä poisto sekä uuden pyörän fahrzeugbrief. Koska olen Saksassa, epäilen ainakin jonkun näistä aiheuttavan isoa päänsärkyä. Isoimmat ongelmat voivat tulla fahrzeugbriefistä ja vanhan pyörä rekisteristä poistosta. Yksi työkavereista neuvoi, että olisi parempi poistaa pyörä rekisteristä omatoimisesti. Toisaalta olen kuullut paikallisesta rekisteriviranomaisesta niin paljon tarinoita, että en vapaaehtoisesti halua asioida heidän kanssaan. Raportoin tilanteen kehittymisestä lisää, mikäli/kun ongelmia ilmenee.

Kävin valittamassa ajopuvusta lauantaina. Ajopuku pitäisi lähettää jonnekin tarkistettavaksi tai korjattavaksi. Hommassa kestäisi ”viikosta kahteen viikkoa” eli suomeksi noin kuukausi, joten ajattelin, että parempi yrittää ajaa kausi loppuun vuotavalla puvulla tai tarkemmin sanoen vuotavilla ajohousuilla. Nytkin se toimii paremmin kuin farkut, enkä halua olla ilman ajohousuja juuri nyt. Voi olla, että valitan myös takista, koska tämän päiväisen sateen jälkeen olkapäät olivat märät. Voi tosin olla, että vesi tuli kaula-aukosta, mutta hieman epäilen. Suomalaista Rukka-laatua, mutta onneksi on viiden vuoden takuu.

Eikä tässä vielä kaikki valittaminen. Kirjoitin valitussähköpostin vuokranantajalle maanantaina (ks. viime viikkoinen kirjoitus). Odottelin vastausta perjantaihin asti ja sitten yritin soittaa hänelle. Soittaminen oli tuloksetonta, mutta tekstiviestiin vastasi ja sanoi palaavansa lomalta sunnuntaina. Saan vastauksen siis ehkä huomenna. Saapa nähdä miten hän suhtautuu korjauksista aiheutuvaan rahanmenoon.

Kaikesta valituksesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen uuteen pyörääni. Lisää pyörästä varmasti jo ensi viikon kirjoituksessa. Ai niin, siinä on muuten hieno suomenlipputarra takana, kuten jokaisen saksansuomalaisen ajoneuvossa. Kiitoksia vaan lipun lahjoittajalle!

Korkeajännitys

2006-07-23T23:42:00.000+02:00

393. päivä

Päivän ilmaisu: Krieg eli sota

Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko takana. Töissä hereillä oleminen alkoi olemaan hieman vaikeata, kun helle tekee nukkumisesta hankalaa. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi: a) joko pitää ikkunoita auki ja hikoilee hieman vähemmän tai sitten b) pitää ikkunat kiinni ja hikoilee oikein kunnolla. Vaihtoehto a tarkoittaa sitä, että liikenteen melu herättelee unilta säännöllisesti ja vaihtoehto b sitä, ettei saa hikoilulta kunnolla nukuttua. Olen valinnut vaihtoehto a:n.

Muutama kesä sitten muistan Suomesta jakson, jolloin lämpötila oli muutaman viikon 25 asteen tuntumassa. Parin viikon jälkeen yllättävän moni olisi jo halunnut lopettaa järkyttävän hellejakson. Yli kolmenkymmenen asteen helteissä juhlii, kun lämpötila putoaa yöllä jonnekin 25 asteen tuntumaan. Tuntuu tosi viileältä. Toivoa sopii, että lämpötila laskee alle kolmenkymmenen pikapuoliin. Viiden päivän ennusteessa tosin luvataan vielä neljä päivää yli 30 astetta.

Lämpöä tai ei, elämä jatkuu. Kävimme lauantaina kokeilemassa paintballia eli värikuulasotaa Aachenissa noin 100km päässä Düsseldorfista. Lapin sodan hengessä suomalaiset kävivät urhoollisesti saksalaisia vastaan. Tosin molemmilla puolilla oli sekä suomalaisia että saksalaisia, joten ihan maaotteluhenkeä ei aikaiseksi saatu. Vuokravehkeet olivat kohtuullisen hyvät puoliautomaattiaseet, mutta enemmän pelanneiden pro-vehkeet olivat vielä selkeästi parempia tarkkuuden ja kantaman suhteen. Pelaaminen ei ollut ihan ilmaista. 49 euron hintaan sai aseen, kaasun, maskin, 500 kuulaa ja sai syödä perunasalaattia ja makkaraa niin paljon kuin halusi (usko pois, ei kovin paljoa halunnut). Hauskaa oli kaikinpuolin, pitänee kokeilla uudestaan myöhemmin. Kuumaa oli kanssa, mutta onneksi lämpötila pelipaikalla oli alle kolmenkymmenen. Saksassa ei muuten saa pukeutua maastopukuun sotaleikkejä harrastaessa. On kuulemma liian sotilaallista. Itse ostin pelaamista varten halvimman mahdollisen takin, jonka valkoinen väritys ei ollut ihan paras kesäsotaa ajatellen.

Sitten moottoripyöräasiaa. Puimurikauppias ei ole vieläkään ilmoitellut tilauksen saapumisesta. Soitan kauppaan huomenna. On se kumma, jos ei kesäkuun alussa seitsemän viikkoa sitten tilattu pyörä ala jo saapumaan. Useimmissa kaupoissa sanottiin pyörän saapuvan maksimissaan kuudessa viikossa, joten nyt ollaan arviosta pahasti jäljessä. Tekisi mieli jo päästä ajamaan uudella pyörällä. Vaikka Suomessa ollessani kukaan ei ollut Hondasta kiinnostunut, niin nyt tuli yhdeltä mattimyöhäseltä kysely. Harmi, että kaveri oli näin myöhään liikkeellä, koska mailin perusteella hän taisi olla oikeasti kiinnostunut. Vielä sananen ajopuvusta. Olen jo muutamaan otteeseen miettinyt, että vuotavatko ajohousuni haarovälistä. Nyt viimein sain aikaiseksi testata vedenpitävyyttä ja menin housut päällä suihkuun. Kymmenisen minuuttia housuja sai suihkutella ennen kuin vesi tuli läpi. Housut menevät siis takuuvaihtoon. Toivottavasti saan kokoa isommat tilalle.

Kuten aiemmin kirjoittelin, jääkaappini ei oikein jaksa viilentyä näin lämpimillä ilmoilla. Kaapin toiminta on mielestäni heikentynyt koko ajan ja tällä hetkellä kaapin on vaikea pysyä alle kahdeksan asteen maksimilämpötilan. Jos lisään kaappiin litran huoneenlämpöistä nestettä, kaapin lämpötila nousee yli kahdeksan asteen moneksi tunniksi. On aika valittaa vuokranantajalle. Ja kun valittamaan aloitan, mainitsen myös vessan rikkinäisistä silikoneista ja parvekkeen oven sentin kokoisesta raosta tiivisteissä. Saa nähdä mitä vuokranantaja sanoo saadessaan tällaisen listan.

Veroneuvoja teki aiemmin valituksen Suomessa tienaamieni tulojen väärästä huomioimisesta. Tällä viikolla hän veti valituksen takaisin, koska verotoimiston antaman selvityksen mukaan valitukseen ei ollut aihetta. Vääryys on siis Saksan lain mukaista ja Saksan verottajan mielestä veronalaiset Suomen tuloni olivat isommat kuin Suomen verottajan mielestä. Erireilua!

Olen nuorimies. Tämän totesi tänään viimeksi noi 35-vuotias nainen sanoessaan myyjälle, että olin häntä ennen jonossa. Suomessa en uskoisi tällaista kuulevani näin pienellä ikäerolla ja mielestäni nuoremmatkin ovat minua junge manniksi kutsuneet. Aina se vaan jaksaa naurattaa, mutta kai tämä sitten vain kuuluu kieleen. Joskus oman ikäisellä porukalla liikkuessa saattavat (julmat) sakemannit nimittää meitä nuoriksi. Mitä nuorille saisi olla? Minnekäs nuoret ovat menossa? Ja niin edelleen. Tiedä sitten onko tämä parempi kuin sedittely Suomessa.

Ensi viikolle ei mitään erikoista luvassa. Paitsi ehkä uusi moottoripyörä! VRRROOOoooommmMM!!!

Takaisin lomilta

2006-07-16T00:17:00.000+02:00

386. päivä

Päivän ilmaisu: Geehrt eli kunnioitettu

Kesälomat on nyt sitten lusittu. Vielä olisi vähän alle kaksi viikkoa lomaa jäljellä, mutta ne säästän myöhemmäksi. Aika palata normaalirytmiin Saksan matkan dokumentoinnissa.

Mopolla tuli ajettua kuukaudessa hieman yli kuusi tuhatta kilometriä eli puolet kaikista ajetuista kilometreistä. Nyt en varmaan enää Hondalla paljoa ajele ennen kuin saan uuden puimurin alle. Hondan mittarissa on nyt 11238km. Saa nähdä mitä puimurikauppias tuumaa, kun aletaan olla lähellä 12 000 huoltorajaa. Suomessa ei ollut muuten ketään kiinnostunutta Hondan ostajaa. Alhainen hinta ei siis ainakaan myy tuontipyörää.

Tulin Suomesta Superfastilla ilman hyttiä. Superfastin kansituolit sijaitsevat lautan sisällä, mutta lämpötila niissä, kuten koko lautan sisällä, on todella jäätävä. Yö tuli nukuttua horkassa täristen. Päällä oli t-paita, neulepaita, ajotakki ja farkut, mutta eivät nuo mitään auttaneet. Jos vielä Superfastin kansituoleja käytän, otan mukaan ainakin riittävän paksun peiton. Mieluiten tosin makuualustan ja makuupussin, mutta motoristille nämä voivat jäädä haaveeksi kuljetustilan rajallisuuden tähden.

Superfast saapuu Saksassa Rostockiin. Rostockista on Düsseldorfiin 600km ja koko matka on moottoritietä. Ajelin pätkän viiteen tuntiin kahdella pysähdyksellä eli ajaessa keskinopeus taisi olla kohtuullisen kova. Ikävä pätkä ajaa yöllä, kuten mielestäni kaikki näkemäni moottoritiet Saksassa. Välillä tuntui olevan todella hankalaa hahmottaa missä tie kulki ja nopeudet ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Suomessa ajaessa. Matkalla taisin nähdä kaksi autoilijaa, jotka osasivat kytkeä pitkät ajovalot päälle, kun sopiva tilaisuus tuli. Mikähän siinäkin?

Lauantaina oli taas kantapöytä. Kantis aloitettiin kirmeksessä eli Düsseldorfiin saapuneessa liikkuvassa huvipuistossa. Eipä sen erikoisempaa tälläkään kertaa. Uusia naamoja oli muutama ja vanhoja sitäkin enemmän.

Düsselissä on ollut viimeisen kuukauden ajan tai pitempään yli 25 astetta lämmintä. Viiden päivän ennusteessa luvataa yli 30 asteen lämpötiloja. Kämppä on kuin sauna. Jos ulkona on 30, sisällä on ainakin viisi astetta lämpimämpää. Onneksi yöllä ulkolämpötila jäähtyy alle kahteenkymmeneen ja nukkuminen on mahdollista. Jääkaappi ei oikein tahdo pysyä menossa mukana ja kerää huurretta jäähdytyselementtiin todella vauhdikkaasti. En tiedä onko syynä jääkaapin laaduttomuus (mitä epäilen) vai vain epäinhimillinen kuumuus, mutta kaapissa on aivan liian lämmintä. Päädyin rapsuttelemaan jääkerroksen pois puulastalla, jotta kaapissa olisi alle kahdeksan astetta koko ajan. Suomessa raaputellaan talvella auton ikkunoita, Saksassa kesällä jääkaappia :)

Deutsche Bankin kirjeet alkavat suomalaiselle oudolla aloituksella: ”kunnioitettu xxx”. Mutta kai sen sitten noin pitää mennä, koska Saksassa ihmiset pitäisivät varmaan epäkohteliaana aloitusta ”hyvä xxx” tai muuta suomalaisen normaalikohteliaisuutta. Täytyyhän pankin kirjeen alkaa juhlavammin kuin normaalien kohteliaisuuksien. Deutsche Bank lähetti muuten muutaman viikon aikana neljä mainoskirjettä. Aika voimakasta markkinointia minun mielestäni. Olisiko tilille kertyneet puimurirahat saaneet mainoskoneiston käymään vai onko kesä vain parasta aikaa markkinoinnille?

Jahas, sitten taas huomenna töihin ihmettelemään mitä kaikkea kuukaudessa on tapahtunut (tai tapahtumatta jäänyt).

Vuoden päivät Saksaa, huh!

2006-06-25T02:09:00.000+02:00

365. päivä

Päivän ilmaisu: Jahrestag eli vuosipäivä

Tasan tarkkaan vuoden päivät Saksassa asumista takana. Vaikka en onneksi oikeasti olekaan ollut Saksassa tasan 365 päivää, olen varmasti ollut tarpeeksi paikan päällä. En juuri nyt jaksa kirjoittaa syväanalyysiä Saksasta ja siellä elämisestä, mutta ehkä sitten myöhemmin.

Kävimme motoristiporukalla Mongosissa syömässä. Mongo’s –ravintoloita on muistaakseni seitsemän kappaletta Saksassa, suurin osa Nord-Rhein-Westfalenissa eli Düsselin osavaltiossa. Mukava paikka syödä. Total Mongo’s –annos maksaa 20e ja eväät siihen haetaan buffetista, josta lapetaan lautasella vihannekset ja raa’at lihat samaan syssyyn. Sitten lautanen ojennetaan kokille, joka paistaa koko satsin ja tarjoilija tuo valmiin sapuskan pöytään. Buffetin erikoisuutena ovat erilaiset lihat. Tällä kertaa erikoisin taisi olla kenguru, joka ei kyllä mielestäni maistunut mitenkään erikoiselta. Kenties ehkä vähän samalta kuin poro. Nyt tiedän minne vien seuraavatkin vieraat syömään. Loistava paikka!

Jaa niin, tuli reissulla vielä rähjääntymisen lisäksi opittua jotain:

Navigaattori hyvä, mutta kartat loistavia suunnittelussa, varsinkin maisemareittien haussa
300km päivä on hyvä etappi, enempi menee helposti suorittamiseksi eikä kerkiä poikkeileen matkalla nähtävyyksissä
Ei autolla/pyörällä isoihin kaupunkeihin.
Ylimääräiset matkatavarat voi yleensä jättää ravintolaan, jossa käy syömässä. Näin ei tarvitse jättää lukitsemattomia tavaroita kadulle pyörän selkään.

Nürburgring ja juhannus

2006-06-24T02:03:00.000+02:00

364. päivä

Päivän Ilmaisu: Rennbahn eli kilparata

S ja B halusivat ajamaan vanhalle Nürburgringin kilparadalle. Puolitoista kierrosta Nürburgringiä maksaa 22e. Eipä tässä muuta ihmeellistä, mutta B hukkasi rekisterikilpensä ensimmäisten kilometrien aikana. Vaikka kilpeä käytiin hieman etsimässä radan sulkeuduttua, joutui B ajamaan Suomeen asti ilman kilpeä. Läheinen poliisilaitos antoi B:lle paperin, jossa todetaan tilanne ja käsketään soittamaan heille, mikäli joku poliisi tien päällä Saksassa pysäyttää. Been there, done that, lost the register plate.

Myöhemmin, 800 Saksassa – ilman pysäytystä – ajetun kilometrin jälkeen, Suomen puolella paljastui, ettei Suomenkaan viranomaisia paljon hätkäytä kilvetön menopeli. Katsastuskonttorilta vain sanottiin, että uusi kilpi tilaukseen ja ajat ilman kilpeä siihen asti. Peräti outoa leväperäisyyttä molemmilta mailta.

Juhannus tuli sitten juhlittua Düsseldorfissa. Ei sen kummempaa siitä.

Eurotour 2006 päätökseen

2006-06-23T01:59:00.000+02:00

363. päivä

Päivän ilmaisu: Heimkehr eli kotiinpaluu

Kilometrit alkoivat painamaan persuksissa siinä määrin, että porukka äänesti Düsseldorfiin paluuta päivää etuajassa. Ei meillä tosin Alankomaissa olisi ollut paljoa nähtävääkään, koska Amsterdamiin emme halunneet puoleksi päivää mennä ja muita kiinnostavia kohteita ei ihan lähellä ollut.

Ajelimme Goesista Den Haagin kautta Düsseldorfiin. Goesin ja Den Haagin välillä ajoimme välillä merenpinnan alapuolella. Aluetta kutsutaan alamaaksi (Low lands) ja se todella on merenpinnan alapuolella. Meinasimme aluksi pysähtyä matkalla vielä jossain muualla kuin Den Haagissa, mutta tämä suunnitelma kariutui Den Haagin iltapäiväruuhkaan. Taas pääsimme ajamaan kultaista keskitietä Pariisissa opitun mukaisesti.

Den Haagissa yritimme saada lounasta, mutta tätä ihmettä ei Alankomaissa laajalti tunneta. Lounasaikaan tarjotaan vain jotain pientä purtavaa, eikä mitään tukevaa. Jouduimme tyytymään kanasalaattiin.

Matkaa kertyi 400km.

Rocketeer

2006-06-22T01:54:00.000+02:00

362. päivä

Päivän ilmaisu: Rakete eli raketti

Boulognessa bongasimme täysin sattumalta ravintolan ruoka-alusista La Coupole –nimisen museon, joka sijaitsi sopivasti matkan varrella. La Coupole on iso bunkkeri, joka on rakennettu saksalaisten V-rakettien laukaisemista varten. Ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka ei sieltä yhtään V-rakettia ammutukaan. Liittoutuneet kun yrittivät ihan toden teolla tuhota kiinteitä laukaisualustoja ja saksalaiset älysivät nykyisten sotaoppien mukaisesti, että on parempi pitää alustat liikkuvina. Pari tuntia museossa reissun aikana ja reissun kulttuuriannos täynnä.

La Coupolesta ajoimme Bruggeen, jota kutsutaan (kai) Belgian Venetsiaksi. Bruggessa on ainakin paljon kanaaleita, jos ei muuta. Käymisen arvoinen paikka, vaikka itse olin jo toistamiseen siellä.

Belgiasta siirryimme Alankomaiden puolelle siinä määrin sujuvasti, että emme havainneet rajan vaihtumista. Jossain vaiheessa vain päättelimme olevamme Alankomaiden puolella, koska kieli oli vaihtunut toiseksi ja liikennemerkit olivat erilaisia kuin aiemmin.

Olimme suunnitelleet ylittävämme matkalle sattuneen vesistön kartassa näkyneellä lautalla, mutta sattuikin niin, että lautta oli korvattu 6,6km pitkällä tunnelilla. Tämä tunneli olisi aivan omiaan huippunopeuksien testaamiseen, koska se oli suunnilleen suora ja tunneliin ei tule mitään yllättäviä ajoesteitä. Harmi vaan, että tunneli ei ole Autobahnia.

Matkamme määränpää oli Goes-niminen kaupunki. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen ja eksyilimme navin avustamana rautatieaseman hotellille. Ei mikään mahdottoman huono valinta, mutta ei kenties paraskaan.

Matkaa kertyi 300km ja päivä oli ensimmäinen täysin sateeton.

Merenrantamaisemia

2006-06-21T01:48:00.000+02:00

361. päivä

Päivän ilmaisu: Mittsommerfest eli keskikesän juhla

Deauvillesta siirryimme Boulogne sur mer:n. Pysähtymispaikka valittiin suurin piirtein sen takia, että pääsimme tämän siirtymän aikana näkemään Etretatin ja saimme ajaa Atlantin rantaa pitkin suurimman osan matkaa. Rannassa ei tosin mene tietä, joten pääosin ajelimme rannan läheisyydessä sitä näkemättä.

Etretat on yksi niistä paikoista, jonka näkee postikorttien maisemakuvissa. Atlantti on rikkonut rantakalliota kivan näköiseksi ja paikalla kannattaa käydä ihan itse katsomassa. Sikäli hyvä kohde motoristille, että en usko paikan päälle pääsevän suoraan lentokoneella. Kerrankin siis jotain hyötyä olla omien pyörien päällä.

Ei matkaa ilman ajoneuvorikkoa. S:n Hayabusa oli jo aiemmin keväällä vuotanut kytkinnesteensä (pyörässä siis nestekytkin, eikä vaijeri) pohjalukemiin ja päätti tehdä sen nytkin euroturneen kunniaksi. Kytkimeen oli helppo löytää lisää DOT-4 –jarrunestettä, mutta jarrunesteen saaminen kytkimen säiliöön ei ollutkaan niin helppoa. Ensin pysähdyimme huoltoasemalle rikkomaan ruuvin kannan paikallisen huoltoaseman pitäjän avustamana. Samaiselta huoltoasemalta yritin ostaa venttiilin hattua, jonka huomasin kadonneen. Hattua ei ollut myytävänä, mutta avualias huoltomies irrotto (toivottavasti) omasta autostaan hatun ja antoi sen minulle. Hieman erilaista, mutta toimivaa palvelua.

Myöhemmin bongasimme Suzuki-huollon, jossa hieman asiantuntevampi kaveri käytti aiemmin kokeilemaamme avausmetodia ja sai ruuvit ongelmitta auki. Eipä siinä sitten muuta kuin uutta nestettä sisään ja tien päälle. Tämä on sitä Suzuki-laatua ja Hayabusan jo vuonna 1999 tehdyn virheettömän suunnittelun helmiä.

Kun pääsimme kohtuu varhain Boulogneen, huomasimme koko kaupungin juhlivan juhannusta. Ranskan juhannus tosin sijoittuu tarkalleen tasauspäivään, mutta hieman ennakoiva juhliminen ei ranskalaisia tuntunut haittaavan. 60 000 ihmisen kaupungissa tuntui porukkaa olevan kuin Tampereella konsanaan. Muutama katu oli muutettu katukonsertoinnille sopivaksi ja porukka juhli kuin viimeistä päivää. Jotain hyvää Ranskassakin. Saksassa kun ei tämmöistä juhlaa tunneta.

Kilometrejä taisi tulla n. 250.

Normandian maihinnousu

2006-06-20T01:43:00.000+02:00

360. päivä

Päivän ilmaisu: Bunker eli bunkkeri

Aamu aloitettiin parin tunnin ruuhkassa seisomisella. Y:n ”tietojen” mukaan etäällä Pariisista ei ole liikenneruuhkia. Itse ilmaisin eriävän mielipiteeni, mutta yritimme kuitenkin ajaa lähes suorinta tietä kohti seuraavaa matkakohdetta, Deauvillea. Aluksi ajoimme n. 20km Pariisia kohtia pari tuntia ruuhkassa ja sitten lähdimme täysin vastakkaiseen suuntaan Pariisista pois päin. Tässä välissä kävimme vielä Pariisin kehätiellä suorittamassa kilometreittäin keskiviivan päällä ajamista (aina kun jono pysähtyi siirryimme keskelle). Enää ei tarvitse uskoa ketään, jonka mielestä miljoonakaupungin aamuruuhka ei olisi massiivinen ja kaiken mahdollisen etenemisen estävä helvetti. Ai niin, ei kannata mennä isoihin kaupunkeihin ajoneuvolla... mutta tämänhän taisin todeta jo aiemmin.

Olimme aiemmasta viisastuneena päättäneet tämän päivän ajomatkaksi vain noin 250km eli Pariisista Deauville hotellille. Emme siis yrittäneetkään päästä Normandian maihinnousun päänäyttämöitä katsomaan vaan ajattelimme tyytyä itäisimpien taisteluiden rantoihin – näin siis aluksi. Nälkä kasvaa syödessä ja kun olimme jo näin lähelle päässeet, emme millään voineet olla ajamatta eteenpäin katsomaan 2. maailmansodan aikaisia bunkkereita. Ajoimme aina Arromanchesiin asti eli Gold Beachille. Loppujen lopuksi ajomatkaa kertyi n. 500km tälle päivälle, mutta tulipahan nähtyä taistelupaikkoja ja bunkkereita. Pisin etäisyys Suomeen Helsinkiin ilmateitse mitaten oli tällä reissulla 2021km. Tämä tosin navin ilmoittamana ja lukuun saa suhtautua varauksella.

Deauvillen kaupunki oli mielenkiintoinen kokemus. Ainut ranskalainen lähes täysin ehjä ja siisti kaupunki tällä matkalla. Pariisia oli toki myös laitettu, mutta muut kaupungit tuntuivat todella rähjäisiltä. Netistä katselin, että Deauville yrittää olla jonkinlainen Rivieran korvike, joten se selittänee tilanteen. Kaupunki tuntui kalliilta, mutta jos siellä päin tulee vielä liikuttua, niin hyvällä kelillä varmaan poikkeamisen arvoinen paikka. Ainakin siellä oli hieno uimaranta. Kaupungin talojen arkkitehtuuri poikkesi täysin aiemmin näkemistäni kaupungeista.

Pariisissa käppäilyä

2006-06-19T01:40:00.000+02:00

359. päivä

Päivän ilmaisu: Bettler eli kerjäläinen

Päivän verran Pariisin hotellia ja alkoi toden teolla kiinnittämään huomiota paikan laatuun. Kaksi neljästä huoneen lampusta rikki. Kaksi kolmesta huoneen pistorasiasta toimii. Suihku vuotaa lakkaamatta. Suihkuverhoa ei tietenkään ole ja vessa lainehtii suihkun jälkeen. Niin, ja mikä ilmanvaihto, onko sellainenkin keksitty jossain puolella maailmaa? Halvalla (49e/yö/2 hengen huone) ei saa hyvää, mutta jotain rajaa kiitos.

Päivä kulutettiin kävelemällä. Kilometrejä taisi tulla päälle kymmenen. Keli oli koko ajan erinomainen, kenties liian kuuma välillä, mutta muuten hyvä. Kiersimme kaikki pääkohteet läpi, mikä tietenkin on liikaa yhdelle päivälle. Nähdyksi tuli mm. Eiffel-torni, Notre Dame, Louvre ulkoa ja riemukaari.

Pääturistikohteiden ympärillä oli turhan paljon kerjäläisiä. Silmiinpistävin ja häiritsevin joukko oli ryhmä samankaltaisesti pukeutuneita naisia, jotka aloittivat sanoilla ”Do you speak English” ja sitten lykkäsivät jonkun ihme tarinakortin käteen.

Nyt voi sanoa nähneensä ja kokeneensa Pariisin. Ehdottomasti kannattaisi mennä vielä uudestaan, mutta mielellään ajan kanssa ja ilman ajoneuvoa.

Ranskaa

2006-06-18T01:25:00.000+02:00

358. päivä

Päivän sanonta: Unbezalhbar eli liian kallista

Maksoimme aamulla hotellin ja kaljat, joiden totesimme olevan varsin hinnakkaita. Kun hotellihuone maksoi 75e, kaljat maksoivat 50e! Vähän kuin Suomessa olisi ollut...

Sunnuntai oli sovittu pelkäksi ajopäiväksi ilman sen isompia stoppeja. Pohjoisranska on tappavan tylsää ajomaastoa. Aakeeta laakeeta maaseutua ilman mitään nähtävää. Osan matkasta ajoimme maksullisia moottoriteitä pitkin. Kallein pätkä taisi olla 80km matka hintaan 3,6e. Autolle sama pätkä olisi ollut varmaan enemmän. Maksullinen motari oli pääosin loistavassa kunnossa. Itse asiassa en ole parempi kuntoista tietä nähnyt. Kansallisteillä ei maksua peritä ja niillä saa ajaa maksimissaan satasta, mutta kaupunkien kohdalla tiputetaan hitaaseen kaupunkiajoon. Motarilla saa päästää 130km/h. Jostain syystä motaria pienemmillä teillä ei ollut juurikaan pientareita. Jos renkaat menevät lähelle tien reunaa, ei hiekalle tai alaspäin ojaan johtavalle luiskalle ole montaa senttiä. Miinus ranskalaiselle tiestölle.

Ajokulttuuri poikkeaa Ranskassa selvästi Sveitsistä ja Saksasta. Ohi mennään sieltä mistä pääsee ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita riittää. Pinna ei tuntunut riittävän tien päällä olevilla ranskalaisilla. Paikallisia motoristeja sai tosissaan varoa taustapeileistä, koska nämä vetivät kaistojen välissä kuin kaistapäät. Mutta muistivat kyllä moikata aina ohittaessaan. Paikallinen motoristi on aina liikennevaloissa ensimmäisenä. Ensimmäiseksi puikkelehditaan tavalla tai toisella. Autoilijat olivat siinä mielessä mukavia, että kaistojen välissä puikkelehtivat moottoripyörät ja skootterit tms. mopot saivat mukavasti tilaa autoilijan huomattua kaksipyöräisen ajoneuvon.

Ranskassa ei kannata jättää tankkausta viimetippaan pyhäpäivänä. Sunnuntaina yli puolet huoltoasemista oli suljettuna, eikä vähiltä automaattiasemiltakaan saanut bensaa luottokortilla. Hassulta tuntui, kun huoltamon täti tai setä juoksi tankkaamaan asiakkaan auton. Itse teimme etikettivirheen ja tankkasimme aina itse. Yhden asiakaspalvelijan asemalla myyjän juokseminen autoille ja takaisin kassalle teki hommasta hidasta. Kaikilla asemilla myyjä ei tankannut ajoneuvoa ja näillä asemilla bensa oli usein vähän halvempaa. Kiroavatko ranskalaiset näitä asemia palvelun puutteesta, kuten suomalaiset saattavat kirota automaattiasemia?

Lounasravintolan löytäminen oli hankalaa, koska matkalla ei ollut sopivan oloisia ravintoloita. Reissun ainoa käännytys ravintolan ovelta tuli tällä siirtymällä, kun tarjoilija oli sitä mieltä, että ajovaatteissa olevat motoristit eivät sovi heidän ravintolaansa. Ravintola ei ollut mitenkään erikoisen hieno, mutta pitäkööt tunkkinsa!

Olimme varanneet Pariisin hotellin keskustan ulkopuolelta, koska ajattelimme tämän olevan turvallisempi valinta pyörien säilyttämiseen. Hotellissa oli myös autotalli, joten tämä paransi turvallisuutta entisestään. Matkaa hotellista keskustaan oli 20km ja tämän pääsi ajamaan junalla halvimmillaan alle 8 euron. Aikaa siirtymään meni puolisen tuntia ja junia kulki 10-15min välein. Päivälippu maksoi 9e ja sillä sai matkustaa paikallisjunilla, metroilla ja busseilla. Mielestäni keskustan ulkopuolinen hotelli oli hyvä valinta. Vältimme keskustaruuhkat ja pääsimme varmaan halvemmalla.

Hotellin respassa tapasimme pikaisesti kanadalaisen turistin. Ensimmäinen kysymys kanukilta oli, että katsotteko Conan O’Briania? Kanukin koko Suomi-tietämys oli ammennettu Conanilta. Pisteet Conanille!

Pyörähdimme pikaisesti Pariisin keskustassa illalla. Illan päähavaintoihin kuului tolkuttoman kalliista kaljan hinnasta järkyttyminen. Pahimmillaan 33cl pullo Heinekeniä maksoi 8,9e (Notre Damen vieressä).

Päivän tappiot: Y:n kamerasta meni ohjelmavalitsin rikki.

Matkaa taisi tulla 400km ja matkalla olimme aamukahdeksasta iltakuuteen eli 10 tuntia taas. Matkalla Y:n vilkku jäi luvattoman monta kertaa vahingossa päälle ja tästä seurasi turhia pysähtelyitä/ihmettelyjä.

Alppiteillä

2006-06-17T01:20:00.000+02:00

357. päivä

Päivän ilmaisu: Landschaft eli maisema

Aamu käynnistyi kommunistiaamiaisella ja lähdimme tien päälle kello 9. Tavoitteena oli ajaa nopeasti ja lyhintä reittiä Alppien juurelle moottoritietä pitkin, koska olimme edellisenä iltana saaneet lyhimmän reitin pituudeksi 400km emmekä halunneet ajaa yli 400km. Y päätti kuitenkin lähteä omalle reitilleen, koska hän halusi nähdä enemmän maisemia. Y ajeli sitten omaa reittiään ja me muut lähdimme nopeampaa reittiä pitkin. Sovimme, että näemme sitten kun näemme ja Y löytäkööt perille omin nokkineen, kun kerran tahtoi porukasta erota. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että Y sai meidät kiinni parin tunnin päästä, koska pidimme hieman pidemmän tauon ja ihailimme maisemia Spiezissä.

Spiezistä ajoimme 11 tietä kohti Jaunia ja siellä olevaa Jaunpassia. Jaunpassin korkeudeksi olimme kartasta määrittäneet 1500 metriä ja kun vuorilla olimme, halusimme päästä korkealle. Koko reitti Spiezistä lähtien (ja jo ennen Spieziä) oli kuin suoraan postikorteista. Hienoa vuoristomaisemaa riitti vaikka millä mitalla. Pääsimme hieman kokeilemaan Alppien serpentiiniteitä ja ajamaan kohtuupaljon ylämäkeen. CBF:ää joutui ajamaan hieman kovemmilla kierroksilla ja ison koneen vaivaton vääntö olisi ollut tervetullut apu. GPS:llä määrittelimme reissun korkeimmaksi kohdaksi 1523 metriä.

Vuoristosta päästyämme ajoimme mahdollisimman nopeasti kohti Polignyä. Loppumatka ajettiin käytännössä sateessa, joka vaihteli kaatosateesta normaaliin sateeseen. Koska osa teistä oli poikki ja navigaattoriakin tuli tulkittua välillä väärin, saimme seikkailla sateessa hieman odotettua pitempään. Paikallisia maatalon asukkejakin tuli jututettua aiheesta ”missä on Poligny-niminen paikka”. Itse en olisi kyllä jututtanut, mutta kaikki eivät luottaneet navigaattorisuunnistukseen, joka takelteli suljettujen teiden takia. Onneksi olin sentään laittanut navin välttämään hiekkateitä, koska muuten olisimme takuuvarmasti ajelleet mutaisia rallireittejä pitkin.

Lopulta löysimme hotellin. Jälkikäteen ajatellen reissun surkein sellainen. Yksi huone neljälle hengelle 75e. Iltapalaksi joimme kolme pulloa olutta per naama. Kukaan ei tietenkään kysynyt kaljan hintaa etukäteen, koska jo kaljan saaminen oli hankalaa kielimuurin takia. Ranskalainen muuten ymmärtää sanan puteli tai buteli samassa merkityksessä kuin suomalainen. Tuli todettua, että Ranskassa on hyvä osata ranskaa. Ilman Y:n ja S:n ranskantaitoa olisimme varmaan saaneet ihmetellä montaa asiaa kauemmin ja hankalammin. Hotellin henkilökunta kun ei englantia osannut.

Matkaa kertyi 400km ja tien päällä olimme kello yhdeksästä iltaseitsemään eli 10 tuntia. Liikaa mielestäni, mutta tuli nähtyä hienoja maisemia sen verran, että oli sen arvoista.

Kommunisteilua

2006-06-16T01:04:00.000+02:00

356. päivä

Päivän ilmaisu: Kommune eli kommuuni

Y:n järjestämä majoitus paljastui illalla hieman erikoiseksi. Y:n kaveri Hans-Peter asui 15 hengen kommuunissa, josta saimme yhden huoneen (erään kommunistin työhuone) kahdeksi yöksi käyttöömme. Kommuunissa porukka valmisti ja söi yhdessä ainakin aamupalan ja päivällisen, joista molemmista pääsimme osalliseksi. Kommuuni sijaitsi kerrostalossa, jossa oli erikokoisia kommuuneita. Hans-Peterin kommuuni oli isoin ja talossa asusti yhteensä varmaan sata ihmistä. Kommunistit selittivät syyksi erikoiselle asumismuodolle yksiöiden kalleuden Zürichissä ja ilmeisesti tarjontakaan ei ole mahdottoman hyvää.

Kiersimme päivällä jalan ympäri Zürichiä Hans-Peterin opastamana. Tältä kierrokselta mieleen jäivät 900 metrin korkeudessa ollut näkötorni, satunnaisesti pilvien takaa näkyneet lumihuippuiset alpit ja isohko Zürich-järvi. Järveä kiersimme puolitoistatuntia laivalla. Laivasta ihmettelimme hulluilta tuntuvia ihmisiä, jotka uivat keskellä laajaa selkää ilman mitään apukeinoja veneliikenteen keskellä. Harjoittelivat kuulemma jotain kisaa varten. Toinen erikoinen uimapaikka löytyi joesta. Ihmiset hyppäsivät vuolaasti virtaavaan veteen ja antoivat sen kuljettaa itseään muutaman sata metriä. Lopuksi ihmiset mätkähtivät teräskaltereihin, jotka estivät uimareiden joutumisen vähän pitemmälle jokiseikkailulle. Juuri muuta emme ehtineet näkemään päivän mittaan, koska meillä oli kiire päivälliselle.

Illalla Y valmisti päivällisen jälkiruoan (saimme osallistua päivälliselle, mikäli valmistamme jälkiruoan), jonka piti olla romanialainen erikoisuus, mutta joka maistui pitkälti suomalaiselle pannukakulle. Jälkkärin menekki oli siinä määrin hyvä, että sen täytyi olla kaikkien mielestä hyvää.

Lopuksi kävimme vielä Helsingissä (Zürichissä on todella underground-paikka nimeltään Helsinki Bar) juomassa Lapin Kultaa. No, eipä ole puoleen vuoteen tullut juotua suomalaista kaljaa, joten mikäpä siinä.

Sveitsiin mennessä kannattaa huomioida, että siellä on käytössä Sveitsin frangi. Luottokortilla pärjää todella hyvin, mutta frangeja kannattaisi olla taskussa pikkuostoksia varten. Eurotkin kelpasivat turistipaikoissa. Sveitsissä on muuten halpaa bensaa, melkein yhtä halpaa kuin Luxemburgissa.

Varasimme seuraavaksi yöksi hotellin Ranskaan Polignyyn. Poligny valittiin sen takia, että sieltä löytyi hotelli ja se oli suunnilleen puolivälissä matkalla Pariisiin. Vaikka jo Zürich itsessään oli ennalta suunnittelematon koukkaus, otimme matkaan vielä lisäkoukkauksen, jotta pääsimme katsastamaan Alppeja vähän lähempää.

Düsselistä Zürichiin 16 tunnissa

2006-06-15T00:54:00.000+02:00

355. päivä

Päivän ilmaisu: Reise eli matka

Tästä muutama päivä tai viikko eteenpäin kirjoitukset eivät liity suoranaisesti Saksaan. Liityin torstaina nimittäin Suomesta alkaneeseen Eurotour 2006 –eurooppamatkaan, tavoitteena ajaa ympäri Eurooppaa oman arvaukseni mukaan 4786 kilometriä. Itse asiaan siis.

Eurotourille lähdettiin 1300cc Suzuki Hayabusalla, 1200cc BMW K1200R:llä, 750cc Yamaha Viragolla ja 600cc Honda CBF:llä. Hayabusa on matkasportti, K1200R nakupyörä, Virago jalat-edellä-hautaan-custom ja CBF jonkin näköinen matkapyörä. Itse ajoin tietenkin CBF:ää. Kutsutaanpa kuljettajia pyörän merkistä johdetulla lyhenteellä eli merkin ensimmäisellä kirjaimella (esim. Honda on H).

Ensimmäisen päivän ajomatka oli haasteellinen 700km pyrähdys Düsseldorfista Sveitsin puolelle Zürichiin. Emme olisi halunneet ajaa näin pitkää matkaa yhdessä päivässä, mutta Sveitsissä meitä odotti Y:n järjestämä majoitus hänen tuttunsa luona, eikä tutulle kuulemma sopinut kuin to-la majoittaminen. Matkalla saimme taivaan täydeltä niin hellettä, sadetta kuin rakeita, joita jouduimme pakenemaan erään rautakaupan pienen katoksen alle. Onneksi emme kohdanneet Suomen uutisissa näytettyä paria päivää myöhemmin satanutta kananmunan kokoisten rakeiden kuuroa, joka samalla aluella rikkoi autoja ja muuta.

Olimme suunnitelleet ajavamme osan matkaa maisemareittiä ja osan moottoritietä. Moottoritiepätkät olivat tylsiä, mutta mäkiset metsätiet ja erityisesti Reinin jokilaakso olivat mukavaa ajomaastoa. Matkalla poikkesimme yhdessä Reinin varren monista linnoista, mutta tämä linna ei ollut mitenkään erikoinen sinänsä. Reinin varrella näytti olevan sen verran majapaikkoija, että sieltä saisi varmasti varaamattakin kivan hotellimajoituksen. Eräs linnakin oli valjastettu hotellikäyttöön ja etäältä näytti kokeilemisen arvoiselta paikalta. (Harmillisesti GPS:n jälkimuisti ei riitä tuhansien kilometrien päähän, joten en pysty jälkikäteen kirjoittamaan tarkkaa reittiä.)

Matkaa kertyi 680km ja tien päällä olimme aamu kahdeksasta iltakymmeneen eli 16 tuntia.

Päivän tappiot: B:n kamera kävi uimassa Düsseldorfin Königs Alleen kanavassa (tämä kyllä tapahtui jo keskiviikkona, mutta menkööt).

Lomille lompsis

2006-06-11T23:10:00.000+02:00

351. päivä

Päivän ilmaisu: Urlaub machen eli lomaa tehdä (eli lomailla :)

Normi viikko takana. Ei mitään sen kummempaa.

Lauantaina oli kantis. Normaaliin irkkupubivierailuun lisättiin grillailu Reinin rannalla. Reinin rannalla on paljon kivoja grillauspaikkoja ja grillaajia oli paikan päälle tullut kovasti paljon. Onneksi rantaa on sen verran, että suomalaisporukkamme mahtui joukkoon ilman ongelmia. Grillailu sujui kommelluksitta +30 asteen lämpötilassa. Taas olisi ollut kiva, jos olisi ollut uimapaikka grillauspaikan likellä, mutta eipä vaan ollut. Reinissä jotkut käyvät uimassa (ei tosin keskustan kohdalla), mutta itse en kyllä siihen sotkuun haluaisi mennä. Illemmalla kun menimme normaalityyliin paikalliseen irkkupubiin, ei portsari meinannut päästää meitä sisään. Vasta muun henkilökunnan tunnistettua porukan, pääsimme sisään. Pokea en ole kyseisessä paikassa nähnyt kuin karnevaalien aikaan. Yrittävät pitää englantilaishuligaanit ja muut jalkapalloidiootit ulkona ravintolasta. Peliä siellä tietenkin näytettiin, kuten muissakin ravintoloissa, mutta haluavat siistimpää asiakaskuntaa.

Saksan jalkapallon MM-kisat alkoivat Saksan avajaisvoitolla. Kadulla sai kuulla kyllästymiseen asti torvea soittavia autoilijoita ja moni on virittänyt autoonsa ja asuntoonsa Saksan lipun mahdollisimman näkyvälle paikalle. Jos yksi voitto aiheuttaa tämmöisen hulivilinän, niin toivoa sopii, että Saksa ei voita koko turnausta. Hermo siinä menisi meikäläiseltä. Lisäksi salaisesti toivon, että Espanja ja Englanti jäävät myös kauaksi voitosta, koska muuten kärsin töissä huonekavereiden vouhottamisesta koko vuoden. Töissä ihmiset olivat maalanneet kasvoihinsa lippuja ja olivat pukeutuneet jalkapallofanimaisesti. Vaatekaupat, ruokakaupat ja oikestaan kaikki kaupat myyvät kisakrääsää. Harmi, että Suomi ei pelaa, koska täältä voisi löytää muutoin halpoja Suomi-paitoja tai muuta Suomi-krääsää.

Kohta pitää alkaa lomaa tekemään. Blogi menee loman myötä myös tauolle, mutta satunnaista kirjoittelua on varmasti luvassa. Syksymmällä sitten taas täsmällisempää raportointia syvältä Saksasta. Kohta pitäisi kirjoittaa myös yhteenveto männävuodesta, mutta saakoot se vielä odottaa.

(kuva Luxemburgin vanhasta kaupungista)

Elämäni kallein päivä

2006-06-04T23:46:00.000+02:00

344. päivä

Päivän ilmaisu: Steuererklärung eli veroilmoitus

Jälleen kerran vauhdikas viikko takana. Kerrataanpa viikon tapahtumia lyhyesti.

Alkuviikko meni normaaleissa merkeissä salilla ja jujutsussa rampatessa. Tiistaiaamuna Herra Fassbender Fassbenderin BMW-liikkeestä soitti ja kertoi, että minun pitäisi käydä heiltä kysymässä uusi tarjous, koska nyt heillä olisi jotain erikoisen hyvää tarjolla. Hohhoijaa, miksei kaveri suostu kertomaan puhelimessa mikä nyt on niin hyvää, että pitäisi naapuripitäjään vaivautua. Jätin asian sikseen. Perjantaina kävin Solingenissa kysymässä BMW-tarjousta ja Solingenin setä ilmoitti, etteivät he kykene tarjoamaan samaa hintaa kuin Essenin tai Möchengladbachin kaupat ja ihmetteli, että käynkö oikeasti BMW-kauppoja läpi tarjouksen perässä. Taitaa olla bemarin ostajilla liikaa rahaa taskussa, jos kerran kauppoja kilpailuttava asiakas on outolintu. Koska Solingenissa ei oltu ollenkaan valmiita lähestymään parasta saamaani tarjousta, päättelin parhaan tarjouksen olevan hyvä.

Lähdin lauantaina heti aamusta ajamaan Esseniin, koska halusin keretä vielä Mönchengladbachiin kysymään sitovaa tarjousta. Essenin myyjä ei ollut sama, jolta sain alkuperäisen tarjouksen ja uusi myyjä oli kieltämättä ihmeissään olevan näköinen, kun annoin aiemmin saamani tarjouspaperin katsottavaksi. Liekö kyseessä alhainen hinta vai mikä, mutta hinnasta ei ainakaan voinut enää keskustella. Se tehtiin heti selväksi. En tiedä oliko syynä myyjän heikohko englanninkielen taito, mikä joskus aiheuttaa väärinkäsityksiä, mutta en voinut välttää huomaamasta myyjän piikittelyä ja satunnaista vittuilua. Voi tietty olla, että myyjän oli tarkoitus olla hauska, mutta epäilyttävä kuva jäi. Tein kuitenkin tilauksen, koska ajattelin että Mönchengladbachin tarjous tuskin enää paranisi ja Essen pesi tämän täpärästi. Uusi puimuri saapuu heinäkuussa ja itselleni käyn hakemassa sen heinäkuun loppupuolella. Hintaa tuli 15800 euroa eli hirvittävästi. Valitsin seuraavat lisävarusteet: lämpökahvat, laukut, ajotietokoneen ja ESA:n. Saksan listahinta näillä varusteilla on noin 16800e toimituskuluineen (toimitus n. 350e). Näillä varusteilla Suomessa listahinnaksi olisi tullut suunnilleen 23700e eli listahintojen ero on noin seitsemän tuhatta euroa! Tässä muuten kaksi kuvaa tulevasta pyörästäni: http://www.sportrider.com/bikes/bmw-k1200s-1-1.jpg ja http://www.werners-staender-shop.de/ImagesBMW/K1200S.jpg (kuvat pyörän oikealla värillä). Sen verran muuten Essenin vaihtotarjouksesta, että tarkkaan kysellessä ilmeni, että vaihtotarjoukseen olennaisesti vaikuttavana tekijänä on mm. renkaiden kunto. Jos kulutuspintaa ei ole n. 50% jäljellä (3-4mm?), tippuu vaihtotarjouksesta n. 400e pois. Eli toivoa sopii, että Suomesta löytyisi pyörälle ostaja, koska muuten vaihtotarjous on selkeästi huonompi kuin yksityiselle myydessä saatava hinta.

Kävin shoppailemassa mm. uudet ajosaappaat lauantaina ja lauantain shoppailussa meni rahaa hieman yli 16 000 euroa. Ei halpa päivä. Selkeästi elämäni kallein shoppailupäivä.

Ajelin lauantaina keskustaan mopedilla, koska tarkoituksena oli ostaa ajosaappaat ja ne pitää testata ajopuvun kanssa. Hieman yllätyin kun keskusta oli täpösen täynnä poliiseita. Ensin huomasin erään metroaseman olevan eristetyn ja arvelin, että kyseessä täytyy olla pommi-isku tai sen uhka tai joku muu iso vaara. Poliisit sulkivat monen monituista katua ja minulla oli täysi työ päästä keskustan moottoripyörävarustekauppojen luo. Matkalla eräällä sululla puhutin yhtä poliisia sen verran, että keskustan sulutuksen syy kävi selväksi. Kaksisataa natsia suunnitteli pitävänsä mielenosoituksen tms. kulkueen ja poliisit olivat paikalla pelkästään tämän takia. Poliiseitakin taisi olla kaksisataa, koska niin vihreänä univormuista keskusta oli. Todennäköisesti ongelmia ei tulisi aiheuttamaan natsien paikalla olo vaan natsien vastustajien yritykset estää mielenosoitus. Ajosaappikkaiden oston jälkeen kiiruhdin äkkiä kotoa takaisin keskustaan, mutta en onnistunut näkemään yhtään natsia. Kyllä harmitti. Jos asuu Saksassa pari vuotta eikä näe yhtään saksalaista natsia koko sinä aikana. Menee osa kulttuuritarjonnasta ihan sivu suun...

Veronpalautukset saapuivat tällä viikolla tililleni. Veroneuvoja pisti asiasta lisätietoa ja paljastui, että Saksan verottaja otti Suomen bruttotuloikseni suomalaisia vähennyksiä sisältämättömän summan. Suomessa eläkemaksut ja työttömyysvakuutukset ovat vähennettäviä, mutta Saksassa ilmeisesti ei. En oikein ymmärrä miten saksalainen verottaja voi olettaa veronalaisiksi tuloikseni muuta kuin mitä suomalainen verottaja selkeästi ilmoittaa. Onneksi veroneuvoja teki asiasta valituksen, mutta valituksen läpimeno riippuu jostain vireillä olevista oikeusjutuista ja hommassa menee kauan. Todennäköisesti en ole enää silloin Saksassa, kun päätöksiä tulee suuntaan tai toiseen ja epäreilu kohtelu jää voimaan. Positiivisena yllätyksenä oli Saksan verottajan nopeus. Veropäätös ja palautukset saapuivat alle kahdessa kuukaudessa.

Sunnuntaina söin huonosti kypsennettyä kananlihaa ja käväisin katsomassa Rock am Ring -festivaaleja ulkopuolelta. Kananlihan kanssa tuli töpeksittyä, koska olin ostanut valmiiksi paneroituja pakastettuja kananpaloja ja luulin niiden olevan kypsennettyjä, kuten muiden vastaavien paneroitujen kanatuotteiden. Vasta muutaman suupalan jälkeen aloin pohtimaan lihan mehukkuutta ja aloin tutkimaan pakettia tarkemmin. Jos nyt ihan oikein ymmärsin paketista (sanakirjan kanssa), liha olisi pitänyt kypsentää kuten raaka liha. 35 minuuttia uunissa ei ole jäisille kananpaloille riittävä kypsennysaika ja lopulta heitin kanat roskiin. Tästä lähin olen kyllä tarkempi esikypsennettyjen tuotteiden kanssa. Toivotaan, ettei tästä harjoitteesta ole seurauksena salmonellaa, kampylobakteereita tai jotain muuta kivaa.

Rock am Ringistä ei voi paljoa sanoa, koska sisälle asti en päässyt. Olisin itse asiassa voinut mennä festareille päiväksi kuuntelemaan musiikkia, jos olisin tiennyt, että sinne myydään myös päivälippuja (75e). Harmi vaan, että päivälipuista ei mainittu festarien weppisivulla. Rock am Ring taisi mainostaa itseään Euroopan isoimmiksi. Ensi vuonna voisi yrittää taas uudestaan ko. festareille. Festarialueen vieressä oli hotelleja ja guest houseja, joten telttamajoitus ei olisi ainut vaihtoehto. Tapahtumapaikka on vanha Nürburgringin rata-alue (Nordschleife), joka sijaitsee noin 120km päässä Düsseldorfista. Düsselistä Nürburgringille johtavalla reitillä (navin kehittämällä) oli aivan älyttömän hienoja mopoiluteitä ja maisemia. Täytyy mennä uudestaankin ajelemaan sinne päin.

Tiistaina edessä 6000km huolto ja loppuviikosta taas kantis joka kuukautiseen tapaan. Mopottimen matkamittarissa 5300km, joten kai sen sitten voi viedä huoltoon. Maanantai on vapaapäivä Saksassa, joten ensi viikkokin on normaalia lyhyempi.

(kuva Luxemburgin luolista)

Luxemburgissa vierailu

2006-05-28T23:53:00.000+02:00

337. päivä

Päivän ilmaisu: Waldweg eli metsätie

Yksi päivä lomaa ja helatorstai tällä viikolla. Lyhyt työviikko ja hyvä syy lähteä matkustamaan. Tällä kertaa porukkaa kiinnosti Luxemburg, joten suuntasimme sinne. Luxemburgiin on noin 270 kilometriä Düsseldorfista, joten sinne on helppo mennä autolla tai moottoripyörällä. Itse ajoin paikan päälle mopolla ja muut tulivat autolla. En olisi varmaankaan mennyt mopolla kaatosateessa eestaas, ellei pitäisi kerätä muutamaa kilometriä ennen kuuden tuhannen huoltoa. Huolto kun on pakko saada teetettyä ennen Euroopan kiertoajelua (4800km mittarissa).

Luxemburg on maailman rikkain maa, jos rikkautta mitataan bruttokansantuotteella per asukas. Rikkaus ei Luxemburgin katukuvassa mielestäni näkynyt, paitsi kenties siinä, että jokainen talo oli hyvässä kunnossa. Äkkiseltään arvaisin Luxemburgin kaupungin olevan hieman turvallisempi varkauksien suhteen kuin Amsterdamin ja ainakin auto sekä moottoripyörä saivat olla kadulla pari yötä rauhassa. Näin taisivat ajatella muutkin motoristit, koska pyöriä ei oltu lukittu samaan malliin kuin Amsterdamissa.

Opastetulla Luxemburgin kiertoajelulla (12e) opimme, että Luxemburgissa asuvista vain noin puolet (jos oikein muistan) on paikallisia ja loput enemmän tai vähemmän käymässä olevia työläisiä. Virallisia kieliä on kolme: luxemburg (250 000 puhujaa 450 000 asukkaasta), saksa ja ranska. Yhdessä sanomalehdessä voi olla eri artikkeleissa mitä tahansa näistä kielistä - artikkelin kirjoittavan toimittajan tahdosta riippuen. Vaikka englanti ei kuulu virallisiin kieliin, sitä osattiin aika hyvin ja meitä palveltiin kieliongelmista huolimatta hyvin. Välillä vastapuoli osasi vain ranskaa ja koska itse en ymmärrä sanaakaan ranskaa, oli kielimuuri kierrettävä muilla keinoin. Tulipa mieleeni, että jos olisin mennyt töihin Ranskaan Saksan asemesta, olisin ollut paljon enemmän hukassa kaiken kanssa.

Luxemburgin kaupungista suosittelen kohteiksi vanhaa kaupunkia ja kallioihin kaivettuja luolia. Vanha kaupunki sijaitsee koko keskustaa ympäröivässä ”kuopassa” ja luolat ovat keskustan puoleisella kuopan seinämällä. Vanhassa kaupungissa oli vanhoja taloja ja historiallisia raunioita. Yleisölle avoimia luolastoja on kaksi, joista toisessa vietimme hieman alle kaksi tuntia. Luolissa kävelevälle ahtaan paikan kammoiselle voi tulla äitiä ikävä. Luolat olivat välillä todella kapeita ja matalia. Ylös ja alas huonokuntoisia rappusia kävellen pääsi usein umpikujiin, joista ei kovin helposti pääse poistumaan, vaikka tarvetta tulisi. Luolista aukesi hienoja näkymiä keskustaa ympäröivään kuoppaan ja luolissa kävely oli itsessään jo elämys.

Luxemburg night life vai no life? Baarit menevät kiinni kello yksi. Keskustassa on kuulemma kaksi yökerhoa, jotka ovat myöhempään auki. Suuri osa asukkaista livistää töiden jälkeen ympäröiviin maihin ja kaupunki pysähtyy enemmän tai vähemmän. Ei hirveän vilkas yöelämä siis. Muutama hyvä baari silti löytyi.

Matka Luxemburgiin meni leppoisasti sateesta huolimatta. Tosin perille päästessä olin kyllä jo niin kylmissäni, ettei paljoa enempää olisi pystynyt ajamaan. Ajopuku piti kyllä veden ulkopuolella, mutta kymmenen asteen lämpötila yhdistettynä kunnon sadekuuroihin viilensi kuljettajan. Tulomatkalla päätimme poiketa matkan varrella johonkin jonkun joen vieressä olevaan kaupunkiin. Valitsin navista satunnaisen joen vieressä olevan satunnaisen kaupungin ja lähdimme ajamaan paikan päälle navin johdattamana. Nokkelasti navi etsi ”nopeimman” reitin jonkun auton levyisen metsä- ja peltotien kautta. Tyhmänä seurasimme navin reittiä, vaikka tie kävi koko ajan kehnommaksi. Pahimmillaan tie oli siinä kunnossa, että auton maavara ei riittänyt tien keskellä ajamiseen ja pyörän kanssa ajo oli kuin trial-poluilla. Vaikka pyörän katukäyttöön tarkoitetut renkaat eivät ole omimmillaan mudassa ajossa, pääsin kuin ihmeen kaupalla kaatumatta maastoreitin läpi. Muutaman kilometrin matkaan taisi mennä tunti tai enemmän. Mitä tästä opin: jos Saksassa tai missä tahansa lähialueilla navi haluaa mennä hiekkatielle, minä käännyn toiseen suuntaan. Jälkeenpäin havaitsin, että navissa on valinta vältä hiekkateitä, mutta en sitä viitsi pitää jatkuvasti päällä, koska epäilen tämän johtavan outoihin reitteihin, mikäli joku uimaranta tai vastaava sijaitsee lyhyen hiekkatien päässä. Tai no, Saksassa en ole vielä niin pientä tietä löytänyt, etteikö sitä olisi asvaltoitu. Ja juuri kun tuli viime kirjoituksessa valitettua, etteikö Keski-Euroopassa pääsisi kauaksi kaikesta. Metsätiellä tunsi olevansa todella kaukana kaikesta...

Luxemburgista löytyi muuten ensimmäinen tie, mitä navigaattorini ei tunnistanut tien omalla nimellä. Jonkun koodinimen navi tiesi tielle ja sama koodi löytyi tien vierellä olevista kivistä. Toinen matkassa ollut navigaattori tiesi tien. Myös Map24 tietää tien (Schlasswee, Cr308). Kyseinen tie vei Bourscheidin linnaan. Vaikka linnaan löysi ajamalla ensin Bourscheidin kylään, aina tällainen suunnistaminen ei onnistu. Miinus naville tai oikeammin sen kartastolle.

Luxemburgin kaupungin lisäksi kävimme katsomassa Luxemburgissa (siis maassa) sijaitsevaa Bourscheidin linnaa. Lonely Planet piti tätä pakko nähdä -juttuna. Mielestäni linna oli tasan tarkkaan ylimainostettu nähtävyys. Sisäänpääsy oli 3,5e ja tällä rahalle ei mielestäni vastinetta paljoa saanut.
Luxemburgilla on monia omia olutmerkkejä. Itselle ei jäänyt mieleen kuin Battin, joka on juomistani oluista kenties helpoin. Jopa vannoutunut oluen välttelijä pystyi juomaan Battinia. Toin tuliaisiksi kymmenkunta erilaista olutta, joten voi olla, että vielä löytyy joku hyvä toinen Luxemburgilainen merkki.

Taas tuli todettua vanha totuus siitä, mistä löytyvät halvimmat hotellit Keski-Euroopassa. Ai mistäkö? Punaisten lyhtyjen alueelta tai vastaavalta tietenkin. Valkkasimme hotellin hinnan mukaan ja perillä huomasimme, että katu oli täynnä strippiklubeja tai vastaavia. Tosin näytti siltä, että alueella oli muutenkin alan tarjontaa. Hotelli oli muuten nimikkeellä guest house. Hotellia pyöritettiin ravintolan yhteydessä ja esimerkiksi respassa ei ollut yleensä ketään. Ei kummempia palveluita siis, vain huone. Ulko-oveen sai onneksi avaimen, joten sisään pääsi kun halusi.

Asiasta toiseen. Sain äskettäin kuulla, että Saksassa ei saa puhelinnumeron avulla selvitettyä numeron omistajaa. Joku onneton on kolmeen kertaan yrittänyt soittaa minulle, mutta en ole juuri silloin ollut puhelimen vieressä. Koska soittajan selvittäminen on mahdotonta ilman takaisin soittoa, en voi tietää kuka minua tavoittelee ja mikä mahtaa olla asiana. Jos soittajalla on tärkeätä asiaa, hän ehkä jaksaa soittaa vielä muutaman kerran :)

Ensi viikon ohjelmassa ei taida olla mitään sen ihmeempää. Jos saisi viimeiset BMW-tarjoukset haettua ja sitten pääsisi tekemään tilauksen.

Ihme tapahtui

2006-05-21T23:47:00.000+02:00

330. päivä

Päivän ilmaisu: Adlige eli lordi

Helvetti jäätyi. Suomi voitti euroviisut. Siinä viikon pääuutiset Saksasta.

Juuri kun pääsin kehumasta saksalaisten liiton edustajien työtä, voin alkaa moittimaan sitä samoin tein. Aiemmin firmassa on ollut niin sanottuja siltauspäiviä muutama vuodessa, mutta nyt ne myytiin pois. Siltauspäivä tarkoittaa lomapäivää, joka yhdistää viikonlopun ja jonkun viikon työn katkaisevan vapaapäivän, kuten helatorstain. Vuoden ensimmäinen siltauspäivä piti olla ensi viikolla, mutta kahta viikkoa ennen ilmoitettiin, että ei olekaan. Todella moni oli jo suunnitellut pitkän viikonlopun käyttönsä ja joutuukin nyt ottamaan lomapäivän tai ylityövapaan. Lomat vaihdettiin eläke-edun jatkumiseen. Eläke-etu koskettaa tosin vain niitä, jotka ovat firmassa töissä yli viisi vuotta ja poistuvat palveluksesta vasta 35 vuotta täytettyään. Ei siis auta minua pätkän vertaa.

Sitten jupinaa Saksan koulutusjärjestelyistä. Saksassa ei kuulemma saa mitään IT-koulutusta englanniksi. Jos koulutusta haluaa englanniksi, pitää mennä Hollantiin tai Belgiaan koulutettavaksi. Mielestäni tämä menee jo liian pitkälle (monen muun asian ohella :), mutta kai se sitten niin on, että Saksassa kaikki osaavat Saksaa.

Lordi meni ja voitti euroviisut. Kävimme katsomassa viisuja paikallisessa sporttibaarissa. Suomiporukan kannatushuudot eivät paljon erottuneet baarissa, koska niin moni (julma) sakemanni kannatti Lordia. Saapa nähdä mikä on työporukan reaktio. Aiemmin kun on lähinnä puhuttu ”Finland, zero points”. Toivottavasti ensi vuonna Teräsbetoni valitaan Suomen edustajaksi ja voitokas linja jatkuu. Saadaan koko Eurooppa veljeskuntaan!

Ei viikkoa ilman moottoripyöräjuttuja. Kävin taas kysymässä tarjouksia. Tarjousten perässä tuli päästettyä 150 kilometriä kaatosateessa ja kahteen liikeeseen ehdin, vaikka tavoitteena oli kolme. Tällä kertaa kävin Mönchengladbachissa ja Essenissä. Mönchengladbachiin lähdin lähinnä sen takia, että edellisellä viikolla näkemäni K1200S-kuski sitä suositteli ja sanoi liikkeen antavan hyviä tarjouksia. Näin kävikin. Käteistarjous oli suunnilleen sama kuin edellisellä viikolla saamani, mutta sitten kun totesin tarjouksen olevan joka paikassa saman, alkoi tulemaan lisämausteita ilmaiseksi. Jos otan heillä liikkeessä valmiina olevan pyörän, saan sen kaksivärisenä ilman lisähintaa (en tiedä miksi ehtona oli liikkeessä valmiina oleva pyörä, mutta jos varusteet ovat oikeat, niin ei tästä ole mitään haittaa). Lisäksi vaihtotarjous oli edellisiä liikkeitä parempi. Myös Essenin kaveri teki hyvän tarjouksen. Pyörän hinta oli 100-190e halvempi kuin muissa liikkeissä ja vaihtohyvitys vanhasta aivan uskomattoman hyvä: 4800e. Kaveri meni 400-1000e alle muiden hintojen (tosin kaksivärisenä hinta olisi sama kuin Mönchengladbachissa) eli 11000 euroa pyysi välirahaa. Olisi Essenin myyjä kaupantekijäisiksi tarjonnut vielä pyörän omalla avaimella toimivat laukut (tosin vain muutaman euron alennus). Käyn vielä kysymässä Bochumin ja Dortmundin liikkeistä ja sitten tilaan pyörän jostain näistä. Aikas kiva, että 50km säteeltä löytyy noin kymmenen pyöriä myyvää BMW-liikettä. Tinkimiskulttuuri tuntuu erilaiselta kuin Suomessa. Tarjottua hintaa ei saa kirveelläkään tingittyä, mutta sitten muista tarjouksista sivumennen mainiten alkaa tulemaan lisävarusteita ja vaihtohyvitys vanhasta paranee. Paremmasta tarjouksesta mainitseminen ja tarjotusta hinnasta tinkaaminen ei oikeastaan kannata, koska tällä tavalla ainakin yksi myyjä hiiltyi. Sitten vielä mielenkiintoinen fakta: Nato-joukot saavat automaattisesti 15% alennuksen niin moottoripyöristä kuin autoistakin.

Suomen tappio lauantain pelissä tuli katsottua oikein Mertarannan selostamana. Kaveri on tuonut Canalin kortin Suomesta (hyihyi, laitonta, korttia ei tekijänoikeusmaksujen takia saisi viedä pois Suomesta) ja satelliitin kautta näkyy kaikki suomalaiset tv-kanavat. Jos telkkaria tulisi katsottua, hankkisin varmaan itsekin vastaavan systeemin.

Ei päässyt seinäkiipeilemään vielä tällä viikolla ja tuskin seuraavallakaan ehtii. Mutta myöhemmin sitten. Lähiajan suunnitelmissa on Luxemburgin ekskursio ja kesän moottoripyöräretkeä pitäisi alkaa speksaamaan.

(menisitkö kuvan parturiin?)

Puolikippi

2006-05-14T23:14:00.000+02:00

323. päivä

Päivän ilmaisu: Muttertag eli äitienpäivä

Vauhdikas ja tapahtumarikas viikko takana. Viikolla lämpömittari kävi joka päivä lähellä hellelukemia, mutta viikonlopun ajaksi kelit muuttuivat sateisiksi ja kylmemmiksi. Huomenna taas kelien pitäisi parantua ja kuinka ollakaan loppuviikoksi ja viikonlopuksi luvataan sadetta. Mutta lämmintä joka tapauksessa, ainakin verrattuna Suomen taas normalisoituneisiin keleihin.

Kävin tiistaina veroneuvojalla viimeistelemässä veroilmoituksen. Vielä pitäisi yksi paperi toimittaa (vakuutus siitä, että olen rehellisesti ilmoittanut tuloni neuvojalle), jotta homma olisi kokonaan hoidossa. Viittä sataa euroa lupaili palautuksia, mutta saa nähdä mikä on todellisuus. Mutta täytyy sanoa, että reilun tuntuinen kaveri tämä veroneuvoja. Sain häneltä tiistaina lähtiessäni laskun. Keskiviikkona tuli maili, jossa oli uusi pienempi lasku. Veroneuvoja oli keplotellut Suomen tuloni johonkin eri kohtaan veroilmoituksessa ja samalla Saksassa verotettavat tuloni pienenivät. Tämä taas johti veroneuvojan palkkion oleelliseen pienenemiseen, koska palkkio perustuu verotettaviin tuloihin. Tällainen rehellisyys kyllä saa epäilemään, ettei kaveri osaa sitten varmaan verottajaakaan huijata, mutta ei kai tällaisella palvelulla voi valittaa – päinvastoin! Veroneuvojan sähköposteja lukiessa kaverista saa kyllä sekavan kuvan, koska hänen kirjallinen ilmaisunsa ei ole ihan täydellistä. Eri sähköposteissa voi olla täysin päinvastaisia lausahduksia, joilla hän mitä ilmeisimmin yrittää sanoa samaa asiaa. Suosittelisin neuvojaa silti estoitta muillekin tarvitseville.

Torstaina saksalaiset yllättivät minut englannin osaamisellaan ja palvelullaan. Ensiksi aamulla jouduin matkustamaan bussilla Düsseldorfin ulkopuolelle tiimipäivän takia. Bussikuski sanoi lipun hinnan englanniksi ja tämä on tasan tarkkaan ensimmäinen kerta, kun näin käy minulle tai minun kuulteni. Seuraavaksi käyttämämme hotellin henkilökunta osasi kokkia myöten englantia. Päivän viimeisteli iltaohjelmassa ollut keilarata ja sen henkilökunta, koska jokainen asiakaspalvelija puhui englantia ja oli palvelualtis. Lisää tällaisia päiviä!

Kävin lauantaina taas vaihteeksi bemariliikkeitä katsomassa ja tarjouksia pyytämässä. Palvelu oli hyvää ja täsmällistä. Tällä kertaa K1200S:n hinnaksi tuli 15900 ja 15990e (ESA, laukut, kahvalämppärit ja ajotietokone). Vaihdossa vanhasta saa 4000e luokkaa eli välirahaa tulisi maksettavaksi 11700-12000e.

Viikonlopun ajeluiden yhteydessä tuli koettua yhtä ja toista. Ensiksi lauantaina tallista lähdön jälkeen pysähdyin säätämään navigaattoria ja enkös siinä samalla tullut käyttäneeksi pyörän maassa. Tästä kipistä jäi muistoksi muutama naarmu ohjaustangon päähän ja jarrukahvaan. Ei mitään dramaattista siis, mutta harmitti kyllä. Kotiin päin ajellessa tuli testattua ABS tositilanteessa. Olin kääntymässä oikealle, kuten edellä ajava ja katsoin, ettei oikealta ole tulossa ketään pyöräilijää tai kävelijää jalkakäytävältä. Olin ennen oikealle katsomista huomannut vasemmalta tulevan pyöräilijän, jonka ajattelin olevan niin kaukana, ettei hänestä tarvinnut sen enempää välittää. Edessä menevä oli toista mieltä ja pysähtyi odottamaan kaukaisuudesta tulevaa pyöräilijää. Koska itse katsoin juuri tällä hetkellä oikealle, jäi edellä menevän pysähtymiseen reagointi viime tippaan ja jarrukahvaa tuli kiskottua sen verran kuin sormista lähti. Onneksi vauhti ei ollut mitenkään kova, mutta eipä etäisyyttäkään jäänyt kuin puolisen metriä. Sunnuntaina kävin katsomassa kaverin juuri ostamaa Harley Davidsonia ja ajelin uppo-oudoilla teillä navigaattorin ohjastamana. Jossain vaiheessa erään kyläkeskittymän rajalla 70km/h nopeusrajoitus muuttui luultavasti 50km/h rajoitukseksi, mutta, koska en tätä huomannut (no saksalaiset eivät kyllä edes tällaisista muutoksista välitä ja ajavat mitä tykkäävät), pääsin tiekameran ikuistamaksi. Toivottavasti kuvasi vaan edestä, ettei tule sakkoa perästä. Missään tapauksessa en tässä kohtaa hurjastellut, mutta mitäpä sitä selittelemään. Jos sakkoa tulee, se lienee 30e luokkaa eli aivan naurettavan vähän.

Koska vanha mopo on myynnissä, kävin kuvailemassa sitä Reinin rannalla. Eikös siihen sitten paukannut eräs harmaantunut herra keltamustalla K1200S:llä. Koska motoristeilla tuntuu olevan käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, kaveri tuli heti tarjoutumaan kuvaamaan minut moponi kanssa. Siinä sitten tuli hänen pyörästään kyseltyä ja niitä näitä puhuttua. Mukava tyyppi. K1200S:n hän tietenkin kehui taivaaseen asti. Ainoastaan vaihdelaatikkoa haukkui, koska ykköselle ja kakkoselle vaihdot pitävät mekkalaa. Hauskasti tuli muuten kuvattua K1200S Hondan myyntikuvien taustalle.

Poikkesin viikonloppuna myös eräällä Düsseldorfin lähellä olevalla uimarannalla rantaa ja järveä katsomassa. Uimarannalle en tosin päässyt, koska sinne sisäänpääsy olisi maksanut 2-3e ajankohdasta riippuen. Ei tulisi suomalaiselle ihan heti mieleen maksaa järveen pääsystä, mutta täällähän järvet ovat harvinaisempia. Saksalainen työkaveri tiesi kertoa, että normaalisti valvomattomilla rannoilla uiminen on aina kiellettyä, koska muutoin joku voisi joutua vastuuseen ihmisten hukkumisista.

Saksassa on ruvennut nyppimään ihmisten paljous joka paikassa. Vaikka kaupunkien välissä on maaseutua, tuntuu joka paikka olevan ihmisillä kyllästetty. Kenties ongelmaa ei olisi, jos tuntisi paikat paremmin ja tietäisi jotain kivoja syrjäisempiä paikkoja tai teitä, mutta vielä ei sellaista ole eteen sattunut. Kaikki on täällä lähellä, mutta kaikesta ei pääse halutessaan etäälle. Jos Suomessa joku valittelee kaupungissa ihmisten määrää, hänet pitäisi määrätä Saksaan siedätyshoitoon. Sama liikenneruuhkien ja asiakaspalvelun kanssa ;-)

Ensi viikolla edessä kenties seinäkiipeilyä ja ainakin muutaman bemarikaupan läpikäyminen. Hyvää äitienpäivää vielä vähän myöhässä!

(kuva Amsterdamilaisen smart shopin ikkunasta)

Amsterdamissa

2006-05-07T21:28:00.000+02:00

316. päivä

Päivän ilmaisu: Freiheit eli vapaus

Tulipa sitten perjantaina ajettua Amsterdamiin sukulaisvierailulle. Düsseldorfista on helppo ajaa Amsterdamiin, sillä oikealle tielle päästyään ei muistaakseni montaa käännöstä - jos yhtään - tarvitse tehdä. Lähdin ajelemaan perjaintaina mielestäni hyvissä ajoin ennen ruuhkia, mutta perjantaina kello kolme alkoi moottoritiet ruuhkautumaan toden teolla. Jonoissa joutui välillä jopa pysähtymään ja Saksan ihannoiduilla rajoittamattomilla moottoritienopeuksilla kiidin tuulen lailla noin 10km/h. Onneksi ruuhkat helpottivat viimeisen ison Saksan kaupungin kohdalla ja vähän yli kahdesta sadasta kilometrista vain ensimmäiset viisikymmentä olivat ruuhkaisia. Ainut ongelma menomatkalla oli pysäköintitaloon ajaminen. Pysäköintitalon portti ei pitänyt mopoani ajoneuvona eikä päästänyt minua sisään ilman ihmisen väliintuloa. Toisaalta pari tuhatta kiloa painanut maasturikaan ei päässyt viereisestä ovesta (syy lienee joku muu), joten en ollut ainut ongelmainen.

Amsterdamissa ensimmäinen huomiota herättävä yksityiskohta ovat kanaalit. Kanaaleita menee ympäri kaupungin keskustaa ja niissä riittää katseltavaa. Itse kanaalit eivät ehkä ole niin kiinnostavia, mutta kanaaleissa on yhtä sun toista laivaa aina rantaan ankkuroituja asuntolaivoja myöten. Lauantai meni oikeastaan kokonaan kanaaleilla pyöriessä. Ostimme aamusta koko päivän ajoon oikeuttavan lipun (17e, Canal cruises), jota sitten ahkerasti hyödynsimme. Enää ei tarvitse käyttää aikaa ainakaan kanaaleilla purjehtimiseen, jos Amsterdamiin vielä eksyy.

Toinen silmään osunut yksityiskohta on pyörien määrä ja niiden huolellinen lukitseminen. Samoin useimmissa moottoripyörissä, joita harvaseltaan näkyi kadulle pysäköitynä, oli sekä etu- että takarenkaassa erillinen lukko. Itselleni ei oikein missään vaiheessa tullut mieleen mopon kadulle jättäminen ja kaduilla kävelyn jälkeen ratkaisu tuntui vielä enemmän oikealta.

Amsterdamissa tuntui olevan enemmän turisteja kuin paikallisia. En tietenkään voinut erottaa turistia paikallisesta millään vedenpitävällä keinolla, mutta niin paljon englantia ja muuta kieltä kuin Hollantia puhuvia oli liikkeellä, että turisteja täytyi olla valtavasti. Eikä toukokuu ole edes vielä lomakautta Euroopassa. Ei hirveästi kiinnostaisi lähteä katsomaan kuinka paljon Amsterdamissa on turisteja heinä-elokuun aikana.
Saksasta tulevalle melkein mikä tahansa muutos palvelukulttuurissa merkitsee parannusta, mutta hollantilaiset tekivät tosi myönteisen vaikutuksen (jälleen) omalla palvelualttiudellaan ja valmiudella puhua englantia. Jokainen vastaansattunut ja suunsa avannut hollantilainen tai muun maalainen oli valmis puhumaan asiat englanniksi. En tiedä miksi hollantilaiset sitten ovat niin paljon saksalaisia fiksumman oloisia, vaikka naapureita ovatkin. Jokainen Hollannin visiitti on vahvistanut positiivista kuvaani hollantilaisista. En kenties haluaisi asua tässä vapaamielisessä maassa, mutta turistina siellä on kiva poiketa. Vinkkinä turisteille: jos vessapaperin saa käteensä pienenä silppuna, on parasta avata silppuava teline ja käyttää paperia ilman telinettä (en ole ikinä nähnyt tyhmempää paperitelinettä).

Kannattaako moottoripyörällä Amsterdamiin meno? Ei todellakaan. Maksoin pelkästä pysäköinnistä 68 euroa ja tähän sitten vielä bensat päälle. ICE-junalla pääsisi kahdessa tunnissa eestaas hintaan 86,4 euroa. Mutta kun mopo on, niin sillä pitää ajaa... Takaisin tullesssa ajelin puolet matkasta vähän pienempiä teitä ja osa näistä teistä oli kivoja ajaa. Ainut miinus pikkuteillä on ötökkäpaljous, jonka takia pysähdyin matkalla olleille huoltoasemille aika moneen otteeseen visiiriä puhdistamaan. Jos vielä menen ajoneuvolla Amsterdamiin, on hotellissa oltava parkkipaikka ilman järkyttävää parkkimaksua.

Hollannin tiekulttuuri ei ole mielestäni ihan samalla tasolla kuin Saksassa. Liikennesääntöjä ei noudateta turhan tarkasti kaupungissa ja moottoriteillä tilaa ei saa samalla tavalla kuin Saksassa. Hollantilaiset mopoilijat ovat vieneet toisten motoristien tervehtimisen askelta pidemmälle ja kädet viuhuvat jopa moottoriteillä vastaantulevien puolella, vaikka välissä olisi kymmenen metriä aitaa ja muuta estettä. Mopoilijan on syytä varoa tiekameroita Hollannissa, koska jokainen näkemäni kamera kuvasi ajoneuvon takaa, eikä edestä, kuten Saksassa ja Suomessa. Saksassa villit huhut kertovat, että jotkut kamerat kuvaavat sekä edestä että takaa.

Navigaattorista voin raportoida nyt lisää muutaman sadan kilometrin kokemuksella (tarkka luku lienee alle tuhannen). Amsterdamin matkalla ajoin yli viisi kertaa harhaan navin hämäilyn takia. Vaikka muutamaan kertaan fiksumpi navin viestien tulkinta olisi johtanut parempaan lopputulokseen, voi oman tyhmyyden tasata sillä, että välillä oma järkeily piti oikealla tiellä navin hölmöilystä huolimatta. Isoin ongelma moottoriteillä on liittymät, joista pääsee kääntymään kahteen tai kolmeen eri suuntaan ja jokaiselle suunnalle on oma kaistansa. Ensin navi sanoo, että ajappas tuohon liittymään ja kertoo lisäohjeet vasta sitten, kun liittymään menevältä kaistalta ei pääse enää takaisin alkuperäiseen menosuuntaan. Tämä olisi muuten järkevä toimintaperiaate, mutta usein tässä kohtaa pitäisi jo tietää mikä kaista pitäisi valita kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta. Jos itsellä ei ole mitään hajua oikeasta suunnasta, jää valinnan tekemiseen liian vähän tai ei ollenkaan aikaa. Kaupungeissa pahin ongelma on yli kolmikaistaiset risteykset, joista pääsee yli kolmeen suuntaan. Joskus navin ohjeista ei voi millään päätellä mikä on oikea kaista. Pahimmillaan ohje on, että pysy vasemmalla tai oikealla ja lisäohjeena on tien nimi, jolle pitäisi kääntyä. Vasemmalla tai oikealla voi olla monta kaistaa, joista pahimmillaan jokainen vie eri suuntaan. Tien nimistä ei ole yleensä mitään hyötyä, koska opasteissa ei niitä mainita. Yleinen ongelma navin kanssa on se, että jos tie on syystä tai toisesta poikki tai jos joku kohta pitää ajaa kiertotietä, ei navigaattori luonnollisesti tätä ymmärrä ja sitten voi olla mopoilijakin hukassa. Düsseldorfissa ajellessa huomaa välillä tietävänsä navin ehdottamaa reittiä paremman reitin, joten pienikin paikallistuntemus hakkaa navigaattorin reittivalinnoissa.

Sitten pieni korjaus edellisessä tekstissä mainittuihin liittoneuvottelujen tuloksiin. Vaikka työkaverini toista aluksi väitti, ei maalis-toukokuulta makseta takautuvasti 310-620e per kuukausi vaan 310-620e könttäsumma. Jotain sentään tulee ja kaikki on aina kotiinpäin.

Tiistaina on veroneuvojan kanssa toivottavasti viimeinen tapaaminen tältä vuodelta ja toivotaan muutaman euron kilahtavan kassaan veronpalautuksienkin myötä. Kassan voi sitten kantaa puimuriliikkeeseen. Eivät muuten soittaneet Hondan vaihtotarjousta Düsselin BMW-liikkeestä. Taidan lopettaa asiointini heidän kanssaan tähän.

Vappuinen puimuriajelu

2006-05-01T20:36:00.000+02:00

310. päivä

Päivän ilmaisu: Tanz in den Mai eli vappu saksalaisittain

Wappu on takana ja toipuminen edessä. Lähdimme Düsselin porukalla Aacheniin vappua viettämään. Aachenilaiset vaihto-opiskelijat olivat järjestäneet vappupiknikin, joten otimme matkaan piffit ja lohkoperunoita ja karautimme mopoilla paikan päälle. Koska matkaeväinä ei ollut ihan pelkkää suolaista purtavaa, olimme varanneet hotellihuoneen juhlimisesta toipumiseen. Kahden hengen huone kilometrin päässä keskustasta 49e yö, ei pahan hintaista siis. Piknikillä keli vaihteli mukavasta auringonpaisteesta vähäiseen sateeseen ja tunnelma oli loistava. Paikalla oli 30-50 ihmistä, suuri osa suomalaisia, mutta paljon myös muista maista. Aamusella käppäilimme vielä Aachenin merkittävimmät turistikohteet läpi eli kirkon ja vanhan kaupungin. Onko saksalaisissa kaupungeissa edes muuta nähtävää kuin kirkko ja vanha kaupunki (Düsselissä ei ole kunnon kirkkoa, mutta tv-torni toimittaa sen virkaa)? Aamukävelyllä kohtasimme vasemmistopuolueen vappukulkueen ja kovasti ne paasasivat kovaääniseen puhuen. Jostain syystä kovaääniseen puhuttu saksa tuo aina mieleeni 2. maailmansodan ja Aatun ajat, miksiköhän. Kiva ja perinteinen vappu joka tapauksessa.

Lääkärilasku tuli toissa viikolla, mutta en kerinnyt siitä vielä silloin kirjoittaa. Nyt kerkiän. Kahden käyntikerran kokonaislasku 114,61e. Ensimmäisellä kerralla lääkärin aikaa meni varmaan puolisen tuntia, toisella kymmenen minuuttia. Konsultaatiokerta maksaa 10,73e, paikan päällä tai puhelimitse. Yläkropan elimistön tutkiminen (keuhkojen kuuntelu tms.) 21,45e. Lääkärintodistus 5,36e. Hassulla sormea mittaavalla laitteella (mittaa ilmeisesti happimäärää verestä tai muuta älytöntä) tutkiminen 15,74e. Verenkuva (luulisin) eli verikoe 13,41e. Sitten vielä samoja tutkimuksia uudestaan toisella käyntikerralla. Muuten ok, mutta sormeani en olisi antanut lääkärin mittaukseen, jos olisin tiennyt sen maksavan 15,74e/kerta ja jos se todellakin mittaa happimäärää. En nimittäin a) ymmärrä miksi poskiontelotulehduksessa pitää mitata veren happimäärä ja b) usko mittauksen olevan luotettavaa ihon läpi. Jos vielä joku tyrkyttää samaa tutkimusta, vaadin selityksen tutkimuksen tarpeellisuudesta. Tänä vuonna voi kertyä vielä parin sadan edestä lääkärilaskua. Sitten joudun lähettämään laskut vakuutusyhtiön maksettavaksi ja 400e sairastamattomuusbonus jää saamatta.

Aiemmin kerroin, että työpaikan muuton yhteydessä oli joskus mitattu pöydän ja seinän etäisyyttä, sillä laki vaatii 140cm minimietäisyyden paloturvallisuussyistä. Koska työpaikka on Saksassa, tämä rutiininomainen toimenpide suoritettiin myös tämän muuton yhteydessä. Alunperin pöydät oli käsketty sijoittaa huoneen seinille, mutta olimme hieman tottelemattomia ja sijoitimme ne huoneen keskelle. Tästä aiheutuneen kalabaliikin takia etäisyydet mitattiin erittäin huolellisesti. Läpäisimme tarkastuksen ja pöydät jäivät järkevään paikkaan.

Paikallinen metalliliitto pääsi sopimukseen työnantajien kanssa. Itse olen myös metallin työehtosopimuksen alla, joten sopimus vaikuttaa myös minuun. Kesäkuun alussa palkka nousee maltilliset 3% kaikilla. Sitä ennen maksetaan 310-620e maalis-toukokuun ajalta takautuvasti. 310e niissä firmoissa, joissa menee huonosti ja 620e niissä, joissa menee hyvin. Heinäkuussa minulla tulee vuosi täyteen täällä ja siitäkin tulee lisää rahaa muutaman satasen verran kuussa. Suomalaiset ammattiliitot voisivat ottaa oppia saksalaisista liitoista (tai no, en tiedä liittyvätkö vahvat ammattiliitot ja Saksan suurtyöttömyys jotenkin toisiinsa).

Ei ne suuret tulot vaan ne suuret menot... lauantaina viimein oli kauan odotettu BMW-koeajopäivä. Olin ennakolta ajatellut koeajaa R1200ST:n ja todeta sen hyväksi sekä muuten vaan ajaa K1200S:ää. Mutta kuinkas kävikään. K1200S otti selkävoiton R-mallista! Lähdin koeajolle kaverin kanssa: kaveri sai K1200S:n ensimmäiseksi alleen ja minä R1200ST:n. Ensimmäinen ihmetyksen aihe R:ssä oli todella levoton tyhjäkäynti, joka tärisytti koko pyörää. Vähän kuin moottorisahan olisi ottanut käteen. Seuraavaksi yllätyin ajoasennon sporttisuudesta. Odotin, että R olisi enemmän ryhtipyörä kuin K, mutta asia oli aivan päinvastoin minun kropallani (kaverin mielestä R ei ollut niin sporttinen). Sitten lisäylläreitä. Kun R:n kaasukahvaa vääntää paikallaan ollessa, saa oikealla jalalla ottaa ihan oikeasti tukea maasta, koska pelkkä kahvan vääntäminen kääntää pyörää voimakkaasti oikealle. Sama toistuu vauhdissakin, kun vetää kytkimestä ja päästää sen taas ylös. Vaikka R vääntää kuin pieni eläin, onnistuin sammuttamaan sen varmaan kolmesti liikkeelle lähdöissä. Jotenkaan en päässyt sinuiksi sopivan kaasun kanssa. Peilit olivat todella hyvät. Pyörä olisi varmaan kiva urheilullisessa ajossa. Pyörän käyntiääni oli kilinää ja kolinaa. Jos kyseessä ei olisi bemarin bokseri, ajattelisin varmaan koneen olevan rikki äänien perusteella. Vaihteet toimivat kolinoitta ylös ja alas, enkä mielestäni löytänyt yhtään välivapaata. BMW:n vilkkukytkimet, no, ne ovat BMW-vilkut eli todella oudot aluksi, mutta jos puimurin haluaa, ei mitään voi. Loppujen lopuksi olin aika pettynyt R:n kanssa, koska se ei tuntunut ollenkaan sellaiselta, että se pitäisi ostaa.

Sitten tuli aika vaihtaa pyörä K1200S:n. Matkalla sovitulle pyörien vaihtopaikalle näimme onnettomuuden vastaantulevien puolella. Tämä aiheutti sen, että en päässyt ajamaan K:lla kovin montaa kilometriä motarilla. Kuitenkin nämä muutamat kilometrit osoittivat, että koneessa on varmasti riittävästi tehoa – vielä ensi kesänäkin. Pyörä ottaa 200km/h aivan huomaamatta ja kulkee kuin juna kovemmassa vauhdissa. Nykyinen pyöräni ei ole kovin mukava suurissa nopeuksissa tai oikeastaan 150km/h jälkeen, mutta K ei tuntunut ollenkaan ikävältä edes kolmannella sadalla. Kuskilta loppuivat menohalut ennen kuin pyörästä loppui teho. Kierrosrajoitin tulee vastaan kuulemma vähän yli 270km/h nopeudessa. K oli yllättävän ketterä kaupunkipyörityksessä. En itse asiassa huomannut oikein mitään eroa nykyiseen pyörääni. Paitsi sen, että kaasukahvaa on turha vääntää voimakkaasti. K:n ajoasento on mukavan ryhdikäs. Moottoriääni on miehekäs. Ei K1200S ole silti täydellinen pyörä. Alle 4000 kierroksen kone nytkyttää tasakaasulla. Alle 40km/h vauhdissa on turha vaihtaa ykköseltä pois, ellei halua ajaa nytkytellen. Peilit eivät olleet yhtä hyvät kuin R:ssä. Vaihdelaatikko toimii kolmella ensimmäisellä vaihteella kolisten ja välivapaa löytyi muutaman kerran ykkösen ja kakkosen välistä. Takajarru on tunnoton. Joka tapauksessa K1200S tuntui mahtavalta pyörältä, joten pikkuvikoineenkin se täytyy ostaa. Nyt enää mietin tarvitsenko ESA:a (electronic suspension adjustment, jousituksen esijännityksen ja vaimennuksen säätö nappia painamalla) tai keskiseisontatukea. ESA maksaa 650e (Suomessa yli 1000e) ja keskiseisontatuki 150e tai enemmän, riippuen asennuksen hinnoittelusta. Düsselin BMW-liike teki muuten 550e huonomman tarjouksen K:sta, vaikka sanoin, että Haagenista saan pyörän tasan 15000 euroon (ilman ESA:a, keskiseisontatuella ja muilla aiemmin luetelluilla varusteilla). Hassua sinänsä, että hintaero jää näin suureksi. Täytyy käydä vielä ainakin Dortmundin ja Solingenin BMW-liikkeissä kysymässä hintaa. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että nykyinen iso pomo tuli sattumalta katsomaan moottoripyöriä samaan aikaan kuin itse olin liikkeessä ja oli heti vetämässä johtopäätöstä, että lähden puolen vuoden päästä pois Saksasta. Jos nyt ei ihan puolen vuoden päästä vielä...

Aachenissa tuli jututettua paikallista moottoripyöräpoliisia. Saksalaiset poliisit ajavat 1150 kuutioisen bemarin rungolla (taitaa olla RT-malli) ja 850 kuutioisella bokserikoneella. Pieni kone kuluttaa kuulemma öljyä vähemmän kuin iso ja siksi poliiseilla on tällainen erikoisjärjestely. Konetta ei ole terästetty poliisikäyttöön, joten se ei pärjää tehoissa sporttipyörille.

Verotuksesta ja bemareista

2006-04-23T23:35:00.000+02:00

302. päivä

Päivän ilmaisu: Aushandeln eli tinkiä

Kolmesataa päivää Saksaa rikki! Tähän ei ihan jokainen pystykään. Vaikka kaukaa katsoen Saksa on lokoisa paikka viettää aikaa, sitä se ei välttämättä aina ole :) Vielä toinen kolmesataa päivää ainakin edessä. Raportoin lyhyesti tällä kertaa, koska pitäisi keritä vielä tekemään muutakin tänään. Mehukkaimmat tarinat jätän siis ensi viikolle ja kirjoittelen vain akuutit asiat.

Tänään vietin tunnin verran tärkeitten asioiden mappia (tm) ja kaappeja penkoen. Etsin materiaalia verottajaa varten. Veroneuvojan vinkkien mukaan hain kaikki liput ja laput kätköistäni ja ne sitten lähetetään verottajalle tuomittavaksi. Pitää ensi viikolla toimittaa paperit veroneuvojalle ja toukokuun alussa on toinen palaveri, jonka jälkeen paperit lähtevät verotoimistoon. Papereita ja vähennyksiä pitää kuulemma olla paljon, jotta verotoimiston täti/setä voi hyväksyä osan ja jättää osan hyväksymättä. Eihän ihan mikä tahansa voi mennä läpi, joten jotain täytyy olla hyväksymättäkin. Sanoinko jo aiemmin, että Saksan verotusjärjestelmä on todella järkevä?

Suomen verottaja muisti minua ikävällä lisälaskulla. Pitäisi maksaa n. 250e mätkyjä. Näin sitä ulkomaille muuttajaa palkitaan. Toisaalta, verottaja oli aikas reilulla päällä loppujen lopuksi, koska veroprosenttini oli ainakin kuusi prosenttia pienempi kuin jos olisin koko vuoden ollut töissä Suomessa (eli maksoin n. kuusi prosenttia vähemmän puolen vuoden tuloista kuin mitä olisin normaalisti maksanut). Kannattaa muuttaa keskellä vuotta pois Suomesta tai Suomeen, kiitos progressiivisen verotuksen.

Kävin lauantaina BMW-kaupassa. Tein saman tarjouspyynnön kuin toisessa kaupassa ja hinta oli 600 euroa kovempi – aluksi. Sanoin myyjälle, että eikös tämä nyt ole vähän kallis, kun toisessa kaupassa antoivat paljon paremman tarjouksen. Myyjä kysyi, että paljonkos parempi se oli ja minä tähän, että en taida kertoa, mutta kokeileppas kepillä jäätä (joo, sanatarkasti sanoin näin englanniksi... tai sitten en). Myyjä kävi konsultoimassa toisia myyjiä ja hetken perästä tarjosi täysin samaa hintaa kuin mitä aiemmin vierailemassani liikkeessä tarjottiin. R1200ST:n virallinen listahinta käteisellä aiemmin luettelemillani varusteilla on siis 13650e. Kannattaa näemmä tehdä vertailua. En tiedä oliko mitään vaikutusta tinkaamiseen, mutta myyjä oli ollut vasta neljä päivää liikkeessä töissä.

Varasin koeajoon ensi lauantaille R1200ST:n ja K1200S:n. Tunnin verran voi ainakin ajaa molempia ja tänään kävimme tutkimassa kaverin kanssa koeajoreittiä. Reittiin kuuluu 10-15km rajoituksetonta moottoritietä ja sitten vapaavalintaista kaupunkipyöritystä Düsselissä. Vaikka oikeasti olen tällä hetkellä miettimässä ainoastaan R-mallia, niin kokeillaan nyt ajaa K-malliakin, kun ilman saa. Ehkäpä mieli vielä vaihtuu. Tosin lompakko ei taida antaa periksi, vaikka alkaisi mieli tekemään.

Navigaattori toimii melkein kuin ihmisen mieli pyörällä ajaessa. Sain perjantaina hankittua telineen (Ram-Mount, 89e) ja navi on nyt näkökentässä hieman sivupelin alapuolella. Plussia navi saa kohtuullisen selkeästä näytöstään. Miinuksia satunnaisesta hidastelusta ja todella hitaasta kartan piirrosta isolla kartalla. Navilla on mopokäytössä kilometrejä takana noin 200, joten jatkotestausta tarvitaan vielä. Navin mittaama suurin nopeus on tällä hetkellä 201km/h. Suurempi nopeus vaatiikin sitten toisen ajopelin.

Köln, auto ja navi

2006-04-16T11:20:00.000+02:00

295. päivä

Päivän ilmaisu: Kirche eli kirkko

Tämän päivän kohteena oli Köln. Ajattelimme käydä vain jossain lähellä, jotta vuokra-auton palautus onnistuisi ajoissa ilman suurempia kommelluksia.

Kölnissä kävimme Kölnin tuomiokirkossa (no missä muuallakaan) ja pyörimme Kölnin pienehkössä vanhassa kaupungissa. Kävimme myös katsomassa laajoja kauppakatuja, mutta eipä niistä paljoa ollut iloa, koska oli sunnuntai ja kaupat olivat kiinni.

Kahden kerran kokemuksella Köln ja Düsseldorf tuntuvat tasan yhtä kiinnostavilta matkakohteilta. Kummassakaan ei ole juuri mitään ihmeellistä. Kenties Köln voisi olla kesällä kivampi kohde, varsinkin jos saisi jonkun paikallisen kertomaan minne pitää mennä.

Autolla tuli taitettua kolmessa päivässä 1380 kilometriä. Beetle kuluttaa 6,9 litraa satasella, kun sillä ajaa yli 150km/h autobahnilla ja loput kaupunkiajoa. Ei mikään talousihme dieseliksi, vaikka toisaalta ajokaan ei ollut kovin säästäväistä. Beetlen tehot eivät oikein riitä autobahnille. Mielestäni auton pitäisi kulkea ainakin 200km/h, että se olisi mukava autobahn-veturi. Beetle kulki 1. vaihteella 50km/h, 2. 80km/h, 3. 120km/h, 4. 150km/h ja huippunopeuttaan 183km/h 5. vaihteella. Vaikka Beetle näyttää hauskalta, se ei ole kovin kummallinen ajettava. Diesel vääntää mukavasti, mutta on hengetön. Käyttöautona Beetle lienee hirveä, koska pienestä takaluukusta ei taida saada edes kaljakoria helposti sisään. Tuulilasin jatkuminen konepellin puoleen väliin haittasi navigaattorin kiinnitystä ja näkyvyys auton viereen ylös on luvattoman huono. Näkyvyyttä kaipaa Saksassa siksi, että liikennevaloja on vain yksi auton vieressä eikä edessä ole lisäopastimia vai miksi niitä lisäliikennevaloja kutsutaankaan.

Navigaattori saa tällä kokemuksella kouluarvosanakseen kahdeksan. Koska en ole lukenut navin käyttöohjetta vielä, on arviossa pientä epävarmuutta. Karttojen Euroopan laajuinen kattavuus oli mukava asia, koska nyt esimerkiksi Saksasta ajo Hollantiin ei edellyttänyt mitään erityistä säätämistä. Uuden reitin laskenta oli pääasiassa nopeaa ja yleensä reitti oli oikein. Ainakin kahdesti navi olisi ajattanut väärään suuntaan tietä tai muuten väärin. Negatiivisena puolena navissa on ääniohjauksen epätarkkuus ja kääntymisten myöhäinen esittäminen näytössä. Ääniohjausta pelkästään seuraamalla olisi useasti ajanut väärään suuntaan risteyksestä, koska välillä ”pysy oikealla” tai ”pysy vasemmalla kaistalla” olisi vienyt näihin suuntiin, vaikka tarkoitus oli mennä suoraan. Käytännössä ääniohjauksen lisäksi joutui katsomaan myöhään tulevaa ohjausnäyttöä ja tutkimaan mihin suuntaan navi oli ajattamssa. Moottoritiellä helpointa oli katsoa, että nyt mennään vaikkapa Frankfurtin suuntaan ja katsoa sitten opastimista Frankfurtin kaista. Muuten navin ohjeet olisivat tulleet myöhässä ellei sitten luota sokeasti ääniohjaukseen. Tunneleissa navi hukkasi itsensä ja laski reitin välillä uudelleen tunnelin jälkeen, vaikka oikeasti olimme vielä vanhalla reitillä. Navin ohjausääni voisi olla miellyttävämpi kuin tiukkapipoinen ja kiukutteleva tätiääni. Käytännössä navin kanssakaan ei suunnistusta voi antaa kokonaan naville, sillä laite ei ole täydellinen.

Kävellessä navi toimi hyvin, jahka aluksi oli saanut selvitettyä oikean kävelysuunnan. Navin kompassi toimii satelliittien varassa ja se ei tiedä ilmansuuntaa ilman, että liikkuu itse hieman. Kadun nimet saisivat näkyä ehkä vähän paremmin näytössä.

Navitesti jatkuu moottoripyöräkäytössä heti kun saan telineen. Yritän ensi viikolla hankkia.

Siinäpä se pääsiäinen. Maanantaina luvassa lepoa ja sitten taas töihin.

Heidelberg

2006-04-15T11:15:00.000+02:00

294. päivä

Päivän ilmaisu: historisches Gebäude eli historiallinen rakennus

Lauantain suunnitelmana oli ajaa Frankfurtin eteläpuolelle Heidelbergiin. Heidelberg on turistien suosima matkakohde ja kuuleman mukaan niitä harvoja kaupunkeja, joita liittouma ei tasoittanut sodan aikana. Edessä oli kolmisen sataa kilometriä Autobahnia per suunta.

Heidelbergissä on kaksi pääkohdetta: linna ja vanha kaupunki. Linna on oikeasti linnan raunio, joka on osittain tuhoutunut. Linna sijaitsee kaupungin yllä ja sieltä on hieno näköala kaupunkiin ja laaksoon, jossa kaupunki sijaitsee. Vanha kaupunki oli kanssa kiva käveltävä. Aikaa tosin olisi saanut olla enemmän ja oikeastaan kaupunkiin kannattaisi mennä ainakin kahdeksi päiväksi.

Auton pysäköimme Heidelbergissä parkkitaloon. Parkkitalosta sai ovella pienen muovikolikon, jolla automaatti myöhemmin päättelisi saapumisaikamme. Kaverini sai taiteiltua kolikon suoraan katuviemäriin, kun oli ojentamassa sitä minulle. Elokuvista tuttu temppu. Onneksi parkkitalon parkkimikko oli niin ystävällinen, että emme joutuneet maksamaan plakaatissa lukenutta hukatusta kolikosta koituvaa 18 euroa vaan oikeastaan pari euroa vähemmän kuin meidän oikeasti piti maksaa.

Heidelbergin katukuvassa näkyi paljon ulkomaalaisia ja erityisesti jenkkejä. Jenkkien määrä selittynee sillä, että Heidelbergin lähellä on suuri jenkkitukikohta. Jenkkien ja turistien suuri määrä taisi vaikuttaa ihmisten englannin kielitaitoon, koska joka paikassa ihmiset käyttivät englantia huomatessaan, että emme olleet saksalaisia. Matkalla ihmettelimme jenkkiautojen rekisterikilpiä, jotka olivat normaaleja EU-kilpiä maatunnuksella USA. Ihan kuin USA olisi EU-valtio. Saisikohan näillä kilvillä ajaa Suomessa?

Palattuamme kävimme vielä Dortmundissa, johon oli kuulemma tulossa enemmänkin suomalaisia. Harmiksemme suomalaisia ei paikalle löytynyt kuin kolme kappaletta, joten tämä keikka jäi tylsäksi.

Rotterdam ja valtameri

2006-04-14T11:10:00.000+02:00

293. päivä

Päivän ilmaisu: Monster eli hirviö

Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja auton noudolla kello 11. Edessä oli 250 kilometrin ajo Rotterdamiin kaupunkia ihmettelemään. Saimme vuokraamosta Volkswagen Beetle 1.9TDI Cabrion. Matkavarusteina oli ostamani Garmin Quest 2 -navigaattori ja pari pulloa vettä.

Rotterdam päätettiin matkakohteeksi siksi, että se oli meren vieressä ja koska se kuulosti tutulta. Tämä taisi olla pienoinen virhe, sillä Rotterdamista ei oikein löytynyt mitään katselemisen arvoista. Museoita olisi varmasti ollut, mutta näitä emme lähteneet kiertämään. Vaikka kyseessä oli pitkäperjantai, kaikki kaupat oli arkipäivän tyyliin auki.

Matka Rotterdamiin meni ilman suurempia ongelmia ja ainoastaan kerran navigoimme aivan väärään suuntaan. Hetkeä aikaisemmin olimme katselleet vastaan tulevaa autojonoa ja kironneet, että tuohon ei ainakaan haluta ajaa. Sitten virheellisen käännöksen seurauksena jonotimme puolisen tuntia juuri katselemassamme jonossa.

Matkalla Rotterdamiin ja pois sieltä näimme suuren määrän kasvihuoneita, tasaista maata ja kanaaleita. Kuten arvata saattaa, näistä oikeastaan vain kanaalit olivat kiinnostavia turistimielessä. Oikeastaan tämän matkan vaikuttavin kohde oli valtameren ranta. Rannalla oli mukava hiekkaranta, joka lämpimällä kelillä kerää varmaan aika paljon ihmisiä. Ranta sijaitsi muuten Monsterin kaupungin tai kylän vieressä.

Paluumatkalla näimme - osittain virhenavigoinnin seurauksena - hieman paikallista syrjäseutua ja kivoja taloja kanaaleineen. Paluumatkan navigointivirhe johtui siitä, että halusimme kiertää tulomatkalla kokemamme autojonon ja sen aiheuttaneen tietyön ja arvoimme Poortugaal-nimisestä kaupungista vain jonkun kadun, jotta pääsisimme kiertämään Rotterdamin ohi toista kautta. Vasta katujen muututtua yksikaistaisiksi aloimme miettimään, että minnekäs navi meitä oikein vie. Joka tapauksessa tästä eksyilystä tuli mieleen, että pitää yrittää vähän vastaavaa kesemmällä moottoripyöräreissulla, muuten jää osa Hollantia näkemättä.

Rotterdamissa tuli sekin mieleen, että isoon kaupunkiin päivän tai muutaman tunnin vierailut ovat aika turhia. Toisaalta kannattaa muistaa myös se, että tietyt kaupungit ovat turistien suosiossa aivan syystä – ja toiset eivät.

Eläkeläiset

2006-04-13T11:04:00.000+02:00

292. päivä

Päivän ilmaisu: Pensionär eli eläkeläinen

Alkuviikon pikaisesti sukulaisvierailusta on selvitty. Alun perin kaksipäiväiseksi suunniteltu vierailu typistyi yhteen päivään, kun Bryssel alkoi vetämään vieraita puoleensa. Ehdimme kuitenkin käväisemään Altstadtissa syömässä ja näkemässä Bolkerstrassea edestakaisin kulkevan alastoman naisen. Mahtoi olla mukavaa touhua. Ulkona oli noin viisi astetta lämmintä ja taivaalta tihkui vettä. Tiedä sitten mikä esitys tai vedonlyönti oli kyseessä.

Kävin torstaina hakemassa kaverin lentokentältä tämän autolla. Jo etukäteen arvasin, että automatka lentokentälle tulee olemaan hankala ja täynnä vastoinkäymisiä. Ensiksi en osunut aivan lähimpään paikkaan kaverin noutoa ajatellen ja sitten lentokentältä poistuessa tuli pyörittyä eksyksissä sellaiset puoli tuntia.

Torstaina sain uuden suomivieraan ja tämän sekä muutaman muun kanssa suuntasimme Esseniin katsomaan Eläkeläisiä. Kyseessä on nyt toinen Essenin vierailuni. Matkalla keikkapaikalle törmäsimme noin viiteentoista suomalaiseen ja keikkapaikalta porukkaa löytyi vielä lisää. Suomalaisia oli Essenistä, Düsseldorfista, Dortmundista ja Münsteristä. Pääosa yleisöstä oli kuitenkin saksalaisia, joten mistään suomikeikasta ei ollut kyse. Ravintola Zeche Carlin tilat eivät olleet järin suuret ja paikka oli tupaten täynnä ihmisiä.

Eläkeläisten keikka lienee Saksassa aivan erilaisten ihmisten valloittama kuin Suomessa. Meno oli jotain sellaista, mitä odottaisin lähinnä punk-konserteissa. Lavan edessä oli suuri joukko ihmisiä mellastamassa ja törmäilemässä toisiinsa (pogoilemassa) ja lavalta tuli solkenaan porukkaa alas (stage diving). Eipä tässä silti mitään vikaa, vaikka porukalla oli vauhti päällä, kaikki olivat kohteliaita ja huolehtivat, että muu yleisö säilyi ehjänä. Keikan saksalaisyleisö jätti positiivisen kuvan itsestään. Olisipa muuallakin Saksassa samanlaisia ihmisiä (no ehkä vähän rauhallisempia, mutta)...

Keikan päätteeksi lähdimme vielä jatkoille Essenin ei-niin-sykkivään yöelämään. Kotona olin vähän jälkeen viideltä aamulla ja kaveri seitsemän jälkeen. Tästä oli hyvä lähteä noutamaan vuokra-autoa yhdentoista aikaan seuraavana päivänä.

Laki ja järjestys

2006-04-09T22:49:00.000+02:00

288. päivä

Päivän ilmaisu: Studieren eli opiskella

Saksan opiskelu jatkuu taas. Tällä kertaa meillä on kolmen hengen pienryhmä, jossa on kaksi suomalaista ja yksi amerikkalainen. Homma lähtee taas ihan alkeista ja osaamattomimmalla (en minä :) ei ole oikeastaan mitään pohjaa saksankieleen. Edessä vielä 24 kaksoistuntia, saa nähdä osaanko mitään näitten opintojen jälkeen. Vieläkään en saksaa puhu kuin pakon edessä ja sittenkin lähinnä sopivia sanoja arvaillen. Monimutkaiset rakenteet, kuten monesta sanasta koostuvat yksinkertaiset lauseet ovat vielä liian vaikeita.

Töissä on menossa pienimuotoinen muutto toimistosta toiseen. Muuton yhteydessä huoneita järjestellään uudestaan ja tämä ei olekaan Saksassa mitenkään suoraviivainen operaatio. Huonekalujen paikat sanelee laki ja sitähän täällä on noudatettava, ellei olla auton sisällä tai pyörän päällä. Vaikka laki ei sanelekaan kuin työntekijällä olevan minimitilan ja huonekalujen minimietäisyyden hätäpoistumista ajatellen, eivät huoneet tahi huonekalut taivu kuin yhdellä tavalla lain vaatimuksiin. Tämä yksi tapa on tietenkin se idioottimaisin, eikä kukaan haluaisi näin huonettaan järjestää. Onneksi huonekalut voi kuulemma järjestää miten lystää, kunhan ensin odottaa tilanteen rauhoittumista ja huonekalujen etäisyyksiä mittaavan kaverin käymistä (kyllä, usko tai älä, viimeisen muuton yhteydessä etäisyydet oli mitattu). Muuton yhteydessä tuli jo uhmattua lakia ja säädöksiä, kun kannoin itse oman pöytäni paikalleen. Olisin toki voinut odottaa muuttomiesten tekevän tämän, mutta ajattelin näytön ja tietokoneen rikkumisriskin olevan vähäisempi, jos teen asian itse. Pöydän ja muiden tavaroitten kantaminen ei ole sallittua, koska työnkuvauksessani ei lue asiasta mitään ja vakuutusyhtiö ei maksaisi onnettomuustapauksessa työtapaturman kuluja. Jessus sentään...

Työmuuton yhteydessä tuli taas mietittyä saksalaista jälkeenjääneisyyttä. Muutto pakottaa ihmiset pakkaamaan tavaransa väliaikaisesti johonkin. Tämä johonkin on Saksan tapauksessa kasa pahvilaatikoita, joita kaikille jaettiin. Suomessa jokaisen muuton yhteydessä oli tarjolla muovisia ”lainalaatikoita”, jotka oikein pakattuna voi kasata turvallisin mielin päällekkäin, eikä pohjan tai muun kohda rikkumista tarvinnut pelätä. Asiaa työkavereille naureskeltuani ymmärsin, että täällä ei taideta ko. laatikoita tuntea. Eräs työkaveri pohti, että eihän semmoinen muovilaatikko ole edes ympäristöystävällinen...

Viikko on ollut kohtuullisen rauhallinen. Lauantaina oli kantapöytä ja muutama kilometri mopoilua lähimaastossa, mutta muuta maininnan arvoista ei tainnut tapahtua. Lauantain kantapöytä oli ensimmäinen, jonka itse kutsuin koolle. Entinen kantisjärkkäri on muuttamassa joskus kohta pois ja jonkun muun täytyy ”järjestää” kantis. Onneksi kyse on lähinnä paikan päättämisestä ja asiasta tiedottamisesta.

Pentele, mopolla pitäisi keritä ajamaan kahden seuraavan kuukauden aikana vähintää 2000km, että voisi viedä mopon huoltoon ennen euroopan kiertoajelua. Täytyy ryhdistäytyä mopoilun kanssa. Kiirettä pitää joka rintamalla.

(ei kuvaa tällä kertaa, koska arkistoista ei enää löytynyt mitään vanhaa kivaa otosta. Ensi viikon kertomuksessa on sitten varmasti hyvä otos :-)

Saksan erikoisuuksia

2006-04-02T19:34:00.000+02:00

281. päivä

Päivän ilmaisu: Strom eli sähkö

Tilasin kaverille lipun Eventim-lippupalvelusta (www.eventim.de) ja maksoin sen suoraan pankkitililtä. Lippu tuli parin päivän päästä tilauksesta suoraan postilaatikkoon. Näppärää. Hieman erikoiseksi homman tekee se, että maksu meni suoraan tililtä ja muuta tietoa kuin tilinumero ja pankin yksilöivä pankkikoodi (bankleitzahl) ei tarvinnut antaa. Mitään sähköistä henkilöllisyyden varmistusta systeemissä ei ole. Käytännössä voisin tilata piletit vaikka vuokranantajani tiedoilla tai kenen tahansa, jonka tilinumeron ja pankkikoodin tiedän. Tilinumero ja pankkikoodi eivät ole mitenkään salaista tietoa, koska niitä tarvitsee maksaessaan toisen tilille rahaa. Sanomattakin selvää, että systeemi on mätä ja epäluotettava.

Sähkölaitoksen sedät ja tädit päättivät, että olen maksanut liian vähän sähköstä. Tuli 21,87e lisälasku ja kahden kuukauden välein tuleva lasku nousi 41 euroon entisestä 37 eurosta. Olen kulutanut 197 päivässä 564kWh. Onkohan tuo paljon vai vähän? Jos joku haluaa tehdä hintavertailua Suomen kanssa, niin maksan 14,67 senttiä kilowattitunnilta ja tuohon päälle 58e perusmaksua vuosittain.

Ei kuukautta ilman pyörän korjausta. Takakumi puhkesi viime viikolla ja tänään säädin uuden sisäkumin paikalleen. Ostin kaupasta saksalaisen laatusisäkumin (Schwalbe). Edellinen saman merkkinen sisäkumi toimi eturenkaassa moitteetta (vaihdoin sen vähän yli kuukausi sitten), mutta takarenkaaseen vaihtamani yksilön venttiili vuosi. Voi sitä ketutuksen määrää, kun vaivalla vaihtaa uuden sisäkumin ja sitten se on valmiiksi rikki. Edellinen takana ollut sisäkumi taisi myös olla Schwalbe, mutta niitin lävistämänä sen ilmansitomiskyky oli muuttunut merkittävän huonoksi.
Tämän tutkimuksen mukaan Saksa on OECD-maiden toiseksi kovin sinkkujen verottaja: http://www.oecd.org/document/38/0,2340,en_2649_34487_36371174_1_1_1_1,00.html. Yhteensä keskiverto yksinäinen sukankuluttaja maksaa palkastaan 50,5% veroa ja veroluonteisia maksuja! On hienoa elää Saksassa, kun valtio saa puolet palkasta. Kovin sinkkuverottaja tämän tutkimuksen mukaan Belgia. En tutkimuksesta hätäisesti löytänyt Suomen sijoitusta, mutta muistaakseni se oli 12. Ylen weppisivun mukaan. Perheverotuksessa Saksa ei sitten ole yhtä kovaotteinen, mutta se ei meikäläistä paljon lohduta. Kannattaa muistaa tämä, kun seuraavan kerran kuulee valitusta Suomen kovasta veroasteesta (Suomessa ovat verot korkeammat, mutta veroluonteisten kanssa yhdessä Saksa voittaa kirkkaasti).

Suomifoorumilta lueskelin saksalaisen järjestelmän toiminnasta avioerotilanteessa. Vaikka aihe muuten on tylsä, niin suomalaisen näkökulmasta järjestelmä on niin outo, että näen tarpeelliseksi valaista ja varoittaa lukijoita Saksan mallista. Jos ero tulee ja vaimo on toiminut kotiäitinä, vaimon elintaso ei saa laskea eron takia. Miehelle on taattua, että hän saa pitää minimissään 800e tuloistaan, mutta muuten tulot voivat mennä vaimolle ja lapsille. Ja vaikka vaimo olisi toiminut vain kotirouvana ilman lapsia, on tilanne sama ja mies maksaa. Jos taas on niin periskummallinen tilanne, että mies on ollut kotona ja vaimo töissä, niin ”kotimies” ei saa mitään vaimoltaan, koska hän voi mennä töihin eron jälkeen ja alkaa elättää itseään. Suomessa aviottoman lapsen kumpikin vanhempi joutuu maksamaan lapsen ylläpidosta, mutta Saksassa vastaavassa tilanteessa mies maksaisi myös naiselle elatusmaksua, eikä vain lapselle. Avioeron lapsettomassa perheessä, jossa molemmat käyvät töissä, tapahtuu kuten Suomessa. Eroa tulee sitten, jos toinen eron osapuolista muuttuu työkyvyttömäksi ja valtio tulee vaatimaan työssäkäyvältä työkyvyttömän elatuskustannuksia. Kustannuksia voidaan hakea vielä vuosienkin päästä erosta, eikä mitään aikarajaa ole. Avioehdon voi laatia ikävyyksien välttämiseksi, mutta se ei kuulemma ole voimassa, mikäli jompi kumpi joutuu erossa huonompaan asemaan (miksi avioehto siis yleensä laaditaan?!). Nämä säädökset pätevät myös suomalaisiin tai muun maalaisiin Saksassa pitempään asuviin aviopareihin, koska heidän katsotaan omaksuneen saksalainen elämäntapa. Höpisin vielä työkavereiden kanssa näistä ja ilmeisesti asia on, kun foorumilta luin ja tähän kopioin. Voisi sanoa, että saksalaiset tavat vain jaksavat yllättää.

Navigaattori on saapunut postista kuriirilleni. Toimii Suomessa kuulemma hyvin. Yllätyksekseni navissa ei ole korvanappipaikkaa vakiona ja tätä tarkoitusta varten joutuu hankkimaan erillisen johdon tai telineen. Toivottavasti navi toimii ajossa ilman nappeja eikä tarvitse miettiä koko asiaa (napittomuus oli se pääasiallinen syy oikean navin hankkimiseen, toivottavasti ei menneet rahat hukkaan). Autossa tupakansytytin/kaiutin -yhdistelmä on kuulemma toimiva.

Varasin pääsiäiseksi Volkswagen Beatlen kolmeksi päiväksi hintaan 66e. Tähän saattaa tulla päälle vielä kaskovakuutuksesta 12e päivää kohden, mutta halvalla saa auton alleen. Vielä ensi viikko vähän leppoisampaa ja sitten pääsiäsviikko täynnä suomivieraita.

Kevät!

2006-03-26T23:51:00.000+02:00

274. päivä

Päivän ilmaisu: Frühlingsanfang eli kevään alku

Kevät on virallisesti alkanut! Lämpöä oli tänään parhaimmillaan +18 astetta. Lämpöaalto alkoi perjantaina ja sen mukana tulivat sateet. Pitkään pääsi polkemaan kuivana töihin, mutta nyt luvataan viikoksi eteenpäin sadetta. Ennusteet eivät kyllä ole kovin tarkkoja, sillä perjantaista sunnuntaihin piti sataa kovaa, mutta eipä paljon sateita näkynyt loppujen lopuksi.

Vesimittarin vaihtaja kävi. Ennakkopeloista poiketen kaveri vaihtoi kaikki mittarit ja nyt on taas kiva mittailla veden kulutusta uusilla mittareilla. Aikaa meni puoli tuntia ja kaiken kaikkiaan kivuton operaatio itselleni. Loistavaa!

Lauantaina kävin Düsselin (viihde)elektroniikkakauppoja läpi ja etsin mopokäyttöön sopivia navigaattoreita. Tuloksena oli nolla löydöstä. Aivan uskomatonta. Hein-Gericken myyjä osasi kertoa yhden ainoan liikkeen koko kaupungissa, jossa moottoripyöräilyyn sopivia naveja olisi hyllyssä, mutta tämä liike on lauantaina auki ainoastaan 10-12. En tietenkään ollut vielä tuolloin kaupungilla, joten liike jäi katsastamatta. Ehkä naveja ei sitten kannata pitää kaupassa ja ihmiset ostavat ne aina weppikaupasta. No, niin tein minäkin ja navi on tilauksessa Suomesta Marinea-nimisestä verkkokaupasta hintaan 672,2e toimituskuluineen. Saksasta sama laite olisi toimitettuna ollut noin 30e halvempi, mutta siinä ei sitten olisi ollut suomenkielisiä käyttöoppaita. Lisäksi otan takuun mieluummin Suomen maahantuojalta, koska takuuajan eli kahden vuoden sisällä olen kuitenkin jo Suomessa. Ihmeen pieni hintaero tuolla laitteella maiden välillä. Joku vihjaili jossain keskustelufoorumilla, että Garmin pitäisi laitteen hintakilpailua jotenkin silmällä, eikä salli ”polkumyyntiä”.

Sunnuntaina oli DTM-kauden avaus sopivasti täällä Düsseldorfissa. Avauskaupunki kuulemma vaihtelee vuosittain ja minulle onnekkaasti sattui tänä vuonna. Tapahtumaa oli katsomassa arvion mukaan noin 135 000 ihmistä ja Königs Allee oli aivan täynnä porukkaa. Pääosassa tapahtumaa oli DTM-autojen ajaminen ympäri Kö:tä kumin ja bensan katkun saattelemina. Mielestäni tapahtuma oli pääosin aikas tylsä, vaikka näimmekin DTM-autot ja -kuljettajat lähietäisyydeltä. Häkkinen tuntui olevan suuri tähti saksalaisten mielestä. Ehkä joku fani olisi nauttinut tilaisuudesta enemmän.

Kuulin eräältä expattina työskentelevältä, että hänen asuntonsa oli putsattu ylimääräisestä elektroniikasta. Ensimmäisen kerroksen kerrostaloasuntoon oli menty sisään rapun ovesta. Ei kuulemma ollut paljoa murtojälkiä, vaikka ovi oli ollut asiallisesti takalukossa. Pitäisiköhän hankkia kotivakuutus...

Ei mikään erityisen mielenkiintoinen viikko, mutta olipahan jotain tekemistä.

Polizei

2006-03-19T22:16:00.000+01:00

267. päivä

Päivän ilmaisu: Navigieren eli suunnistaa

Pitkä työviikko takana. Tuli tehtyä viitisen tuntia ylitöitä eli työpäivät venyivät lähemmäksi kymmentä tuntia joka päivä (eli 8h töitä, 45min ruokatunti ja sitten tunti ylitöitä). Mutta saapa sitten lomailla myöhemmin.

Tässä on tullut pariin otteeseen ihmeteltyä kaupasta ostettua raa'an oloista makkaraa. Ensimmäinen raakalainen oli nimeltään teewurst ja toinen frische zwiebelmettwurst. Selvittelin asiaa ja makkarat todella ovat raakaa lihaa. Jossain luki, että liha olisi fermentoitu (maitohappokäyminen) ja sillä tavalla tehty syötäväksi, mutta en minä kyllä tällaiseen ”kypsennykseen” luota. Nämä Saksan ihmeet saavat luvan jäädä hyllyyn tästä eteenpäin, vaikka teewurstin kyllä söin eikä se mitenkään pahan makuista ollut. Eilen näin myös raakaa jauhelihaa ravintolan ruokalistalla, mutta tilaamatta jäi se annos. Oli muuten niitä harvoja erittäin positiivisia kokemuksia saksalaistyyppisistä ravintoloista.

Käväisin vanhassa kaupungissa torstaina parin ex-kollegan kanssa. Kollegoista yksi puhui saksaa äidinkielenään ja muut mitä lie kieliä. Vanhasta palasimme taksikyydillä kavereiden hotellille ja itse asiassa tämä taksikyyti on ainut syy, miksi asiasta edes kerron. Kun lähdimme taksitolpalta matkaan, kuski ei laittanut mittaria päälle. Huomautin asiasta hetken päästä ja kuski sanoi, että onhan se mittari päällä. Kysyin, että missäs se mittari sitten on ja kaveri sanoi, että sovitaanko matkan hinnaksi 12e. Minä sanoin, että pistä vaan se mittari päälle. Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa ja mittari ei mennyt päälle. Hetken päästä kuski ehdotti, että jos maksaisimme 3e/nuppi (tästä olisi tullut sama 12e), johon minä taas vastasin, että laitappas mittari päälle. Sitten kuski totesi, että eihän raha ole tärkeää ja ei kyydistä tarvitse maksaa. Sama viesti toistui hotellin pihassa. Harmillisesti yksi porukasta jatkoi vielä toiselle hotellille ja matkasta maksaminen ei jäänyt minusta kiinni – minä nimittäin en olisi maksanut. Kaveri oli maksanut loppujen lopuksi 10e matkasta, joka normitaksalla olisi ollut varmaan 15e luokkaa. Mielestäni matkan hinnan sopiminen on ihan ok, mutta pakkosopiminen ja mittarin päälle laittamisen ”unohtaminen” ei. Jäipähän kavereille hyvä kuva Saksasta. Kuski muuten ei ollut saksalainen, koska aksentti oli kuulemma outo porukan saksankielisen mukaan ja kuski kertoi osaavansa italiaa ja portugalia.

Vesimittarini kaipaavat jälleen kerran huomiota. Ensi viikolla huoltomiehet tulevat vaihtamaan keittiön kylmävesimittarin. Tällä kertaa huoltoyhtiö ilmoitti kohteliaasti tunnin aikaikkunan, jona huoltomiehet tulevat. Paljon mukavampaa kuin edellinen ilmoitus tiettynä päivänä tulemisesta. Ihmettelen vaan, että miksi vaihtavat ainoastaan keittiön kylmävesimittarin, kun huoneistossani on vielä kolme muuta vesimittaria. Ehkäpä ne vaihdetaan sitten toisella kertaa tai yksi kerrallaan, miten sen hankalimmin saa hoidettua.

Viikonlopun aikana tuli ajettua melkein 300km. Yhteensä mopottimen mittarissa on 2500km. Ajaminen alkaa sujumaan huomattavasti rennommin ja mukavammin kuin 2500km sitten. Kävin lauantaina katsastamassa erästä BMW-liikettä Düsseldorfin itäpuolelta, noin 80km päässä. Hassua, että 80km ajamisella alkaa näkemään lunta maassa ja lämpötila tippuu muutamalla asteella. Tämä johtunee siitä, että Düsseldorf on alempana, mutta yllätys se kyllä oli. Tänään (sunnuntaina) oli todella mukavaa ajokeliä, vaikka moottoritiellä viima oli vielä liian kylmää. Pelkän ajamisen lisäksi harjoittelimme tänään hätäjarrutuksia ja pujottelua. Mopon käsittely tuntui olevan paljon paremmin hanskassa kuin autokoulun käsittelykoetta varten harjoitellessa. Samalla tuli todettua, että ABS:t ovat kivat olla olemassa, kun jarrukahvasta pitää puristaa hieman enemmän – ainakin näin aloittelijan näkökulmasta. Vaikka osaava kuski pysähtyy ilman ABS:ä nopeammin, osaamaton luottaa mieluummin tietotekniikkaan ja puristaa lujaa kahvasta.

BMW-kaupasta käteen jäi alustava tarjous. Pyysin hintaa kahdelle mopolle, R1200ST:lle ja K1200S:lle. R-malliin lisävarusteiksi otin laukut, ABS:n, lämpökahvat, ajotietokoneen ja keskiseisontatuen. Toimituskustannuksineen (400e) listahinnoilla koko roskan hinnaksi tuli 15131e. Samoilla varusteilla K1200S:n hinnaksi tuli 16635e. Hinnasta lähti oikeata hintaa kysymällä 9% pois ja loppuhinnaksi käteisellä 13650e ja 15000e. Suomessa listahintoihin saisi lisätä arviolta 6-8000e, joten säästöä tulee mukavasti täältä ostaessa. Toimitusajaksi luvattiin neljä viikkoa ja kahden vuoden takuu on voimassa Euroopan laajuisesti. Myyjä oli aluksi epätietoinen, kun kysyin onko takuu voimassa Suomessa. Hän varmisti ensin, että onhan Suomi euroopassa. R-malliin olisi saanut 150 eurolla tehonalennuksen 98 heppaan (110 -> 98), mutta en ole vielä varma jaksanko ottaa tuota. Säästäisi kenties tonnin vakuutuksissa, mutta olisi taas sitten lisäsäätöä.

Kehittelin itselleni mopokuumeen lisäksi navigaattorikuumeen. Kaverilla on navigaattori puhelimessa ja navin kanssa ajellessa on paljon mukavampi mennä tuntemattomia teitä. Navigaattori kuiskii suunnan korvaan ja perille löytää aika idioottivarmasti osoitteen perusteella. Itse ajattelin, että voisin ostaa oikean navigaattorilaitteen, jolloin saisin suunnistusohjeet näytölle. Tällä hetkellä parhaimmalta mallilta tuntuisi Garmin Quest 2, jonka hinta nousee 700 euroon, kun laitteen lisäksi hankkii mopokiinnikkeet. Onhan tuo vielä 1300e BMW:n omaa (Garmin-pohjaista) navia halvempi, mutta hirvittävän hintainen silti. Mukavuustekijänä kuitenkin niin iso, että ensi viikonloppuna menen kauppaan laitetta tutkailemaan. Laite toimii kuulemma myös veneilykäytössä ja pienimuotoisessa eränkäynnissä.

Ai niin, tuli poliisikin pysäyttämään, kun hurjastelin keskustassa mopolla. Käännyin epähuomiossa vasemmalle risteyksestä, josta olisi saanut ajaa vain suoraan. Jälkikäteen katsottuna suoraan ajaminen oli merkitty selkeästi, mutta tilanteessa oli niin paljon eri asioita huomiotavana, että suoraan ajamisesta kertova merkki jäi näkemättä. Katsoin kyllä tarkasti, että haluamassani suunnassa ei ollut ajokieltomerkkiä, mutta se ei tässä tilanteessa auttanut, koska vastakkaisesta suunnasta tulevat saavat kääntyä risteyksestä oikealle. Poliisia ei oikeasti kiinnostanut pieni ajovirheeni ja hän halusi vain nähdä ajokorttini. Poliisi puhui englantia ihan sujuvasti ja oli kohtelias. Kun kysyin, että mikä on ongelmana, poliisi sanoi, ettet olisi saanut kääntyä risteyksestä vasemmalle tuon takana kulkevan auton tavalla. En siis ollut varmasti ainoa, joka risteyksestä kääntyi väärin :)

Mielenkiintoinen viikko takana. Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan...

Viimeinkin ajamaan taas!

2006-03-12T23:49:00.000+01:00

260. päivä

Päivän ilmaisu: Krankheitsurlaub eli sairausloma

Takaisin normaaliin kirjoitusrytmiin. Viikko oli aika poikkeuksellinen lyhyen työaikansa takia. Mutta eipä tuo mitään, sairausloma meni ihmeen sujuvasti kotona pyöriskellessä.

Keskiviikon lääkärikeikka oli aivan turha. Tällä kertaa jouduin odottamaan vastaanotolla yli tunnin lääkärille pääsyä. Itse lääkärin näkeminen oli suunnilleen sitä, että lääkäri kysy onko olo ok ja minä siihen, että joo. Toisaalta muutos ei ollut kovin merkittävä maanantaihin nähden. Itse arvelen, että lääkärin määräämät antibiootit eivät vaikuttaneet yhtikäs mitään. Edelleen on välillä pientä mojotusta vasemmalla puolella hampaissa sekä silmässä ja maanantaihin mennessä nenän kohdan kipu oli jo hävinnyt (eikä ole ainakaan vielä palannut). Mutta saipahan saikkua ja sai lepäillä pari päivää rauhassa. Saa nähdä paljon lääkäri lopulta kustantaa. Huhtikuussa pitäisi tulla lasku.

Keskiviikkona käväisin ajamassa pienen lenkin mopolla ja torstaina menin töihin sillä. Aika kylmää hommaa ajaminen vielä, mutta olihan se hauska taas päästä mopon sarviin. Torstaina töistä palatessa piti ajaa vähän kiertotietä kotiin. Pienen eksyilyn takia matkaa kertyi yli kolmekymmentä kilometriä normaalin seitsemän asemesta. Ei silti, ajaminen oli niin hauskaa, ettei eksyilyllä väliä. Tällä kertaa ajoin vahingossa jopa lentokentän terminaalille, kun viimeksi yrittäessäni en terminaalille päässyt (jälleen pientä eksymistä). Mopoilu muistutti jo muutamalla kilometrillä vaarallisuudestaan. Ensin eräs auto yritti kääntyä vasemmalle eteeni. Olin itse ajamassa suoraan vasemmalle kääntyvän auton takana ja edestäni vasemmalle kääntymässä ollut ei aluksi huomannut minua. Olin kuitenkin sen verran varovainen ja tilanteen tasalla, että edessäni olleelle autoilijalle jäi aikaa havaitsemiseeni. Pelti ei olisi tosin rytissyt, vaikka ei olisi huomannutkaan, koska ajoin tilanteeseen todella hiljaa. Toinen tilanne oli lentokentällä pyöriessä. Jostain syystä lentokentän silloissa on 40 – 50 senttiä leveät metalliliitokset (lämpölaajenemista varten varmaan), jotka vastaavat märkinä pidoltaan jotakuinkin jäätä. Heilauttaa mukavasti pyörää kaarteessa, kun etupyörä siirtyy ensin muutaman kymmentä senttiä sivulle ja heti tämän jälkeen takapyörä. En muualla muista nähneeni kaarteessa tällaisia ansoja. Moottoriteiden liittymissä nämä olisivat varsinaisia surmanloukkuja. Kentällä nopeusrajoitus on sentään 30km/h, joten siellä ongelma ei ole niin paha.

Kelit ovat vieläkin olleet kylmiä. Eilen tuli hieman lunta ja tänään on lämpötila ollut nollan tuntumassa. Viime vuonna maaliskuussa oli ollut maksimissaan +20 astetta ja minimissään -5 astetta. Nyt taitaa olla paljon kylmempi maaliskuu. Huhtikuussa muuten viime vuonna +20 – 0 ja toukokuussa +30 – 0. Toivottavasti tulee kohta lämmintä.

Ensi viikolla sitten kova yritys päästä BMW-kauppaan renkaita potkimaan. Ellen sitten keksi jotain parempaa tekemistä lauantaille, saapa nähdä.

(kuva karnevaaleilta baarista, jossa saa juotavaa mielenkiintoisesta tarjoiluastiasta)

Yleislääkärillä

2006-03-06T23:50:00.000+01:00

254. päivä

Päivän ilmaisu: Notfallpraxis eli ensiapuklinikka (vai olisiko päivystysklinikka)

Kolme grammaa hassista on päiväannoksein / Amfetamiiinia muutama viiva livahtaapi yksin tein / Lähdenpä tästä nappaamaan parisenkymmentä / tuoppia, kun janottaa näin yösyömmellä – Ismo Alanko. Nyt on pilleriä ja purkkia. Kerrataan vielä miten homma luontui.

Vastaanotto aukesi nettisivujen mukaan 8:30, joten olin tuolloin tikkana paikalla. Lääkäri ei sitten ollutkaan ja heti alkuun vastaanottovirkailija kertoi puoliksi viittomalla, että lääkäri on paikalla vasta yhdeksän jälkeen. Pääsin vastaanotolle joskus vähän yli yhdeksän jälkeen ja lääkäri teki diagnoosin suunnilleen niillä tiedoilla, joita itse löysin netistä surffaamalla. Diagnoosi oli poskiontelotulehdus. Lääkäri arpoi lääkkeeksi ”laajaspektrisen” antibiootin, kahta eri lajia nenäsuihkeita sekä ibuprofeiinia. Antibiootiksi tuli kefuroksiimi, jota en löytänyt Duodecimin Hyvä hoito -ohjeesta poskiontelotulehdukseen. Toisaalta löytyi tieto, että ainetta käytetään myös poskiontelotulehduksen hoitoon. Toivottavasti lääkäri tietää paremmin mitä tekee (tosin ilman viljelyä lääkärin on mahdoton sanoa mitä antibioottia pitäisi oikeasti antaa).

Mitenkä sitten arvostelisin lääkärin suorituksen? Aloitetaan virheistä ja ongelmista. Jouduin odottamaan tyypillisen suomalaisen terveyskeskuskäytännön mukaisesti melkein tunnin. Koko reissuun meni puolitoista tuntia. Kenties valitsin liian tasottoman lääkärin, enkä porvareille tarkoitettua ja yksityisvakuutusta vaativaa. Joillakin vastaanotoilla on kuulemma privaattivakuutetuille jopa omat odotushuoneensa. Lääkäri ei kertonut tarkasti mitä lääkkeitä määräsi ja miksi, vaikka en kyllä huomannut kysyäkään eli vähän omaa mokaa mukana. Antibiooteista sanoi, ettei maidon kanssa, mutta eipä kertonut kuinka kauan pitäisi olla maitoa käyttämättä ennen tai jälkeen. Googletus auttoi tähän ongelmaan osittain. Nenäsuihkeiden kohdalla ei maininnut mitään annostelusta eikä siitä, että kahta suihketta pitää reseptin mukaan ottaa päällekkäin. Ibuprofeiinista olisi ollut kiinnostavaa tietää tarkoittiko lääkäri sen tulehdukseen vai kivunlievitykseen vai molempiin. Apteekissa täti sanoi, että ei näitä ole pakko napsia, jos ei ole kipuja. Lääkäri otti verikokeen sormesta ja selvitti ilmeisesti tulehdusarvoja. Muistan kerran aiemmin verikokeen ottajan tikanneen huonosti sormeen ja sen jälkeen tikanneen uudestaan, kun verta ei tullut kunnolla. Pintaveri kun ei kuulemma ole hyvää testiin. Tällä kertaa sormea vain puristeltiin enemmän. Hyvänä puolena lääkäristä voi sanoa sujuvan englanninkielen taidon. Muuten aika normi terveyskeskuslääkäri. Saa nähdä paljon tämä keikka tulee kustantamaan. Lääkkeisiin meni jo 75e ja tuskin lääkärikään alle 100e laskuttaa.

Sairauslomaa tuli kolme päivää ja keskiviikkona joka tapauksessa uudestaan lääkäriä katsomaan. Sairausloman pituus tuntui olevan lähinnä neuvottelukysymys. Ensin ajattelin, että lääkäri voisi määrätä vain kaksi päivää, mutta sitten kun hän väen vängällä halusi minut takaisin vastaanotolle keskiviikkona, ajattelin, että päivä menee kuitenkin hukkaan ja parempi olla keskiviikkokin pois töistä. Oireita ei tällä hetkellä ole paljoakaan ja jos antibiootit ovat oikeita, luulisi pääsevän jo torstaina takaisin töihin. Vähän yli puolivuotta Saksassa ja sairauslomaa haettuna arviolta yhtä paljon kuin Suomessa viiden vuoden aikana. Ei tarvitse enää ihmetellä miksi saksalaiset työkaverit tuntuvat olevan paljon pois töistä (tämä on kyllä sitten ihan näppituntumaa ilman mitään tilastollista taustaa).

Saikkua hakemaan vaihteeksi

2006-03-05T23:36:00.000+01:00

253. päivä

Päivän ilmaisu: Allgemeinmedizin eli yleislääketiede

Vaihteeksi kipeänä. Karnevaalien jälkeinen flunssa huipentui perjantaina kasvojen vasemman puolen kipuiluun. Olisiko sitten poskiontelotulehdus vai mikä päällä. Kuumetta tai mitään muutakaan oiretta ei ole ollut, mutta jatkuva rään valuminen ja kasvojen jomotus ei ainakaan auta öitten nukkumisessa tai muuten jaksamisessa. Menen huomenna kysymään lääkäriltä mikä on vikana. Lääkärivinkiksi sain kaverilta Unkarista alunperin kotoisin olevan naisyleislääkärin. Hän kuulemma puhuu englantia, mutta lääkärin ympärillä hääräävät hoitajat eivät. Hammaslääkäri tulikin jo Saksassa koettua, joten yleislääkärin tapaaminen lienee seuraava seikkailunpoikanen. Pitää udella saksalaisilta työkavereilta miten lääkäripäivystys menee Saksassa noin yleensä. Tuskin olisin Suomessakaan jaksanut mennä viikonlopun aikana Hatanpään päivystykseen (työterveyshuolto olisi hoitanut asian varmaan mallikkaammin maanantaina), mutta onhan se kiinnostavaa tietää mihin pitää hakeutua, jos virka-ajan jälkeen on pahoja oireita. Viikonloppu meni pääosin lepäilyn piikkiin.

Sairaana eli ei, Dortmundin mopomessuille oli lauantaina päästävä! Dortmundin Mopomessut eivät olleet niin näyttävä kokemus kuin syksyiset mopomessut, mutta itselleni kiinnostavammat. Pääsin istumaan molemmat kiinnostavat bemarit (R1200ST ja K1200S) ja monia muita ajopelejä. Isoimmat customit olisivat varmaan hauskoja kokeilla tiellä, sen verran outo ajoasento – ns. jalat edellä hautaan – oli. Bemareista K1200S oli yllättävän hyvä istua eli se voi sittenkin viedä voiton halvemmasta ja enemmän matkakäyttöön suunnitellusta R1200ST:stä. Pitää käydä koeajamassa molempia ja punnita hintaa sekä muita ominaisuuksia suurennuslasin kanssa.

Moottoripyöräni talviseisonta-aika päättyi keskiviikkona. Samaan aikaan tai hieman ennen alkoi takatalvi ja joka päivä on tullut lunta. Sääennusteen mukaan tällaista keliä jatkuu vielä ensi viikon alkupuolelle. Sääherran piruilua, sanon minä. Eipä silti, en olisi kuitenkaan jaksanut lähteä ajamaan flunssan takia, joten eivät huonot kelit ole hirveästi asiaan vaikuttaneet.

Kun Düsseldorfissa sataa lunta, lentää tielle suolaa uskomattomia määriä. Valkoinen jalkakäytävä talvella on useammin suolattu kuin luminen jalkakäytävä. Autobahnoilla kuulemma jatkuu samanlainen käytäntö. Hiekkaa näkee joskus jalkakäytävällä käytettävän, mutta yleensä pitoa parannetaan suolalla. Kyllä kannattaa tuoda Saksasta suolalta säästynyt auto Suomeen... (vuosittainen suolausaika on tosin lyhyempi kuin Suomessa)

Ex-kollega kävi pikavierailulla Suomesta juuri karnevaaliviikolla. Tulin hänelle kertoneeksi Saksan katujen väkivallattomuudesta ja turvallisuudesta. Eikös hän sitten nähnyt katutappelun vanhassa kaupungissa karnevaalien aikaan. Eräs jujutsu-seuran tyypeistä kertoi, että heidän ravintolassaan oli karnevaaliaikaan 58 järkkäriä vaatinutta tilannetta. Tarkkaan laskivat. Karnevaalit totisesti muuttavat (julmien) sakemannien käytöksen.

Yritän muistaa raportoida huomenna lääkärissä käynnin tulokset. Niin ja tietysti itse prosessin, tuskin menee samaan tapaan kuin Suomessa.

(kuvassa mopomessujen supersuosittuja(?) nahkaisia vaatekappaleita)

Karnevaalit 5. päivä

2006-02-27T23:36:00.000+01:00

247. päivä

Päivän ilmaisu: Rosenmontag eli karnevaalimaanantai (ruusumaanantai)

Työpäivä katkaisi meikäläisen karnevaalijuhlinnan. Maanantain kulkueet ja itse karnevaalin päätapahtuma jäi siis näkemättä. Ensi vuonna pitää mennä Kölniin katsomaan maanantain kulkueita. Kulkueista ihmiset heittelevät suuren määrän karkkia ja muuta pikkuesineistöä abi-ajelun tapaan suuren mekkalan saattelemana. Sen verran karnevaalit vielä elämään vaikuttivat, että aamusella työmatkalla ei paljon ihmisiä liikkunut ja iltasella kaupat olivat suljettuna. Ja tietenkin kaduilla liikkui humalaisia saksalaisia.

Jos joku joskus kertoo Keski-Eurooppalaisten poikkeuksellisen tyylikkäistä juomatavoista, suosittelen tutustumaan Reinin alueen karnevaalijuhlintaan. Ei todellakaan tyylikästä, vaan perinteistä humalaista örveltämistä. Karnevaalit jäivät kokonaisuutena positiivisesti mieleen ja minusta oli varsin hauska seurata muiden hauskaa pukeutumista ja itse pukeutua hauskasti. Suosittelen karnevaalimatkaa itse kullekin!

Tänään tuli todettua sekin, että saksalaiset eivät tiedä mitään kiekosta. Jokunen tiesi sunnuntain pelin tuloksen, mutta eivät ne kyllä mitään muuta sitten tienneetkään. Sivistymättömät.

Karnevaalit 4. päivä

2006-02-26T23:34:00.000+01:00

246. päivä

Päivän ilmaisu: Karnevalssontag eli karnevaalisunnuntai

Karnevaalisunnuntain ohjelmassa oli ainoastaan kiekkopeli Ruotsia vastaan ja kaupungilla kävelyä.

Suomivahvistukset poistuivat aamusta Suomeen ja kokoonnuimme saksansuomalaisten kanssa katsomaan peliä kantapaikkaamme. Pelissä tuli turpiin 2-3. Pahimmasta masennuksesta toivuttuamme lähdimme kävelemään autoilta suljetulle Königs Alleelle. Ilmeisesti missasimme sunnuntain karnevaalikulkueet, mutta kaduilla käveli käveli ja juhli suurehko määrä saksalaisia. Sunnuntai ei todellakaan näyttänyt lepopäivältä, vaikka illan tilannetta en jäänyt kaupungille kartoittamaan.

Karnevaalit 3. päivä

2006-02-25T23:29:00.000+01:00

245. päivä

Päivän ilmaisu: Müdigkeit eli väsymys

Lauantai meni lähinnä lepäillessä. Teimme väsyneen käynnin Altstadtiin, mutta lyhyeksi jäi visiitti. Vasta lauantaina aloittaneilla virtaa näytti riittävän yli oman tarpeen. Harmillisesti osa porukasta ei jaksanut edes lähteä liikkeelle, joten porukka kävi vähiin.

Karnevaalit 2. päivä

2006-02-24T23:25:00.000+01:00

244. päivä

Päivän ilmaisu: Eishockey eli jääkiekko

Tälle päivälle suunnitelmissa oli shoppailua Düsseldorfissa ja siirtyminen Kölniin kiekkopeliä katsomaan ja karnevaaleja jatkamaan.
Perjantai ja lauantai ovat enemmän tai vähemmän karnevaalien välipäiviä, mutta karnevaalit näkyivät katukuvassa. Jo päivällä kaupungilla liikkui tavallisesta poiketen humalaisia saksalaisia. Altstadtin kadut olivat suurinpiirtein puhtaat päivällä, vaikka edellisenä iltana ne olivat enemmän kuin sotkuiset. Nopsaan puhdistivat.

Kölnissä tapasimme joukon muita suomalaisia ja Venäjä-Suomi -ottelua seurasi noin viisitoistahenkinen porukka. Joukossa jopa yksi ruotsalainen. Ottelu oli todella mukavaa katsottavaa (päättyihän se 4-0 Suomelle) ja baarin henkilökunta tuli pelin lopussa rauhoittelemaan joukkomme juhlintaa. Emme tosin tehneet muuta kuin laulaneet Den glider innin ja Maamme-laulun, mutta ilmeisesti tällaista mekkalointia ei sporttibaarissa suvaittu. Saksalaiset kyllä pitävät itse vastaavaa meteliä jalkapalloa katsoessaan, mutta ei kai kiekkoa sitten ymmärretä samaan tapaan.

Kiekkopelin jälkeen piti vielä jatkaa matkaa Kölnissä, mutta edellisen päivän taisteluväsymys tai kiivas kiekkopeli hyydytti porukkaa siinä määrin, että katsoimme paremmaksi lähteä takaisin Düsseldorfiin.

Karnevaalit 1. päivä

2006-02-23T23:23:00.000+01:00

243. päivä

Päivän ilmaisu: Altweiberfastnacht eli karnevaalitorstai (vanhojen kettujen/ilkeämielisten karnevaali?)

Kauan odotettu päivä koitti, nimittäin karnevaalitorstai. Suomivahvistukset laskeutuivat puoli kuudelta ja tästä suoriuduimme ennätysajassa Altstadtiin. Ennätysaikaa tosin hieman pidensi raitiovaunun poikkeusreitti ja tästä aiheutunut pienimuotoinen eksyminen. Ratikat eivät kulje karnevaaliaikaan Altstadtiin vaan kiertävät sen kaukaa. Puolen tunnin aerobinen harjoitus ei silti tehnyt pahaa ennen muita harjoitteita.

Karnevaalitorstai on päivä, jolloin naiset ottavat vallan. Miehillä pitää olla kravatti kaulassa ja naiset sitten leikkaavat kravatin pään pois. Jos kravattia ei ole, leikataan jotain muuta, kuten esimerkiksi parta tai kengännauhat. Pomo kertoili, että joku onneton oli käynyt hänellä työpaikkahaastattelussa karnevaalitorstaina. Haastateltava oli pukeutunut parhaimpiinsa saksalaiseen tapaan ja oli ollut itkun partaalla nopealiikkeisen naisen leikattua haastateltavan kravatin. Aina ei voi voittaa.

Altstadt oli torstaina tupaten täynnä. Kadut oli päällystetty lasinsiruilla ja ihmisiä oli tasan tarkkaan niin paljon kuin kadulle mahtui. Musiikki pauhasi joka puolella ja baareissa oli valtava tungos. Taisin ensimmäistä kertaa jonottaa baariin sisälle. Suurella osalla ihmisistä oli jo täysi karnevaaliasustus päällä, vaikka torstai ei kai ole vielä varsinainen pukupäivä. Muuten torstai jatkui perinteisin menoin Altstadtissa, joten ei siitä sen enempää.

Mesta paikka

2006-02-19T22:45:00.000+01:00

239. päivä

Päivän ilmaisu: Fahrradschlauch eli polkupyörän sisäkumi

Düsseldorf taitaa sittenkin olla mesta paikka, kuten ex-mäkihyppääjälegenda asian ilmaisisi. Lauantaina lähdimme Suomen pelin jälkeen katsomaan erääseen Düsseldorfin lähiöön kasattua telttaa. Teltasta kuului kova mekkala pitkän matkan päähän. Vaikka asukastiheys on Düsselissä vähän eri luokkaa kuin Tampereella, voisi teltan pystytyspaikkaa verrata vaikka siihen, että Lielahteen olisi kasattu teltta jonnekin pellolle keskelle ei mitään. Teltta ei ollut mikään pieni, sisään mahtui varmasti 200-300 henkeä. Kaikki sisällä olijat - meitä lukuunottamatta - olivat pukeutuneet karnevaaliasusteisiin. Tarjoilijat kantoivat pöytiin olutlasien asemesta oluttynnyreitä ja porukalla oli hyvä vauhti päällä. Harmi vaan, että porukan keski-ikä oli siinä viidenkymmenen nurkilla, mutta kohotti silti karnevaaliodotuksia meikäläisen kohdalla. Jos nimittäin lähiössä päästään tällaiseen vauhtiin vähän vanhemmallakin porukalla jo ennen varsinaisia karnevaaleja, mitä keskustassa tapahtuneekaan karnevaalien aikana!

Saksassa on ikävän hankalaa yrittää seurata Suomen kiekkopelejä. Asiaa tietty hankaloittaa entisestään se, että en ole vieläkään saanut hankituksi tv-korttia, mutta toisaalta tv-kortillakaan ei voi seurata olemattomia lähetyksiä. Rakas Yleisradiomme näytti netissä vielä vähän aikaa sitten olympialaisia, mutta nyt sekään ei enää toimi. Onneksi sentään Radio Suomesta kuulee kisaselostukset. Suomi-Kanada -pelin näin kaverilla saksaksi dubattuna. Kyllä oli Mertarantaa ikävä. Karnevaalit tulevat muuten todella pahasti pelien päälle. Jos Suomi pääsee finaaliin, pitää sunnuntaina pitää kiekkotauko (sunnuntai menee varmaan muutenkin levon merkeissä).

Tulipa taas tapeltua polkupyörän kanssa. Töistä palaillessani huomasin eturenkaan olevan melkein tyhjä. Ei auttanut muu kuin lähteä uuden sisäkumin metsästykseen. Koska ulkokumissa tai vanteessa ei lue pyörän tuumakokoa, yritin päätellä oikean tuumakoon mittaamalla pyörän koon. Sekä sisä- että ulkokehä näytti jäävän 26 tuumaan, joten päättelin pyörän koon olevan 26 tuumaa ja kävin ostamassa sisäkumin. Kuinka ollakaan, 26 tuumainen oli liian pieni ja jouduin hakemaan seuraavana päivänä 28 tuuman sisäkumin. Tulipahan opeteltua sisäkumin vaihtamisen taito. En olisi varmaan muuten tehnyt hommaa itse (vaikka siinä säästikin selvää rahaa), mutta kun tiesin homman kestävän monta päivää korjaamossa ja ajattelin, että turha viedä pyörää korjattavaksi paikkaan, josta saa aina lisäongelmia. Saapa nähdä monta viikkoa menee, kun kerron seuraavasta polkypyöräongelmasta...

Siperia opettaa. Olen alkanut tiskaamaan astiat siten, että lasken altaaseen vain vähän vettä ja sitten pesen yhden astian. Huuhtelen astian laskemalla veden muun tiskiveden joukkoon. Kun toista pesuallasta ei ole, näin on pakko toimia, ellei sitten halua ensin pestä kaikkia astioita ja sitten huuhdella. Kun lasken huuhteluveden pesuveden joukkoon, säästän arvioni mukaan noin 50% vettä normaaliin pesutapaani verraten. Tämä arvio perustuu siihen, että normaalitiskin lopussa tiskiallas on niin täynnä, kuin normaalisti siihen pesuvettä laskisin. Luonto kiittää luonnonystävää.

Sitten odottamaan karnevaaleja.

Veroneuvojaa ja keikkailua

2006-02-12T20:29:00.000+01:00

232. päivä

Päivän ilmaisu: Steuerabzug eli verovähennys

Vilkas viikko takana. Oikeastaan joka päivä oli joko hirveästi tekemistä tai sitten vain halusi hengähtää edellisten tekemisten rasittamana. Hyvä näin, ei pääse käymään aika pitkäksi.

Keskiviikkona kävin tapaamassa veroneuvojaa. Kohtuullisen sujuvasti englantia puhuva veroneuvoja uteli mahdottomasti yksityiskohtia ja yritti hakemalla hakea verovähennyksiä ties mistä. Valitettavasti omat vähennykseni jäävät kovin vähäisiksi eikä niissä mitään kovin erikoista edes taida olla. Toinen valitettava asia on Saksan globaaliverotus. Saksalaisen verottajan mielestä on se ja sama missä rahaa on ansaittu ja verottaja ottaa ansaitut rahat huomioon Saksan tulojen verotuksessa. Sinne meni toiveet jättipalautuksista. Tällä hetkellä tiedossa olevia palatuksia ovat saksalaisen pankkitilin kustannukset (taisi olla 60e katto näille vähennyksille), osa tietokoneen hinnasta jaettuna kolmelle vuodelle, vastuuvahinkovakuutuksen maksu ehkä, muuttokustannukset Saksaan ja matkakustannukset töihin (kai 30 senttiä kilometriltä eli 14km*30senttiä/päivä). Yhteensä rahaa tulee takaisin ehkä viiden sadan verran, kun vähentää veroneuvojan palkkion (n. 150e) palautuksista. Pitää vielä varoa koko hommassa sitä, että Saksan verottaja ei lyö mätkyjä Suomessa ansaitun ja ehkä vähemmän verotetun tulon takia. Raportoin tilanteen loppuratkaisusta varmaan vasta maaliskuussa, koska nyt pitää odottaa Suomen veroehdotusta ja Saksasta työnantajan ilmoitusta maksetuista palkoista.
Ilmoitin tällä viikolla jatko-opinto-ohjaajalle (oho, kolme väliviivaa yhdyssanassa), että lopetan jatko-opinnot tältä erää. Ei tunnu olevan aikaa täällä semmoiseen ja toisaalta ei ole oikein työhommaakaan opintoja ajatellen. Harmikseni kuulin työkaverilta, että opintoja olisi kannattanut jatkaa ainakin paperilla ja ilmoittaa kaikki Suomen matkat ohjaajan tapaamiskäynneiksi. Tällä tavalla saa kuulemma vähennettyä kaikki kotimaanmatkat verotuksesta ja säästää monta rahaa vuodessa.

Torstaina kävimme Essenissä HIM:n, Rasmuksen ja Negativen keikalla. Menimme paikan päälle IC-junalla. Olimme varanneet paikan junasta, mutta junalippua ei saanut jostain syystä ostettua netistä. Loppujen lopuksi vain puolet porukasta joutui maksamaan junalippuna, koska lippujen tarkastaja tuli niin myöhään kohdallemme, että meidän oli pakko poistua junasta ennen kuin tarkastaja ehti myymään lipun. Tulipa säästettyä 15 euroa. Keikka oli loppuunmyyty, vaikka omat tikettimme varasimme vain viikkoa ennen keikkaa. Ilmeisesti lippuja pihalla kaupitelleet kaverit olivat sitten ostaneet loput liput. Pihalta ostetun lipun hinta olisi ollut viisi euroa vähemmän kuin lipunmyynnistä, mutta toisaalta emme viitsineet ottaa riskiä väärennetyn lipun kanssa, joten kannoimme rahamme lipputiskille. Olimme liikkeellä kuuden hengen suomalaisporukalla ja keikkapaikalla oli vielä kaksi tuttua lisää. Muita suomalaisia emme paikalla havainneet, mikä oli ainakin minulle yllätys. Keikka meni varsin rauhallisissa merkeissä. Edes suhteellisen edessä ei esiintynyt tönimistä. Yleisö pysyi muutenkin rauhallinsena, eikä juurikaan jaksanut huutaa bändien aikana tai bändien poistuttua. Taitaa olla saksalainen tapa olla huutamatta bändiä takaisin (vaikka HIM kyllä veti encoren vaisulle yleisölle). Keikkapaikan narikka oli epäluottamusta herättävä. En tiedä miten narikkasysteemi toimi, mutta kun narikkalipun ojentaa eri henkilö kuin joka vie takin naulakkoon, ei voi olla enää ihan varma, että takin narikkapaikka on sama kuin lapun numero. Takki kuitenkin löytyi vaivatta keikan jälkeen, joten tästä ei seurannut ongelmia ainakaan meille. Takaisintulomatka tapahtui ennakkosuunnitelmista poiketen taksilla. Osa porukasta osasi arvata Essen-Düsseldorf -välin taksihinnaksi noin 70 euroa ja ovela etupenkkiläinen sopi taksikuskin kanssa kiinteäksi hinnaksi 60e. Taksikuski sanoi, ettei suostu ajamaan tähän hintaan kaupungin läpi ja jättää porukan korkeintaan kahteen paikkaan. Loppujen lopuksi kuski ei ollut pyytänyt lisähintaa, vaikka joutui ajamaan kaupungin keskustan läpi ja jättämään porukan viiteen eri paikkaan. Reilu tai tyhmä kuski, mutta halvalla päästiin takaisin.

Tutkiskelin moottoripyörävakuutusten hintoja uutta pyörää ajatellen. Luulin aiemmin, että Saksassa on lähes ilmaiset moottoripyörävakuutukset Suomeen verrattuna, mutta eihän se niin oikeasti ole. Kun pyörän teho nousee yli 72 kilowatin eli 98 hevosvoiman, vakuutusmaksu hyppää pilviin. Pyörän painolla, moottorin koolla tai millään muullakaan asialla ei ole oikeastaan enää merkitystä, kun teholuokka nousee maagisen rajan yli. Esimerkiksi täyskaskovakuutus kaikkiin 1200 kuutioisiin bemareihin yli sadalla hummalla ja kokeeksi katsomaani Honda 600 CB RR -pyörään maksaa yli 2500 euroa vuodessa. Ja tämä oli meikäläisen bonuksilla (3 vahingotonta vuotta). Suomesta katselin Pohjolasta täyskaskoa tehokkaimpaan bemariin ja ilman bonuksiakin se oli melkein tonnin halvempi. Saksassa ei siis kannata ostaa tehokasta pyörää, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi. Jos satun ostamaan lähelle sataheppaisen pyörän, voisin kenties kysyä onnistuisiko siihen joku väliaikainen tehonalennus 98 heppaan. Säästäisi yli tuhat euroa n. 10% tehonalennuksella ja voisi sitten Suomessa palauttaa pyörän normaalitehoiseksi. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi moni Saksasta Suomeen tuotu pyörä on käsitelty tällä tavalla.

Kuulin kauemmin moottoripyöräilyä harrastaneelta työkaverilta, että Dortmundin messut ovat todella isot ja hyvät. Ja pyöriä pääsee istumaankin. Hieno homma! Pitää varata yksi päivä pyörien palvontaan maaliskuussa.

Eilen eli lauantaina oli Düsseldorfin joka kuukautinen suomalainen kantapöytä. Kantapöytä meni normaaliin malliin, mutta taisimme tehdä uuden kävijämääräennätyksen. Pöydässä istui enimmillään 19 henkeä ja jouduimme ensimmäistä kertaa kantamaan lisäpöydän normaaliin suurehkoon kantapöytäämme. Ilmeisesti olemme nyt niin hyvien asiakkaiden maineessa, että saimme varattua pöydän joka kuukauden toiseksi lauantaiksi (tai sitten olisi onnistunut ihan muuten vaan pyytämällä, kunhan eilen tuli tarjoilijan kanssa puheeksi). Eilen jouduimme odottamaan pari tuntia toisen porukan lähtöä vakipöytää pimittämästä. Kantis muuten järjestetään irkkuravintola Tirnanogissa. Kantiksesta kotiin kävellessä katselin taas Düsseldorfin vanhan kaupungin äärettömän pitkiä taksijonoja. Niin, siis taksijonoja, ei jonoja taksiin. Takseja jonottaa kymmenittäin ellei sadoittain vanhan kaupungin kulmalla asiakkaita hakemassa. Mukavaa asiakkaan kannalta.

Olen pitempään ihmetellyt miksi kirkonkellot soivat aina väärään aikaan, eikä tasatunnein. Nyt asia selvisi työkaverilta kysyessäni. Kirkonkelloja soitetaan aina ennen messua ja ne kutsuvat kirkossakävijät sisään kirkkoon. Siksipä kellot eivät soi tasalta, koska messu alkaa tasalta. Asiaan löyhästi liittyen: saksalainen maksaa kirkollisveroa 9% tuloveronsa määrästä (ainakin jommassa kummassa valtakirkossa, en muista kummassa vai molemmissa). Eli jos maksat 30% tuloveroa, maksat vielä 9% 30%:sta eli noin 2,7%. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa normaalisti maksettava kirkollisvero. Saksassa(kaan) ei kannata kuulua kirkkoon.

Ensi viikko onkin sitten tyyntä myrskyn edellä. Kahden viikon päästä alkavat karnevaalit ja ensi viikolla pitää alkaa varustautumaan karnevaaleja varten. Yhteiseksi teemaksi sovimme 80-luvun, joten pitää alkaa metsästämään vaatteita.

Lähiaikojen suunnitelmia

2006-02-05T21:50:00.000+01:00

225. päivä

Päivän ilmaisu: Steuerberater eli veroneuvoja

Taas voisi kirjoittaa, että eipä sen kummempia ole sattunut. Tammi- ja helmikuu ovat perinteisesti aika tapahtumaköyhiä kuukausia. Paremman puutteessa voin kertoa seuraaville viikoille ja kuukausille suunnitelluista tapahtumista.

Tilasimme liput jo joskus lokakuussa HIM:n, Rasmuksen ja Negativen Kölnin yhteiskeikalle. Harmi vaan, että joko lipputoimisto ei onnistunut lähettämään pilettejä tai sitten Deutsche Post hukkasi ne matkalla. Vaihdoimme kohteen ensi torstain Essenin keikalle, joten bändit eivät jää näkemättä. Hassua sinänsä, että pitää mennä katsomaan suomalaisia bändejä Saksaan - ja vieläpä Negativea, joka on kotoisin Tesomalta. Joku suomalainen matkatoimisto kauppasi keikkamatkaa 350 euron hintaan. Meille paikallisille homma maksaa vain n. 40e ja tähän junalippu päälle. Deutsche Postin toiminnasta muuten sen verran, että eräs taho väitti postin hukanneen kaksi kirjettä, jotka oli lähetetty Saksan sisällä. Koska kuitenkin tiedän ko. tahon toiminnasta ja toiminnan pätevyydestä, pidän enemmän kuin mahdollisena, että ko. taho ei itse saanut lähetettyä kirjeitä. Joka tapauksessa Saksan postilaitos sai maineeseensa kolhun minun silmissäni.

Ensi viikolle suunnitelmissa on veroneuvojan tapaaminen. Kyseessä ei itse asiassa ole varsinainen veroneuvoja vaan jonkun näköinen paikallisen veronmaksajien liiton tarjoama palvelu, jonka saa liittoon liittymällä. Vuosimaksu katsotaan taulukosta, joka määrittää maksun tulojen mukaan. Kaveri vastasi ainakin sähköposteihin sujuvasti, joten odotan hänen osaavan puhua tarpeeksi englantia ilmoituksen täyttämistä ajatellen. Veroilmoitukseni olisi muuten suoraviivainen ja helppo tehdä (saksankieltä osaavalle), mutta en tiedä miten saksalainen verottaja ottaa huomioon Suomen tuloni. Jos käytäntö on sama kuin Suomessa eli ulkomaantuloja ei oteta huomioon palkkatulojen progressiossa, saan yli kolme tuhatta euroa takaisin liikaa maksettuja veroja. Jos Saksan verottaja taas laskee Suomen ja Saksan tulot yhteen, jää veronpalautukset aika mitättömiksi. Saapa nähdä mitä tästä hommasta tulee. Raportoin lisää myöhemmin.

Joka viikkoinen polkupyöräsaaga sai taas uuden luvun tällä viikolla. Kyllästyin ketjujen jatkuvaan paikaltaan tippumiseen ja kiristin ne. Asensin samalla uuden soittokellon paikalleen. Muuten en jaksaisi asiasta mainita, mutta molemmat suorittamani huoltotoimenpiteet liittyvät läheisesti kaksi viikkoa sitten pyörähuollossa suoritettuihin toimenpiteisiin. Soittokello hajotettiin huollossa ja takarengasta ei oltu laitettu paikalleen siten, että ketjut olisivat kireällä. Takarengas oli melko varmasti huollon yhteydessä irrotettu paikaltaan, koska uusia pinnoja ei saa paikalleen takakumia irrottamatta. Mutta kun ketjujen kiristämistä ei asiakas pyytänyt, niin ei sitä voi tehdäkään – ei vaikka tämä mielestäni kuuluisi automaattisesti takarenkaan takaisin asentamiseen. Tästä muille suomalaisille kiroillessa kuulin vastaavan tarinan erään suomalaisen matkailuauton renkaiden vaihtamisesta. Suomalainen oli pyytänyt vaihtamaan uudet renkaat alle ja huolto oli tehnyt työtä käskettyä. Muuten homma oli ok, mutta auto ei mennyt seuraavasta katsastuksesta läpi väärien renkaiden takia. Niinpä niin, ei oltu käsketty vaihtamaan sopivia renkaita, oli vain pyydetty vaihtamaan uudet renkaat. Jämpti saksalainen tekee vain käsketyn. Ai niin muuten, huomasin polkupyörän minulle myyneen liikeen lopettaneen toimintansa. Oikein tälle liikkeelle!

Viime viikolla tekemäni varaus Finnlinesille meni puihin. Finnlinesin piti saada uusia laivoja ennen kesää ja näillä piti päästä matkaamaan halvoilla tutustumishinnoilla ennen heinäkuuta. Nyt Finnlines ilmoitti, että laivat ovat myöhässä ja ei taida kukaan päästä matkaamaan tutustumishinnoilla. Kieroa markkinointia. Finnlinesin normaalit hinnat ovat järkyttäviä, joten vaihdoimme laivayhtiötä. Teimme uuden varauksen Superfastille. Hintaa kertyy neljälle 1048 euroa eli 262e hengeltä. Hintaan kuuluu matka yhteen suuntaan, halvin hytti, 4 moottoripyörää ja polttoainelisämaksu joka matkustajasta ja ajoneuvosta. Polttoainelisämaksu on sama ajoneuvoluokasta riippumatta eli auto maksaa saman kuin moottoripyörä. Reilua, vai mitä.

Maaliskuun alkuun suunnittelin Dortmundiin mopomessuille menoa. Viime vuonna messuilla kävi 130 000 ihmistä, joten odotan messuilta aika paljon. Ehkäpä pääsen koeistumaan bemareita siellä.

Siinäpä tältä erää. Ensi viikolla on varmaan mielenkiintoisempaa kirjoiteltavaa, koska viikko on tapahtumia täynnä.

Kylmää kylmää...

2006-01-29T15:29:00.000+01:00

218. päivä

Päivän ilmaisu: einfrierend eli jäätävä

Kylmä ilma saapui tällä viikolla Suomesta Saksaan. Vaikka Düsseldorfin pakkaset jäivät kauaksi Suomen tai Saksan kovimmista pakkasista, täälläkin tuntui viileältä. Joutui pistämään työmatkapyöräilyn ajaksi oikein pitkät kalsarit jalkaan. En tiedä liittyikö pakkaseen vai tuliko muuten vaan, mutta otin vuosittaisen sairauslomani keskiviikkona. Tiistaina oli jujutsureenien jälkeen jonkin verran kuumetta enkä keskiviikkoaamunakaan ollut ihan huippukunnossa. Sairausloman sai muuten ihan pomolle vaan soittamalla ja vasta kahden tai kolmen päivän poissaoloon vaaditaan lääkärintodistus. Eli vastaava systeemi kuin Suomessa, tosin firma on sama.

Ulkona alkoi siis pakastamaan, mutta niin alkoi jääkaapissakin. Löysin jääkapistani läpijäätyneen tomaatin. Tomaatti oli keskellä ylintä hyllyä parin kaverinsa kanssa. Tomaatin kaverit eivät olleet jäässä. Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun kurkku meni huonoksi jääkaapissa. Lisäksi jääkaapista olevat tavarat tuntuvat yllättävän kylmiltä. Jääkaapin kylmyydensäädin (vai miksi sitä kutsuisi) oli aiemmin keskiasennossa ja nyt laitoin sen paria numeroa pienemmälle. Toivottavasti jääkaapin termostaatti ei ole hajonnut, koska sitten tulisi lisää säätöä ja sähkölaskua. Jääkaappi ei muuten taida olla saksalainen, koska merkki on Gorenje ja valmistusmaa Slovenia.

Lueskelin suomifoorumilta Saksassa asuvien suomalaisten ihmettelyä saksalaisten talvivaatetuksesta. Saksalaiset eivät juuri osaa käyttää hanskoja tai päähinettä, vaikka keli olisi selkeästi pakkasella. He eivät myöskään osaa pukea lapsiaan lämpimästi. Katselin viikolla alle kymmenvuotiaiden lasten koululaisryhmää, jossa puolella ei ollut hanskoja tai pipaa päässä. Ulkona oli silloin miinus viisi astetta lämmintä. Itse laitoin tuona päivänä toppatakin työmatkalle ensimmäistä kertaa. Suomessa voisi luulla lastensuojeluviranomaisten hakevan lapset pois noin huolimattomilta vanhemmilta. Niin, ja sitten Saksassa saa usein kuulla, että ”eihän sinulla voi olla kylmä kun tulet Suomesta”. Vastaan tähän yleensä, että Suomessa osataan pukeutua kelin mukaan toisin kuin täällä. Toisaalta, jos pienestä pitäen kulkee kädet sinisinä, niin eiköhän siihen sitten totu ja aikuisenakaan ei sitten tarvitse hanskoja.

Lämpöpatterin mittarin lukijat kävivät tiistaina. Kaverit tulivat ennen sovittua aikaa jo vähän yli kymmenen. Olin nähnyt tyypit jo edellisenä päivänä käytävällä pyörimässä ja vaihdoin silloin muutaman sanan heidän kanssaan. Sanoja todellakin oli vain muutama, koska nämä eivät englantia juuri osanneet enkä minä ymmärtänyt mitä kaveri oikeastaan halusi kysyä vai muutenko vaan jutteli. Rentoa porukkaa kuitenkin ja sentään yrittivät puhua englanniksi ja minä saksaksi, joten jonkunlainen keskusteluyhteys säilyi. Mittarin vaihtajia oli kaksi, vaikka homma olisi yhdellä miehellä onnistunut ihan yhtä hyvin. Lämpöpatterin mittarin säiliöt tulivat vaihdetuksi, mutta sama mittarirumba on uudestaan edessä parin viikon päästä, kun samat kaverit tulevat vaihtamaan vesimittarit. Tällä kertaa vesimittari jäi vaihtamatta, koska uusi vesimittari ei olisi mahtunut vanhan mittarin aukkoon.

Katselin vanhoista kirjoituksista, että havaitsin vessan oven roikkuvan ja laahaavan lattiaa marraskuussa. Nyt voin ylpeänä todeta korjanneeni ongelman. Sain Suomesta tuliaisiksi prikkoja, mutta ne olivat liian pieniä. Jouduin siis menemään rautakauppaan hakemaan isompia. Itse asiassa kävin rautakaupassa kahdesti ostamassa neljä kappaletta prikkoja (15 senttiä kappale, riistoa!), koska ensimmäisenä ostamani olivat liian isoja. Ei tarvitse enää nostaa vessan ovea, kun sen sulkee! Elämän pieniä iloja.

Saksalaisilla naapureillani on viehättävä tapa nostaa roskapussi rappukäytävään ennen kuin vievät sen ulos roskikseen. Eipä tuosta tavasta ole kyllä vielä mitään haittaa ollut, koska kenelläkään ei ole ollut voimakkaasti haisevia roskia käytävässä. Jos jonkun roskat joskus kuitenkin haisevat, ei haju pääse rappukäytävästä yhtään mihinkään, koska ko. tila on täysin suljettu käytävä. Itse pidän roskat kämpässä niin kauan kuin vien ne ulos.

Perjaintaina tein varauksen Finnlinesille: yksi hytti ja neljä moottoripyörää Travemündestä Helsinkiin. Tähän pitäisi päättyä kesällä euroopan kiertue, jota kolme ex-kolleegaa saapuu kanssani suorittamaan. Tavoitteena on ajaa mopoilla noin kymmenen päivää Länsi-Euroopassa, lähinnä Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Kukaan porukasta ei ole aiemmin ajanut näin pitkää lenkkiä, joten jään jännityksellä odottamaan reissua.

Huh, katsoin juuri ikkunasta ulos ja näin jonkun ajavan avoautolla rättikatto alhaalla pipa päässä. Ulkona on kyllä aurinkoinen keli, mutta taitaa olla pari astetta pakkasta. Onneksi pääse itsekin kohta ulos värjöttelemään moottoripyörän selässä. Enää kuukausi! Ai niin, olen kovalla innolla kuolannut kahta bemarin mallia: K1200S ja R1200ST. Pitänee näitä mennä liikkeeseen katsastamaan jahka saa oman pyörän ajoon.

2. kierros vaaleissa

2006-01-22T22:45:00.000+01:00

211. päivä

Päivän ilmaisu: Wahl eli vaalit

Sain pyörän korjattuna huollosta. Hintaa kertyi vain 15 euroa, vaikka pyysin vielä laittamaan uuden seisontatuen. Eivät ihan hirveästi laskuttaneet siis. Mutta ei hyvää ilman huonoa. Kun olin nostanut pyörän korjaamosta pihalle, huomasin, että soittokello oli aivan vinossa. Kun koskin kelloon, se sananmukaisesti räjähti käsiin. Kellon jousi linkosi kuoren ja muut sisuskalut kadulle. Oikein kiva. En jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska kello oli muutenkin kehno eikä juuri kellon virkaa ollut enää vähään aikaan toimittanut. Korjaamon mainetta synkentää vielä se, että edellisen korjauskeikan jälkeen takalokasuoja katkesi ajossa. Voi olla, että korjaamolla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa, mutta jotenkin vaan tapahtui samoihin aikoihin. Aion käyttää korjaamoa kuitenkin jatkossakin, koska se on halpa ja varsinaisen työn laadussa ei ole ollut valittamista. Siksi toisekseen toinen lähikorjaamo on jo boikotissa, joten en voi helposti vaihtaa toiseen...

Palaan lämpöpatterimittariaiheeseen taas. Saksalainen työkaveri oli kummissaan, kun kerroin, että Suomessa ei ole mittareita pattereissa. Tietääkseni lämmityskulut menevät keskuslämmitteisessä talossa käyttövastikkeesta ja vastikehan määräytyy huoneiston neliöiden mukaan. Sain työkaverin soittamaan mittareita tarkastavaan firmaan. Tavoitteena oli sopia joku kiinteä aika, jolloin olisin kotona sen asemesta, että odottaisin koko päivän mittarinlukijan tuloa. Ainut kiinteä aika, joka lukijalle sopi, oli epäsopivasti 11:30 – 12:30. Huonompaa aikaa en ihan äkkiä keksi, mutta toivottavasti tulee tuolloin, niin ei mene kuin puoli työpäivää hukkaan. Ellen sitten saisi sovittua, että teen jotain töitä kotona aamupäivällä. Suomessa tämä onnistuisi automaattisesti, mutta täällä ei ole vielä sopinut. Niin muuten, voisin toki antaa avaimet talonmiehelle tai naapurille, joka sitten laskisi mittarimiehen sisään. Harmi vaan, että talossa ei taida olla talonmiestä ja naapureita en juuri tunne.

Hieman aiemmin kritikoin suomalaisia autolijoita. Osaa se saksalainen virkavelikin. Pari päivää sitten oli puolesta metristä kiinni, etten kaunistanut bemarin nokkapeltiä koko olemuksellani. Bemaristi sananmukaisesti syöksyi jalkakäytävälle autotieltä tavoitteenaan viereinen huoltoasema. Itse suoritin nopean väistöliikeen ja lukkojarrutuksen, kuten myöskin bemaristi. Tilanne päättyi molempien pysähtymiseen etäisyyden ollessa mainitut puoli metriä. Olin juuri menossa jujutsureeneihin, joten bemarikuski olisi varmasti käynyt hyvästä lämmittelystä. Tyydyin kuitenkin pään pyörittelyyn.

Ennakkoäänestys 2. vaalikierroksella meni samalla tavalla kuin Suomessa. Itselläni oli passi mukana henkilöllisyyden todistamista varten, mutta ajokorttikin olisi kuulemma riittänyt. Normaalisti Saksassa ajokortti ei tietääkseni kelpaa henkilöllisyystodistuksesta. Düsseldorfin kunniakonsulaatissa on tällä hetkellä ainoastaan yksi työntekijä. Normaalisti miehitykseen kuuluu kolme ihmistä, mutta vanhan konsulin kuoleman jälkeen uutta ei ole löydetty ja konsulin sihteeri jätti hommansa samassa hötäkässä. Aika vaatimaton tuo kunniakonsulaatti. Ihmettelen minkälainen se normaali konsulaatti voisi olla.

Äänestyksen jälkeen kävimme kaupunkiin saapuneiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa vaalikaljoilla jo vakioksi muodostuneessa irkkupubissa. Äänestämään saapuneiden joukossa oli jopa tamperelaisia, joita ei muuten ole liiemmin täällä näkynyt. Mutta taas oli mukavaa nähdä uusia suomalaisia ja hauskaa oli. Olemme alkaneet opettamaan irkkupubin tarjoilijoille suomea. Vuoden loppuun mennessä voimme varmasti asioida suomeksi hankalan englannin- tai saksankielen käytön sijasta. Tällä hetkellä eivät tosin ymmärrä kuin sanan tarjoilija, mutta tämä on hyvä alku!

Mittarinlukija tuloo!

2006-01-15T22:43:00.000+01:00

204. päivä

Päivän ilmaisu: Abmessen eli mitata

Tarja ei sitten päässyt presidentiksi vielä 1. kierroksella, joten ensi lauantaina Düsseldorfissa on normaalia enemmän suomalaisia liikenteessä.
Düsseldorf on yksi harvasta mahdollisesta äänestyspaikasta Saksassa, joten äänestäjiä tulee vähän kauempaakin kyläilemään. Itsekin pääsen äänestämään ensimmäistä kertaa ulkomailla. Ensimmäisen kierroksen äänestyksen hoidin Tampereella kirjastotalo Metsossa vähemmän eksoottisissa merkeissä.

Deutsche Bank lähetti ensimmäisen osittain englanninkielisen mainoskirjeen. Vallan mainiota! Kenties DB on päättänyt uudenvuoden lupauksenaan palvella paremmin vieraskielisiä asiakkaitaan. Ei minulla DB:n palvelusta noin yleensä ottaen ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Ainoa valituksen kohde on palvelumaksut: vähän alle kaksi euroa jokainenlähetetty tiliote ja sitten noin 14e palvelumaksua muutaman kuukauden välein, vaikka minulla ei ole mitään muuta palvelua kuin pankkikortti ja nettipankki. Kallista ainakin Nordeaan verrattuna.

Seinällä olleen ilmoituksen mukaan herra lämpöpatterimittarin lukija saapuu parin viikon päästä. Jokaisessa huoneistoni lämpäpatterissa on oma erillinen mittarinsa, joka jollain logiikalla arpoo paljonko patteria on käytetty. Mittarissa on kaksi nesteellä täytettyä putkea, joista toinen kuulemma mittaa kulutusta pitkällä aikavälillä ja toinen satunnaisia kulutushuippuja. Kulutuksen mittaus perustuu kai nesteen haihtumiseen. Itse en usko ko. mittaustavan tarkkuuteen pätkän vertaa, mutta joka asunnosta mittarit löytyvät.

Vein polkupyörän jälleen huollettavaksi. Takarenkaasta katkesi toinen pinna ja ajattelin, että parempi pinnoittaa uudestaan, ennen kuin vanne on kiero. Pyysin korjaajaa laittamaan myös uuden seisontatuen katkenneen tilalle. Kustannusarvio töille ja osille vähän alle 30e. Kallis pyörä ylläpitokustannuksiltaan.

Käytin kylpyammetta ensimmäistä kertaa, ei siis turha värkki sekään. Kylvetin mopoiluvaatteet ja tuulipuvun housut käsipelillä. Goretex-vaatteiden pesu on siinä mielessä haastavaa, että vaatteen sisälle mennyt vesi ei niin vain tulekaan ulos vaatteesta. Luullakseni sain enimmät vedet pois vaatteiden sisältä. Toivotaan, etteivät ala homehtumaan.

Viikonloppuna oli todella hieno ja aurinkoinen keli. Lämpöä ei sunnuntaina ollut hirveästi (pakkasella), mutta keli oli upea. En tiedä onko kevään merkki, mutta pummit ovat palanneet taloni eteen. Pari kuukautta taisivat olla paremmilla metsästysmailla, mutta taas viikonloppuna sai herätä iloiseen koirien haukuntaan. Noh, toivottavasti kevätkin tulee pummien mukana.